perjantai 30. kesäkuuta 2017

Heurekaan!


Tämän vuoden eläinlääkikseen sisäänpäässeet on ilmeisesti juuri julkaistu. Paljon onnea uusille eläinlääketieteen ylioppilaille! Innostus on varmasti valtava, mutta kannattaa muistaa silti nauttia kesästäkin ja mahdollisuuksien mukaan lomailla ennen opintojen alkua. Kaikki käytännön asiat kannattaa hoitaa mahdollisimman ajoissa, sillä esimerkiksi opiskelija-asuntoihin on syksyisin paljon hakijoita. Asunnon hankkimisen jälkeen kaikki muu järjestyy varmasti. Kunhan vain muistaa ilmoittaa, että ottaa opiskelupaikan vastaan! ;)

Jos oma nimesi ei vielä listasta löytynyt, älä silti lannistu. Aina on toivoa, ja vaikkei tänä vuonna ovet eläinlääkikseen auenneetkaan, ensi vuonna on uusi mahdollisuus! Tiedän mistä puhun... Sama neuvo pätee niin sisäänpäässeille kuin ensi keväänä uudelleen yrittäville: lepää nyt, lataa akkuja ja kerää motivaatiota tulevan aherruksen varalle. Tee opiskelutauon jälkeen uusi suunnitelma ja varmista, että osaat seuraavassa pääsykokeessa ne asiat, joita et tänä vuonna vielä osannut. Sinnikäs työ palkitaan sitten vuoden päästä! ;)

Hevosen luuranko

Olen saanut useammaltakin eri ihmiseltä kuulla, että omaa tarinaani eläinlääkikseen pääsemisestä on käytetty esimerkkinä unelmiaan tavoittelevien motivoimiseen. Kerrottu siitä opiskelupaikasta haaveileville, vielä opintaipaleensa alkuvaiheessa oleville nuorille sekä opiskelupaikkaa useamman kerran hakeneille. On hienoa, että voin toimia mallina joillekin ja toivottavasti inspiroida heitä! Tarinaan liittyy useampi hakukerta, epäonnistumisia, itkua, epävarmuutta, sitkeyttä, sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta, unelmia, epätoivoa, vihaakin, onnistumisia, naurua, lyijyn tahrimia kämmensyrjiä, tuntitolkulla lukemista ja laskemista, haaveilua, päiväunia, kahvia ja energiajuomia, kysymyksiä joihin ei osaa vastata, kysymyksiä joihin osaa vastata, kysymyksiä joita ei ymmärrä, ajoittaista luovuttamisenhalua, hyvin treenattuja istumalihaksia, väsymystä, flow-tiloja, vapaapäiviä, kirjapinoja, videoita, papereita, itsepäisyyttä... Aikamoista vuoristorataa, kunnes lopulta pääsin unelmieni kouluun! Luin hetki sitten uudelleen postauksen sisäänpääsykirjeeni saapumisesta ja edelleen saan siitä kylmät väreet. Kyllä se kaikki oli sen arvoista!

Porsaan verisuonisto

Sekä uusille opiskelijoille että vielä eläinlääkikseen hakeville (tai hakua suunnitteleville) suosittelen motivaattoriksi Heurekan Body Worlds - Animal Inside Out -näyttelyä, joka on avoinna 29.10.2017 saakka. Itse kävin vuonna 2013 ihmisten vastaavassa näyttelyssä ennen pääsykoetta ja sain sieltä huimasti lisämotivaatiota. Eläinten näyttelyssä sai kuvata plastinoituja eläimiä, joten pitihän tuo tilaisuus käyttää ehdottomasti hyödyksi! Kameraan tulikin räpsittyä aika monta kuvaa, joista saattaa jotain hyötyä tulevaisuudessa olla joidenkin eläinten anatomian hahmottamisessa. Ja saanpahan ainakin lisää täytekuvia blogiin.

