Niin se joululomakin taas vaan katosi jonnekin ja yllätyin jälleen kerran siitä, kuinka nopeasti nelisen viikkoa voikaan kulua. Sohvaa on kyllä kulutettu melkein koko syksyn edestä, nähty ystäviä ja sukulaisia, juhlittu, pelattu, jumpattu, rapsuteltu karvakorvia, luettu ja ennenkaikkea venytetty mahalaukkua loputtomalla joulusyömisellä.
Mikä kohtuus? Voisi siis ehkä sanoa, että akut on ainakin jossain määrin ladattu kevään koitoksia varten ja mukavasti tässä ensimmäisen viikon aikana Hevossairauksien parissa onkin jo käynyt ilmi, että työtä ja tehtäviähän meillä sitten riittääkin - tästä lisää sitten myöhemmin. Palataan ensin kuitenkin
vähän pari kuukautta ajassa taaksepäin.
Neurologian ja oftalmologian jälkeen marraskuussa aloitettiin neljän viikon opinnot Pieneläinkirurgiaan perehtyen. Rakas luentosalimme Paatsama oli jo oftalmologian luentojen aikaan jouduttu sulkemaan jonkun vesivahingon takia, joten vietimme parisen viikkoa evakossa väliaikaistiloissa. Evakkotiloihin ei saanut kokolattiamaton takia kulkea kengillä eikä siellä saanut syödä tai juoda mitään, joten usein luentojen lomassa mutustamaan tottuneissa opiskelijoissa tämä aiheutti ehkä vähän nurinaa. Kyllä olikin sitten mukava palata vanhaan kunnon Paatsamaan tämän paaston jälkeen!
Pieneläinkirurgian blokkiin kuului kaksi kokonaisuutta, Pehmytosakirurgia ja Ortopedia. Vaikkei meistä kaikista varmaan kirurgeja tulekaan, tämä oli kyllä todella hieno kurssikokonaisuus kaikin puolin. Täydellisiä kursseja ei varmaan ole olemassakaan, mutta kirrassa oli kyllä todellakin panostettu opiskelijoiden oppimiseen ja jos vähänkään teki töitä kurssin aikana, varmasti oppi! Meillä oli toki myös aivan huiput luennoitsijat ja harjoitustyöt, joten ei voi muuta sanoa kuin että olisipa opiskelu aina tällaista! Toki aina löytyy jotain josta valittaa ja mitä voisi kehittää, mutta itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tähän kurssiin. Jaan tämän kurssin kahteen erilliseen postaukseen, jottei kirjoituksesta tule pitkä kuin nälkävuosi ja jotta ehkä jaksan kirjoittaakin jotain.
 |
| Joulu 💚 |
Opinto-oppaassa kuvataan Pieneläinkirurgian oppimistavoitteet näin:
Opiskelija
- hallitsee kirurgian yleiset periaatteet
- tunnistaa esitietojen ja kliinisten löydösten perusteella tavallisimmat pehmytosakirurgiaa vaativat sairaudet ja tuntee niiden etiologian, hoitoperiaatteet ja ennusteen
- osaa kuvata perusleikkauksien leikkaustekniikat pieneläimillä
- tuntee koiran ja kissan tavallisimmat suu- ja hammassairaudet, niiden diagnostiikan, hoitoperiaatteet ja ennusteen
- hallitsee ontumatutkimuksen periaatteet
- tunnistaa esitietojen ja kliinisten löydösten perusteella tavallisimmat ortopediset sairaudet ja tietää niiden etiologian, hoitoperiaatteet ja ennusteen
- osaa erottaa erikoiseläinlääkärin hoitoa vaativat sairaudet
Ennen Pieneläinkirurgian luentojen alkua piti tehdä muutama ennakkotehtävä, joiden avulla kerrattiin aiemmin opittua eli esimerkiksi viime kevään JKT:n asioita kirurgisesta aseptiikasta, kirurgisista välineistä ja ihan perusanatomiastakin. Pehmytosakirurgian ennakkotehtävässä piti vastata 30 peräkkäiseen kysymykseen oikein tai putosi nollille ja joutui aloittamaan vastaamisen alusta. Tietenkin kysymysten järjestys myös vaihteli eikä oikeaa vastausta kerrottu ennen kuin sen vastasi oikein. Joidenkin intstrumenttien nimien arvailu oli vähän rasittavaa, kun mistään ei tuntunut löytyvän kunnollisia kuvia, mutta poissulkumenetelmällä pääsi tässäkin jo aika pitkälle.
