Topografiaa eli missä on mitäkin

Ehdinpäs vihdoin vilkaista tämän kevään pääsykoettakin ja aika mielenkiintoiselta paketiltahan tuo vaikutti! Eläinlääkiksessä opiskelevana oli hauska huomata, että tänä vuonna tehtävänannoissa oli mukana hevosia. Silti tehtävätyypit vaikuttivat vastaavan aiempien vuosien linjaa, eikä eläinten mukanaolo tainnut tehdä tehtävistä sen helpompia. ;) Hienoa, että valintakokeessakin välillä huomioidaan ihmisten ja hampaiden lisäksi myös eläinpuoli, kun samalla kokeella sisäänpääsijät kuitenkin seulotaan. Ainakin ykkösvuonna eräs luennoitsijoistamme kertoi olevansa mukana valintakokeen tehtävien laadinnassa, joten lieneekö hänellä sitten ollut vaikutusta tähän asiaan. Kuka tietää.

Samoihin aikoihin valintakokeen kanssa viimeistelimme kakkosvuoden Topografisen anatomian parissa kahden ja puolen viikon opiskelujaksolla. Pääsimme siis jälleen dissektiosaliin oikeiden eläinten pariin ja tutkimme niiden rakenteita yrittäen hahmottaa kokonaisuutta. Vuosikurssi oli jaettu kahtia, joista toinen puolisko teki leikkelyitä aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, eli nautimme puolikkaista opetuspäivistä. Toki kurssi vaati omasta aiempien asioiden muistamisesta riippuen omatoimista opiskelua leikkelyiden ulkopuolellakin. Toimimme aiemmista anatomian leikkelyistä tuttuun tapaan pienryhmissä. Jälleen kerran sai olla kiitollinen siitä, että omistajat antavat rakkaat eläimensä opetuskäyttöön, sillä ilman näitä leikkelyitä oppiminen olisi paljon vaikeampaa.

Opinto-opas kertoo Topografisesta anatomiasta seuraavaa:

Opiskelija osaa

• kuvata omin sanoin eri elinjärjestelmiin kuuluvien rakenteiden väliset avaruudelliset suhteet eläimen eri osissa sekä kuvata ko. ruumiinosan keskeiset rakenteelliset ominaispiirteet

• havainnollistaa ja kuvata omin sanoin kotieläinten rinta- ja vatsaontelon elinten projektiot eläimen ulkopinnalla

Ravaavan hevosen luuranko

Toposta ei ollut erillistä tenttiä, mutta siihen kuului ryhmänä tehtyjä esityksiä ja demoja tietyistä aihealueista. Osa aiheista arvottiin ryhmien kesken ja niitä esitettiin toisille ryhmille. Osa alueista piti kaikkien demota opettajille. Ensimmäisellä viikolla kerrattiin niveliä ja niiden rakenteita sekä tutkailtiin arvottuja niveliä kahdella eri lähestymistavalla. Ensin saimme niinsanotusti "vapaat kädet" ja leikkelimme nivelen näkyviin vähän huolettomammin saadaksemme hyvän yleiskuvan nivelestä ja sen lähellä olevista muista anatomisista rakenteista. Kertasimme samalla mm. näkemiämme lihaksia, valtimoita, laskimoita sekä hermoja. Toinen lähestymistapa oli ns. kirurginen lähestymistapa, jossa tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman vähän tuhoa. Varsinaista kirurgiaa ei tässä vaiheessa opeteltu, mutta seurasimme erikseen annettuja ohjeita, joiden avulla teimme mahdollisimman pienen "ikkunan" saadaksemme näkymän niveleen. Tästä omasta nivelestä ja sen rakenteista piti tehdä ryhmätyönä pieni tiivistelmä, jossa kahta eri lähestymistapaa vertailtiin toisiinsa. Koko Topon jaksolla oli tärkeää käyttää oikeita sijaintia kuvaavia termejä, eli esimerkiksi sijaitsiko rakenne dorsaalisesti ( = selän puolella) vai ventraalisesti ( = vatsan puolella), kraniaalisesti  (= pään puolella) vai kaudaalisesti ( = hännän puolella), mediaalisesti ( = keskellä) vai lateraalisesti ( = sivulla), proksimaalisesti (= lähellä vartaloa) vai distaalisesti ( = kaukana vartalosta) johonkin toiseen rakenteeseen nähden.