Eläinlääketieteen opiskelijan näkökulmasta näyttely ei ollut mitenkään erityisen mullistava, sillä opinnoissamme näitä samoja asioita on käyty läpi niin monilla luennoilla kuin dissektioissa ja obduktioissakin. Uusiakin asioita tuli silti vastaan, sillä tutkinnossamme ei mitenkään ehditä käydä kaikkia eläinlajeja läpi. Monia lajeja on sivuttu tavalla tai toisella luentojemme aikana, mutta perinpohjaista opastusta jokaisen lajin anatomiaan ja fysiologiaan ei ole. Ja harvapa meistä tulevaisuudessa suuntaa esimerkiksi norsujen tai kirahvien pariin, joten tarkempi perehtyminen näihin tapahtuu omatoimisesti. Pidin silti näyttelystä kovasti ja tykkään oppia uusia, välillä ihan "turhiakin", yksityiskohtaisia faktoja eri eläimistä. Itsensä sivistäminen on aina hauskaa, eri asia sitten kuinka paljon näistä asioista ikinä tulee muistamaan.

Gorillan sisäelimet

Auringon paistaessa tekisi mieli vain loikoilla ja nauttia elämästä, mutta mahanpohjassani kutittelee jo tuleva nelosvuosi. Saimme vähän aikaa sitten tietää tulevan vuoden päivystysvuorojemme aikataulut Pieneläinsairaalassa ja Hevossairaalassa, joten ajatukset luonnollisesti ovat jo vähän karkailleet sille suunnalle. Uusi kalenterikin pitäisi ostaa, että pääsisi pikkuhiljaa täyttelemään sinne tulevan vuoden opintoja. Tosin kursseillekaan ei pääse vielä edes ilmoittautumaan, mutta yli-innokkaana en malttaisi sitäkään odottaa. Seuraavan vuoden lakana (= lukujärjestys) sentään on jo julkaistu aiemmin keväällä ja sen perusteella voi jo vähän elämäänsä suunnitella. Tuskin maltan odottaa!



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mustavalkokuvien tuijottelua


Kolmas opiskeluvuosi eläinlääkiksessä viimeisteiltiin röntgen- ja ultraäänikuvien tulkintaa opiskelemalla ja palauttelemalla mieleen lukion fysiikan säteilyyn liityviä periaatteita. Diagnostisen kuvantamisen perusteissa käytiin läpi erilaisisia eläinlääkinnän ja diagnostiikan kannalta merkityksellisiä kuvantamismenetelmiä, kuten röntgen-, ultraääni-, tietokonetomografia- (TT-) ja magneettikuvausta (MK). Eniten näistä tulee varmasti käytettyä röntgen- ja ultraäänikuvausta, mutta TT:llä ja MK:lla voidaan saavuttaa tietyissä tilanteissa etua verrattuna näihin tavanomaisempiin kuvausmenetelmiin. Osalle vuosikurssistamme kuvausmenetelmät ja kuvien tulkinta olivat tutumpia töiden tai harrastusten takia, osalle nämä olivat melkein ensimmäisiä vastaan tulleita kuvia. Röntgenkuvia on ainakin joillakin anatomian kursseilla nähty ohimennen, mutta aika vähän niitä vielä toistaiseksi on koulutuksessamme käsitelty. Tämä kurssi oli paitsi erittäin mielenkiintoinen, myös erittäin tarpeellinen. Kurssilla luennoi pääsääntöisesti Anu Lappalainen, joka myös lausuu Kennelliitossa röntgenkuvia. Vuosien kokemuksen ja ammattitaidon tarjoama opetus on aina etuoikeus, josta ainakin itse olen todella kiitollinen.

Diagnostisen kuvantamisen perusteiden tavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija 
  • osaa selittää röntgensäteilyn ja ultraäänen fysikaaliset perusteet ja niiden vaikutukset käytännössä 
  • tuntee säteilyturvallisen työskentelyn periaatteet eläinröntgentoiminnassa  
  • osaa ottaa röntgenkuvia turvallisesti 
  • osaa arvioida röntgenkuvien teknistä laatua 
  • osaa röntgen- ja ultraäänikuvien tulkinnan perusteet 
  • osaa ultraäänitutkimuksen perusteet myös käytännössä 
  • tietää tietokonetomografiatutkimuksen ja magneettikuvauksen käyttöaiheet eläimillä

