Tuotantoeläinlääketieteen alkeita

Kaiken kiireen keskellä muistan vielä hämärästi erään lokakuisen viikon, jolloin saimme aloittaa taipaleemme kliinisen tuotantoeläinlääketieteen parissa. Siitä on nyt kuutisen viikkoa aikaa ja tuntuu että se olisi ollut jo ikuisuus sitten! Ehkä se johtuu tästä hektisyydestä... olenhan muistanut tarpeeksi monta kertaa sanoa, että hommia piisaa? ;) No mutta, kuten jo aiemmin olen maininnutkin, kliinisiä opintoja olen odottanut kuin kuuta nousevaa, vaikka kyseessä olikin vasta Johdanto kliiniseen tuotantoeläinlääketieteeseen (= TE). Ja tämän kurssin paras osuushan on vasta edessä, nimittäin harjoitteluviikko tuotantoeläinsairaalassa Saarella!

Opinto-opas kertoo TE:n tavoitteista näin:

Opiskelija  

• osaa ottaa esitiedot, suorittaa naudan, lampaan ja sian kliinisen yleistutkimuksen ja kertoa näiden eläinlajien normaaliarvot  

• tietää tavallisimmat lääkkeenantotavat  

• osaa rektaalitutkimuksen ja sukuelinpalpaation alkeet  

• tietää miten tuotantoeläimiä käsitellään turvallisesti 

• osaa toimia tuotantoeläinsairaalassa 

Luentoja oli siis viikon ajan aina aamupäivisin pääsääntöisesti klo 8-12 ja iltapäivät olivat vapaita (parilla ryhmällä oli samaan aikaan obduktioita tai niihin liittyviä demoja). Saimme perustiedot yleistutkimuksen suorittamiseen eri tuotantoeläimillä, lääkkeiden antamiseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön sekä eläinsuojeluun viranomaisen näkökulmasta. Nämä asiat tulisi olla hallussa omalla Saaren viikolla, sillä heti ensimmäisenä päivänä luennoista järjestetään tentti. Eläimistä tulee hallita normaali perusanatomia ja -fysiologia ja tietää, mitkä asiat palpoitaessa ovat normaaleja ja mitkä eivät, mitkä sairaudet ovat millekin lajille tai ikäryhmälle tyypillisiä ja mitä asioita kannattaa huomioida eri eläinlajeilla oman työturvallisuuden kannalta. Anamneesin ja yleistutkimuksen kannalta on myös aika oleellista ymmärtää eläinlajien luonnollista käyttäytymistä, eri eläinlajien erilaiset tuotantokierrot, osattava arvioida eläimen kuntoluokkaa sekä tehtävä paljon havaintoja niin eläimestä kuin sen ympäristöstäkin. Humaanipuolen lääketieteeseen kun erona on usein se, ettei eläinlääkärin potilas osaa puhua ja kertoa suoraan mikä sitä vaivaa. Tosin jos Housea uskoo, ihmispotilaat valehtelevat aina, joten onko siitä puhumisen taidosta sittenkään niin hyötyä. ;)

Lampaista olennaista on muistaa esimerkiksi se, miten niitä käsitellään ja pidetään kiinni ja miten kiinniottoa yrittäessä juoksuttaminen nostaa lampaan normaalia ruumiinlämpötilaa. Lampailla villa aiheuttaa omat haasteensa niin käsittelyyn kuin hoidon antamiseenkin, sillä lääkityksen olisi suotavaa osua villan sijaan nahan alle. Ja jos lemmikeillä esiintyy virtsakiviä, niitä voi olla usein pässeilläkin. Pässit nimittäin saattavat innostua astumisesta niin paljon, että unohtavat kaiken kiireen keskellä juoda riittävästi, jolloin niille kertyy virtsakiviä ja peniksen kärki voi jopa kuolioitua. Melkoinen kohtalo ahkeralle työmiehelle...

Nautojen yleistutkimuksen luennolla meille painotettiin, ettei riitä kun sanoo lehmän ruumiinlämpötilan olevan noin 38 tai 39 °C, vaan on tiedettävä sen olevan yleensä 38,2 - 39,2 °C. Nautojen rektaalitutkimukseen liittyen kävimme läpi niiden normaalia lisääntymisfysiologiaa, mikä oli osittain tuttua itselleni keinosiemennyskurssilta ja semmarikesältä. Rektalisointia pääsemme mitä ilmeisimmin itsekin harjoittelemaan sitten Saarella. Sioista ja naudoista katselimme lopetusvideoita ja käsittelimme niiden oikeaoppista ja turvallista lopettamistapaa. Eläinlääkärin tulee osata ja hallita lopetus sekä pulttipistoolilla tainnuttamalla ja pistolla veret laskemalla että lääkitsemällä. Pulttipistooli on halvempi ja nopeampi vaihtoehto. Esimerkiksi tulipalotilanteessa voi olla oikeasti aika kova kiire päästä eläinsuojasta pois ja eläin on saatava nopeasti lopetettua, mikäli sitä ei saada rakennuksesta ulos tai se on jo ehtinyt hengittää savuja ja häkää niin paljon, että on parempi päästää se kärsimyksistään.

