Klinikkavuosi: Pieneläinsairaalan yleispoliklinikka

Pieneläinsairaalan yleispoliklinikalla eli polilla vietetään klinikkavuoden aikana kaksi viikon mittaista jaksoa, jotka on sijoiteltu eri rotaatioihin. Välissä voi siis hyvinkin olla useampikin kuukausi, helposti puoli vuottakin. Polilla ollaan pääsääntöisesti klinikkavuoden pienryhmissä, eli noin 3-4 henkeä kerrallaan. Opiskelijat jakautuvat päivittäin polin ajanvarauspotilaisiin, tehohoitoyksikköön sekä päivystyspotilaisiin ja jokaisella viikolla on huolehdittava siitä, että on kaikkiin näihin vähintään kerran osallistunut. Jako kannattaa sopia jo edellisenä päivänä, jotta ajanvarauspotilaista vastaavat kandit voivat jakaa keskenään tulevan päivän potilaat ja perehtyä mahdollisesti etukäteen niiden taustaan ja hoitoon.

Polipäivät alkavat aina klo 8.00, jolloin myös yöpäivystäjien vuoro loppuu. Jos yön aikana on jäänyt päivystyspotilaita sisään polille, yöpäivystäjät (tai joskus eläinlääkäri) briiffaavat päivävuoroon jäävän kandin ajantasalle potilaista ennen kotiinlähtöään. Päivä loppuu klo 16, jolloin sama briiffaus toimii toisin päin: yöksi päivystämään tuleville kandeille kerrotaan polille sisään jääneistä potilaista. Toisaalta jos ajanvarauspotilaista joku on kesken, myös niiden tilanteesta kerrotaan päivystäville kandeille, jos ei itse pysty/halua jäädä klo 16 jälkeen potilasta hoitamaan loppuun. Tämän suhteen kannattaa olla välillä itsekäs, sillä vaikka ajattelee hoitavansa jonkun potilaan loppuun, kun "ei tässä niin kauan kuitenkaan mene", huomaakin, että kello on yhtäkkiä 18, potilas on vieläkin kesken, nälkä alkaa kurnia mahassa ja kotiinkin olisi kiva päästä ennen seuraavana aamuna alusta alkavaa rumbaa.

Ajanvarauspotilaat ovat polilla käytännössä melkein mitä vaan perustoimenpiteitä vaativia potilaita ja välillä vähän muutakin. Rokotukset, passiasiat, pienet kontrollikäynnit (esim. virtsa- tai verinäytteet), pienet haavat, akuutit korvaoireilut ja eutanasiat ovat aika peruspotilaita. Monesti yleispolille on sisätautiosaston kiireisyyden vuoksi varattu aika myös vaativammillekin ja enemmän aikaa vaativille potilaille, mikä tietysti vähän valitettavasti usein sotkee koko päivän aikataulun, koska potilas kuitenkin halutaan tutkia ja hoitaa kunnolla. Kandit ottavat itse potilaita sisään ja tutkivat niitä, keskustelevat tutkimus- ja hoitosuunnitelmasta ajanvarauspotilaista vastaavan eläinlääkärin kanssa, ottavat näytteitä ja tekevät tutkimuksia tarvittaessa yhdessä eläinlääkärin kanssa, mahdollisuuksien mukaan antavat itse hoidon ja pyrkivät kirjoittamaan ainakin osan potilaan papereista valmiiksi. Välillä joutuu odottelemaan potilaansa asian etenemistä, jos samalla eläinlääkärillä on parikin kandia ja pari potilasta samanaikaisesti, mutta ne ajat voi tehokkaasti hyödyntää papereiden tai vaikka mustan vihkon parissa.