Kurssi suoritettiin osallistumalla luennoille, joista vähintään 80 %:iin osallistumalla vältti tenttiin joutumisen. Lisäksi pakollista oli ryhmätyö röntgensäteilystä, yksilökohtainen miniposteri röntgensäteen synnystä röntgenkuvan syntymiseen, ryhmätyö ultraäänestä potilastapauksineen, normaaliin röntgenanatomiaan liittyvät Moodle-harjoitukset sekä abdomeniin (vatsaontelo), thoraxiin (rintaontelo) ja luustoon liittyvien potilastapausten ja röntgenkuvien kuvailut, joista kaikilla näistä oli myös omat pakolliset purkutilaisuutensa. Pakollisia olivat myös harjoitukset, joissa harjoiteltiin röntgenkuvien ottamista, ultraäänitutkimusta ja hevosten röntgenkuvien tulkintaa Eläinsairaalassa. Kaikissa tilaisuuksissa kiersi aina nimilista, joten aina piti olla tarkkana, että oli muistanut kuitata itsensä paikallaolevaksi.

Luennoilla käytiin läpi ihan perusteita kuvan muodostumisesta. Röntgensäteet läpäisevät eri kudoksia eri tavoin, joten muodostuvaan kuvaan vaikuttaa paitsi kudoksen koostumus, myös sen paksuus. Röntgenkuvien tulkinnassa on omat haasteensa, jotka tulee huomioida. Kolmiulotteisen rakenteen muuttaminen kaksiulotteiseksi ei aina tee asioista kovin yksiselitteisiä, mutta useammasta suunnasta otettu kuva voi helpottaa tulkintaa. Perusasiat kuvan muodostumisesta on tärkeä ymmärtää, sillä esimerkiksi neste ei näytä samanlaiselta röntgen- ja ultraäänikuvassa. Röntgenkuvassa neste vastaa pehmytkudostiiviyttä ja näkyy siten vaaleanharmaana, kun taas ultraäänikuvassa neste on kaiutonta ainetta ja näkyy mustana. Kaikki musta ei silti ultraäänikuvissa ole nestettä, sillä jokin voimakkaasti heijastava kohde, kuten jotkut vierasesineet, voi aiheuttaa taakseen kaiuttoman alueen, kaikukatveen.


Hevosen raajan luiden kertausta ennen harjoitusta.

Muistan ennen tätä kurssia kuulleeni useammankin ylemmän vuosikurssilaisen sanoneen, että tämä on ihan helppo ja kevyt kurssi. Olen vähän eri mieltä, ainakin tänä vuonna meillä oli aika tiivis aikataulu ja jatkuvasti paljon palautettavia asioita. Mutta ehdottomasti koen harjoitukset niiden suuresta määrästä huolimatta erittäin hyödyllisiksi! Seuraaville vuosikursseille kuitenkin vinkiksi, ettei ehkä kannata tunkea kalenteria täyteen töitä ja muuta ohjelmaa tämän kurssin aikana, sillä vaikka pakollisia luentoja tai harjoitustöitä ei yhtenä päivänä olisikaan lukujärjestyksen mukaan paria tuntia enempää, saa aikaa muihin itsenäisesti suoritettaviin tehtäviin kulumaan useamman tunnin päivässä. Puhumattakaan siitä, miten hauska on yrittää sovittaa useamman ihmisen aikatauluja yhteen ryhmätöiden tekemiseksi, jos puolet porukasta on bookannut kalenteriinsa kaikkea muutakin ylimääräistä ja kun väliin tunkee vielä vappukin... Onneksi on Google Docsit ja Slidesit ja vastaavat olemassa.

Röntgensäteilyyn liittyvässä ryhmätyössä oli 6 eri aihetta ja ryhmiä 12 eli kustakin aiheesta tehtiin kaksi esitystä, mutta vuosikurssi oli jaettu puoliksi ja toinen puolikas esitti powerpointinsa toisena päivänä ja toinen puolikas toisena päivänä eli kaikki kuulivat esitykset kaikista kuudesta eri aiheesta. Aiheet käsittelivät röntgensäteiden syntyä, kulkua potilaaseen ja potilaan läpi, röntgenkuvan muodostumista sekä röntgenfilmille että kuvadetektorille ja röntgensäteilyn biologisia vaikutuksia. Näitä ryhmätöitä apuna käyttäen olikin helppo tehdä oma A4-kokoinen miniposteri koko tapahtumaketjusta röntgensäteen synnystä röntgenkuvaan tietokoneen näytöllä. Ultraäänitehtävissä caseja oli myös 6 ja ryhmiä 12 ja kaikki tekivät oman esityksensä, mutta purkutilaisuuksia oli vain yksi yhteinen koko vuosikurssille ja opettaja päätti purkutilaisuudessa kumpi kahdesta ryhmästä esitti oman esityksensä muille. Ultraäänicaset sisälsivät joitakin termiselityksiä tai pieniä kysymyksiä ja ultraäänikuvien tulkintaa anamneeseineen.