Varsinkin sika- ja siipikarjatuotannossa hoidetaan usein eläinryhmää yksittäisen eläimen sijaan, joten näillä eläinlajeilla on tärkeää osata havainnoida oikeita asioita diagnoosiin päästäkseen. Siat ja siipikarja ovat usein myös huomattavasti suuremmissa tuotantoyksiköissä kuin naudat ja lampaat, joten kuolleisuuskin saattaa olla suurempaa ja tietty kuolleisuus kuuluukin tiettyihin tuotantovaiheisiin. Tätä voi käyttää hyödyksi diagnosoinnissa, sillä ruumiinavauksessa havaitut patologiset muutokset voivat paljastaa taudinaiheuttajasta paljonkin, viimeistään elimistä otettujen näytteiden perusteella. Kuolleisuutta toki seurataan tiloilla muutenkin paljon, sillä kuolleisuuden noustessa riittävän suureksi ilman muuta selittävää syytä, on osattava ja uskallettava epäillä jopa tiettyjä tarttuvia eläintauteja, kuten lintuinfluenssaa. Lintuinfluenssan uhka siipikarjalle on tällä hetkellä ihan todellinen Ahvenanmaalla villilinnuissa todetun lintuinfluenssan takia.

Viaton sorsa?

Lääkitsemiseen liittyvällä luennolla meille kerrottiin mm. siitä, miten antoreitti voi vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen ja sitä kautta eläimen hoitoon. Esimerkiksi märehtijöillä pötsimikrobit metaboloivat monia lääkkeitä jo ennen niiden imeytymistä, joten vain harvaa lääkettä kannattaa niille antaa suun kautta. Injektioita käytettäessä puolestaan pitää tuntea eläimen anatomiaa eikä pistää neulaa paksuun rasvakerrokseen, jos se on lihakseen tarkoitettu. Eläinten lääkitsemistä säädellään laissa ja tuotantoeläimille saa käyttää vain niille hyväksyttyjä lääkkeitä. Koska tuotantoeläimistä tuotetaan monenlaisia elintarvikkeita, niille käytetyillä lääkkeillä on kokeellisesti tutkitut varoajat. Laissa myös määrätään lääkkeiden luovuttamisesta ja lääkkeiden hoitoon liittyvästä kirjanpidosta. Näistä asioista varmasti tulee lisää kevään farmakologian luennoilla, mutta on hyvä ymmärtää jo vähän perusteista.

TE:hen kuuluu myös vierailu siipikarjatilalla ja -teurastamossa yhdessä Lihantarkastuskurssin kanssa. Vierailut tehdään kolmessa ryhmässä, joista ensimmäiset vierailut olivat jo marraskuun alussa ja kaksi muuta vasta joulukuun puolella. Palaan vierailuun tarkemmin luultavasti Lihantarkastuskurssin yhteydessä.

Näillä eväillä pitäisi tosiaan selvitä harjoitteluviikosta Saarella. Harjoittelu tehdään pienemmissä ryhmissä joulu-, tammi- tai helmikuussa sen mukaan, mihin viime keväänä jo ilmoittauduttiin. Harjoitteluviikon ohjelma on jo etukäteen tiedossa ja se sisältää alkutentin lisäksi mm. rektalisointia, yleistutkimusta, käsittelyä, sikalavierailun Ollikkalan sikatilalla Vihdissä sekä tilakäyntejä viidennen vuosikurssin opiskelijoiden mukana. Paljon siis kaikkea mielenkiintoista luvassa!


Näin ennen joulua on vielä hyvä mainostaa joululahjaksi hyvin sopivaa vuosikurssimme Vetladies-kalenteria, jonka tuottoja lahjoitetaan tuottajille tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Vuodesta 2014 alkaen kolmannen vuosikurssin "perinteenä" on ollut hyväntekeväisyyskalenterin tekeminen ja seuraavan vuoden kalenteriakin varmasti jo kovaa vauhtia suunnitellaan ja tehdään.

Tokan vuoden kirjat

Kerrottuani toisesta eläinlääkisvuodesta edellisessä postauksessa, tuntuu luonnolliselta kertoa seuraavaksi lyhyesti myös toisen vuoden opintoihin liittyvistä kirjoistakin. Jos ei tästä muille ole sen suurempaa hyötyä, niin ainakin kirjafriikit saavat kuolata kirjojen perään. Itse ainakin harrastan tätä paljon - haaveilen tosi monista eläinlääketieteellisistä opuksista, mutta todellisuudessa rahatilanne ei anna myöten ostaa kaikkia mahdollisia kirjoja itselleni. Ja kuinka monia kirjoja sitten loppujen lopuksi tuleekaan luettua ihan kunnolla? Kakkosvuoden opinnoista selvisi varmasti paria poikkeusta lukuunottamatta hienosti ilman kirjojakin. Meille tarjotaan edelleen pääsääntöisesti tosi hyvät luentomateriaalit, joista ainakin itse olen todella kiitollinen.

