Pari bakteeria ja jokunen sieni

Lähes jälkiä jättämättä hukkui tämäkin opiskelija parasiittien ja patologisten muutosten syövereihin... Ei sentään, mutta kyllähän tuota hommaa taas on ihan kiitettävästi tiedossa. Eräällä luennolla muistutettiin, että ei se työ siihen pääsykokeeseen suinkaan loppunut, vaan siitä se vasta alkoi! Kieltämättä näin varmasti onkin, mutta työ eli opiskelu on ainakin itselleni huomattavasti mukavampaa ja mielekkäämpää, kun asiat oikeasti kiinnostavat. Tenttimenestys sinänsä ei ehkä anna asioista täysin oikeaa kuvaa, mutta itselleni se kertoo kuitenkin jotain oleellista omasta motivaatiostani. Vaikka pääsykokeessa ovet eivät auenneet ensimmäisellä yrittämällä, kaikista tähänastisista tenteistä olen kyllä päässyt läpi heittämällä. Ensimmäisenä vuonnahan päästäkseen läpi tentistä piti saada vähintään 50 % pisteistä, nyt toisena vuonna tuo osuus on pääsääntöisesti ollut 60 %. Tentin läpäisyn perusteella tiedämme siis jo aika suuren osan kyseisen kurssin asiasta, kuten meille alusta saakka on muistutettu.

Eläinlääkiksen opiskelutahti on aika kova kuten ehkä olen jo jokusen kerran maininnutkin, joten henkilökohtaisesti koen paljon helpommaksi opiskella asiat sen verran hyvin jo kurssin aikana, jottei tarvitse lukea uusintaan. Uusintaan kun ei ole varattu mitään erillistä lukuaikaa, vaan uudet kurssit luentoineen ja harjoitustöineen vyöryvät päälle, halusit tai et. Tästä seuraa väistämättä se, että asiat kasaantuvat, aika loppuu kesken ja stressitaso kasvaa. Ja jos haluaa vielä viettää aikaa muutenkin kuin nenä kiinni kirjassa, on vähintäänkin haastavaa sovittaa uusintatenttiin lukeminen yhteen uusien, alkaneiden kurssien pänttäämisen kanssa. Aina ei tosin ole mahdollista osallistua varsinaiseen tenttiin esimerkiksi matkan tai sairastumisen takia, pakkohan silloin on tehdä tentti uusintatenttipäivänä, mutta todennäköisesti näissä tapauksissa asiasta joko tietää etukäteen ja osaa lukea ajoissa tai sitten sairaus tulee niin yllättäen, että on jo ehtinyt aika hyvin opiskella asiat ennen varsinaista tenttiä, eikä tarvitse enää kuin kerrata uusintatenttiin. Kukin tietysti tyylillään ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Eläinlääkisläisille tyypillistä?

Kirjoittelinkin jo aiemmin Spesifisen bakteriologian ja mykologian labratöistä, siinä tulikin aika hyvin kerrottua oleellisimpia asioita kyseisestä kurssista. Näytteenotosta, primääriviljelystä ja jatkotutkimuksista puhuttiin siis jo ennen joulua, joten ihan kaikki asiat eivät tuoreessa muistissa enää joululoman jälkeen olleet. Näytteenottoa harmillisesti emme harjoitelleet sen enempää tämän kurssin puitteissa kuin sitten käytännön kokeessa laboratoriossa ottaessamme näytteet suoraan kullekin parille jaetuista elimistä. Kaipa se ihan hyvin sujui silti useimmilta, vaikka vähän epävarmalta moni vaikuttikin. Ennen joulua tehtiin myös vapaaehtoinen isäntä-patogeeni-ryhmätyö, jossa pohdittiin ryhmittäin jaetuille elinryhmille tyypillisiä puolustuskeinoja patogeeneja vastaan tai patogeenien keinoja hyökätä isätään. Aika pienellä vaivalla sai pari lisäpistettä ja lisäksi tämä tehtävä oli aika hyvää kertausta hieman tehtävän läpikäynnin jälkeen olleeseen immunologian tenttiin.

