Makrofageja, lymfosyyttejä, immunoglobuliineja...

Kuten viime postauksessa jo mainitsinkin, viime vuoden lopulla käsiteltiin virologian lisäksi immunologiaa. Ensimmäisten luentojen aikana tuntui jopa mahdottomalta hahmottaa kokonaisuutta immuunijärjestelmän toiminnassa, sillä opiskeltavien asioiden taso syveni aika paljon siitä aiemmin opitusta "T-lymfosyytit tappaa patogeenin" -mantrasta. Luennoilla kuitenkin käytiin asioita moneen kertaan läpi, kyseltiin paljon ja saimmepa vielä tunnolliselta, sairaanakin meitä ajatelleelta opettajaltamme kertausluennonkin ennen tenttiä. Opettajat ja luennoijat, jotka tähtäävät opetuksessaan nimenomaan siihen, että me opimme ja ymmärrämme, ovat korvaamattomia! Nostan kyllä näille tyypeille hattua.

Joulukuussa 2015 Viikissä ei ollut lumesta tietoakaan (yläkuva), mutta nyt tammikuussa 2016 (alakuva) onkin menty ihan eri maisemissa!

Opinto-opas kertoo Immunologian tavoitteista näin:

Opiskelija osaa

• käyttää immunologian perusterminologiaa

• selittää immuunijärjestelmän aktivoitumiseen ja toimintaan liittyvät pääperiaatteet

• määritellä eri eläinlajien immunologisia erityispiirteitä

• kuvata rokottamisen periaatteet ja seuraukset yksilö- ja populaatiotasolla

• kuvata ja tehdä keskeisiä immunologisen diagnostiikan perusmenetelmiä 

Opinto-oppaan mukaisesti luennoilla käsiteltiin termejä, immuunijärjestelmään kuuluvia elimiä ja osia, tulehduksen tapahtumia, akuutin vaiheen proteiineja (jotka ovat tärkeitä mm. tulehduksen tunnistamisessa verinäytteestä), luontaisen ja hankitun immuniteetin ominaisuuksia ja eroja, sikiön ja vastasyntyneen immuniteettiä, immuniteetin kehittymistä, eläinten immunologisia sairauksia, kuten erityyppisiä yliherkkyyksiä ja autoimmuunisairauksia sekä rokotteita ja rokottamista, muutamia aiheita mainitakseni. Aika laaja paketti asiaa, mutta kaikki tämä on todella tärkeää kliinisen työn kannalta. Luennot eivät olleet turhan vakavia, mistä kertoo eräälläkin luennolla jaettu viisaus: "Kissaan saa kusta, mutta hevoseen ei henkäistäkään!" Tarkoituksena tällä letkautuksella oli kuvata sitä, miten herkkiä hevoset ovat mm. kaikelle, kun taas esimerkiksi kissat (ja naudat) kestävät todella paljon asioita. ;)

Luentojen lisäksi immunologiassa sai suorittaa vapaaehtoisen harjoitustehtävän, jossa perehdyttiin pienryhmissä tietyn eläinlajin immuunijärjestelmään ja sen erityispiirteisiin. Tässä oli porkkanana 2-4 lisäpistettä tenttiin, mutta lisäpisteiden lisäksi ryhmätöistä sai ehkä vähän muutakin eli jonkinlaista oppimista voisi luulla tapahtuneen. Ryhmätöiden esittäminen muille ja muiden esitysten kuunteleminen oli mielenkiintoista, mutta siihenkin olisi toivonut vähän lisää aikaa parin tunnin sijaan, sillä esityksiä oli kuitenkin aika monta ja ne piti käydä hyvinkin nopeasti läpi. Tenttiin sai lisäpisteen myös, mikäli keksi immunologiaan liittyvän kysymyksen ennen kurssin alkua. Suhteellisen vähällä vaivalla oli siis tarjolla 5 ylimääräistä pistettä tenttiin, eli käytännössä melkein yhden tehtävän verran pisteitä (tehtävästä riippuen)!