Lyhyesti: kaksi välttämätöntä kirjaa kakkosvuodelle ovat parasitologian (Taylor ym.: Veterinary Parasitology) ja patologian (McGavin & Zachary: Pathologic basis of veterinary disease) tiiliskivet. Ne kannattaa ehdottomasti joko ostaa itselle omaksi, lainata kirjastosta ja taistella lainojen erääntymisen ja muiden tekemien varausten välisessä taistelussa tai lainata joltain muulta, kuten vanhemmalta opiskelijalta. Tavalla tai toisella näitä teoksia kannattaa lukea.

Suurin osa kakkosvuoden kirjoista

Sitten pidemmin:
Ravitsemustieteessä ei varsinaista kurssikirjaa ollut ollenkaan, mutta annetuilla luentomateriaaleilla pärjäsi aika hyvin. Genetiikan kirjasta osa koki saavansa enemmän hyötyä, osa vähemmän. Riippuu varmaan omasta kiinnostuksestakin, mutta kirjasta kyllä löytyi kivasti perusasioita luentojen tueksi. Kehun vielä vähän lisää Hannes Lohen pitämiä luentoja, siltä varalta että aiemmista postauksista on jäänyt jotain epäselväksi: kannattaa istua genetiikan luennoilla oppimassa!

Spesifisessä bakteriologiassa käytin itse apuna jonkin verran Quinnin ym. Veterinary microbiology and microbial diseasea, mutta luentomateriaalit olisivat varmaankin riittäneet hyvin yksinäänkin. Samaisesta kirjasta oli hyötyä myöhemmin myös virologiassa, jossa ainakin itselläni alkoi mennä viruksia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Immunologiassa käytin aika vähän Tizardin Veterinary immunologya apuna, mutta muutamia asioita tuli kyllä tarkisteltua kirjastakin. Immunologian luennot ja materiaalit olivat omasta mielestäni sen verran hyviä, että varmasti ilman kirjaakin olisi pärjännyt. Lisäksi kurssin vetäjä suunnitteli kurssikirjan vaihtamista seuraavalle vuosikurssille, en ole jaksanut seurata kävikö näin vai ei. Mutta vaikka kurssikirja vaihtuisikin, varmasti Tizardillakin pärjää oikein hyvin (lienee helpompi ja halvempi ostaa Tizard vanhemmilta opiskelijoilta kuin ostaa täysin uusi kirja). Sama pätee moniin muihinkin kursseihin ja niihin liittyviin kirjoihin.

Kakkosen kevätlukukauden kaksi raamattua olivat siis patologian ja parasitologian kirjat. Patologian kirjasta suositeltiin tosiaan heti kurssin alusta saakka katsomaan vähintään kuvat. Suosittelen vahvasti tekemään vähän enemmänkin, mutta jälleen kerran, tämä varmasti riippuu ihmisestä. Patologian kirjasta on kuitenkin varmasti hyötyä koko kevään ajan jatkuvissa patologian opinnoissa ja lisäksi myös kolmosella alkavissa obduktioissa asioiden kertaamisessa. Itse en ainakaan ole katunut sekuntiakaan, että ostin tuon kirjan itselleni enkä ainakaan ihan vielä (jos koskaan) ole valmis luopumaan siitä.

Keväällä availin näitä kirjoja

Parasitologian kirjasta oli ihan suoraakin hyötyä, sillä mehän saimme ottaa kirjan mukaan tenttiin. Sieltä oli kyllä äärimmäisen kätevä tarkastella asioita paniikin iskiessä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, kirjaa kertaakaan avaamatta ei kannattanut tenttiin astella. Ellei sitten ollut todella hyvä muisti ja kaikki asiat muutenkin hyvin opittuna päässä. Aika harva varmaankin jätti hyödyntämättä tilaisuuden ottaa kirja mukaan tenttiin, kun se luvallista oli. Taylor on myös ihan hyvä perusteos, josta saattaa olla tulevaisuudessakin jotain hyötyä parasiitteja pähkäillessä. Itse pidin paljon myös Saaren ja Nikanderin Elinympäristönä hevonen sekä Saaren ym. Elinympäristönä koira -kirjoista. Heppakirjat tarjottiin koko vuosikurssille Zoetiksen lahjoittamana ja koirakirjan ostin itselleni enkä sitäkään ole varsinaisesti katunut. Näiden suomenkielisten opusten tekijäthän olivat myös luennoimassa meille ja pidin näitä laadukkaina teoksina.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kakkosvuonna oli topografista anatomiaa, jossa itse hyödynsin hyvin paljon ykkösvuoden kirjoja. Moni vuosikurssistamme taisi omat kirjansa jo myydä eteenpäin uusille varsoille, mutta omista kirjoistani en ainakaan vielä ollut valmis luopumaan ja hyvä niin. Königin (Veterinary anatomy of domestic mammals) onnistuin haalimaan itselleni jossain vaiheessa ja se on kyllä aika kova suosikkini eläinlääketieteellisistä anatomisista opuksista. Varsinkin topossa siitä oli itselleni tosi paljon hyötyä. Voin vain kuvitella miten paljon siitä olisi ollut apua ekan vuoden opinnoissa... Schaller ja Dyce ovat edelleen mielestäni hyviä, kaikki näistä vaan ovat niin kovin eri tyyppisiä ettei niitä voi oikein edes verrata. Mutta ilmainen vinkki tuleville opiskelijoille (tai miksei jo opiskelevillekin): jos saat tilaisuuden ostaa Königin, tartu siihen!