Seuraavalla viikolla arvottiin jälleen aihealueet, joissa käytiin läpi etu- tai takaraajan, lantion alueen sekä pään rakenteita. Omasta aihealueesta valmisteltiin esitys, jossa sai käyttää apuna kuvia, plastinaatiomalleja, preparaatteja tai mitä vain ikinä keksi. Esityksessä pyrittiin huomioimaan kliinisesti merkittäviä anatomisia rakenteita eli esimerkiksi mahdollisia puudutuskohtia, palpoitavia tai rektalisoitavia rakenteita sekä kohtia, joista voi tuntea pulssin. Opettamalla oppii kyllä aika hyvin, mutta kyllä myös toisten esitysten kuuntelemisesta jäi paljon mieleen! Monilla ryhmillä olisi ollut paljon enemmänkin sanottavaa omasta aihepiiristään, mutta aika tuntui vähän rajalliselta, kun useimmat ryhmät halusivat esittää oman esityksensä samana päivänä eli perjantaina, jolloin Topoon oli muutenkin varattu vain pari tuntia muiden päivien kolmen tunnin sijaan.

Anatomian kertailussa isosta kirjapinosta oli apua, oma suosikkini kuviensa ansiosta oli tässä alimmaisena näkyvä König.

Kevään viimeisellä opetusviikolla perehdyimme ryhmissä rinta- ja vatsaonteloon. Kumpikin onteloista piti demota opettajille kissalla tai koiralla, hevosella ja lehmällä käyttäen apuna joko luupreparaatteja tai dissektoituja preparaatteja. Varsinkin suoliston anatomiassa näillä lajeilla on hyvin paljon eroa, kuten ruuansulatuskanavan anatomian opinnoista vuoden takaa muistimme. Rintaontelon rakenteen kannalta on tärkeää ymmärtää, mihin asti keuhkot ulottuvat milläkin eläinlajilla ja mistä kylkiluuvälistä voi kuunnella mitäkin sydänläppää. Koin varsinkin nämä kertaukset itselleni erityisen tarpeellisiksi ja opettavaisiksi ja sainkin jonkinlaisia ahaa-elämyksiä monistakin asioista Topossa. Kokonaiskuva tuntui hahmottuvan entistäkin paremmin ja ihan luottavaisin mielin pystyy taas ajattelemaan selviytyvänsä tulevista opinnoista. Osa sai demottua kaikki lajit ja alueet hyvissä ajoin, ja pääsi karkaamaan kesälaitumille jo torstaina, osalle jäi jotain demottavaa vielä perjantaille.

Topografinen anatomia oli taas yksi mielenkiintoisimmista kursseista ainakin omasta mielestäni, mutta olenkin aina nauttinut anatomian opiskelusta. Tähän mennessä monet kurssit ovat toisaalta kyllä olleet mieleeni, joten mihinkään järjestykseen en niitä laittaisi. Parasta tässä opiskelussa on kuitenkin se, että ihan oikeasti nauttii lähes kaikesta vastaantulevasta ja asiat oikeasti kiinnostavat! Kun oppii uusia hienoja juttuja, ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa kunnian opiskella maailman parhaassa koulussa! :)

Valintakoe 2015

Joka vuosi valintakoe ilmeisesti yllättää hakijat ja niin kai tänäkin vuonna kuulemani perusteella. Tämän vuoden kokeessa oli 3-sivuinen aineisto diabetekseen liittyen. Teksti oli ainakin omaan silmääni nopealla lukaisulla aika yksinkertaista, mutta saatan olla puolueellinen arvostelemaan sitä, sillä näitä asioita on käsitelty useasti opinnoissamme ensimmäisen vuoden aikana. Monivalintatehtävissä vaikutti olevan aika monipuolisesti kemiaa ja biologiaa koskevia kysymyksiä.