Eikä tässä vielä kaikki, immunologiaan kuului myös pakollisia laboratorioharjoituksia, jotka olivat jälleen ainakin omaan mieleeni! Labrassa vietettiin parisen tuntia kolmena päivänä, eli mitään kovin pitkätöisiä harjoituksia meidän ei tarvinnut tehdä. Olisihan siellä labrassa toki enemmänkin viihtynyt... Harjoituksissa mm. tutkittiin vuosikurssilaisten omien eläinten verinäytteistä Borrelia burgdorferi -vasta-aineita, määritettiin Streptococcus dysgalactiaen (mm. naudan mastiitin eli utaretulehduksen aiheuttava bakteeri) Lancefieldin ryhmä lateksiagglutinaation avulla sekä tutkittiin sinkkisulfaattipresipitaatiotestin avulla varsan immuunipuutosta. Valitettavasti koiran CRP-testiä (CRP on tärkein akuutin vaiheen proteiini niin koiralla kuin ihmiselläkin) emme päässeet tekemään laitevalmistajan/-toimittajan (tms.) vaihtumisen takia. Käytännönläheiset harjoitukset ja caset toivat eläinlääkärin työn taas pykälän verran lähemmäs, joten näitä toivoisi kyllä ujutettavan enemmänkin meidän lukujärjestykseen. Edelleen odottelen klinikkavuotta innolla. ;)

Immunologiaan olisi mukava perehtyä syvällisemminkin, mutta ehkä ajan ollessa rajallista tämän kurssin anti saa toistaiseksi riittää. Immunologia kehittyy koko ajan ja uusia tutkimuksia tehdää jatkuvasti. Voi olla, että osa nyt oppimistamme asioista on jo muutamien vuosien päästä vanhaa tietoa. Siksi, jälleen kerran, on tärkeää päivittää omia tietojaan ja osaamistaan paitsi työelämässä, jopa jo opintojenkin aikana!

Virusten maailma

Niin se aika vaan kuluu, maanantaina alkavat luennot ja lomat on hetkeksi lusittu! Keväästä ei tosiaan ole ilmeisesti tulossa kovinkaan helppo opiskelujen osalta, mutta eiköhän siitäkin ihan kunnialla selviä. Pitää vain asennoitua oikein. Syksyn opintoihini en ole omalta osaltani täysin tyytyväinen, sillä olisin voinut panostaa opiskeluun enemmänkin. Arvosanojen perusteella tosin opinnot ovat sujuneet hyvin, mutta jotenkin sitä on tullut ankarammaksi itsensä ja oppimisensa suhteen. Tentit on kyllä yleensä tehty niin, että niissä kysellään oleellisimpia asioita eli sinänsä ei pitäisi olla mitään syytä stressata. Ongelma on ehkä se, että tiedän tarvitsevani näitä asioita käytännön työssäkin, ja siksi haluaisin hallita ne täydellisesti jo nyt. Sisäinen perfektionistini uhkaa nostaa jälleen päätään. Pitäisi muistaa antaa itselleen armoa...

Kirjastossa saa välillä enemmän aikaiseksi kuin kotona opiskelemalla, mutta välillä katse harhailee kyllä muihinkin opuksiin. Aika paljon mielenkiintoista luettavaa löytyisi!

Viime vuoden viimeiset kurssit olivat Virologia ja Immunologia, ja muutaman luennon verran aloittelimme Spesifisen bakteriologian parissa. Virologia ja immunologia tukivat aiheiltaan jonkin verran toisiaan, joten näiden kurssien luentojen samanaikaisuudesta oli ehkä jotain hyötyä. Virologiassa tuntui olevan paaaaaaaaaljon asiaa. Eri virusryhmille oli pääsääntöisesti omat luentonsa ja virusten lisäksi meille luennoitiin prioneista ja virusrokotteista. Laboratoriotöitä varten meille demottiin, kuinka verinäyte otetaan kissasta ja koirasta. Harjoitustöihin oli siis mahdollista tuoda oman eläimen verta ja ulosteita ja tutkia niitä. Jälleen kerran hienoa opiskella eläinlääkiksessä, kun voi samalla tutkia omia eläimiään. ;)

Virologiasta kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija osaa 

• kuvata miten virukset rakentuvat, lisääntyvät ja muuntuvat (tarkemmin retrovirusten ja influenssavirusten osalta) ja kuinka ne luokitellaan

• kuvata kuinka virusinfektio aiheuttaa taudin; mitä solussa ja isäntäyksilössä tapahtuu virusinfektion yhteydessä ja kuinka ne puolustautuvat

• kuvata kuinka virusinfektiota diagnosoidaan laboratoriossa, tehdä yksinkertaisia virusdiagnostisia testejä ja ottaa ja lähettää näytteitä viruslaboratorioon 