Onneksi kolmannen vuoden kirjaostokset eivät toistaiseksi ole juurikaan keventäneet kukkaroa, mutta eiköhän tuo seuraava vuosi korjaa tilanteen...

2nd Year

Kirjoitin aiemmin eläinlääkiksen ensimmäisestä opiskeluvuodesta tiivistettynä ja ajattelin kirjoitella samanlaisen koosteen myös toisesta opiskeluvuodesta. Näin ehkä tulee itsekin paremmin muistettua, mitä kaikkea viime vuoden aikana tulikaan tehtyä ja opittua. Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo aikoja sitten, mutta suunnitelmathan eivät vain aina mene niinkuin sitä luulisi..

Toinen vuosihan alkoi syyskuun alussa Eläinten kliinisellä ravitsemustieteellä, jossa ehkä hieman harmillisen suppeasti käytiin eri eläinten ruokintaan liittyviä asioita läpi. Olen ainakin itse yrittänyt syventää omaa ruokintaan liittyvää osaamistani tämän kurssin jälkeenkin aina mahdollisuuksien mukaan ja ehdottomasti suosittelen sitä muillekin tuleville eläinlääkäreille. Erilaisissa netin keskusteluissa kuulee ja näkee valitettavan paljon tarinoita siitä, miten eläinlääkärit antavat hyvinkin kyseenalaisia neuvoja asiakkailleen eläinten ruokintaan liittyen tai sitten heidän neuvot ymmärretään aivan väärin. Toki joku voi ajatella eläinlääkäreiden toimenkuvan olevan lähinnä sairauksien hoitoa, mutta itse näen ennaltaehkäisevät asiat, kuten onnistuneen ruokinnan, yhtenä tärkeimmistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä.

Aina välillä kesäisin näkee pelloilla traktorinmunia eli muoviin käärittyjä rehupaaleja, joita syötetään esimerkiksi lehmille.

Samaan aikaan ravitsemusopintojen kanssa pyöri myös ruotsin kurssi ja jossain vaiheessa syksyä mukaan kuvioihin tuli pyörimään englannin kieliopinnotkin. Kielistä en sen enempää jaksanut kirjoitella, koska, no, ruotsi nyt on ruotsia ja englanti englantia. Toisille kielet ovat vaikeita ja toisille pala kakkua ja aika moni vuosikurssilaisistamme sai vähintäänkin toisen kielen hyväksiluettua aiempien opintojen perusteella tai läpäisemällä tasokokeen. Kurssien sisällöt vaihtelivat jonkin verran eri vetäjien mukaan, toisilla oli enemmän palautettavia kirjallisia töitä kuin toisilla. Kieliopinnoissa oli tietyn prosentin mukainen läsnäolopakko, joten aika harvalta luennolta sai ilman lisätehtäviä olla pois. Englantia tulee väistämättäkin luettua opintojen aikana, joten eläinlääketieteellinen sanasto karttuu ikään kuin puolivahingossa opintojen mukana.

Syyskuun puolivälin tienoilla alkoi syventyminen genetiikan maailmaan Hannes Lohen opastamana ja edelleenkin pidän hänen luentojaan yksinä tähän mennessä parhaista luennoista yliopistossa. Kotieläinten jalostus herätti paljon keskustelua ja tunteita ja näitä ajatuksia on tulevien opintojen aikana saanut vielä syventää lisääkin. Tulevaisuudessakin näistä asioista varmasti tullaan puhumaan vielä paljon ja varmasti ihan kliinisessä työssäkin asiakkaiden kanssa pitää osata asioista keskustella kiihkottomasti ja faktoilla perustelemalla.

Syyskuun ohjelmaan kuului myös bakteereihin perehtyminen, mikä olikin sitten oikeastaan perustana koko lopulle toiselle opintovuodelle. Tuskailin eniten mikrobilääkkeiden opiskelun parissa ja varmaankin viimeistään kohtapuoliin pitäisi alkaa palautella niitä mieleen ennen kolmannen kevään farmakologian opintoja. Bakteriologiasta opeteltiin ensin perusasiat ja sitten jatkettiin patogeenien vaikutuksilla immunologiassa. Virologian ja bakteriologian asiat yhdistyivät hyvin immunologiassa ja muodostivat järkevän kokonaisuuden. Oli kiva päästä pitkästä aikaa taas labroihin ja tutkia vasta-aineita ja tehdä pikatestejä ihan käytännössäkin. Viruksia toki oli vino pino muistettavaksi, mutta nekin ovat virologian kurssin jälkeen aika hyvin kertautuneet muiden opintojen aikana. Virologian ja immunologian sekä äidinkielen luennoista muistin kertoa eräänä opiskelupäivänä, nyt taas huomaan unohtaneeni kirjoittaa vastaavia postauksia, anteeksi! Immunologiaa päntätessä joku vinkkasi YouTubesta löytyvistä Armando Hasudunganin videoista, joista ainakin itse sain hyvin kerrattua ja opiskeltua asioita.