Aineistoa koskevia kysymyksiä oli monivalintojen lisäksi muutama muukin, mutta jälleen kerran kysymykset vaikuttivat hyvin selkeiltä. Sikiön glukoosinsaanti ja verensokeripitoisuus eri vuorokaudenaikoina olivat jälleen tuttua kauraa kurssiemme perusteella, mutta muistelisin, että näitä asioita löytyy myös lukion materiaaleista. Saippuan valmistaminen annettujen aineiden ja välineiden perusteella oli hauska soveltava tehtävä, josta oli helpot 5 pistettä tarjolla.

Restriktiota ja replikaatiota koskeva tehtävä oli myös onnistunut tehtävä, mutta näihinkin asioihin törmää vielä ensimmäisen vuoden opinnoissa, jos ne eivät vielä hallussa ole. Radioaktiivisuuteen liittyviä tehtäviä on tyypillisesti lähes joka vuosi pääsykokeessa mukana, joten on suorastaan typerää olla opettelematta niitä. Myös yhdensuuntaissiirtymä-tehtävä tarjosi helpot pisteet. Tehtävän 11 kemiaan liittyvät laskut olivat myös aika tyypillisiä tehtäviä, samoin virtapiiritehtävä, jossa määritettiin resistanssi tietyssä kohdassa virtapiiriä. Ultraäänikuvantamista koskeva tehtävä sekä viimeinen, paine-tehtävä olivat myös hyvin yksinkertaisen oloisia. Nämä asiat nyt vain ovat aika perusjuttuja, joten ne on syytä osata.

Kaikkiaan mielestäni aika monipuolisesti kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa sisältävä koe. Ehkä pikasilmäyksellä fysiikan osuus jäi hieman pienemmäksi tehtävissä. Tehtävät vaikuttivat melko simppeleiltä ja koko koe suorastaan helpolta (mutta jälleen, olen puolueellinen tätä arvioimaan!), joten uskon pisterajojen nousevan tänä vuonna aika korkealle. Toki niin spekuloitiin viime vuonnakin käyvän, mutta ei se kauhean korkealle noussutkaan. Arvostelu voi myös olla todella tiukkaa, jotta eroja hakijoiden välille saadaan tehtyä.

Ei kannata miettiä ja murehtia koetta liikaa. Se meni niinkuin meni, sille ei enää mitään voi. Nyt kannattaa keskittyä vain nauttimaan kesästä!

THE test

Huomenna koittaa monen hakijan totuuden hetki. Blogin viime päivien kävijämääristä päätellen pientä hermostuneisuutta on havaittavissa. Itsellenikin tulee hieman perhosia vatsaan, kun muistelen vuoden takaista koitosta. Pystyn vieläkin elämään koetilanteen uudelleen ja uudelleen mielessäni. Koetta valvomaan tulee tyypillisesti eläinlääketieteen opiskelijoita, myös omalta vuosikurssiltani. Jokainen heistäkin on ollut samassa tilanteessa.

Viikissä koetta suorittavat todennäköisesti tekevät kokeensa tänäkin vuonna tässä rakennuksessa, B-saleissa.

Itse taisin vielä viimeisenäkin iltana vilkuilla ja kertailla asioita. Toki mitään suurta oppimista ei enää tuossa ajassa ehdi tapahtua, mutta itselleni sopii tämä tyyli. Jollekin toiselle voi olla parempi pitää kirjat kiinni ja keskittyä täysin rentoutumiseen. Joku voi paahtaa loppuun saakka laskemalla ja kenties vaikkapa kokea juuri viimeisenä iltana pitkään vaivanneen laskun suhteen ahaa-elämyksen, ja saada tehtävän ratkaistua. Ehkä se on juuri samanlainen tehtävä kuin tulevassa kokeessakin. Who knows? Paniikinomaisesti ei ehkä kannata enää lukea kaikkia kirjoja läpi, sillä ainakin itselleni tulee vain suurempi sekametelisoppa päähäni sellaisesta. Tuskin kannattaa kirjoja avata enää aamullakaan, varsinkaan koepaikalla odotellessa (tätä usein näkee, mutta tuskinpa siitä mitään hyötyä enää on). Turhaa sekoittaa pääkoppaa ennen koetta, kun aivojen tulisi olla täydessä toimintavalmiudessa koko viisituntisen kokeen ajan!