Opinto-oppaassa kerrotaan Spesifisen bakteriologian ja mykologian tavoitteista seuraavaa:

 Opiskelija

• tuntee eläinlääketieteellisesti tärkeät infektioita aiheuttavat bakteerit ja sienet sekä niiden tärkeimmät taudinaiheutukseen liittyvät ominaisuudet

• osaa työskennellä mikrobiologisessa laboratoriossa turvallisesti ja aseptiikkaa noudattaen

• osaa valita ja suorittaa bakteriologisen diagnostiikan perusmenetelmiä tietolähteitä hyväksikäyttäen

• ymmärtää eri mikrobilääkeryhmien ja ryhmiin kuuluvien lääkeaineiden vaikutuskirjojen erot sekä bakteeriryhmätasolla että sukutasolla

• ymmärtää bakteriologisten tutkimusten ja herkkyysmäärityksen tuloksiin ja luotettavuuteen vaikuttavat tekijät ja osaa soveltaa tietoa näytevastausten tulkinnassa tietolähteitä apuna käyttäen 

Spesifinen bakteriologia sisälsi siis luentoja ja viitisen viikkoa luentoihin liittyviä labratöitä. Ennen labratöitä viikon alussa oli aina kunkin viikon labroissa käsiteltäviin bakteereihin liittyvä luento, jossa käytiin kunkin bakteeriryhmän yleisiä ominaisuuksia ja eri lajeja läpi. Myös sieniin liittyi luento ja labratyökerta, jossa lähinnä katseltiin ja ihmeteltiin eri sienilajien kasvustoja. Kurssiin kuului myös pakollinen mikrobilääketehtävä, jossa labraparin kanssa vastailtiin mikrobilääkkeisiin liittyviin kysymyksiin. Aika helposti tämän tehtävän sai tehtyä, jos Yleisen bakteriologian asiat mikrobilääkkeiden osalta olivat vielä muistissa. Lisäksi tehtiin mikrobilääkeherkkyyksiin liittyvä ryhmätyö, jossa kukin ryhmä sai oman tehtävänantonsa ja pääsi pohtimaan eläinlääkärin työssä aika merkittävässä osassa olevien herkkyysmääritysten tuloksia. Mikrobilääkkeiden herkkyysmäärityksiä tehdään, jotta tiedetään, onko tutkittava bakteeri resistentti jollekin lääkeaineelle nimenomaan hankitun resistenssin kautta. Herkkyysmäärityksissä on aika oleellista tietää, mille lääkkeille bakteeri on luonnollisesti resistentti, jotta kyseistä lääkettä ei suotta tutkita eikä käytetä hoidossa. Tällä tehtävällä sai hyvin suoritettuna korvattua yhden kokonaisen tehtävän tentistä, joten jälleen kerran kannatti tehdä tehtävä huolellisesti.

Sekä luennoilla että labroissa käytiin läpi paaaaaaljon eri bakteereita, jotka on ainakin hyvä tietää nimeltä ja suurin osa toki tulee hallita vähän paremminkin. Vaikka useampi bakteeri aiheuttaa esimerkiksi lehmille utaretulehduksia, monilla bakteereilla on myös niille tyypilliset taudit ja oireet, jotka eläinlääkärin tulee osata unissaankin. Esimerkiksi yhtäkkisesti kuolleella naudalla on aika lailla aina oletuksena pernarutto, kunnes toisin todistetaan. Tästä puhuttiin niin bakteriologiassa kuin patologiassakin, sillä Bacillus anthracis muodostaa itiöitä ja itiöitä sisältävän eläimen liian huolimaton avaaminen aiheuttaa itiöiden leviämisen ympäristöön. Myös Clostridium botulinum muodostaa ympäristössä erittäin hyvin kestäviä itiöitä ja tuottaa toksiinia, joka aiheuttaa botulismia. Botulismissa toksiini estää hermosolujen hermo-lihasliitoksissa asetyylikoliinin vapautumista, minkä seurauksena lihas ei pääse supistumaan. Seurauksena voi näkyä allaolevan videon kaltaisia oireita. Botuliiniahan käytetään ihmisillä ryppyjen siloitteluun, aika pieninä annoksina tosin.





