torstai 18. huhtikuuta 2019

Klinikkavuosi: Pieneläinsisätautien erikoisklinikat



Pieneläinsairaalan sisätautiosaston opetukseen kuuluu klinikkavuoden aikana yksi viikko erikoisklinikoilla. Erikoisklinikat tarkoittavat käytännössä eksoottisia eläimiä, kardiologiaa ja dermatologiaa, joista eksoottisia eläimiä hoidetaan yksi päivä ja kahteen muuhun on varattu viikosta pari päivää kumpaankin. Kovin paljon ei siis eksoottisista eläimistä ehdi kertyä kokemusta, ellei ota lisää erikoisklinikoita valinnaisjaksoihinsa tai ellei päivystyksessä tai polilla tule vastaan eksoja.

Eksoottisten eläinten päivä on ohjelmassa heti maanantaina ja vastaan voi tulla melkein mitä vain, esimerkiksi kaneja, hamstereita, liskoja, kanoja ja vähän pienempiä lemmikkilintuja, marsuja tai vaikkapa siilejä. Omaan eksopäivääni kuului melko monipuolinen lajikirjo, mutta potilaiden kohdalla jouduin tyytymään enimmäkseen sivustaseuraajan tai kiinnipitäjän rooliin sairaalan ekso-eläinlääkärin hoitaessa suurimman osan toimenpiteistä itse (osa toki oli vain kontrollikäyntejä, joissa ei paljon tehtävää ollutkaan). Sain silti päivästä irti tärkeää oppia omistajien haastattelusta ja neuvomisesta, eläinten käsittelystä ja tietyistä toimenpiteistäkin. Kaneja on onneksi tullut vastaan päivystyksissä, joten niiden hoitaminen varsinkin suolisto-ongelmien ja syömättömyyden osalta on tullut tutuksi. Kanit eivät toki eksoottisimmasta päästä ole, mutta silti ne eksoiksi luetaan. Koska eksojen lajikirjo on suuri, kaikista lajeista on aika hankala osata kaikkea. Tietyt perusteet esimerkiksi tyypillisimpien lajien elinolosuhteista on kuitenkin ihan hyvä jokaisen hallita, jotta osaa sitten neuvoa omistajia edes alustavasti. Onneksi meillä Suomessakin alkaa olla erinomaisia asiantuntijaeläinlääkäreitä tälläkin osa-alueella ja tarvittaessa heiltä voi yrittää kysellä apua tai ohjata potilaita eteenpäin.

Kardiologian parin päivän aikana ehtii kertautua aika hyvin oleellisimmat asiat sydänsairauksiin liittyen. Omien kardiologian päivieni aikana ehdin nähdä hyvinkin erilaisia potilaita ja eriasteisia sydänsairauksia. Jos ei vielä ollut ehtinyt kuulla kovin montaa sivuääntä nelosen päivystyksissä tai klinikkavuoden aikana muilla osastoilla, kardiologiassa niitä kuuli hyvinkin monta ja oppi aika hyvin arvioimaan sivuäänen voimakkuuttakin. Osasta potilaista otettiin thorax-röntgenkuvia ja sen perusteella arvioitiin sydäntä ja keuhkoja. Osalle potilaista tehtiin sydämen ultraäänitutkimus, joka oli todella mielenkiintoista seurattavaa ja avasi sydänultraa paljon paremmin kuin nelosen luennot asiasta. Sydänultraa emme opiskelijoina päässeet toki itse tekemään, se vaatii oman koulutuksensa ihan ymmärrettävästikin, sillä sydämen eri osia ja niiden supistumista pitää seurata aika monesta eri kohdasta ja kulmasta. Sydämen eri osien sykkimisen näkeminen ultraäänilaitteen näytöllä on jo itsessään aika vaikuttavaa viallisen sydänläpän sulkeutumisen tuijottelusta puhumattakaan.


Sydänlääkkeiden lunttilista Pharmaca Fennica Veterinariasta.