Pieneläinkirurgian luennot olivat vapaaehtoisia, mutta kaikki ryhmätyöt ja harjoitukset olivat pakollisia. Erilaisia harjoituksia oli paljon ja ryhmien aikataulut olivat jälleen aikamoista sillisalaattia
(ei käy kyllä kateeksi näiden aikataulujen tekijää...), joten oma aikataulu oli ainakin alkuun pakko tarkistaa aika moneen kertaan. Luentoja oli pääsääntöisesti aamupäivällä 8-12 ja iltapäivällä mahdollisesti luentoja tai harjoituksia 13-16. Välillä tuli siis väkisinkin pitkiä päiviä, varsinkin jos näiden luentojen ja harjoitusten lisäksi piti vielä mennä illaksi (16-22) päivystämään.
Pehmytosakirurgian luennot alkoivat ihokirurgialla, jossa kerrattiin ihon rakennetta ja eroja niin ihmisten, kissojen kuin koirienkin ihon ominaisuuksissa. Pohdimme eri ompeleiden ja lankamateriaalien hyviä ja huonoja puolia sekä haasteita haavan sulkemisessa ja niiden huomioimista ompelussa. Abdominaalikirurgiassa käytiin läpi kohta kohdalta vatsaontelon avaus ja sulku, erilaisia vatsaontelon elinten biopsioita sekä avaukseen liittyviä komplikaatioita ja niiden hoitamista. Reproduktiokirurgiassa käytiin läpi kastraatio avoimena (
tunica vaginalis avaten), suljettuna (
tunica vaginalis suljettuna), preskrotaalisena (viiltäen kivespussin eteen, kivespussit jättäen) ja skrotaalisena (kivespussit poistaen) sekä sterilaatio eli ovariohysterektomia (kohtu ja munasarjat pois) tai ovariektomia (vain munasarjat pois) huomioiden leikkaustekniikoiden erot kissojen, koirien ja kanien välillä, leikkauksenjälkeiset toimenpiteet sekä mahdolliset komplikaatiot. Myös pyometra, synnytysvaikeudet ja sektio kuuluivat tähän luentokokonaisuuteen.
 |
|
Kasvainkirurgiassa kerrattiin jälleen vähän perusteita, mutta myös riittävän suurten marginaalien tärkeyttä ja kasvainpotilaiden kanssa erityisesti huomioitavia asioita. Kasvainten lähettäminen patologille tutkittavaksi on aina kannattavaa, sillä vain histopatologisen tutkimuksen perusteella voidaan määrittää kasvaimen pahanlaatuisuus, sen tyyppi, histologinen aste sekä onko poisto tehty riittävän suurin marginaalein. Näillä on potilaan ennusteen kannalta aika oleellinen merkitys, mitä omistajat eivät aina tule ajatelleeksi. Maitorauhaskasvaimien poistoa käytiin myös läpi, ja tämä varmasti tulee lähes jokaiselle eläinlääkärille ennenpitkää vastaan, sillä maitorauhaskasvaimet ovat nartuilla todella yleisiä ja ne suositellaan aina poistettavan.
Haavahoidossa puhuttiin eri haavatyypeistä, eri puhtausasteista, haavan paranemisen vaiheista ja paranemiseen vaikuttavista tekijöistä, haavojen hoidosta ja sulkemisesta, haavahoidossa käytettävistä tarvikkeista ja valmisteista, dreeneistä ja niiden asettamisesta, anturahaavoista (haasteellinen paikka parantua anturan levitessä aina eläimen astuessa) sekä puremavammoista ("pieni koira, iso ego" kertonee tyypillisestä potilaasta oleellisen). Valitettavasti pieneltä näyttävä puremajälki voi olla todellisuudessa syvemmällä kudoksissa vaaniva isompi vaurio, joten koko eläin pitää aina tarkastaa ja etsiä varsinkin toisen leuanpuoliskon aiheuttamia hampaanjälkiä eläimestä.