Spesifinen bakteriologia tosiaan viimeisteltiin labroissa tiistaista perjantaihin kestäneellä käytännön kokeella (pari tuntia per päivä siis) ja perjantaisella tentillä. Käytännön kokeessa oli pakollinen läsnäolo ja vaikka osa pareista sai pääteltyä oman casensa aiheuttajabakteerin jo ennen perjantaita, heidän piti silti tulla labraan joka kerta paikalle. Osalla bakteeri varmistui lopullisesti vasta perjantaina, sillä eri bakteereilla on eri tunnistusmenetelmät ja -testit. Ensimmäisenä päivänä pareille annettiin anamneesi sekä elin/elimiä, joista sitten bakteeria lähdettiin viljelemään. Koko viikon ajan täytettiin palautettavaa monistetta, johon kirjattiin omaan tapaukseen liittyviä päätelmiä ja tehtyjä viljelyjä, värjäyksiä ja testejä. Käytännön kokeessa sai käyttää kaikkea mahdollista materiaalia apuna. Valitettavasti vielä tähän päivään mennessä emme ole saaneet kuulla, päädyimmekö oikeaan bakteeriin vai emme (kyseiset näytteet oli siis saatu Evirasta), mutta varmaankin jossain vaiheessa sekin meille kerrotaan.

Pikkuhiljaa opintojen edetessä alkaa huomata sen, miten asiat kytkeytyvät hienosti toisiinsa. Esimerkiksi näitä bakteerien aiheuttamia muutoksia elimistössä on nyt käyty patologiassakin läpi ja sitä kautta kertautuvat hyvin myös itse bakteerit. Pakko siis todeta, että kannattaa opiskella asioita heti ensimmäisellä kerralla kunnolla, niin pääsee myöhemmissä opinnoissa sitten vähän helpommalla eikä ole ihan pihalla, kun jostakin bakteerista puhutaan patologiassa.

Jälkiä jättämättä

Opintojen edetessä alan ymmärtää, miksi eläinlääkisläisten blogirintamalla on kovin hiljaista. Opiskelu vie paljon aikaa, eikä heti ensimmäisenä välttämättä tule mieleen alkaa naputella tietokonetta, kun luennoilla on saanut tuijotella padin tai läppärin näyttöä ja vielä luentojen jälkeen pitää kotonakin yleensä palata näytön ääreen. Olen itse aina tykännyt lukea eläinlääkisläisten blogeja ja onkin hieman harmittavaa, kun ylempien vuosikurssilaisten bloggaukset ovat hiljenneet. Saa nähdä miten itse pystyy sitten muutaman vuoden päästä jatkamaan kirjoittelua tahdin tiivistyessä. Lupaan yrittää parhaani.

Tammikuussa palattiin joulutauon jälkeen opintojen pariin Yleisen patologian muodossa. Heti alkuun luennoilla tuntui tulevan vastaan jos jonkinlaista termiä, jotka tietenkin olisi syytä hallita unissaankin. No, jos ei unissaan, niin ainakin ne tulisi ymmärtää, jotta sitten työelämässä tietää, mistä on kyse, kun esimerkiksi saa vastauksen patologille lähetetystä näytteestä tai eläimestä. Monet sairaudet ja traumat aiheuttavat muutoksia eläimissä ihan kudostasollakin ja elimistä otettujen näytteiden eli biopsioiden perusteella näistä muutoksista voidaan yrittää päätellä niitä aiheuttavaa tekijää ja mahdollisesti hoitaa eläintä. Tai edes yrittää löytää kuolinsyytä, jotta vastaavaa pystytään kenties ennaltaehkäisemään suuremmassa populaatiossa, esimerkiksi kanalassa. Aina syy ei ole selvästi näkyvissä ja eläin kuoleekin ikään kuin jälkiä jättämättä. Osa muutoksista tapahtuu kudoksissa vasta kuoleman jälkeen ja eläinlääkärin onkin tärkeää osata erottaa elämänaikaiset muutokset kuolemanjälkeisistä. Esimerkiksi murtuma ennen kuolemaa aiheuttaa aina tulehduksen, sillä elimistö pyrkii korjaamaan kudosvaurioita. Kuoleman jälkeen tulehdusreaktiota ei enää tapahdu.