Olen raapustellut omia kokemuksiani mm. koetilanteesta, koestrategiastani sekä omasta akilleen kantapäästäni eli yksiköiden hallitsemisesta. Mutta ei ole olemassa yhtä ja oikeaa toimintatapaa, tehkää niinkuin itsestänne parhaalta tuntuu! Kannattaa vielä tarkistaa tiedekunnan valintasivulta, mitä kaikkea tarvitsee mukaan ja missä pitää olla mihinkin aikaan. Olkaa ajoissa paikalla!

B-saleihin pääsee takakauttakin.

Lycka till kaikille, vaikka onnesta tässä kokeessa ei olekaan varsinaisesti kyse. Näyttäkää, että osaatte ja kykenette hallitsemaan hermonne! Tehkää parhaanne, älkää tehkö typeriä virheitä, luottakaa itseenne. Juhlikaa tai hemmotelkaa itseänne kokeen jälkeen, sillä olette sen ansainneet kaiken uurastamisen jälkeen. Vaikka tuntuisi, että koe meni aivan penkin alle.

Tsemppiä!

Kokeessa

Kevät on jo pitkällä ja omaankin sähköpostiin kolahti viesti hausta pääsykoevalvojaksi. Varmasti olisi hauskaa tuijotella vaihteeksi sieltä pöydän toiseltakin puolelta pääsykoepaniikkia, mutta toisaalta olisi vaikea istua 5 tuntia hiljaa ja vain katsella hakijoiden tuskaa. Viime kevään koetilanne on kuitenkin vielä jokseenkin hyvin muistissa ja aloinkin miettiä jälleen pääsykoetilannetta.

Kuten jo aiemmin olenkin maininnut, tein tarkan suunnitelman pääsykoetta varten ja se toimi melko hyvin omalla kohdallani. Suosittelen tekemään jonkinlaisen hahmotelman tai edes miettimään, mitä sitten siellä tositilanteessa teet. On paljon helpompi toimia, kun on iskostanut jo päähänsä valmiin toimintamallin. Toki omasta suunnitelmastaan voi joutua joustamaan ja ehkä kannattaakin miettiä useampia suunnitelmia "kaiken varalle", vaikkei toki ikinä aivan kaikkeen voikaan varautua. Koetilanteesta kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helppo ja luonteva ja käyttää kaikki mahdolliset itseä auttavat keinot hyväksi. Itse esimerkiksi irroitin heti kaavakokoelman tehtäväpapereista, jotta pystyin selailemaan tehtävämonistetta ja kaavoja erikseen. Tätä ei ainakaan missään ollut kielletty ja tuskin tullaan kieltämäänkään, tehtävämonisteen kaavaliitteineen kun saa viedä mukanaan kotiin kokeen jälkeen.

Koetilanne itsessään noudattaa käsittääkseni joka vuosi hyvin pitkälti samaa kaavaa: hakijat on jaettu pääsykoesaleihin sukunimensä perusteella ja ovella pääsykoevalvojille tulee näyttää laskin, joka tarkastetaan sallittujen laskinten listalta. Henkilöllisyyspaperit pitää olla myös mukana, mutta muistaakseni ne katsottiin vasta kokeen palautuksen yhteydessä.

Nykyisin käytössä on tarralla liimattavat nimipaperit, jotka liimataan jokaiseen vastauspaperiin allekirjoitettuna. Lisäksi optiselle lomakkeelle pitää muistaa merkitä käsin samat tiedot, mustata siis oman henkilötunnuksensa mukaiset pallukat. Kannattaa tehdä tämä heti aluksi, sillä kokeen päättyessä ei saa enää tehdä mitään merkintöjä papereihin. Omaa koetta palauttaessani oli viime vuonnakin samassa salissa joku, joka ei ollut muistanut noita pallukoita mustata. En tiedä menettikö hän sitten kokonaan kaikki optisen lomakkeen pisteet vai ei, mutta itse en ainakaan ottaisi sitä riskiä. Kannattaa siis lukea ohjeet huolellisesti! Ne eivät välttämättä joka vuosi ole samat, joten tänä vuonna kokeessa saattaakin olla jotain uutta.