Jenni Tieahon pajuteos "Auringossa" (2009) EE-talossa.

Lokakuussa tutustuimme eläinlääketieteelliseen tutkimukseen ja pääsimme jälleen erittäin mielenkiintoiselle vierailulle koe-eläinkeskukseen. Osa vuosikurssista alkoi tehdä kandiaan syksyn aiheen varauksen jälkeen ja osa jätti tietoisesti kandin vasta kolmannelle vuodelle. Vielä viimeisimpänä ennen joululomaa ehdimme muutaman luennon verran aloitella Spesifisen bakteriologian parissa ja sama aihe jatkui vuoden vaihduttua tammikuussa luennoilla ja labratöillä. Nautin jälleen kerran labrojen käytännönläheisyydestä ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.

Tammikuussa alkoi myös yhteinen taipaleemme patologian kanssa ja se matka jatkuu edelleen nyt kolmosvuonnakin. Tiiliskiveä muistuttava tenttikirjamme tuli tutuksi ja pääsimme muistelemaan mikroskoopin käytön saloja histologisten näytteiden parissa. Patologia jatkui yleisen osuuden jälkeen lähes koko kevään ajan elinkohtaisilla luennoilla, joissa syvennyimme vielä tarkemmin eri elinten patologiaan. Mikään helppo paketti sinänsä ei ollut kyseessä, koska asiaa oli paljon ja aikaa vähän. Ajasta teki tosiaan rajallista samaan aikaan pyörinyt parasitologian kurssi, jota myös pidin todella tärkeänä ja mielenkiintoisena kurssina. Loisasioita on tullut myöhemmin esiin kolmosella niin Epidemiologiassa, obduktioissa kuin Lihantarkastuksessakin ja niistähän saa kliinisessä työssä puhua varmaankin lähes päivittäin. Parasiitit on siis syytä tuntea!

Hevosen sisuskalut taulussa, näistä kuvista oppii aika hyvin anatomiaa!

Toisen vuoden viimeiset opiskeluviikot toukokuun loppupuolella vietettiin dissektiosalilla kuolleiden eläinten topografiseen anatomiaan perehtyen. Itselleni tämä oli suorastaan kirsikka kakun päällä ja olin todella innoissani näistä leikkelyistä. Asiat selkenivät huomattavasti, kun ne opiskeli huolellisesti ja sai nähdä käytännössä eri rakenteet.

Näiden lisäksi ensimmäisen ja toisen opintovuoden aikana tosiaan tuli suorittaa pakolliset maatalousharjoittelut navetassa ja sikalassa. Periaatteessa aikaa harjoitteluiden suorittamiseen oli kesällä ja muina loma-aikoina, mutta jokainen on suorittanut harjoittelut omiin aikatauluihinsa sopivalla tavalla. Lisäksi toisena vuonnakin oli tietysti vapaasti valittavia kursseja, joihin esimerkiksi Keinosiemennyskurssi kuuluu. Näitä kurssejahan voi suorittaa eri aikoina ja valita niitä oman kiinnostuksensa mukaan, vaikka suosituimmille kursseille eivät kaikki halukkaat ehkä pääsekään.

Kaikkiaan toisen vuoden kevätlukukausi tuntui aika rankalta aikataulullisesti ja sama tunne on valitettavasti jatkunut nyt kolmannen vuoden syksylläkin. Kaikesta on kuitenkin selvitty aika kunnialla läpi, joten pitäisi osata olla tyytyväinen siihen. Raskaudestaan huolimatta toinen vuosi oli ehkä jopa ensimmäistä vuotta parempi ja huomaan ehdottomasti opiskelevani juuri sitä alaa, mikä minua itseäni kiinnostaa.

Epidemiologian saloja

Kolmas syksy eläinlääkiksessä alkoi syyskuun alussa osalla vuosikurssistamme obduktiokurssin info-luennolla ja osalla vasta seuraavan päivän Epidemiologian opetusblokkiin kuuluvalla Infektioepidemiologialla eli EPI:llä. Obduktiot pyörivät vielä melkein jouluun saakka eri ryhmäkokoonpanoilla, mutta Infektioepidemiologia sekä Epidemiologian blokin toinen kurssi, Näyttöön perustuva eläinlääketiede eli NPE on juuri ennen joulua olevaa palaute- ja päätöstilaisuutta lukuunottamatta taputeltu. Näiden kahden kurssin luentojen parissa pyörittiinkin sitten aina lokakuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen oli vielä tiedossa kotitenttiä ja paritöiden purkua. Niistä lisää vielä tuonnempana. Koska vuosikurssi oli jo keväällä jaettu 8 pienempään ryhmään obduktiokurssia varten, oli melkein kaikilla jossain vaiheessa samaan aikaan EPI:n ja NPE:n kanssa vielä joko omia leikkelyitä tai demotilaisuuksia. Välillä aikataulut tuntuivat siis suorastaan mahdottomilta, joten ilmainen vinkki tuleville kolmosille: kannattaa ihan oikeasti aloittaa se kotitentin tekeminen heti kurssin alussa, kuten kurssin vetäjä neuvoo.