Ruuansulatuskanavan kirurgiassa puhuttiin vierasesineistä niin ruokatorvessa kuin mahalaukussa ja suolistossakin, intussusseptiosta (= suoli menee toisen suolen osan sisään, vähän kuin sukan kääntäminen nurinperin), suolistokasvaimista, suolen ja mahalaukun avauksesta ja sulkemisesta, jälkihoidoista ja komplikaatioista sekä mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä. Virtsatiekirurgiassa käsiteltiin syitä kystotomiaan eli virtsarakon avamiseen, rakon ja virtsaputken avaamista ja sulkemista, virtsakivien hoitamista sekä jälkihoitoa ja komplikaatioita. Pernan poisto monine syineen
(hemangiosarkooma ja saksanpaimenkoirat! lienee syöpynyt jo meidän jokaisen muistiin) sekä erilaiset abdomenin tyrät ja palleatyrä sekä pneumothorax käytiin läpi viimeisellä kirurgian luennolla sekalaisena seurakuntana, vaikka kaikki toki tärkeitä eläinlääkärin työssä ovatkin.
 |
| Viime syksynä löysin uudestaan flashcardit, mutta edelleenkin paras tapa oppia on omien muistiinpanojen tekeminen! |
Pehmytosakirurgiaan kuului ryhmätöitä, joissa kerrattiin yleensä potilastapausten avulla joitakin luennoilla käsiteltyjä asioita, jotka sitten liittyivät seuraavan päivän leikkausharjoituksiin anatomian leikkelysalilla. Pehmytkudosryhmätöitä oli yhteensä 5, samoin siis leikkausharjoituksia. Ryhmätöiden caset oli rakennettu yleensä mielestäni hyvin kliinistä työtä tukeviksi kokonaisuuksiksi, sillä niissä käytiin leikkaustekniikan lisäksi monesti läpi potilaan tutkimista, diagnoosin tekoa, sairauden etiologiaa ja jälkihoitoakin. Kukin ryhmä rakensi oman vastauksensa tehtäviin, kävi ne opettajien kanssa läpi, jonka jälkeen kukin case käytiin uusissa ryhmissä läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tämä systeemi toimi mielestäni aika hyvin, kun ryhmätöissä ensin kerrattiin tai opiskeltiin asiat iltapäivällä, illalla kertasin asiat vielä kotona ja aamulla sitten pääsi harjoittelemaan leikkaustekniikkaa käytännössä.
Kullekin leikkausharjoituskerralle oli listattu tietyt asiat, jotka oli kyseisen kerran aikana tarkoitus tehdä pienissä ryhmissä toimien. Välillä aikataulu tuntui olevan aika tiukka, jos yritti kaikkia listan asioita tehdä, mutta yleensä seuraavallakin kerralla pystyi vielä tekemään jonkun väliin jääneen asian. Valitettavasti aivan kaikkia asioita eivät kaikki päässeet tekemään, sillä käyttöön saamamme eläimet olivat jälleen Yliopistollisen eläinsairaalan potilaita, jotka oli lopetuksen jälkeen lahjoitettu tutkimus- ja opetuskäyttöön. Aika moni eläimistä oli esimerkiksi kastroitu tai steriloitu, joten osa meistä joutui tyytymään vain sivustaseuraajan rooliin toisten päästessä tekemään itse leikkausta. Lisäksi yksi eläin jaettiin tietysti useamman opiskelijan kesken, joten kun monia elimiä löytyy kultakin eläimeltä vain yksi, kokonaista elintä pääsi harva opiskelija operoimaan täysin yksin. Mutta parempi se tämäkin vähä on kuin ei leikkelyitä ollenkaan! Ja onneksi esimerkiksi kastraatiosta ja sterilaatiosta meillä oli hyvät opetusvideot käytössä, niistäkin on paljon hyötyä varsinkin ensimmäisiä oikeita leikkauskertoja ajatellen.
