Sisätautioppia

Neljäs opiskeluvuosi alkoi kummitella jo hyvin aikaisin kesällä sähköpostiin jatkuvasti tulevilla viesteillä milloin mistäkin asiasta tuleviin opintoihin liittyen. Tai siltä ainakin itsestäni tuntui. Nelosen päivystysvuorolistat saimme jo kesäkuussa, ja se paitsi aiheutti innostusta myös pientä jännitystä ja paniikkia. Kirurgian välinetilausta alettiin toden teolla suunnitella elokuussa, samoin kirjatilausta. Onneksi kaikki vastuuhenkilöt hoitivat näitä tilausasioita todella hienosti, eikä itselle jäänyt tehtäväksi kuin valita mitä kaikkea haluaa/pystyy tilata.

Luentomme alkoivat noin viikkoa ennen kuin monilla muilla eläinlääkisläisillä, varsojen orientoivaa viikkoa ja vitosten pari viikkoa aiemmin alkanutta klinikkakiertoa lukuunottamatta. Tämän vuoden luentomme pidetään aika lailla Yliopistollisen eläinsairaalan tiloissa, joten ellei muuten osallistu aktiivisesti esimerkiksi ainejärjestöjen järjestämiin erilaisiin tapahtumiin tai bileisiin, voi unohtaa melkein kokonaan muiden vuosikurssien olemassaolon vuodeksi. Meistä otettiin heti ensimmäisenä päivänä kasvokuvat eläinsairaalan sisäiseen käyttöön, jotta henkilökunnan olisi helpompi tunnistaa ja muistaa meidät nimeltä. Hygieniasta ja toimintatavoista eläinsairaalassa pidettiin infot heti aluksi ja saimme omat avaimet sairaalaan sekä nimikyltit päivystyksiä varten. Näiden lisäksi sekä Pieneläinsairaalalla että Hevossairaalalla oli omat infotilaisuutensa, joissa annettiin tarkempia ohjeita päivystyksissä toimimisesta. Hyvin nopeasti päivystysvuoromme alkoivatkin sitten jo pyöriä kaikkien muiden luentojen ja harjoitustöiden ohella.

Kirurgian välineitä.

Ensimmäinen kurssimme oli Pieneläinsisätautiopin blokki (SAIM eli small animal internal medicine), jota oli tänä vuonna täydennetty ilmeisesti viimevuotisen kurssipalautteen perusteella kahdeksalla mielenkiintoisella seminaarilla. Seminaareissa oli aina läsnäolopakko, kuten eksoottisia eläimiä käsittelevillä luennoillakin. Seminaarien rakenne vaihteli paljon, osassa ratkottiin pienenä ryhmänä potilastapauksia ja tehtiin pieni esitys aiheesta, osassa potilastapauksia käytiin läpi itse seminaarissa ilman etukäteismateriaalia, osassa oli lähes pelkkää luennointia höystettynä potilastapauksilla, mutta ehdottomasti erilaisten potilastapausten läpikäynnistä oli paljon hyötyä! Suurin osa vuosikurssistamme taisi olla luennoillakin paikalla, ja itse ainakin sain luennoista paljon enemmän irti kuin pelkistä kirjoista tai prujuista itsenäisesti opiskelemalla.

Pieneläinsisätautiopin osaamistavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija osaa

• tunnistaa tärkeimmät sisätaudit koiralla, kissalla ja eksoottisilla eläimillä (fretti, jyrsijät, häkkilinnut ja matelijat) esitietojen ja kliinisten löydösten perusteella 

• määritellä tärkeimmät laboratorio- ja kuvantamistutkimukset, niiden käyttötarkoitukset ja diagnostisen arvon 

• arvioida sairauden etenemisen, vakavuuden ja ennusteen 

• kertoa yleiset hoitoperiaatteet 

• soveltaa teoreettista tietoa potilastapausten ongelmalähtöisessä selvittämisessä 