Röntgenkuvien tulkintaa harjoiteltiin ensin tunnistamalla normaaleja anatomisia rakenteita abdomeniin ja luustoon liittyvistä kuvista. Näihin Moodle-harjoituksiin sai yllättävän paljon aikaa kulumaan, sillä aika moni tarkka latinankielinen nimi oli jo ehtinyt painua unholaan. Lisäksi ei aina ollut helppoa määrittää miten päin kuva oli otettu, jos sitä ei oltu kerrottu tai kummalla puolella luuta mikäkin kyhmy oli. Itse käytin apuna Dyceä, Königiä, Schalleria ja muutamaa hyvää nettilähdettä rakenteiden määrittämiseksi. Purkutilaisuudessa käytiin paljon hyvää keskustelua kliinisen työn kannalta, mutta aikaa oli varattu ehkä liian vähän suureen kysymystulvaamme nähden. Röntgenkuvien tulkintaa harjoiteltiin tiettyyn anatomiseen alueeseen liittyvien potilastapausten avulla. Kuhunkin alueeseen liittyi neljä casea, joista kaikista piti arvioida kuvan laatua, kuvailla röntgenlöydöksiä, tehdä röntgendiagnoosi sekä mahdolliset differentiaalidiagnoosit ja jatkotutkimusehdotukset. Kuvissa oli kasvaimia luissa tai keuhkoissa, murtumia, nivelrikkoa, vierasesineen aiheuttama tukkeuma suolistossa, mahalaukun torsio, nestettä vatsaontelossa (askites) tai rintaontelossa (hydrothorax), virtsakiviä ja suurentunut eturauhanen (prostata), ilmarinta sekä keuhkotulehdus (bronkopneumonia). Hyvin monenlaisia kuvia, joista käytiin purkutilaisuuksissa paljon keskustelua ja jälleen tuli esiin paljon mielenkiintoisia asioita kliinisen työn kannalta.


Harjoituspotilaan asettelu kuvattavaksi.

Röntgenkuvien ottamiseen liittyvässä harjoituksessa pääsimme ottamaan oikean röntgenkuvan Eläinsairaalassa ilmeisesti varta vasten meidän opiskelijoiden käyttöön tarkoitetulta pehmolelulta, jonka sisältä paljastuikin röntgenkuvien perusteella kaikenlaisia hauskoja rakenteita, joita ei normaaleilta potilailta pitäisi löytyä. ;) Harjoittelimme eläimen asettamista oikeaan kuvausasentoon ja suojavarusteiden käyttöä myös pehmolelun avulla ja arvioimme muutamien kuvien laatua ja mahdollisia virheitä. Ultraääniharjoituksessa saimme harjoitella ultraäänitutkimuksen tekemistä oikealla, elävällä eläimellä ja yrittää etsiä vatsaontelosta muutamia elimiä perusanatomiaa muistellen. Epänormaaliuksien tunnistamiseksi on aika oleellista tietää, missä normaalit rakenteet ovat ja miltä ne näyttävät. Hevosröntgenkuvaharjoituksessa katseltiin useita röntgenkuvia hevosten raajoista ja vastailtiin niihin liittyviin kysymyksiin. Oli ihan hyödyllistä kerrata perusanatomia ennen tätäkin harjoitusta, sillä jälleen kerran luiden tuijottaminen röntgenkuvista, joihin ei oltu tehty puolimerkintöjä, oli hieman haasteellista, mutta normaalianatomian muistaminen auttoi hahmottamaan suuntia ja puolia.