Joku saattaa selvitä kokeesta hyvin ilman eväitä, mutta itselläni oli viime vuonna mukana vesipullo (ilman etikettejä toki), pakasterasiassa viinirypäleitä, suklaata ja proteiinipatukoita palasina. Oli helppo napsia pientä purtavaa suuhun samalla, kun ahersi tehtävien parissa. Joku saattaa taktikoida ja ottaa eväät, joiden syömisestä kuuluu mahdollisimman paljon ääntä. Kaikkihan on sallittua, mutta syömäänhän sinne ei kannata mennä, jos kouluun sisään haluaa. Olin itse ainakin ihan loppuun saakka kokeessa enkä saanut edes ihan kaikkia tehtäviä tehtyä niin hyvin loppuun saakka kuin olisin halunnut. En tuhlaisi aikaa turhan monimutkaiseen ja aikaavievään syömiseen. Vessassakin toki saa kokeen aikana käydä valvojan kanssa, mutta itse en tätä mahdollisuutta käyttänyt. Ajan haaskausta mielestäni sekin, rakkonsa voi hyvin totuttaa vähän pidempäänkin vessattomuuteen.

Kaikissa tehtävissä kannattaa noudattaa huolellisuutta ja merkitä papereihin kaikki laskun kannalta oleelliset asiat. Vaikkei osaisi koko tehtävää, saattaa alun muutamasta laskusta saada jo jonkinlaisia pisteitä. Ainakin lähtöarvot kannattaa merkitä paperiin ja mahdollisesti piirtää kuva. Toiset varmasti ehtivät kokeen aikana saada kaikkikin tehtävät hienosti tehtyä, mutta jos on pienikin mahdollisuus siihen, ettet tähän pysty, kannattaa tehdä huolellisesti ne tehtävät, jotka osaa varmasti. Itselläni ainakin tuntui parhaimmalta luottaa intuitioon, jos en jostain monivalinnasta aivan täysin varma ollutkaan. Monet monivalinnat aiheuttivat päässäni kauhean mylläkän, kun takerruin johonkin pieneen, yksittäiseen sanaan ja mietin, että olikohan tässä nyt joku kompa.

Kolmisen viikkoa ja koe on ohi. Nyt kannattaa vielä jaksaa ahertaa, jotta oma uurastus palkitaan. Tsemppiä vielä kaikille hakijoille!

Vinkkejä hakukevääseen

Hihhei, vihdoinkin kauan odotettu väliviikko! Aikamoista hulabaloota nämä viime viikot ovat olleet, joten tauko todentotta tulee tarpeeseen. En aio koko väliviikkoa viettää koneella istuen, mutta suunnitelmissa oli kirjoitella ja ajastaa jokunen postaus muutamista mielessäni viime aikoina pyörineistä asioista.

Helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi ja pääsykoelukemisessa alkaa vauhti kiihtyä. Olen itse aiempina vuosina seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin lääkikseen kuin eläinlääkikseenkin hakevien blogeja hakeakseni niistä vertaistukea. Viime keväänä tosin tein omasta mielestäni viisaan päätöksen, ja jätin Älyvuodon ja blogien pakonomaisen lukemisen vähemmälle, samaten myös päivitin omaa blogiani hyvin harvakseltaan. Älyvuoto on todella hyvä paikka hakea vertaistukea ja etsiä vastauksia ongelmallisiin tehtäviin, mutta siihenkin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Älyvuodossa on paljon viisaita ja "viisaita" ihmisiä, joilta voi saada hyviäkin vastauksia. Itse ihastelin ja kauhistelin joidenkin älyvuotajien tiedon määrää, mutta sitten aloin pohdiskella, että samat nippelitietojakin pullollaan olevat ihmiset saattoivat hakea ties kuinka monetta kertaa lääkikseen. Olen itsekin siis useamman kerran hakenut, siitä ei ole kyse, ja ehdottomasti mielestäni pitää hakea vaikka useammankin kerran saavuttaakseen unelmansa! Kyse on siitä illuusiosta, jonka nämä kaikkitietävät ihmiset luovat pääni sisälle eli ihan täysin omasta korvienvälistäni. Kuinka paljon he osaavatkaan asioita, joista muistan itse vain etäisesti kuulleeni... Mutta miksi he eivät ole silti päässeet sisälle? Auttaako netissä asioiden ruotiminen heitä pääsemään sisään kouluun? Itseäni ei auttanut, päinvastoin.