• käyttää kirjallisuutta, artikkeleita ja internetiä tiedonhaussa 

Sisätautioppi lähti käyntiin gastroenterologialla, kuten jo taisinkin aiemmassa postauksessa mainita. Lähdimme liikkeelle ihan termien määrittelystä ja sairauksien syntymekanismeista, sillä silläkin on tutkimusten kohdistamisen ja hoidon kannalta merkitystä, onko kyse regurgitoinnista vai oksentelusta eikä omistaja aina osaa erottaa näitä kahta toisistaan. Eläinlääkärin pitää osata esittää oikeita kysymyksiä, jotta ongelma voidaan paikallistaa oikeaan osaan elimistöä. Kävimme läpi akuuttia ja kroonista ripulia, ulostamisvaikeuksia, maksa- ja haimasairauksia, vatsaontelon turvotuksia, hoitomenetelmiä eri sairauksiin, mitä laboratoriomäärityksiä missäkin tapauksessa kannattaa tehdä ja mitä analyyseistä saadut arvot potilaan tilasta kertovat vai kertovatko mitään. Nämä asiat olivat tosiaan ainakin jossain määrin tuttuja niin patologiasta kuin JKT:n kliinisestä kemiasta, mutta nyt ne avautuivat ehkä vielä parempana kokonaisuutena ainakin itselleni.

Oksennuksenhoito-ohjeistusta luennolla jaetusta vihkosesta.

Nefrologiassa ja urologiassa käytiin läpi niin ylempien kuin alempienkin virtsatiesairauksien oireita ja siihen liittyvää terminologiaa, akuutteja ja kroonisia munuaissairauksia, laboratoriomäärityksiä, virtsatieinfektioita ja virtsakiviä sekä kissan virtsatiesairauksia. Virtsasta löytyy monta eläimen terveydentilasta kertovaa tekijää, joten se kannattaa muistaa aina tarvittaessa tutkia! Dermatologiassa kaivauduimme ihon eri kerroksiin ja useisiin eri sairauksiin niiden syntymekanismeihin, oireisiin ja näytteenottomenetelmiin perehtyen. Noin joka viides eläinlääkärin vastaanotolle tuleva potilas on ihopotilas, joten nämä asiat on syytä hallita tai ainakin osata ohjata potilas tarvittaessa eteenpäin asiantuntijalle. Meillä oli kunnia päästä dermatologian luennoillamme kuuntelemaan Suomen kokeneinta asiantuntijaa eläinten ihotautiasioissa, samoin kuin maksaluennoilla vastaavasti kokeneinta maksa-asiantuntijaa. Ihotautisairaudet vaativat usein pitkäjänteistä työtä ja sitoutumista eläinten omistajiltakin. On aina hämmentävää kuulla esimerkkejä siitä, miten eläinlääkärin sanoma ei ole mennyt omistajalle perille, joten ihan pienetkin asiat täytyy välillä vääntää rautalangasta ja kaikki pitää kirjoittaa paperille. Niinkuin se, että eliminaatiodieetillä omistaja onkin antanut koiralleen kielletyllä listalla olevia makupaloja, vaikka ohjeissa on miten kerrottu muiden ruokien syöttämisen olevan kiellettyä. Eliminaatiodieetti pitää selittää todella huolellisesti omistajalle, jotta omistaja ymmärtää miksi sitä tehdään ja miksi saa antaa vain tiettyjä ruokia.

Kardiologiassa perehdyimme erilaisiin sydänsairauksiin, niiden aiheuttamiin oireisiin, erilaisiin rytmihäiriöihin ja siihen, miltä ne näyttävät EKG:ssä, mitkä sydänsairaudet ovat millekin rodulle tyypillisiä, millaisia synnynnäisiä sydänsairauksia on olemassa, miten sydänsairaudet erotetaan hengitystiesairauksista, jos oireet sopisivat kumpaan vaan ja miten ja missä vaiheessa sydänsairauksia hoidetaan, mitä lääkkeitä käytetään ja millainen on ennuste eri sairauksissa ja eri sairauksien vaiheissa. Myös sydänsairauksien osalta korostettiin sitä, että koska vakavammissa tapauksissa voidaan joutua käyttämään jopa neljää eri lääkettä, on tärkeä selittää omistajalle jokaisen lääkkeen tarkoitus eläimen hoidossa, jotta omistaja ymmärtää jokaisen lääkkeen tärkeyden.