Postauksen kirjoitettuani huomasin kärsiväni kirjoitusripulista, ilmeisesti koska syksyn blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle. Pahoittelut siitä! ;)

Opinto-oppaassa kerrotaan EPI:n tavoitteista näin:

Opiskelija

• tietää infektiotautien vastustuksen periaatteet

• tietää tärkeimmät vastustettavat eläintaudit ja niiden vastustamisen periaatteet

• osaa toimia kohdatessaan vastustettavan eläintaudin

• osaa toimia tautivalmiusasioissa osana erilaisia asiantuntijaryhmiä

• tuntee One Health -käsitteen

• osaa soveltaa tiedonhakutaitojaan tautien vastustuksessa

• osaa arvioida omaa oppimistaan opintojaksolla ja ammatillista toimintaansa harjoituksissa

ja NPE:n tavoitteista puolestaan seuraavasti:

Opiskelija

• tietää näyttöön perustuvan eläinlääketieteen periaatteet

• osaa käyttää epidemiologian perusterminologiaa

• tuntee taudinpurkausselvitysten periaatteet

• tunnistaa diagnostisten testien tulosten tulkintavaikeudet

• hallitsee syy-seuraussuhteiden arvioimisen sekä erilaisten epidemiologisten tutkimusasetelmien ja mittojen periaatteet ja osaa soveltaa niitä eläintautitutkimuksessa

• osaa tunnistaa virhelähteiden vaikutuksia tutkimustuloksiin

• osaa lukea kriittisesti raportteja epidemiologisista eläinlääketieteellisistä tutkimuksista

• osaa tehdä yksinkertaisen epidemiologisen tutkimussuunnitelman

• hahmottaa tilastotieteen roolin eläinten terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä

EPI:n luennoilla käsiteltiin hyvin laajasti eläintautien vastustamista erityisesti Suomessa, mutta myös muuallakin maailmassa meitä vielä uhkaavien tautien varalta. Lainsäädäntö on hyvin tärkeässä roolissa tässä, ja sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia asioita, jotka jokaisen tavallisen tallaajankin olisi syytä muistaa. Esimerkiksi se, että jokainen eläinten kanssa tekemisissä oleva henkilö on velvollinen ilmoittamaan tietyistä eläintaudeista tai epäilyistään kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille (eläintautilaki 441/2013 14 §). Lainsäädännöstä löytyy paljon tietoa eri tarttuviin eläintauteihin liittyvistä suoritettavista toimenpiteistä, joten varsinkin eläimiä Suomeen tuotaessa kannattaa perehtyä tuontivaatimuksiin huolellisesti ja ennenkaikkea ajoissa. Eläinten ja elintarvikkeiden tuontiin liittyen saimmekin luennolla paljon keskustelua aikaiseksi ja valitettavasti välillä vaikuttaa siltä, että viranomaiset ovat hyvin kädettömiä näiden asioiden kanssa. Kaloista puhutaan hyvin vähän koulutuksessamme, mutta EPI:in kuului sentään luento kalatautien vastustamisesta. Se, onko kalojen kanssa tekemisissä, riippuu hyvin pitkälti siitä, mihin tulevaisuudessa päätyy töihin. Vähintään perusteet tulisi kaikkien kuitenkin tietää. One Health -seminaarissa keskityttiin puhumaan taudeista niin ihmisten kuin eläintenkin yhteisenä ongelmana ja tulevaisuudessa eläinlääkäreidenkin kannattaa yhä enemmän muistaa yhteistyö ihmisten terveydenhuollon kanssa.

Heti EPI:n alusta saakka tehtiin pienryhmissä projektityötä mentorin avustuksella tiettyihin tarttuviin eläintauteihin liittyen. Ryhmän piti tehdä saamastaan kahdesta eläintaudista ja niiden vastustamisesta maksimissaan 5 sivun pituinen tiivistelmä (jossa piti käyttää tuttua viittaustekniikkaa) sekä lisäksi 45 min pituinen esitys mahdollisesta todellisesta taudinpurkauksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Kaikkien ryhmien esitykset esitettiin samalla viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä erillisissä purkuseminaareissa, joissa oli läsnäolopakko. Näissä esityksissä oli mukana myös erilaisia asiantuntijoita esimerkiksi Evirasta sekä parina päivänä eräs läänineläinlääkärikin. Esitykset saivat olla melkein mitä vain, kunhan vain tärkeimmät asiat tulivat esiin. Toiset näyttelivät, toiset kuvasivat videoita, toisilla oli powerpointteja... kuulemma edellisenä vuonna oli räpättykin!