• kuvata kuinka virustauteja ehkäistä

• selittää mitä prionit ovat, kuinka ne lisääntyvät, kuinka niitä voidaan todeta laboratoriossa

• kuvata ja tunnistaa tärkeimmät Suomessa esiintyvät tai maatamme uhkaavat koti- ja tuotantoeläinten virus- ja prionitaudit ja virustaudit, jotka muodostavat zoonoottisen tai elintarvikevälitteisen riskin

• selittää näiden virusten tärkeimmät ominaisuudet (tarttuminen, oireet, patogeneesin pääpiirteet, torjunta, laboratoriodiagnostiikka, epidemiologia) 

Paramyksovirus voi aiheuttaa penikkataudin koiralle, mutta sitä varten on olemassa tehokas rokote. Marraskuussa Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetulla koiralla todettiin penikkatauti. 

Viruksia ja niiden aiheuttamia tärkeimpiä sairauksia käytiin läpi parin tunnin verran nopeasti ja sitten niihin hieman syvällisemmin perehtyen. Tuon nopeatahtisen tiivistelmäluennon jälkeen oli vähintäänkin hämmentynyt olo. Viruksia ja sairauksia vain tuli ja meni silmien ja korvien ohi, mistään ei jäänyt oikein kunnollista kokonaiskuvaa. Mutta onneksi ne käytiin vielä uudelleenkin läpi, ei siltikään kovin rauhalliseen tahtiin. Välillä näkee ja kuulee "vitsejä" siitä, miten ihmislääkärin tulee hallita vain yksi eläinlaji ja eläinlääkärin aika monta. Virologiassa tämä jälleen konkretisoitui, sillä eri eläinlajeilla toki on omat viruksensa, jotka eivät aina aiheuta samoja oireita eikä kaikilla välttämättä esiinny kaikkia viruksia eikä niiden aiheuttamia sairauksia.

Luentoja meille piti osittain Eviran todellinen eläintautivirologian asiantuntija Liisa Sihvonen, jolla on pitkä kokemus virusten parissa. Tämän takia hän toki osasi kuvata välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti erilaisten sairauksien puhkeamista, kulkua, sekä varsinkin syitä ja seurauksia. Itselleni ja epäilemättä monelle muullekin heräsi luennoilla paljon ajatuksia juuri ihmisten ajattelemattomuudesta typeryydestä ja piittaamattomuudesta itsekkyydestä. Suomessa on suhteellisen hyvä tautitilanne virusten osalta, ja tänne ei todellakaan kaivata mitään ylimääräisiä tuliaisia, jotka voivat aiheuttaa valtaviakin epidemioita. Kannattaa ihan oikeasti ottaa selvää asioista ennen kuin on myöhäistä. Pätee hyvinkin monessa asiassa! Verenpaineeni pompsahti juuri ylöspäin...

Laboratorioharjoituksissa pääsimmekin sitten tositoimiin tutkimaan oikeita näytteitä virusten varalta. Labroja oli kolmena päivänä ja kullekin päivälle oli varattu aikaa maksimissaan pari tuntia. Harjoituksissa oli kolme eri tapausta, joihin liittyi erilaisia tutkimusmenetelmiä: hevosen herpesvirus (virusabortti), koiran paramyksovirus (penikkatauti) sekä kanan ortomyksovirus (lintuinfluenssa). Lisäksi tehtiin pikatestit opiskelijoiden tuomista uloste- ja verinäytteistä. Ulostenäytteistä tutkittiin adeno- tai rotavirusinfektiota ja kissojen verinäytteistä FeLV- ja FIV-infektiota. Moni pääsikin ensimmäistä kertaa elämässään ottamaan verinäytteitä omista lemmikistään sekä virologian että immunologian labroihin! Labratöissä täyteltiin monistetta, jossa oli tutkimuksiin liittyviä kysymyksiä ja tämä moniste sitten lopuksi käytiin läpi ja palautettiin. Toivoisin ehdottomasti, että näitä case-pohjaisia harjoitustöitä olisi paljon enemmän! Opin ainakin itse todella paljon paremmin näistä kuin pelkistä kirjoista ja monisteista lukemalla.

Labratöiden lintuinfluenssa-casen tutkimiseen käytettiin hemagglutinaation inhibitio -tekniikkaa.