Seuraava aihekokonaisuus käsitteli hengitystiesairauksia ja näistä kahdesta oli yhteinen seminaari, jossa päästiin pohtimaan todellisten potilastapausten avulla sitä, oliko kyse hengitysteihin liittyvästä sairaudesta vai sydänsairaudesta. Asiat eivät tosiaankaan ole aina niin ihanan mustavalkoisia, että olisi helppo sanoa kummasta on kyse. Välillä voi olla kyse molemmistakin, mutta oleellista on päätellä tutkimusten perusteella se, kumpi sairaus on senhetkisen tilan eläimelle aiheuttanut. Eikä sekään aina ole niin selvää. Kävimme myös läpi näytteenottoa hengitysteistä ja saatujen tulosten tulkitsemista. Hengitystiesairauksissa puhuttiin myös paljon keskuteluakin aiheuttaneista jalostuksella aikaansaaduista sairauksista, jotka joillakin roduilla edustavat "normaalia". Brakykefaaliset eli lyttykuonoiset rodut ahtaine hengitysteineen lienevät kaikille tuttuja, mutta joka kerta jaksaa hämmentää se, miten sairas on ihmisen mielestä normaalia tai "söpöä". Luennolla sanottiin mielestäni kuitenkin hienosti se, että eläin on silti hoidettava, oli se lyttykuonoinen tai ei, sillä ei se ole sen eläimen vika, että ihminen on tehnyt siitä sellaisen. Meidän tehtävämme eläinlääkärinä on helpottaa näiden eläinten elämää mahdollisuuksiemme mukaan.

EKG:n tulkintaharjoituksia Vetcaren apuvälineviivoittimella.

Hematologian osuudessa perehdyimme veren sisältöön solutasolla. Selvitimme miten verenvuoto ja hemolyysi voidaan erottaa toisistaan, millaisia muutoksia kuuluu anemiaan niin solutasolla kuin kliinisinä oireinakin, mitä eri kehitysvaiheissa olevat punasolut kertovat potilaasta, millaisia punasoluja näkee esimerkiksi IMHA-potilaalla, miten verisively tehdään, mitä asioita pitää huomioida erilaisia analysaattoreita käytettäessä ja niiden antamia tuloksia tulkittaessa, mitä eri veriryhmiä kissoilla ja koirilla on olemassa, miten ne huomioidaan verensiirroissa ja miten verenluovutukset ja siirrot käytännössä hoidetaan. Paljon asiaa, jota oli kyllä käyty jo muistaakseni ykköselläkin jossain määrin läpi, mutta ehdottoman tarpeeseen tämä osuus kyllä tuli!

Onkologian luennot aloitettiin ainakin omasta mielestäni hyvin vaikuttavalla Niko Kettusen HS Tieteeseen kirjoittamalla jutulla "Syöpäsolu, joka ei suostu kuolemaan", jonka luennoijamme luki meille ääneen ja me kiltisti kuuntelimme. Valitettavasti tätä ei taida maksutta päästä lukemaan, olisin muuten sen linkannut tähän, mutta jos joku Hesaria tilaa, suosittelen sen googlaamaan ja lukemaan. Puhuimme syövän syntymekanismista, diagnostiikasta, yleisimmistä syövistä eri eläimillä ja syöpäsairauksien hoidosta. Pääsimme harjoittelemaan ohutneulanäytteenottoa viinirypäleillä näiden luentojen puitteissa, sillä luennoijamme halusi varmistaa, että jokainen varmasti osaa suorittaa tämän aika yksinkertaisen toimenpiteen oikein. Yksinkertaisuudesta huolimatta näytteenoton voi siis toki tehdä väärin, joten tästä ei varmasti haittaa ollut!

Seuraava "kokonaisuus" käsitteli luennoilla polysysteemisiä sairauksia eli käytännössä parvoviroosia, penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, leptospiroosia, kissaruttoa, FIP:iä, FeLV:iä, FIV:iä sekä monia enemmän tai vähemmän matkoilta tuliaisina tulevia sairauksia, kuten anaplasmoosia, erlichioosia, borrelioosia, leismaniaasia, babesioosia ja sydänmatosairauksia. Puhuimme rokotuksista ja niiden merkityksestä monien näiden sairauksien kannalta. Kaikkia sairauksia vastaan ei ole kuitenkaan olemassa toimivaa rokotetta ja varsinkin vektorivälitteiset sairaudet tulevat koko ajan pohjoisemmaksi uhaten siten myös meidän suomalaista eläinpopulaatiotamme. Näiden tautien merkitys tulee jatkossa olemaan varmasti yhä suurempi ja suurempi.