Ryhmässä toimimiseen oli annettu paljon ohjeistusta etukäteen ja aika paljon oli varoiteltu vapaamatkustajuudesta. En tiedä oliko missään ryhmässä vapaamatkustajia, eli ihmisiä, jotka eivät tehneet mitään ryhmätyön eteen. Kuulemani mukaan joskus ryhmätöissä on ollut vapaamatkustajia, mutta omasta mielestäni kannattaa tiedostaa jo eläinlääkäriuran alusta saakka, että verkostoituminen, ryhmässä toimiminen, kommunikointi ja kollegiaalisuus ovat avainsanoja eläinlääkärinä toimiessa. Eläinlääkärin pitää osata toimia osana ryhmää ja keskustella muiden kanssa. Varsinkaan oikeassa taudinpurkaustilanteessa ei ole varaa sooloiluun, vaan tiimissä toimiminen on tärkeää. Tämä ryhmätyö oli erittäin hyvää harjoitusta siihen. Eläinlääkäreillä on myös silloin tällöin ihan oikeita valmiusharjoituksia, joissa harjoitellaan taudinpurkaukseen liittyviä toimia, joten projektityö uskoakseni valmisti meitä hyvin sitäkin varten.

EE-talosta löytyy paljon lasia ja portaita.

EPI:stä ei ollut normaalia tenttiä, vaan kuten jo aiemmin mainitsin, kurssin päätteeksi vastattiin kotitenttiin. Kotitenttikysymykset olivat tiedossa jo kurssin alussa, joten viisaimmat varmasti tekivätkin kuten neuvottiin, ja vastailivat kysymyksiin koko ajan kurssin edetessä. Toiset meistä huolehtivat kotitentistä vähän vähemmän kurssin aikana ja enemmän sitten paniikinomaisesti viime tingassa. ;) Itseasiassa kotitentti ehkä yllätti vähän laajuudellaan, sillä vaikka olin lukenut jo kurssin alussa tentin kysymykset ja koin ne suhteellisen helpoiksi, itse tenttiin vastaaminen vaatikin vähän enemmän työtä ja tiedonhakua kuin olin kuvitellut. Kotitenttivastauksissa piti käyttää kandista tuttua viittaustekniikkaa ja etsiä sopivia viitteitä esimerkiksi tieteellisistä artikkeleista, luotettavista nettilähteistä ja erityisesti eläintauteihin liittyvästä lainsäädännöstä. Ei siis riittänyt, että tiesi jostakin eläintaudista jotakin itse, vaan tiedolle piti saada myös lähde. Suurin aika kuluikin siis ainakin itselläni tiedonhakuun. Joidenkin opiskelijakollegoiden kanssa ihmettelimme kotitentin laajuutta suhteessa opintopistemäärään, sillä kandidaatin tutkielman pituus on noin 5-7 sivua ja kotitentin pituusvaatimus oli 6-8 sivua. Kandin tutkielmasta saa 6 opintopistettä ja EPI:n kurssista 5 op. EPI:n kurssiin toki kuului muutakin kuin pelkkä kotitentti, mutta kirjallisten töiden laajuus vähän kyllä nostatti kulmia.

EPI:in kuuluvat lakiharjoitukset olivat pakollisia ja niissä käytiin läpi eläintautilainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Näiden harjoitusten kautta oppi hyvin etsimään tietoa lainsäädännöstä ja toki tietoa projektitöihin sekä kotitenttiinkin. Joillakin luennoilla, kuten esimerkiksi lainsäädäntöön sekä märehtijöiden luomistauteihin liittyvillä luennoilla, oli läsnäolopakko. EPI:n puitteissa oli mahdollista myös osallistua vapaaehtoiseen tubitestausharjoitukseen, jossa saimme harjoitella intradermaalisen (= ihon sisään, ei ihon alle!) injektion tekemistä kuolleisiin eläimiin.  Projektitöiden purkuseminaarien jälkeen pienryhmillä oli palautetilaisuus, jossa käytiin läpi etukäteen annettuja negatiivisia ja positiivisia palautteita ryhmän jäsenistä. Lisäksi oman kotitentin palautuksen jälkeen piti tehdä kaksi vertaisarviointia toisten kotitenttivastauksista ja arvioida vielä oma vastauksensakin. Kotitentit palautettiin siis tiettyjen numerokoodien mukaan nimettyinä, jotta anonymiteetti säilyisi vertaisarviointeja tehdessä. 

NPE:hen kuului luentojen lisäksi parityönä tehtävä tutkimussuunnitelma annetusta aiheesta, erilaisia tietokoneharjoituksia, taudinpurkausharjoituksia sekä artikkelien arviointityöpaja. Parityötä oli tarkoitus tehdä vähitellen kurssin aikana ja luennoilla oli välillä parityöhön liittyviä tehtäviä tai kysymyksiä. Tutkimussuunnitelma oli 1-2 sivun pituinen ja siinä piti käsitellä mm. tutkimuksen tavoitteita, käytännön toteutusta, otoskokoa ja tutkimukseen liittyviä harhoja, jotka voivat vääristää tutkimustuloksia. Kurssin lopussa oli paritöihin liittyvät purkuseminaari, jossa samasta aiheesta parityönsä tehneet parit kävivät suunnitelmansa läpi ryhmässä ja tekivät suunnitelmista yhden esityksen lopulle vuosikurssille esitettäväksi. Luonnollisesti näissäkin oli läsnäolopakko. 

