sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lab rats!

Pari viikkoa on nyt kulutettu labran penkeillä istuen ja pipetoiden milloin mitäkin liuosta. Solun aineenvaihdunta -kurssiin kuuluneet biokemian labrat sisälsivät 7 erilaista työtä, joista ainakin osa tulee tutuiksi myös kliinisessä työssä. Jälleen kerran vuosikurssimme oli jaettu puoliksi ja ensimmäisen viikon toinen ryhmä suoritti labroja aamupäivällä ja toinen ryhmä iltapäivällä, toisella viikolla päinvastoin. Labroihin saimme hienot labratakit Orionilta, jossa pääsimme vierailemaan ja nauttimaan maistuvasta illallisesta. 

Työt olivat melko yksinkertaisia suorittaa, joskin niihin kyllä kannatti perehtyä etukäteen, jos halusi mitään työstä ymmärtää. Työt tehtiin 2-3 hengen pienryhmissä eli kenenkään ei tarvinnut tehdä mitään yksin ja apua sai tarvittaessa kaverilta. Monesti työt tehtiin hyvin nopeasti, eikä aikaa ollut liiemmin miettiä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Yhdestä työstä piti kirjoittaa kirjallinen työselostus, jossa oli tarkoitus pohtia miksi mitäkin reagenssia käytettiin ja mikä meni pieleen työssä ja miksi. Työselostuksen sai tehdä kolmesta vaihtoehdosta. 

Kiitos Orionille labratakkien sponsoroinnista!

Ensimmäiseksi labrakurssilla perehdyttiin pipettien käyttöön ja harjoiteltiin standardisuoran tekemistä ja spektrofotometristä mittausta. Aivan turhaan pääsykokeessakaan ei laimennuslaskuja esiinny, sillä pääsimme heti ensimmäisen labratyön aikana laskemaan tarvittavan laimennoksen määrää ja myöhemmin monissa töissä piti huomioida käytetty laimennus- tai sekoitussuhde. Toisella kerralla määritettiin plasman tai seerumin proteiinipitoisuutta ensimmäisellä kerralla tehdyn standardisuoran perusteella. Määrityksen teimme oikeista, klinikalta saaduista näytteistä, joten pystyimme heti vertaamaan saamaamme tulosta klinikalla saatuun tulokseen. Lisäksi opettaja kertoi lopuksi vähän taustatietoja kunkin pienryhmän potilaasta. 

Kolmannessa työssä eristettiin DNA:ta soluviljelmän soluista ja laskettiin saadun DNA-näytteen pitoisuus. Tässä työssä piti varoa, ettei pipetoinut vahingossa DNA-rihmaa pois putkesta. Neljännessä työssä tarkasteltiin proteiinien denaturoitumista ja liukoisuutta pipetoimalla plasman proteiineja erilaisiin liuoksiin. Proteiinien käyttäytymistä piti seurata ja kertoa, mistä se johtuu. Viidennessä työssä määritettiin seerumin ALAT-aktiivisuutta, joka on ainakin hyvin tärkeä kliinisessä työssä. Seerumissa kun ei normaalisti pitäisi olla juurikaan ALAT-entsyymiä, joten suuri ALAT-aktiivisuus on merkki maksavauriosta. Tämäkin määritys tehtiin oikean potilaan seerumista ja oli mielenkiintoista kuulla potilaiden taustatietoja. Kuudennessa työssä määritettiin seerumin kolesterolipitoisuus spektrofotometrisesti standardisuoraa käyttämällä. Seitsemäs työ oli glukoosipitoisuuden entsymaattinen määritys Spritesta spektrofotometrisesti. Aika monessa työssä siis piti käyttää lukiosta tuttuja laskukaavoja, joten ne on ihan hyvä hallita edes jollain tasolla. 

Ainakin omasta mielestäni labrat olivat ihan mukavaa vaihtelua pelkille luennoille, joilla nyt viimeaikoina olemme taas saaneet istuskella. Työselostuksen kirjoittaminenkaan ei mikään ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä ollut. Varmaan aika moni meistä osaa viimeistään nyt pipetoida sujuvasti ja tarkasti ja eiköhän tuo absorbanssin mittaaminenkin melko selväksi tullut. 


maanantai 24. marraskuuta 2014

Eläinlääkärin etiikka ja eläinsuojelu

Kolmisen viikkoa sitten vuosikurssimme pääsi syventymään eläinlääkärin etiikan maailmaan. Luentoa meille pitivät eläinten hyvinvointitutkimuksiin ja -keskusteluihin usein osallistuneet Laura Hänninen ja Anna Valros. Aluksi kävimme läpi eläinlääkärin etiikkaa ja lakeja eläinlääkärin toimesta, sitten pohdimme eläinetiikkaa. Eläinlääkäreiden toimia säätelevät lait, mutta hyvin pitkälti myös eläinlääkäreiden oma etiikka vaikuttaa toimintaan.