Näitä vektoreita Suomessakin vilisee... lemmikinomistajan ihanaa arkea kesällä!

Viimeinen tenttiin mukaan tullut kokonaisuus käsitteli endokrinologiaa, jossa kävimme läpi lähinnä merkittävimpiä sairauksia ja jätimme ajan puutteen vuoksi harvinaisemmat käsittelemättä. Puhuimme diabetes mellituksesta, hyperadrenokortikismistä, hypoadrenokortikismistä, hypotyroidismista ja hypertyroidismista, niiden oireista, diagnosoinnista, hoidosta ja ennusteesta. Näiden sairauksien kannalta on oleellista ymmärtää perusfysiologia niihin liittyvissä elimissä, jolloin pystyy myös ymmärtämään miksi tietyt tutkittavat arvot tietyissä tilanteissa nousevat ja tietyissä tilanteissa laskevat ja mitä se tarkoittaa eläimen tilan ja hoidon kannalta. Eläinlääkärin on osattava tunnistaa akuutti Addisonin kriisi ja toimia välittömästi eläimen hoitamiseksi.

Viimeiset kolme luentopäivää käsiteltiin eksoottisia eläimiä eli kaneja, jyrsijöitä, frettejä, matelijoita sekä lintuja, niiden tutkimisen ja hoidon erityispiirteitä ja tyypillisiä sairauksia. Kuten jo aiemmin eksoluennoilla ainakin JKT:ssä on ollut puhetta, moni eksoottinen eläin voi kuolla pelkästään tutkimuksen aiheuttamaan stressiin varsinkin ollessaan jo hyvin sairas, mikä pitää aina muistaa mainita omistajalle. Mieleen jäi varsinkin se, että vaikka kanejakin pidetään aika "halpoina" lemmikkeinä, niistä voi tulla aika kalliskin harrastus varsinkin jatkuvien hammasongelmien takia. Ja hammasongelmat pitää aina ehdottomasti hoitaa, oli kyseessä mikä eläin tahansa. Kaikki, joilla on joskus ollut todella kipeä hammas, ymmärtävät varmasti miksi ja muiden pitää vain uskoa järkipuhetta. Vaikkei eksoottisista eläimistä muuta ymmärtäisikään, kaikkien eläinlääkärien pitäisi pystyä kuitenkin antamaan kaikille eläinlajeille vähintään tarvittava hätäensiapu.

Yksi seminaarimme liittyi kissojen ja koirien käyttäytymiseen ja käyttäytymisongelmiin. Seminaarissa ehdimme käydä asioita aika pintaraapaisuna läpi, mutta muutamien potilastapausten kautta kävi kyllä selvästi ilmi, miten monimutkaista joidenkin käyttäytymisongelmien ratkominen todellisuudessa onkaan. Asia vaatii aika tarkkaa syventymistä ja omistajilta hyvin vahvaa sitoutumista ongelmien ratkaisemiseen. Käyttäytymisongelmat ja elinolosuhteiden parantaminen tulivat selvästi esiin myös kissojen virtsatieinfektioista puhuttaessa, sillä kissojen idiopaattinen kystiitti on juuri sellainen ongelma, joka vaatii omistajaltaan paljon ymmärrystä ja sitoutumista. Mutta niinhän se on oikeastaan millä tahansa eläinlajilla - omistajan pitäisi tietää ja ymmärtää lemmikkinsä luontaisesta käyttäytymisestä ja tarpeista aika paljon jo ennen itse eläimen hankintaakin ja muistaa, että kaikki omistajan elämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat hyvin pitkälti myös lemmikin elämään.

Kanin hermosto Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä, liittyy aiheeseen koska kani.