Päivystyspotilaat otetaan päivänkin aikana vastaan kiireellisyysjärjestyksessä ilman ajanvarausta. Ihan niinkuin yöpäivystyksissäkin, myös päivällä vastaan voi tulla aivan mitä vaan: akuutteja ripuleita ja oksenteluja, traumoja, pyometroja, torsioita, myrkytyksiä, neurologisia kohtauksia ja vaikka mitä muuta. Ne hoidetaan samalla periaatteella kuin muutkin potilaat, eli kandi toimii yhteistyössä päivystävän eläinlääkärin kanssa. Osa päivystyspotilaista saattaa jäädä polille tai teholle sisään, mikäli kyse on yhtään vakavammasta tapauksesta ja ne kotiutetaan sitten kun potilaan vointi sen sallii.

Tehohoitoyksikössä kandi seuraa tehon eläinlääkäriä ja toimii tämän ohjeiden mukaisesti tehohoitopotilaiden kanssa. Tehoyksikkö on toisella puolella rakennusta kuin yleispoli, joten teholla ei juuri ehdi tai pysty seuraamaan muita kuin tehon potilaita (paitsi ehkä jos on hiljaisempaa). Teholla on tarkoitus käydä läpi eläinlääkärin kanssa vähintään nestehoidon perusteet, mutta tottakai monien sairauksien hoito tulee potilaita hoitaessa kerrattua. Lääkityksiä, veri- ja virtsanäytteiden ottoa, potilaiden ulkoilutuksia ja tutkimustoimenpiteisiin kuljettelua tulee ainakin teholla paljon vastaan. Teholla voi nähdä monenlaisia potilaita, esimerkiksi haastavasta leikkauksesta toipuvia tai todella heikossa kunnossa olevia potilaita ja parasta on tietenkin nähdä näiden potilaiden voinnin vähitellen kohentuvan. Tehovuoron aikana pitäisi seurata tarkemmin yhden tai kahden potilaan hoitoa, mistä tietysti oppii yleensä kaikista eniten. Kiireestä ja ruuhkasta riippuen olen ainakin itse tehnyt sitä mitä on pyydetty tekemään ja missä kandista on ollut eniten hyötyä.

Yleispolin jaksot ovat sitä eläinlääkärin työn "peruskauraa" eli näitä samoja potilaita tulee jatkossakin päivittäin meille vastaan. Vähitellen tietyt toimenpiteet ja vastaanottokäynnin normaali kaava alkavat sujua jonkinlaisella rutiinilla. Polilla tosiaan on kannattanut alusta saakka kirjata mustaan vihkoon niitä vaadittua 40 potilastapausta, joista aiemmin mainitsinkin. Välillä polipäivät ovat niin kiireisiä, ettei omistakaan potilaista ehdi muodostaa päässään kunnollista kokonaiskuvaa, mutta oleellisimpien asioiden kirjaaminen vihkoon auttaa ainakin itseäni tässä.

Klinikkavuosi: Hevossairaala, osa 1

Varoitus: postaus sisältää kuvan kuoritusta kaviosta.

Saaren jälkeen rotaatiot jatkuvat yleensä Hevossairaalan eli HES:n viikoilla. HES:in toimintaan on päässyt tutustumaan eläinlääkiksen aikana jo heti ykkösvuoden varsasitterikurssilla ja nelosen päivystysvuoroilla, mutta klinikkavuoden pariviikkoisten aikana saa vielä paremman käsityksen Hevossairaalan arjesta. HES:illä vietetään kolme rotaatiota eli yhteensä siis 6 viikkoa, ja tuossa ajassa tulisi sisäistää kaikki oleellinen hevosten hoidosta. Yliopistollisessa Hevossairaalassa tehdään paljon kaikenlaista hienoa tutkimusta, diagnostiikkaa ja hoitoja, johon ei monesti kuitenkaan kunnallisissa olosuhteissa ole mahdollisuutta. Siksi varsinkin ensimmäisten rotaatioiden aikana oli ehkä hieman hankala sisäistää, mitkä olivat niitä todellisia kuntaa varten tarvittavia first-day-skillsejä. Vähitellen ne tärkeimmät asiat ovat tulleet selkeämmiksi vähintään teoreettisella tasolla.