Eläinlääkäreillä on oma "valansa" lääkäreiden tapaan, mutta nimeltään se on vakuutus. Eläinlääkärin vakuutus kuuluu seuraavasti:
Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä eläinlääkärinä toimiessani parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan tunnollisesti täytän ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka minulle eläinlääkärinä kuuluvat.
Monella vuosikurssistamme hiipivät kylmät väreet selkäpiissä tätä tekstiä lukiessa ja kuunnellessa. Kuuden vuoden kuluttua nuo sanat tulevat omasta suustamme. Jo nyt teksti tuntuu sisältävän paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Miten paljon tuo yksi virke sisältääkään asiaa...


Evira laillistaa eläinlääkärinammatin harjoittajat Suomessa.

Lääkärinvalaan voi tutustua vaikka Lääkäriliiton sivuilla. Lääkärinvalassa sanotaan mm.: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen." Keskustelimme hieman tähän aiheeseen liittyen luennollamme. Miten määritellään elämän kunnioittaminen? Kunnioitetaanko jo elettyä elämää eikä pitkitetä kärsimystä tarpeettomasti vai kunnioitetaanko pelkästään elämää elämänä, oli se sitten kärsimystä tai ei? Tässä on aika suuri ero ihmis- ja eläinlääketieteen välillä. Koska eutanasian nähdään olevan elämän kunnioittamisen vastaista tämän jälkimmäisen ajatusmaailman ja siten ilmeisesti myös lääkärinvalan mukaan, ei ihmispuolella ainakaan tällä hetkellä pidetä elämän päättämistä lääkäreiden toimesta edes vaihtoehtona. Toki jokaisella on oma arvomaailmansa, joku hyväksyy eutanasian, toinen ei, joku hyväksyy abortin, joku toinen taas ei. 

Entä sitten eläinpuolella? Mielestäni jokaisen vastuullisen eläimen omistajan tai hoitajan pitäisi osata tarvittaessa tehdä se oikea päätös ja päästää eläin tarpeettomasta kärsimyksestä. Eläin ei ole ihminen, sitä ei saa inhimillistää. Rakkaista luopuminen on aina vaikeaa, mutta kannattaa yrittää miettiä asiaa toiselta kannalta. Onko eläimen elämä elämisen arvoista, jos se kärsii koko ajan? Onko minulla omistajana oikeus pitkittää eläimen kärsimystä vain, koska itsekkäästi en halua luopua eläimestäni? Jos eläimellä saattaa olla pieni mahdollisuus selvitä, onko kärsimys tarpeeksi pientä, että kannattaa yrittää? Kannattaako aina yrittää, vai milloin pitää päästää irti? Milloin luovuttaa liian helpolla? Näitä asioita jokainen eläimen omistaja joutuu miettimään ja me eläinlääkäreinä ehkä vielä enemmän.

Jokaisella ihmisellä on oma arvomaailmansa, niin myös eläinlääkäreillä. Opintojemme aikana meidän on tarkoitus pohtia omaa etiikkaamme ja oppia argumentoimaan ja perustelemaan loogisesti omia näkemyksiämme. Luennolla kävi hyvin ilmi, että on hyvä ymmärtää tämä asia. On todella vaikeaa ja käytännössä mahdotonta keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että hänen oikeansa on todellinen oikea, ja hänen vääränsä on todellinen väärä, vaikka jokaisen ihmisen oma arvomaailma määrittää sen, mikä nähdään oikeana ja mikä vääränä. 



Kävimme läpi etukäteen annetun tehtävän eläinetiikasta, jossa muutamiin kysymyksiin vastaamalla saimme selville millaista oma eläinetiikkamme on. Kumpikin luennoijistamme myönsi, että heidänkin oma etiikkansa on vuosien aikana muuttunut ja niin varmasti käy meillekin. Ihan toivottavaakin on, että ajattelutavoissamme tapahtuu kehitystä ja muutosta jatkuvasti. Vastaamme myöhemmin noihin samoihin kysymyksiin uudestaan ja pohdimme mitä muutoksia on tapahtunut ja miksi. 

Lisäksi herättelimme itseämme vastaamalla kysymyksiin siitä, miten eri eläinlajit kokevat kipua. Tarkoituksena oli arvioida asteikolla 1-10 (1 = kipu on vain refleksi, 10 = kipu aiheuttaa tietoisen kokemuksen) kipukokemuksen tietoisuutta esimerkiksi kastemadolla, hämähäkillä, simpanssilla, naudalla, delfiinillä... Tässä vaiheessa opintoja emme vielä todennäköisesti tiedä kovinkaan paljon kaikkien eläinlajien tietoisuudesta, joten luultavasti myöhemmin opintojen jo edettyä näissäkin vastauksissa on havaittavissa muutosta.