SAIM ei tosiaan ollut ihan mikään pieni ja helppo paketti, mutta peloistani huolimatta oma tenttini meni ihan hyvin. Lienee sanomattakin selvää, että tärkeää asiaa oli aika paljon, ja itse myös stressistä huolimatta nautin todella paljon oppiessani asioista lisää ja tajutessani ymmärtäväni aika paljon monistakin asioista. Luennoille oli ihana mennä, koska tiedonjano oli aika suurta. Välillä toki väsytti, mutta ei kai tätä kukaan tekisi, ellei nauttisi tästä?

Meillä on vielä tulossa palautetilaisuus, jossa käydään vaikeimpia kysymyksiä ja antamaamme palautetta läpi. On kyllä aina hienoa, kun opettajia oikeasti kiinnostaa opiskelijoiden antama palaute ja he haluavat kehittää kursseja jatkuvasti parempaan suuntaan. Tällä kurssilla se on kyllä näkynyt erityisen hienosti, vaikka toki aika monia aiempiakin kursseja on vuosi vuodelta "paranneltu". Se näkyy myös siinä, että kurssien sisältö tai toteutustavat ovat jonkin verran muuttuneet sen jälkeen kun meidän vuosikurssimme on niitä käynyt, eivätkä esimerkiksi omat höpinäni ykkösvuodelta enää välttämättä päde tämänvuoden ykkösten kursseihin. Mutta halu kehittyä on aika monessa asiassa hyvä juttu!

Synkkien ajatusten perjantai 13. päivä

Synkkyysvaroitus

Tänään aamulla kävimme harjoittelemassa monivalintabingoa Pieneläinsisätautiopin tentissä, jossa neljän tunnin aikana piti valita 100 ruuansulatuskanavaan, munuaisiin ja virtsateihin, ihoon, diagnostiseen kuvantamiseen, sydämeen, hengitysteihin, vereen, syöpään, infektiosairauksiin sekä endokrinologiaan liittyvään kysymykseen oikea vastausvaihtoehto. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta yllättävän hyvin aikaa tuntui riittävän. Mieleen palautuivat omat ylioppilaskirjoitukset sekä valintakoe optisine vastauslomakkeineen...

Ensimmäistä kertaa seitsemään viikkoon tuntuu, että tulevana viikonloppuna voi hengittää ja nauttia elämästä kunnolla ilman takaraivossa paukuttavaa ajatusta siitä, kuinka pitää lukea, pitää opiskella, pitää tehdä seminaariesityksiä, pitää tehdä sitä ja tätä. En tiedä miksi olen ottanut tämän syksyn jotenkin raskaasti ja ehkä vaatinutkin itseltäni enemmän kuin pitäisi. Stressiä on ollut enemmän kuin muistan aikoihin olleen, mutta niin se on tainnut olla vähän kaikilla. Kirjoitin jo melkein kuukausi sitten seuraavan tekstiluonnoksen ja mietin taas haluanko edes julkaista sitä, mutta julkaisen nyt kuitenkin, sillä olen kuullut muiltakin hyvin samankaltaisia ajatuksia:

En halua valehdella, että eläinlääkiksessä opiskelu olisi pelkkää ruusuilla tanssimista ja että olisi pelkästään ilo aina opiskella, koska asiat kiinnostavat niin paljon ja koska nyt opiskelemillamme asioilla on suuri merkitys kliinisessä työssä. Ei. Tänä vuonna jos koskaan ahdistus hiipii yhden jos toisenkin mieleen, koska vauhti on päätähuimaava. On mahdotonta opiskella asiat niin hyvin kuin aiempina vuosina on tottunut opiskelemaan, sillä omien muistiinpanojen tekeminen ja kunnollinen opiskelu vie aikaa. Ja aikaa meillä ei oikeastaan ole. Pitäisi pystyä omaksumaan valtava määrä tietoa hyvin lyhyessä ajassa ja osata vastata nopeasti sen enempiä miettimättä kysymyksiin, joihin vastaaminen vaatisi oikeasti välillä paljon enemmän miettimisaikaa loogisten tapahtumaketjujen muodostamiseksi. Tässä vaiheessa opintoja vastaukset eivät aina valitettavasti tule kuin apteekin hyllyltä, vaan niitä joutuu oikeasti miettiä ja kaivella muistinsa syövereistä paljon tietoa eri asioista ja yhdistellä ne päässä järkeviksi kokonaisuuksiksi. 