Koska NPE hyvin pitkälti perustui tilastotieteeseen, kurssilla tuli esiin paljon tilastotieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyviä termejä. Jos ei jo ennestään ollut selvää, nyt viimeistään oppi, millaisia asioita hyvässä tieteellisestä tutkimuksesta löytyy ja millaiset asiat puolestaan tekevät tutkimuksesta vähintäänkin kyseenalaisen. Varsinkin artikkelien arviointityöpajassa kevennyksenä ollut tutkimus suklaansyönnin ja Nobel-palkintojen määrän yhteydestä oli viihdyttävää luettavaa. ;) Arviointityöpajaa varten piti lukea etukäteen kolme artikkelia ja pohtia niihin liittyviä kysymyksiä, joita sitten käytiin läpi pienryhmissä kaikille pakollisessa arviointityöpajassa. NPE:n tietokoneharjoitukset käsittelivät pääasiassa tilastotieteeseen liittyvää terminologiaa ja tilastollisen analyysin tekemistä. Harjoituksissa käytettiin monesti SPSS-tilasto-ohjelmaa tai erilaisia epidemiologisia laskureita. Tilasto-ohjelmat tulevat useimmille tutuksi viimeistään lisensiaatin tutkielmaa tehtäessä. Harjoituksia oli neljä ja niissä oli useita kymmeniä kysymyksiä, mutta ohjeita tarkasti noudattamalla vastaukset sai aika helposti. Tietokoneharjoituksiin oli varattu lähes joka perjantaille aikaa tehdä ne opettajan valvovan silmän alla, mutta harjoitukset pystyi myös tehdä muulloinkin ja vaikka kotikoneellaankin, mikäli tarvittavan ohjelman latasi koneelleen.

Ilmaista terapiaa ja stressinpurkua luonnosta. Suosittelen.

Tietokoneen parissa touhuttiin myös pakollisten taudinpurkauspelien parissa. Pelejä oli yhteensä kolme ja niissä piti kohta kohdalta edetä todellisen taudinpurkaustilanteen mukaisesti. Annetun anamneesin perusteella piti miettiä, onko kyseessä epidemia, onko kyseessä tarttuva eläintauti ja soitetaanko läänineläinlääkärille vai ei, mitä tutkitaan seuraavaksi, mistä otetaan näytteitä, mitä tehdään kun tauti on todettu jne... Tämä yhdistettynä EPI:n projektityöhön sekä projektitöiden purkuseminaareihin oli mielestäni kaikista havainnollistavimpia ja opettavaisimpia harjoituksia koko blokissa. Niiden avulla sai hyvin käsityksen siitä, mitä kaikkea eläintautien vastustamiseen kuuluu ja miten taudinpurkaustilanteessa oikeasti edetään. 

Sekä EPI:n että NPE:n luennoilla oli välillä klikkeriäänestyksiä, jossa luennoitsija oli tehnyt valmiiksi luennon aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja me opiskelijat saimme vastata niihin painamalla klikkeristä nappia. Miten pienestä sitä voikaan innostua! :'D Mutta kyllä näistä äänestyksistä jossain määrin hyötyä varmasti oli, jos ei muuten niin ainakin heräsi haaveistaan, kun piti äänestää. Kaikenlainen oman ajattelun aktivointi varmasti edistää oppimista. Osa projektityöryhmistä oli tehnyt myös erilaisia äänestyksiä esitykseensä hyödyntäen netin valmiita visailusivustoja. Näissä kyselyissä sai välillä ihan kilpailla pisteistä, sillä nopeus ratkaisi! Leikkimielisiä kilpailuja ja visailuja rakastavana nämä olivat oikeasti tosi hauskoja ja samalla opettavaisia lisiä esityksissä. 

Lokakuun loppuun mennessä kaikkien piti vielä antaa palautetta kummastakin kurssista ja viimeisimpänä tosiaan siintää joulukuun yhteinen päätöstilaisuus, jossa on luvassa porkkanapullaa! :D Ehkä loppuun voisi vielä todeta, että thank god it's (almost) over! Vaikka alkuun Epidemiologian blokki ei erityisen työläältä vaikuttanutkaan, kyllä tässä on saanut oikeasti välillä ihan toden teolla paiskia töitä. Olen aika vakuuttunut siitä, että Epidemiologia on kuitenkin yksi tärkeimmistä kursseista tulevaisuuden työtehtävien kannalta, sillä tarttuvia eläintautien määrä ei varmasti ole vähenemässä Suomessa. Etelässä meitä uhkaa tällä hetkellä esimerkiksi afrikkalainen sikarutto, jota emme todellakaan halua Suomeen. Peräänkuulutan jokaisen ihmisen vastuullisuutta, sillä kun (mikä tahansa) tauti kerran Suomeen tulee, sitä ei välttämättä enää ikinä saada meiltä pois. 

P.S. Eläinsairaala alkaa pyöriä taas alusta Nelosella 9.11.2016 klo 9.20 alkaen, jos edellinen kierros meni joltain ohi!