HES:in aamut alkavat kello 8, jolloin opiskelijoiden vastuulla on ottaa statukset kaikista Hevossairaalan hevosista, myös opetushevosista (jos ne paikalla ovat). Statusten otto on siis yleistutkimus, jossa hevonen tutkitaan turvasta kavioihin ja löydökset kirjataan niin karsinan edessä oleviin lappuihin kuin potilasohjelmaankin. 8.30 alkaa kierto, jossa käydään sairaalassa sisällä olevia potilaita läpi eläinlääkärin kanssa. Tätä ennen on pitänyt perehtyä sen potilaan tietoihin, jota esittelee kierrolla muille. Potilaasta pitää osata kertoa sen ikä, rotu, mahdollinen käyttötarkoitus, syy sairaalaan tulolle, tehdyt tutkimukset ja niissä löytyneet poikkeavuudet, diffit ja/tai diagnoosi, potilaan saama hoito sekä päivän suunnitelma tutkimusten ja/tai hoidon osalta. Monesti kierroilla käydään läpi keskustellen ja kysellen myös tutkimuksiin tai hoitoihin liittyviä perusjuttuja, kuten esimerkiksi normaaleja veri- tai vatsaontelonestenäytteen arvoja tai antibioottivalintoja. Tiistaisin kiertoa ei ole, vaan tällöin on Journal Club tai osastopalaveri. Perjantaisin kierto alkaa jo 8.15 ja kierrolla on mukana koko eläinlääkäriporukka kuuntelemassa. Usein kierto käydään englanniksi, mutta kielestä ei kannata ottaa stressiä, sillä esimerkiksi Luis ymmärtää ja jopa puhuukin suomea hyvin ja muilta voi tarvittaessa kysyä käännösapua.

Kierron jälkeen aletaan vaihtelevalla aikataululla käydä läpi sairaalassa sisällä olevia potilaita ja samaan aikaan myös sairaalaan ajanvarauksella tulevia hevosia. Puolet porukasta on aina viikon ortopedian/kirurgian parissa ja puolet sisätaudeilla ja jokaisen tulee itse huolehtia siitä, että on kolme viikkoa kummallakin puolella. Omalla vastuulla on myös huolehtia siitä, että näkee mahdollisimman laajan skaalan erilaisia potilaita eli siis ontumia, ähkyjä, haavoja, hampaita, silmiä... Ähkyjä jokaiselle on varmasti tullut jo useampi vastaan, joten hevosten kanyloinnit, letkutukset ja rektalisoinnit alkavat vähitellen sujua. Ontumatutkimuksiakin tehdään päivittäin, mutta "hauskuutta" hommaan tuo se, ettei lievempien ontumien tunnistaminen ole todellakaan helppoa. Kandit saattavat pönöttää rivissä seuraten hevosen juoksuttamista suoralla ja ympyrällä, yrittävät seurata milloin pää tai lantio nousee, milloin askel laahaa tai milloin on edes joku pieni merkki ontumasta nähtävissä. Ja juuri kun luulee tunnistaneensa ontuvan jalan, eläinlääkäri vieressä toteaa hevosen ontuvan aivan jotain muuta jalkaa.