Muiden blogien ja Älyvuodon lukeminen vain lisäsi tuskaa, kun mietti miten paljon joku olikaan käyttänyt päivässä aikaa opiskeluun. Opiskeluun käytetyllä ajalla ei ole merkitystä, vain itse oppimisella on. Onnekseni ymmärsin tämän jossain vaiheessa, ja oma opiskeluni muuttui kellon tuijottamisesta pyrkimykseen asioiden syvällisemmästä ymmärtämisestä. On ihan turha murehtia, mitä joku toinen osaa ja mitä minä itse en osaa. Kaikki eivät mitenkään voi osata kaikkia asioita täydellisesti.

Älä vertaa itseäsi muihin. Unohda kello ja keskity oppimiseen.

Kulutin hakukevääni päivät hyvin epäsäännöllisen aikataulun mukaan, tosin mitään varsinaista aikataulua ei ollut. Omana henkireikänäni toimi liikunta lukemisen lomassa ja uskonkin sen lievittäneen sopivasti lukemisen tuomaa stressiä ja ahdistusta. Oli päiviä, jolloin saatoin lukea 6 tuntia, välillä päiviä jolloin luin 3 tuntia, välillä en lukenut ollenkaan. Harvemmin tunteja kertyi yli 8, en itseasiassa muista opiskelinko yhtenäkään päivänä niin kauan. Pidin paljon taukoja ihan sen mukaan, väsyttikö vai ei. Tauot kestivät ehkä 15 - 30min, välillä vähän kauemminkin. Saatoin nukkua pienet päiväunet ja jatkaa taas lukemista "uusin silmin" ja kirkkain ajatuksin. Välillä tosin päiväunetkin venähtivät ja huomasin nukkuneeni parikin tuntia. Tämä kuitenkin toimi itselläni hienosti, koska liian väsyneenä en vain yksinkertaisesti pysty omaksumaan asioita niin, että ne oikeasti jäisivät muistiini. Kevätauringon alkaessa paistaa oli vaikea jaksaa pysytellä sisätiloissa lukemassa, mutta nautiskelin auringonpaisteesta kirjojen kanssa sohvalla maaten.

Pidä riittävästi taukoja.

Nämä eläinlääkiksen ovet voivat aueta, kun tekee tarpeeksi töitä!

Opiskelin käytännössä koko kevään ajan kotona, koska laiskuuttani en jaksanut lähteä kirjastoon. Mietin kyllä sitä monestikin ja se ehkä olisi saattanut tehostaa opiskeluani. Kotona on aika paljon virikkeitä ja ylimääräisiä kiinnostuksenkohteita, joten ajatukset saattavat välillä päästä harhailemaan. Toisaalta niitä virikkeitä voi hyödyntää tauoillaan. Kotona on helppo lähteä etsimään lisätietoa jostain aiheesta, jos kaipaa lisäselvitystä. Älyvuoto ja Solunetti olivat itselläni eniten käytössä. "Palkitsin" itseni silloin tällöin blogeja lukemalla ja niistä saikin aina välillä lisämotivaatiota.

En siis käynyt valmennuskurssia, mutta varmasti siitä voi hyötyäkin olla. Riippuu varmasti hyvin paljon ihmisestä. Toiset omaksuvat tietoa paremmin itse, toiset tarvitsevat ulkopuolista apua. Pystyin hyvin lukemaan ja etsimään lisätietoa sekä ratkomaan tehtäviä itsenäisesti. Valmennuskursseilta saatava vertaistuki ja palaute oppimisesta voi olla hyödyllistä, mutta ei missään nimessä välttämätöntä. Itselläni oli aika vanhat Valmennuskeskuksen materiaalit käytössä. En edes muista miltä vuodelta ne olivat, mutta ihan hyödyllisiäkin tehtäviä niissä oli. Väitänkin, että vähän vanhemmillakin materiaaleilla selviää oikein hyvin. Fysiikan ja kemian peruslait ja -laskut eivät vanhene, joten ihan hyvin voi säästää muutaman roposen ja tyytyä vanhempiin materiaaleihin.