Tästä kurssista sai kyllä kattavan paketin vähitellen alkavaa kliinistä työtä ajatellen, vaikka varmasti paljon on opittavaakin. Ihan vielä ei kuvien tulkitseminen suju niin näppärästi kuin vuosia röntgenkuvia tuijotelleilta eläinlääkäreiltä, mutta kuvia oppii katsomaan vain kuvia katsomalla. Tämä oli myös hyvä muistutus siitä, että pitänee ehkä alkaa kertailla vähän anatomiaakin ainakin joiltain osin ennen klinikkaa... ;)


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Syitä ja sairauksia



Varoitus: postaus sisältää kuvan sian sydämestä.


Huhtikuussa oli aika pikaisena kurssina Anatomia, biokemia ja fysiologia kliinisen työn tukena. Ajallisesti kurssiin meni pari viikkoa, mutta välissä oli toki pääsiäisloma aikataulua sotkemassa (ja tuomassa lisäaikaa ryhmätyön tekemiseen). Tästäkään kurssista ei ollut tenttiä, vaan se suoritettiin tekemällä ryhmässä posteri omasta aiheesta ja esittämällä kyseinen posteri muille ryhmille. Tarkoituksena oli yhdistää aiemmin opittua anatomian, biokemian ja fysiologian tietoa kokonaisuudeksi kliinistä työtä varten.

Opinto-opas kertoo Anatomia, biokemia ja fysiologia kliinisen työn tukena -kurssin tavoitteista näin:

Opiskelija 
  • hahmottaa yhteyden kliinisten löydösten ja potilaan tutkimisen sekä niiden perustana olevien elimistön rakenteiden ja toiminnan lainalaisuuksien välillä
  • osaa pelkistää, rajata ja tarvittaessa syventää eläinlääketieteellisen anatomian, biokemian ja fysiologian tietojaan kliinisten löydösten mukaisesti
  • osaa muodostaa potilastapauksia selittävät mallit elimistön rakenteiden ja toiminnan pohjalta
  • pystyy esittämään muodostamansa selitysmallit johdonmukaisesti sekä kommentoimaan kriittisesti toisten esittämiä malleja
  • pystyy toimimaan ryhmässä yhteisten tavoitteiden eteen 

Täytekuvana joku vanha kuva EKY:n kerhohuoneesta Kuopiosta, kun en tähän hätään muutakaan saanut käsiini. :D

Pakollisia tapaamiskertoja oli kolmena päivänä ja loppu suoritettiin miten kukin ryhmä parhaaksi katsoi. Ensimmäinen tapaaminen oli infoluento kurssista, jossa käytiin läpi kurssin suoritustapaa ja aikataulua. Aikataulut oli jo lähetetty etukäteen sähköpostilla, joten periaatteessa tiedossa olikin jo mitä tuleman pitää. Vuosikurssi oli jaettu kuuteen pienempään ryhmään, joista jokaisella oli oma aihe ja case/caseja. Aiheet liittyvät sydämeen, aineenvaihduntaan, suolistoon, virtsaelimistöön, tuki- ja liikuntaelimiin sekä suuhun ja hampaisiin. Kullakin ryhmällä oli aiemmista opinnoista tuttu opettaja-tuutori, jonka kanssa seuraavat tapaamiset sovittiin ja joka seurasi ja ohjasi ryhmätyön etenemistä. Ensimmäisen tapaamiskerran lisäksi pakollista oli yksi tapaaminen opettaja-tuutorin ja ryhmän kanssa sekä yhden päivän kestänyt posterikävely, jossa kunkin ryhmän posteri käytiin läpi. Muuten ryhmä sai itse päättää, miten työt jaettiin ja suoritettiin.

Kunkin ryhmän aiheeseen liittyi jonkinlainen anamneesi ja kysymyksiä, joiden perusteella aihetta oli tarkoitus pohtia ja käydä läpi. Kurssin nimen mukaisesti aiheita käsiteltiin niin anatomian, biokemian kuin fysiologiankin näkökulmasta eli aika laajasti pyrkimyksenä selittää aiemmin opitun perusteella anamneesissa esiintyvien oireiden syy-seuraus-suhteita ihan solutasollakin. Potilaiden hoitoa ei näissä ryhmätöissä käyty läpi, ne tulevat sitten tulevissa opinnoissa meille vastaan. Posterin sai koota haluamallaan tavalla, osalla oli piirrettyjä kuvia, osalla tulostettuja kuvia, kaikilla oli ainakin jonkin verran tekstiä, oli taulukoita, kuvaajia... Posteritaulu oli reilun neliömetrin kokoinen ja siitä sai käyttää tarvittaessa molemmatkin puolet. Tulostamisen muututtua jokin aika sitten yliopistolla täysin maksulliseksi useimmat tekivät posterinsa käsin kirjoittamalla.