Kardiologiassa piti tehdä myös erilaisia tehtäviä niin EKG-käyrän kuin röntgenkuvienkin tulkintaan liittyen ja niiden avulla kerrattiin hyvin sydänsairauksien hoitoa lääkityksineen. Keuhkokuvioitusten  tulkinta on tunnetusti harmaita hiuksia aiheuttava aihe kandien keskuudessa, mutta kardiologiassa niihinkin sai jälleen vähän tolkkua. Eläinlääkärin kanssa ja itsenäisesti läpikäytyjen potilastapausten myötä erilaiset tutkimukset ja hoitovaihtoehdot palautuivat hyvin mieleen. Hankalinta lienee vielä tässä vaiheessa uraa muistaa eri lääkevalmisteiden nimien perusteella vaikuttavat aineet ulkoa, mutta onneksi ne voi aina tarkistaa Pharmacasta. Itse lääkitykset eri vaiheissa sydänsairautta on tavallaan aika helppo muistaa (4 vaikuttavaa ainetta) ja ne noudattavat aika yksinkertaisia kaavioita, jotka käytiin huolellisesti jo nelosen luennoilla läpi. Tärkein oppi kardiologiassa itselleni oli ehkä se, että osaa kysyä omistajalta juuri oikeat kysymykset, jotta pystyy kartoittamaan tarkemmin mahdollisen sydänsairauden oirekuvaa ja etenemistä. Toisaalta tärkeää on myös saada omistaja sitoutumaan ja seuraamaan itse eläimen oireita (esimerkiksi hengitystiheyttä levossa). Lääkittävien eläinten kohdalla oli tärkeää, että omistaja ymmärtää itse kunkin lääkkeen tarkoituksen.

Huhujen mukaan dermatologiassa pari päivää ulkoloisia mikroskoopista tuijotettuaan saattaa huomata itsekin kutisevansa joka paikasta. Ihan pelkkää mikroskopointia dermis ei kuitenkaan onneksi sisältänyt. Aika paljon oli luvassa erilaisia kontrollikäyntejä, joissa ilokseni havaitsin monen eläimen saaneen pitkäaikaiseen kutinaansa tai muuhun iho-oireiluunsa oikean hoidon avulla helpotusta. Korvapotilaat ovat yksi tyypillisimmistä dermiksen potilaista, niitäkin pääsin jokusen parin päivän aikana näkemään. Potilaat ja omistajat olivat dermiksellä erityisen ihania, eläinlääkäristä ja hoitajasta puhumattakaan. Voin hyvin kuvitella omistajien helpotuksen ja kiitollisuuden, kun oireilu on vihdoin saatu hallintaan.


Korvapunkki ja syyhypunkki, ulkoloisten kauhukaksikko!

Dermatologiassakin oli tarkoitus tehdä joitakin potilastapauksiin liittyviä tehtäviä, jotka ainakin osittain olivat samoja kuin nelosen dermiksen seminaarissa. Dermatologiaan liittyen pieneläinsisätautien opetukseen (sisätauteihin luetaan yleispoli, sisätautien osasto ja erikoisklinikat) kuuluu kaksi muutaman tunnin mittaista iltapäivädiskussiota, joista toisessa käsiteltiin kutinaa, korvatulehduksia sekä mikrobilääkkeiden käyttöä. Diskussiota varten oli ohjeistettu kertaamaan nämä asiat luentomuistiinpanoista ja kirjasta, mutta aika keskustellen näitä asioita käytiin yhdessä läpi. Tämä diskussio oli oikein hyödyllinen kertaus näistä aiheista, vaikkakaan itselleni kyseisiä potilaita ei vielä ennen diskussiota ollut juurikaan ehtinyt tulla vastaan. Jatkossa varmasti tulee, sillä kuten nelosella meille mainittiin, noin joka viides eläinlääkärille tuleva potilas on ihopotilas.

Ulkoloisten osalta dermiksessä oli kyllä hyödyllistä, kun itseltä löytyy parasitologian kurssia varten ostamani Elinympäristönä koira - koiran loiset ja loissairaudet -kirja. Siitä tulee varmaan vielä kesälläkin tarkisteltua tarvittaessa loisasioita, kun osa asioista on tuon kurssin jälkeen ehtinyt vähän painua unholaan. Ja nythän nuo punkit alkavat taas olla kuuma puheenaihe, kun kesä alkaa tehdä tuloaan. Meille on eri lääkefirmojen kandi-illoissa jo tässä kevään mittaan mainostettu eri valmisteita, kullakin yrityksellä toki omien sanojensa mukaan markkinoiden parhaimmat valmisteet. 😉