Ehdinpäs vihdoin vilkaista tämän kevään pääsykoettakin ja aika mielenkiintoiselta paketiltahan tuo vaikutti! Eläinlääkiksessä opiskelevana oli hauska huomata, että tänä vuonna tehtävänannoissa oli mukana hevosia. Silti tehtävätyypit vaikuttivat vastaavan aiempien vuosien linjaa, eikä eläinten mukanaolo tainnut tehdä tehtävistä sen helpompia. ;) Hienoa, että valintakokeessakin välillä huomioidaan ihmisten ja hampaiden lisäksi myös eläinpuoli, kun samalla kokeella sisäänpääsijät kuitenkin seulotaan. Ainakin ykkösvuonna eräs luennoitsijoistamme kertoi olevansa mukana valintakokeen tehtävien laadinnassa, joten lieneekö hänellä sitten ollut vaikutusta tähän asiaan. Kuka tietää.
Samoihin aikoihin valintakokeen kanssa viimeistelimme kakkosvuoden Topografisen anatomian parissa kahden ja puolen viikon opiskelujaksolla. Pääsimme siis jälleen dissektiosaliin oikeiden eläinten pariin ja tutkimme niiden rakenteita yrittäen hahmottaa kokonaisuutta. Vuosikurssi oli jaettu kahtia, joista toinen puolisko teki leikkelyitä aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, eli nautimme puolikkaista opetuspäivistä. Toki kurssi vaati omasta aiempien asioiden muistamisesta riippuen omatoimista opiskelua leikkelyiden ulkopuolellakin. Toimimme aiemmista anatomian leikkelyistä tuttuun tapaan pienryhmissä. Jälleen kerran sai olla kiitollinen siitä, että omistajat antavat rakkaat eläimensä opetuskäyttöön, sillä ilman näitä leikkelyitä oppiminen olisi paljon vaikeampaa.
Opinto-opas kertoo Topografisesta anatomiasta seuraavaa:
Opiskelija osaa
- kuvata omin sanoin eri elinjärjestelmiin kuuluvien rakenteiden väliset avaruudelliset suhteet eläimen eri osissa sekä kuvata ko. ruumiinosan keskeiset rakenteelliset ominaispiirteet
- havainnollistaa ja kuvata omin sanoin kotieläinten rinta- ja vatsaontelon elinten projektiot eläimen ulkopinnalla
 |
| Ravaavan hevosen luuranko |
Toposta ei ollut erillistä tenttiä, mutta siihen kuului ryhmänä tehtyjä esityksiä ja demoja tietyistä aihealueista. Osa aiheista arvottiin ryhmien kesken ja niitä esitettiin toisille ryhmille. Osa alueista piti kaikkien demota opettajille. Ensimmäisellä viikolla kerrattiin niveliä ja niiden rakenteita sekä tutkailtiin arvottuja niveliä kahdella eri lähestymistavalla. Ensin saimme niinsanotusti "vapaat kädet" ja leikkelimme nivelen näkyviin vähän huolettomammin saadaksemme hyvän yleiskuvan nivelestä ja sen lähellä olevista muista anatomisista rakenteista. Kertasimme samalla mm. näkemiämme lihaksia, valtimoita, laskimoita sekä hermoja. Toinen lähestymistapa oli ns. kirurginen lähestymistapa, jossa tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman vähän tuhoa. Varsinaista kirurgiaa ei tässä vaiheessa opeteltu, mutta seurasimme erikseen annettuja ohjeita, joiden avulla teimme mahdollisimman pienen "ikkunan" saadaksemme näkymän niveleen. Tästä omasta nivelestä ja sen rakenteista piti tehdä ryhmätyönä pieni tiivistelmä, jossa kahta eri lähestymistapaa vertailtiin toisiinsa. Koko Topon jaksolla oli tärkeää käyttää oikeita sijaintia kuvaavia termejä, eli esimerkiksi sijaitsiko rakenne dorsaalisesti ( = selän puolella) vai ventraalisesti ( = vatsan puolella), kraniaalisesti (= pään puolella) vai kaudaalisesti ( = hännän puolella), mediaalisesti ( = keskellä) vai lateraalisesti ( = sivulla), proksimaalisesti (= lähellä vartaloa) vai distaalisesti ( = kaukana vartalosta) johonkin toiseen rakenteeseen nähden.
Seuraavalla viikolla arvottiin jälleen aihealueet, joissa käytiin läpi etu- tai takaraajan, lantion alueen sekä pään rakenteita. Omasta aihealueesta valmisteltiin esitys, jossa sai käyttää apuna kuvia, plastinaatiomalleja, preparaatteja tai mitä vain ikinä keksi. Esityksessä pyrittiin huomioimaan kliinisesti merkittäviä anatomisia rakenteita eli esimerkiksi mahdollisia puudutuskohtia, palpoitavia tai rektalisoitavia rakenteita sekä kohtia, joista voi tuntea pulssin. Opettamalla oppii kyllä aika hyvin, mutta kyllä myös toisten esitysten kuuntelemisesta jäi paljon mieleen! Monilla ryhmillä olisi ollut paljon enemmänkin sanottavaa omasta aihepiiristään, mutta aika tuntui vähän rajalliselta, kun useimmat ryhmät halusivat esittää oman esityksensä samana päivänä eli perjantaina, jolloin Topoon oli muutenkin varattu vain pari tuntia muiden päivien kolmen tunnin sijaan.
 |
| Anatomian kertailussa isosta kirjapinosta oli apua, oma suosikkini kuviensa ansiosta oli tässä alimmaisena näkyvä König. |
Kevään viimeisellä opetusviikolla perehdyimme ryhmissä rinta- ja vatsaonteloon. Kumpikin onteloista piti demota opettajille kissalla tai koiralla, hevosella ja lehmällä käyttäen apuna joko luupreparaatteja tai dissektoituja preparaatteja. Varsinkin suoliston anatomiassa näillä lajeilla on hyvin paljon eroa, kuten ruuansulatuskanavan anatomian opinnoista vuoden takaa muistimme. Rintaontelon rakenteen kannalta on tärkeää ymmärtää, mihin asti keuhkot ulottuvat milläkin eläinlajilla ja mistä kylkiluuvälistä voi kuunnella mitäkin sydänläppää. Koin varsinkin nämä kertaukset itselleni erityisen tarpeellisiksi ja opettavaisiksi ja sainkin jonkinlaisia ahaa-elämyksiä monistakin asioista Topossa. Kokonaiskuva tuntui hahmottuvan entistäkin paremmin ja ihan luottavaisin mielin pystyy taas ajattelemaan selviytyvänsä tulevista opinnoista. Osa sai demottua kaikki lajit ja alueet hyvissä ajoin, ja pääsi karkaamaan kesälaitumille jo torstaina, osalle jäi jotain demottavaa vielä perjantaille.
Topografinen anatomia oli taas yksi mielenkiintoisimmista kursseista ainakin omasta mielestäni, mutta olenkin aina nauttinut anatomian opiskelusta. Tähän mennessä monet kurssit ovat toisaalta kyllä olleet mieleeni, joten mihinkään järjestykseen en niitä laittaisi. Parasta tässä opiskelussa on kuitenkin se, että ihan oikeasti nauttii lähes kaikesta vastaantulevasta ja asiat oikeasti kiinnostavat! Kun oppii uusia hienoja juttuja, ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa kunnian opiskella maailman parhaassa koulussa! :)