Ajanvarauspotilaat pyritään yleensä jakamaan edellisenä iltapäivänä niin, että jokaiselle potilaalle on noin "omaa" 1-2 kandia. Samoin myös sairaalassa sisällä olevat potilaat jaetaan kandien kesken pääsääntöisesti niin, että sisätautien kandit hoitavat sisätautipotilaita ja kirurgian kandit kirurgian potilaita. Jos sairaala pursuilee ähkyhevosia eikä kirurgisia potilaita ole yhtään tiedossa, on ihan toivottavaa, että kirurgialla olevat kandit osallistuvat myös ähkypotilaiden hoitoon ja toisin päin. Jako ei siis ole ihan mustavalkoinen, joustavuutta on hyvä löytyä. Eläinlääkäreitä on sekä sisätaudeilla että kirurgiassa yleensä useampia, joten potilaita tutkitaan monesti samanaikaisesti. Jos ei omalle potilaalle tehdä mitään samaan aikaan, usein muutkin kuin hevosen oma kandi seuraavat potilaiden tutkimuksia ja hoitoa vierestä. Välillä tosin kannattaa hyödyntää omien potilaiden välinen aika ihan vaikka asioiden kertaamiseenkin tai potilasselostusten tekemiseen, kunhan huolehtii, ettei missaa omaa potilastaan. Se onkin sitten aikamoinen taitolaji välillä yrittää pysyä kärryillä siitä, milloin eläinlääkäri tulee hoitamaan sitä omaa potilasta, mutta kysymällä eläinlääkäreiltä suoraan yleensä pääsee asioista selvyyteen tai sitten klinikkaryhmän whatsapp pääsee puuttuvaa eläinlääkäriä/kandia/potilasta etsiessä laulamaan.

HES:illäkin pääsee näkemään paljon kaikkea mielenkiintoista ja opettavaista, mutta valitettavasti kaikille ei silti ehdi tulla samanlaista rutiinia kaikista asioista. Omien potilaiden hoitoon osallistuminen on päivystyspotilaiden ohella paras keino päästä tekemään asioita käytännössä, joten siksikään sitä omaa potilasta ei kannata missata. Päivystysvuoroja kun ei vitosella niin kovin montaa ole, voivat ähkyhevosten letkutuksetkin jäädä huonolla tuurilla aika vähiin. Vaikkei itse pääsisikään ihan kaikkea tekemään, kannattaa silti muidenkin potilaita seurata. Näkemälläkin oppii vaikka mitä. Välillä saattaa tulla vähän epätoivoinenkin olo vihreän kirjan suoritusmerkintöjen hankkimisen ja tietysti sen tärkeimmän eli oman oppimisen kannalta, ihan hyvin HES:illäkin merkintöjä saa kasaan. Ja aina kannattaa muistaa myös Saari, josta saattaa saada kerättyä hevosmerkintöjä vihreään kirjaan. Ihan kaikkia merkintöjä ei onneksi tarvitse kerätä HES:in osalta, mutta toki vähintään kaikki vihreän kirjan merkinnöistä pitäisi ainakin jollain tasolla osata, ne ovat kuitenkin niin perustason toimenpiteitä.

Ruokailuista pitää muistaa huolehtia itse päivän aikana ja lähteä syömään itselle sopivassa välissä. Useimmat eläinlääkärit HES:illä onneksi syövät itsekin päivän aikana (toisin kuin Saarella), mutta silti joskus voi tulla vähän kiire, varsinkin jos haluaa ehtiä ruokalaan ennen kuin se sulkeutuu. Aikataulu ei usein ole kovin tiukka ja hiljaisempina päivinä voi olla tiedossa enemmän seisoskelua ja notkumista kuin kiireisempinä päivinä. Hiljaisemmat hetket kannattaa tietenkin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää pyytämällä eläinlääkäreiltä infopläjäyksiä tai kertauksia tietyistä aiheista, harjoittelemalla opetus- ja tutkimuskäyttöön luovutetuilla lopetetuilla eläimillä perustoimenpiteitä tai käyttämällä opetushevosia hyväksi esimerkiksi ultrausharjoituksissa. Vielä reilu vuosi sitten harjoittelimme heppakurssilla Villen ja Sylvin kanssa, mutta Sylvin lähtiessä vihreämmille laitumille toiseksi opetushevoseksi on tullut Hessu.

Iltapäivälläkin opiskelijoiden vastuulla on ottaa sairaalassa olevista hevosista iltapäivästatukset. Hiljaisempina päivinä suorastaan odotetaan kandinurkkauksessa viisarien osoittavan kello 15, jonka jälkeen statukset on sallittua ottaa. Monesti statustenoton jälkeen ei ole enää mitään ohjelmaa ja useimmat poistuvat paikalta. Kiireisempinä päivinä on enemmän kuin ihanaa, jos joku muista, vähemmän kiireisistä kandeista on ehtinyt ottaa statukset eikä itse tarvitse potilastyön venyessä jäädä yliajalle hevossairaalaan. Päivystäjien kannalta on varsinkin kiireisemmissä vuoroissa erittäin suotavaa, ettei päivystäjille jätetä sairaalan täydeltä statuksia otettavaksi vain siksi, että kello on 16 eikä kukaan halua jäädä yliajalle.