Osasta luentoja sai tehdä ennen tenttiä "yleisvirologian tietotestin", jonka läpäistyään sai 4 lisäpistettä tenttiin. Tämä testi ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, joskin aika pikkutarkka, mutta mieluusti siitä lisäpisteet itselleen keräsi. Varsinaista tenttiäkin varten luennoilla oli jo painotettu niitä asioita, jotka ovat oleellisia ymmärtää, joten senkään läpäisyssä ei suurempia ongelmia ollut. Vaikka niitä muistettavia asioita tuntui olevan paljon ja oli hankala saada kiinni siitä, mikä oikeasti on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Mutta nämäkin asiat varmasti kertautuvat vielä opintojen aikana ja ainakin ne työn kannalta oleelliset asiat tulee väkisinkin opittua. Lisäksi on toki hyvä tietää myös niistä harvinaisemmista viruksista ja niiden aiheuttamista sairauksista, jotta osaa edes epäillä, mikäli sellainen vastaan tulee. Virusmaailma ehtii varmasti muuttua jo muutamankin vuoden aikana jonkin verran, joten itselleen saa todennäköisesti tehdä kyllä päivitystä tietoihin jo ennen omaa valmistumistakin. 

Uusi tuuli uutta lunta toi!

Oikein hyvää ja ilmeisesti viimeinkin koko Suomen kattavaa talvista uutta vuotta!


Joulukuu menikin sitten aika vauhdilla ohi. Viitisen viikkoa kestävästä lomastamme on nyt takana jo kolme viikkoa, enkä oikeastaan ymmärrä, mihin se kaikki aika on kadonnut. Olen tietoisesti pyrkinyt unohtamaan kaikkia opiskeluasiat loman aikana, kunnes tänään aloin täytellä kalenteriani kevään osalta - ja huh miten täyteen se tulikaan... Ehkä ihan hyvä, että viimeiset kolme viikkoa olen käyttänyt aivan kaikkeen muuhun kuin opinnoista stressaamiseen!

Eläinlääkisopiskelijan pakollisia eläinpipareita. Sikojen ja lehmien lisäksi löytyi koiria, kissoja, jääkarhuja, hevosia... Valitettavasti piparisikalassamme näemmä esiintyi hännänpurentaa. :(

On ollut ihana rentoutua sohvalla hyvien elokuvien tai sarjojen parissa, syventyä kirjojen tarinoihin, hankkia hiki pintaan ja lihakset kipeiksi liikkumalla niin sisällä kuin ulkonakin, touhuta eläinten parissa, haistella hevosen ja heinän tuoksua tallilla, nähdä ystäviä ja perhettä ja nauttia kunnolla ihmisten seurasta tuijottamatta liikaa kelloa! En muista milloin olisin viimeksi ehtinyt lukea kokonaista kirjaa, joka ei jollain lailla liity opintoihin (tai aiemmin pääsykokeisiin).

Sain lahjaksi vinon pinon James Herriotin (eli James Wightin) kirjoja - ne oli kuulemma luvattu minulle jo kauan sitten palkinnoksi eläinlääkikseen pääsystä. Ihana lahja! Jos ei näihin tarinoihin ole vielä ehtinyt pureutua, kannattaa se ehdottomasti tehdä! Toki kirjat ja niiden sisältämät tarinat ovat aika vanhoja, mutta Herriotin tapa kirjoittaa vie mukanaan toiseen maailmaan. Osa tarinoista antaa ehkä hieman liiankin ruusuisen kuvan eläinlääkärin työstä, mutta mukaan mahtuu myös niitä toisenlaisiakin tarinoita. Viisas mies tuo Herriot on joka tapauksessa ollut eläessään ja monet hänen ajatuksistaan sopivat hyvin omaankin ajatusmaailmaani. Hauskan lisän tuo aina se, kun ymmärtää tarinaan liittyvästä sairaudesta tai lääkkeistä vähän enemmän kuin sen, mitä Herriot kertoo. Ehkä tässä jotain on jo opittukin!

Herriotkin sen tiesi, omistajalla on vastuu eläimestään niin hyvässä kuin pahassa.

Muutamia postauksia on jäänyt tekemättä, mutta en ajatellut niistä ottaa sen suuremmin stressiä. Kirjoittelen niitä pikkuhiljaa sitten kun tuntuu siltä, toivottavasti en ihan kaikkea loppuvuoden aikana tapahtuneesta ehdi unohtaa. ;) Nyt kun talvi lumineen ja pakkasineen vihdoin tuli, aion ottaa siitä ilon irti! Aivan liian pitkään pitikin tuota masentavan mustaa maisemaa katsella.