Sydämeen liittyi kaksi casea, joista toisessa käsiteltiin suurentuneen kilpirauhasen vaikutusta kissan elimistöön ja toisessa koiran aorttaläpän tukkeutuman aiheuttamaa sydämen vajaatoimintaa. Tässä tuli hyvin kerrattua niin kilpirauhasen kuin munuaisenkin perusrakenne ja toiminta, kalvojännite ja aktiopotentiaali luustolihas- ja sydänlihassolussa, EKG-mittauksen toimintaperiaate ja EKG:n eri vaiheet. Aineenvaihduntaa koskevassa työssä käsiteltiin haiman perusanatomiaa ja -fysiologiaa sekä haimatulehdusta ja sen vaikutuksia eri elimissä sekä diagnostiikkaa. Suolistoon liittyi ripuli-case ja siinä käytiin hyvin kattavasti läpi anatomiaa, fysiologiaa, suoliston solujen normaalia toimintaa ihan molekyylitasolla, ripulin ja paaston pitkäaikaisia vaikutuksia elimistössä sekä eri ripulityyppejä.


Sydänläppien tutkailua sian sydämestä.

Virtsaelimistöä koskevassa casessa piti selittää eroja sian, lampaan ja aavikkorotan virtsanäytteissä. Munuaisten anatomia ja fysiologia käytiin tarkasti läpi ja sen avulla perusteltiin esimerkiksi se, miksi aavikkorotan virtsa on paljon väkevämpää kuin sian. Tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvässä casessa käsiteltiin hevosen kaviokuumetta. Tässäkin kerrattiin hyvin hevosen jalan ja erityisesti kavion anatomiaa ja fysiologiaa solu- ja molekyylitasollakin, kipumekanismeja ja kaviokuumeen syntymekanismeja. Suuhun ja hampaisiin liittyvässä casessa käsiteltiin hammasongelmaista hevosta, jonka avulla kerrattiin hevosen hampaiden ja pään normaalia anatomiaa verrattuna lihansyöjien vastaaviin sekä käsiteltiin iänmääritystä hampaista, hevosen hampaiden normaalia hoitoa sekä hampaan poistoa hammasjuuriabskessin takia.

Vaikka ryhmätöitä olikin kolmosvuonna ollut jo ihan riittävästi, tämän työn tekeminen sujui monen kypsymisasteesta huolimatta suhteellisen kivuttomasti. Kun ryhmissä oli yli 10 henkeä, oli pakkokin jakaa aiheita paljon pienempiin osiin, joista etsittiin tietoa ja pienemmät palaset sitten koottiin isommaksi kokonaisuudeksi. Itse olin aluksi ihan vakuuttunut siitä, että tästä työstä ei tule näin isolla porukalla mitään ja posteristamme tulee suorastaan kaoottinen, mutta niin vain ryhmäni osoitti kuvitelmani vääräksi ja saimme kasaan hyvän posterin. Posterikävelypäivinä vuosikurssi oli jaettu puoliksi ja toisena päivänä toinen puolikas esitti ja kuunteli muiden esityksiä, toisena päivänä toisella puolikkaalla oli sama setti läpikäytävänä. Kunkin ryhmän posterin esitteli yksi tai kaksi posterin tekijää lopuille opiskelijoille. Aikaa oli noin 45 minuuttia esitystä ja kysymyksiä kohti, välillä meni vähän enemmän aikaa ja välillä vähän vähemmän. Aika vapaasti esitykset etenivät ja ainakin meidän porukalla oli mukavan rento henki ja kysymyksiä ja kommentteja esitettiin hyvässä ilmapiirissä. Olin todella vaikuttunut erityisesti joidenkin ryhmien postereista ja esityksistä ja tämä oli ehdottomasti todella hyvä kertaus monista tärkeistä aiheista! Nämä esitykset auttoivat myös hahmottamaan taas sen, miten paljon asioita sitä oikeastaan jo tässä vaiheessa osaakaan, vaikka välillä tuntuukin etten tiedä yhtään mistään yhtään mitään.