Eläinlääketieteellisen patologian opintokokonaisuuteen kuuluu Yleinen patologia, Elinpatologia sekä Obduktiokurssi. Näitä opintoja käydään toisen vuoden kevätlukukaudesta kolmannen vuoden kevääseen saakka, eli ihan mistään pienestä kokonaisuudesta ei tosiaan ole kyse. Obduktiokurssille ei voi myöskään osallistua, ellei Yleinen patologia ja Elinpatologia ole hyväksytysti suoritettu, eli nämä perusteet kannattaa opetella alusta saakka huolella, jottei tarvitse turhaan stressata obduktioihin pääsyä. Onneksi näitä patologian termejä tulee kerrattua jatkuvasti näiden kurssien aikana, joten kyllä nekin varmasti selkäytimeen jäävät!

Opinto-opas kertoo Yleisen patologian tavoitteista seuraavaa:

Opiskelija

• osaa kuvata vaurioiden aiheuttamia vasteita elimistössä ja patofysiologisia prosesseja solu- ja kudostasolla

• osaa muodostaa morfologisen diagnoosin

• osaa selittää tavallisimpien tautien syntymekanismit ja nimetä etiologiset tekijät pääryhmittäin

• osaa yhdistää kudostason muutokset tautien syntymekanismeihin

• osaa käyttää patologian keskeistä terminologiaa

• tuntee histopatologisen diagnostiikan periaatteet

• tunnistaa ja osaa kuvailla tärkeimmät histopatologiset muutokset ja ymmärtää niiden yhteyden taudin kehittymiseen

 Yleispatologiassa oli luentojen lisäksi pakollisia mikroskopointiharjoituksia, joissa opettajan opastuksella tutkimme patologisia muutoksia kudoksissa. Mikroskopointi ei ollut ehkä kaikkein helpoimmasta päästä, sillä histologia oli jo osittain ehtinyt unohtua viime keväästä ja aina ei ollut niin selkeää se, millainen kyseinen kudoksen normaalin rakenteen olisi pitänyt olla. Toiset opettajat osasivat paremmin kerrata näitä asioita, toiset jättivät kertaamisen kokonaan opiskelijoiden itsensä varaan, mikä sinänsä ei ainakaan auttanut oppimista kyseisellä harjoituskerralla ellei asioihin ollut perehtynyt itsenäisesti ennen harjoitusta. Mikroskopointiluokkaa toki sai käyttää näiden harjoitusten ulkopuolellakin, sillä ykköseltä tuttuun tapaan saimme oman mikroskooppikaappimme avaimen itsellemme käytettäväksi ja tiettyihin osiin EE-taloahan meillä on opiskelija-avaimillamme pääsy vaikka keskellä yötä. Meille myös korostettiin, ettei kaikista tule patologeja eikä kaikkia muutoksia histologisissa näytteissä opi heti tunnistamaan. Kun näytteitä käsittelee ja tutkii suuria määriä jatkuvasti, asiat alkavat olla paremmin hanskassa ja kudosleikkeistä alkaa löytyä yhtä jos jonkinlaista normaalia ja epänormaalia asiaa!

Pienenpieni kirjanen, yli 1 400 -sivuinen patologian järkäle. "Ainakin kuvat on hyvä katsoa", sanottiin aloitusluennolla.

Heti Yleisen patologian jälkeen aloitimme Elinpatologian luentojen parissa, joten nämä kurssit kyllä etenevät hyvin loogisesti ja tukevat toisiaan. Tässä välissä tuskin ehtii unohtaa mitään kovin oleellista yleispatologiasta. Jos syksyllä tunsin kaipuuta dissektiosalille, se kaipuu on ehtinyt patologian (ja bakteriologiankin) myötä kadota. Näissäkin olemme päässeet taas lähemmäs käytännön työtä ja olen oikeastaan aika innoissani tulevan vuoden sisällöstä patologian parissa! Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa oli viime (?) jaksossa nainen, joka haluaa obduktiopreparaattoriksi. Vaikka monen mielestä tuo voi kuulostaa aika omituiselta "unelma-ammatilta", pystyn aika hyvin ymmärtämään, miksi joku haluaa siihen hommaan. Patologiahan on mysteerien ratkomista parhaimmillaan!