Leikkausharjoituksia varten piti hankkia omat kirurgian perusinstrumentit, jotka suurin osa vuosikurssistamme taisi tilata yhteistilauksena Prevetiltä. Hintaa välineille kertyi ihan mukavasti, vähän riippuen siitä, mitä välineitä tilasi. Osa oli jo hankkinut aiemmin joitakin välineitä esimerkiksi IVSA:n ompelukerhojen inspiroimana, mutta aika lailla koko instrumenttisetin tilaaminen maksoi vajaan 200 €. Lisäksi piti vielä tilata välineille oma, ruostumaton ja desinfioinnin kestävä säilytyslaatikko, jonka aika moni taisi tilata eBayn kautta. Yhteistilauksemme ei sujunut kaikkien osalta aivan ongelmitta, mutta onneksi Prevetiltä reagoitiin reklamaatioihin nopeasti ja viallisten instrumenttien tilalle saatiin uudet. Pohdinnassa oli myös "mahdollisimman halpojen" instrumenttien ostaminen, mutta edellisvuoden kirurgian kurssin varoittavan esimerkin perusteella halvalla ei saa hyvää ja heillä instrumentit hajoilivat jo leikkausharjoitusten aikana.
 |
| Leikkausharjoitusten ehkä käytetyimmät instrumentit: lankasakset, neulankuljettimet, kirurgiset atulat, Metzenbaum-kudossakset, veitsen varsi ja terä. |
Yksi tärkeä osa kirurgiassa oli suu- ja hammassairaudet, joista meille luennoi varmaankin yksi Suomen kokeneimmista eläinten hampaisiin erikoistuneista eläinlääkäreistä eli Eva Sarkiala. Tiukassa luentopaketissamme kerrattiin ensin hampaisiin liittyvää anatomiaa ja hammaskarttoja, sitten käytiin läpi hampaiden ja suun tutkimista normaaleine ja epänormaaleine löydöksineen muistuttaen hammasröntgenin tärkeydestä. Ilman röntgenkuvia ei vaan yksinkertaisesti voi tietää, missä kunnossa suu oikeasti on, sillä monet muutokset eivät näy paljaalla silmällä. Varsinkin pienillä koirilla ohut leukaluu voi murtua hampaanpoiston seurauksena, jos parodontiitti on syövyttänyt leukaluuta hampaan ympäriltä. Parodontiitin lisäksi kävimme läpi hampaiden erilaisia murtumia, tulehduksia ja paiseita, hammasresorptioita, irtoamattomia ja murtuneita maitohampaita, virheellisiä purentoja, hampaiden kulumista, puuttuvia tai liiallisia hampaita, kariesta, hampaan luksaatiota tai irtoamista, ikenen liikakasvua, suun kasvaimia, leukamurtumia ja hampaan poistoa sekä näiden kaikkien diagnosointia, hoitoa ja hoidossa käytettäviä instrumentteja.
Keskustelimme hampaiden kotihoidosta (harjaus on edelleen hampaiden hoidossa tärkeintä!) ja ainakin vähän aikaa sitten pinnalla olleesta hampaiden ultraäänipuhdistuksesta ilman anestesiaa, mitä voisi periaatteessa käyttää hampaiden harjauksen korvikkeena, mutta täydelliseen hammaskiven poistoon se ei ole riittävä toimenpide. Suu- ja hammasasioista riittää kyllä puhuttavaa monien eläinten omistajien kanssa, sillä vaikka aika moni ymmärtää pitää säännöllisesti huolta omista hampaistaan, jotenkin eläimen hampaiden ei ajatella silti tarvitsevan juuri minkäänlaista hoitoa. Onneksi vähitellen yhä useampi omistaja on alkanut ymmärtää hammashoidon tärkeyden ja jotkut jopa ymmärtävät, miten eläimen ja ihmisen hammashoito eroavat toisistaan ja miksi esimerkiksi eläintä ei vain istuteta suu auki hammaslääkärin tuoliin hoidettavaksi.
Palailen kakkososaan eli ortopediaan kunhan vain heppasairauksilta jossain välissä ehdin!