Luento oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja herättelevä ja saimme paljon keskustelua aikaseksi. Etiikkaan liittyvät asiat puhututtavat varmasti aina, koska arvomaailmoja on niin monia eivätkä ne lakkaa muuttumasta ja kehittymästä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa omaa kasvua ja kehittymistä eläinlääkäriksi!


perjantai 7. marraskuuta 2014

Metaboliaa ja neurobiologiaa

Syksy rullaa kovaa vauhtia eteenpäin. Aika hurjaa ajatella, että opintoja on jo reilut 2 kuukautta takana. Pari kuukautta tuntuu tosi pitkältä ajalta nopeasti ajateltuna, mutta itse elettyä elämää muistellessa se aika on kulunut kuin siivillä. Tuossa sivupalkissa oli jonkin aikaa kysely, johon ihan mukavasti tuli vastauksiakin. Hauska huomata, että joukossa on sekä hakijoita että omia opiskelukavereita. Itsekin olen jokusen kerran vakoillut muutamien vuosikurssilaisteni blogeja, sillä tykkään lukea muidenkin ajatuksia opinnoistamme. Ja hienoa, että lukijoista löytyy myös pääsykoeurakan kanssa painivia hakijoita. Tsemppiä teille kovasti hakuprosessiin! Jos teille tulee mieleen jotain hakemiseen tai opiskeluun liittyviä postaustoiveita, niitäkin saa esittää.

Väliviikon ja lihasopin tentin jälkeen on ollut aika aloittaa perehtyminen solun aineenvaihduntaan sekä neurobiologiaan. Nämä kurssit jatkuvat joululomaamme eli seuraavaan perioditaukoon saakka. Lisäksi tällä viikolla saimme ensimmäisen maistiaisen eläinlääkärin etiikasta ja eläinsuojelusta.

Tahti on tuttuun tapaan aika tiivis ja asiaa on todella paljon. Solun aineenvaihdunnassa on parin viikon aikana käyty läpi aminohappoja, peptidejä, katalyysiä, biosynteesiä, hiilihydraatteja, nukleiinihappoja, rasvahappoja, lipidejä, kalvoja, termodynamiikkaa, kalvokuljetusta, metaboliaa, glykolyysiä, pentoosifosfaattireittiä ja glukoneogeneesiä. Luennot eivät ole pakollisia, mutta niiden aikana voi helposti kysellä epäselviä asioita. Luentojen lisäksi on ryhmätöitä ja laboratoriotöitä, jotka ovat pakollisia. Ryhmätöissä käydään läpi luentoihin liittyviä kysymyksiä ja käydään läpi niihin liittyviä vastauksia. Labratyöt alkavat vasta myöhemmin, mutta niissä määritetään mm. plasman ja seerumin proteiineja, seerumin ALAT- eli alaniiniaminotransferaasiaktiivisuutta, seerumin kolesterolia sekä Spriten glukoosipitoisuutta.





Solun aineenvaihdunta -kurssista kerrotaan opinto-oppaassa seuraavaa:

Opiskelija
  • tunnistaa solun keskeiset molekyylit (makromolekyylit ja pienemmät yhdisteet) ja ionit sekä osaa selittää niiden ominaisuudet 
  • osaa selittää bioenergetiikan, biologisten reaktioiden ja entsyymikatalyysin perusperiaatteet 
  • tunnistaa solun keskeiset aineenvaihduntareitit ja osaa analysoida niiden välisiä suhteita, huomioiden kudosten erityispiirteet ja aineenvaihduntatilat

Neurobiologiassa on vasta ensimmäinen viikko takana ja olemme perehtyneet keskus- ja ääreishermostoon, hermoston toiminnalliseen morfologiaan sekä aivohermoihin. Näitäkin taitoja tarvitaan praktiikassa sitten tulevaisuudessa, sillä neurologisen tutkimuksen tekeminen kuuluu eläinlääkärin perustaitoihin. Neurologisen tutkimuksen avulla voidaan kartoittaa, millä alueella hermostollinen vika sijaitsee. Neurobiologian luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta asioiden ymmärtämiseksi luennoilla on kyllä todella hyödyllistä käydä. Luentojen lisäksi ohjelmassa on ilmeisesti ryhmätöinä suoritettava neurologinen tutkimus ja oftalmoskopia myöhemmin kurssin aikana.



Neurobiologian kurssikuvauksessa kerrotaan:

Opiskelija 
  • hallitsee hermosolun ja keskushermoston rakenteen pääpiirteet 
  • pystyy kuvailemaan aivo- ja selkäydinhermojen karkean sijainnin, pääasialliset tehtävät ja kohde-elimet 
  • ymmärtää hermostollisen viestinnän perusmekanismit sisältäen sähköisten signaa lien syntymekanismit, johtumisen ja neurokemiallisen välittymisen toisiin soluihin 
  • ymmärtää aistielinten ja refleksien toimintaperiaatteet ja näiden merkityksen her moston kliinisten tutkimusten pohjana 
  • hahmottaa neurobiologisten tekijöiden merkityksen eläinlajien välisten käyttäyty miserojen taustatekijänä 
  • omaa valmiudet ymmärtää hermostoon vaikuttavien lääkeaineiden keskeisimmät vaikutusmekanismit

Sitten kun nämä kurssit on selätetty, on viimeisellä viikolla ennen perioditaukoa vuorossa koko päivän kestävä vierailu Mäntsälään, Saaren tuotantoeläinlääketieteen osastolle. Se taitaakin olla seuraava meille järjestetty kontakti eläviin eläimiin yliopiston puitteissa, sillä pääsemme kuuntelemaan stetoskoopeilla ainakin pötsin ääniä lehmiltä.