Kuvassa kuoritaan sarveiskaviota pois ja kavion upea lamellirakenne paljastuu. Kuvanlaatu on valitettavasti vähän huono, mutta sen havainnollistavuuden vuoksi päätin julkaista sen.

Vitosella päivystysvuorot HES:illä ovat yleensä normaalin rotaation aikana, mikä on tietysti aika mukavaa, kun sairaalassa olevat potilaat ovat ainakin jossain määrin jo tuttuja. Vuorojen määrä ei tosiaan päätä huimaa, niitä taitaa olla 3-4 opiskelijaa kohti eli noin yksi per HES:in jakso. Nelosellahan määrä oli ehkä tuplasti tämän verran. Erona neloseen on myös se, että vitoset päivystävät pääsääntöisesti yksin, toki pikkukandeja eli nelosia vuoroilla saattaa olla. Klinikkavuoden päivystysvuoroon kuuluu päivystyspuhelimeen vastaaminen, joten jos ei kukaan nelosen päivystyksissä nakittanut puhelinta kouraan, nyt se tulee viimeistään vastaan. Eikä puhelimeen vastaamista kannata suotta pelätä. Puhelimeen oppii vastamaan puhelimeen vastaamalla ja vähitellen oppii itse kysymään ne oikeat, oleelliset kysymykset. Vaikeinta onkin puhelujen siirtämiset ja yhdistämiset niin, ettei vahingossa katkaise samalla puhelua, varsinkin puhelimen mallin vaihtuessa kesken klinikkavuoden (ja koska vuoroja on niin vähän ettei tätä yhdistelyä ihan hirveästi tarvitse tehdä). Jos ei jotain tiedä, voi kysellä Hevossairaalan erittäin päteviltä hoitajilta apua tai soitella päivystävälle eläinlääkärille.

Päivystysvuoro alkaa arkena 15.30 eli normaalin klinikkapäivän jälkeen ja loppuu 23.30. Mikäli päivystysvuoro on ollut raskas, saa arkipäivystysvuoron jälkeisenä päivänä olla seuraavan klinikkapäivän pois. Aika moni hyödyntää tämän luvallisen poissaolon, välillä tosin voi seuraavana päivänä olla joku enemmän tai vähemmän pakollinen tapahtuma, kuten grand rounds tai sitten jotain muuta mielenkiintoista, mitä ei halua jättää väliin. Viikonloppuisin vitosilla on vain yksi vuoro, 8.30-16.30, kun taas neloset päivystävät viikonloppuna kahdessa vuorossa, aamulla ja illalla.

HES:iäkin on varmaankin kaikilla tähän mennessä jo yli puolet takana, osalla se on jo kokonaan takana, joten aika hyvin pitäisi hevosasioiden olla jo hallussa. Talvella Hevossairaalassa on ollut vähän rauhallisempaa, mutta on välillä on ollut oikeastaan ihan mukavaakin ottaa vähän rennommin eikä painaa sata lasissa. Haastavinta on varmaankin ollut oppia ymmärtämään se, mikä oikeasti on sitä oleellista asiaa ja mihin ei kannata niin täysillä keskittyä, vaikka kuinka olisi mielenkiintoista. First things first.


Tuotantoeläinsairaalan tapaan ajattelin kirjoitella Hevossairaalastakin jossain välissä vielä toisen postauksen. Ajatuksena olisi kirjoitella ainakin noista "grand roundseista", Journal Clubeista, omista potilaista ja muista vaadittavista suorituksista, ja ehkä vähän jostain muustakin. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!