Ajan puute turhauttaa. Opin itse monesti paremmin luennoilla istumalla kuin kirjasta lukemalla ja jaksaessani keskittyä kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanoja usein muistankin asioita suhteellisen hyvin. Mutta väsyneenä ajatus lähtee helposti harhailemaan tai jos luennoija sanoo sanottavansa suoraan slideista lukemalla ja luentojen pituus venyy venymistään, on turha edes yrittää jaksaa keskittyä. Tauot, happihyppely, eväät ja juomat auttavat jaksamaan paremmin, mutta ei niilläkään ihmeitä saa aikaan. Olen yrittänyt huolehtia riittävästä unen- ja ravinnonsaannista, mutta välillä huomaan ettei niistäkään pysty pitämään kiinni. Liikunta jää usein pakosta kakkoseksi opiskelulle, vaikka se auttaisi varmasti jaksamaan arjessa paremmin. Kavereidenkin kanssa on tullut vietettyä aivan liian vähän aikaa. Alkaako kuulostaa sellaiselta klassikkoesimerkiltä itsensä loppuunpolttamisesta?

Aika pian tämän kirjoitettuani heräsin kuplastani ja tajusin, että ei tämä näin voi jatkua. Niin typerän yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, päätin ottaa aikaa itselleni ja lopettaa turhan stressaamisen. Ja se auttoi. Mielestäni tuli paljon virkeämpi, jaksan keskittyä paljon paremmin ja elämässä on muutakin sisältöä kuin opiskelu. Liika tunnollisuuskaan ei ole hyvästä, vaan elämässä pitää osata priorisoida asioita. Kukaan muu ei pidä huolta sinusta itsestäsi, ellet sinä itse sitä tee. Opiskelu ei ole koko elämä, vaikka se välillä viekin suuren osan ajasta, tulee ajatuksiin ja uniin ja haittaa harrastamista. Onneksi ystävät ja perhe ovat tukena ja turvana, vaikka ajoittain tuntuukin, etteivät hekään aina ihan täysin ymmärrä, miten paljon tämä koulu meiltä vaatiikaan.

En halua kuulostaa liian synkältä, sillä asiat ovat nyt tällä hetkellä todella hyvin ja silmäni ovat avautuneet oman jaksamisen suhteen. Olen entistä enemmän pohdiskellut sitä, miksi sitä vaatiikaan itseltään niin suuria. Ehkä siksi, että loppujenlopuksi aika pienen ajan kuluttua voin olla itse vastuussa siitä, jääkö joku potilas henkiin vai ei ja tekemäni virhe voi maksaa sen potilaan hengen. En halua tappaa potilasta siksi, etten kuunnellut sisätautiopin luennoilla tarpeeksi keskittyneesti. Toisaalta tämä ajatus on typerä, sillä vielä pari vuotta teemme vain niinkuin meidän käsketään tehdä eivätkä meidän päätökset tai päättämättä jättämiset, diagnoosit tai diagnoosin puutteet, hoitotoimenpiteet tai hoitamattomuudet johda yhtään mihinkään - joku muu tekee lopulliset päätökset kaikesta. Tämän parin vuoden aikana on vielä aikaa tehdä virhe virheen perään ja ottaa niistä opiksi! Niin se kai pitäisi ajatella. Mutta jos vaatii itseltään täydellisyyttä, voi olla hankala luopua siitä ajatuksesta, että ei vain vielä osaa tai tiedä riittävästi.

Tästä vuodatuksesta huolimatta olen edelleen todella onnellinen tästä koulusta ja jopa siitä, miten kovaa työtä sen takia välillä joutuukaan tekemään. Haasteellisuus oli yksi syy miksi eläinlääkikseen hain, sillä en jaksaisi tehdä päivästä toiseen sellaista työtä, jossa en pääse haastamaan ja kehittämään itseäni. Tässä koulutuksessa sitä ei varmasti tarvitse pelätä!


Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaa pitää huolta itsestänne ja jaksamisestanne!