Etsi itsellesi sopiva lukupaikka.

Monissa hakijoiden blogeissa tehdään välillä turhankin suuri numero käytettävistä kirjoista. Lukion oppimäärä pitäisi kuitenkin selvitä hyvin kirjasarjasta riippumatta, joten en lähtisi panikoimaan tämän takia. Jälleen kerran, omat kirjani eivät todennäköisesti olleet kaikista uusinta painosta. Eivätkä välttämättä parhaat mahdolliset sarjatkaan, mutta kirjojen lisäksi tietoa löytyy nykyisin niin helposti netin kautta, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä kaikkea itselleen hankkii. Käytin lisäksi joitakin muita tiedonlähteitä. Galenos löytyy kirjahyllystä, mutta lisäksi hyödynsin Tiedon Maailma -kirjasarjaa. Erityisesti sarjan kirjat Elämän kehitys, Monipuoliset aivot, Fysiikan maailma, Lääketieteen kehitys ja Ihmeellinen ihminen toivat paljon uutta mielenkiintoista lisätietoa ja motivaatiota lukemiseeni. Yleensä joku näistä kirjoista olikin sänkyni vieressä ja luin muutaman sivun ennen nukkumaanmenoa.

Etsi lisätietoa epäselvistä asioista, mutta älä takerru pikkuasioihin.

Tiedon Maailma -kirjasarja

Kuten jo viime syksynä sanoin, en ollut koko hakukevääni ajan nenä kiinni kirjassa, vaan näin kavereitani ja tein myös muutaman pienen reissunkin irtiottona lukemiseen. Varmasti jollakin toimii tiukka kuri, aikataulut sekä linnoittautuminen neljän seinän sisälle, mutta kaikille se ei sovi. Eikä pidäkään sopia. Oma pääni tarvitsi paljon muutakin kuin biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. En kuitenkaan täysin siis lusmuillut, vaan ahkerat lukemiset palkittiin ansaitulla hauskanpidolla. Liian ankara ei saa olla itselleen, vaan jokainen eläinlääkikseen hakeva varmasti muistaa sen, että niin mieli kuin kroppakin tarvitsee lepoa!

Anna itsellesi armoa ja luo itsellesi sopiva opiskelumenetelmä.

Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kannattaa tiedostaa oman opiskelunsa vahvuudet ja heikkoudet ja suunnitella hakukeväänsä sen mukaisesti. Opiskelutapoja on varmasti yhtä monta kuin on hakijoitakin. Eläinlääkikseen päässeiden blogienkaan perusteella ei ole olemassa vain yhtä oikeaa menetelmää.

Mielikuvaharjoituksia

Tällä hetkellä olen itse toivottavasti ahkerasti opiskelemassa lihaksia, mutta päätin vihdoin julkaista tämän jo aikoja sitten kirjoittamani postauksen. Blogia aloittaessani olin miettinyt tekeväni tästä sellaisen blogin, mistä toivottavasti olisi hyötyä tulevillekin hakijoille. Aina välillä itselleni tuli pääsykoeopiskelun aikana tunne, etten sittenkään ole aivan varma jaksanko tätä hakuprosessia loppuun saakka. Vaikka unelmani oli pääni sisällä todella selkeä, sen saavuttaminen vaati kuitenkin paljon työtä. Toisille on varmaan helppoa painaa täysillä koko projekti loppuun saakka, mutta itselleni ja luullakseni monille muillekin tulee välillä uskon puutetta. Usko omaan osaamiseen ja jaksamiseen horjuu ja se on ihan normaalia. Itse asiassa epävarmuuden tunnistaminen ilmeisesti auttaa korjaamaan omaa työskentelyä paremmaksi ja tehostamaan juuri epävarmuutta aiheuttavan asian opiskelua.

Kuva: http://learning2lovehealthy.files.wordpress.com/2013/01/dreams.jpg

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin, omaan hakuprosessiini. Syksyn ja kevään aikana hain lisäboostia motivaatiooni tekemällä erilaisia mielikuvaharjoituksia. Jossain blogissa törmäsin unelmien aarrekarttaan, jonka ideana on siis koota itselle tärkeitä asioita, unelmia, paperille. Aarrekarttaa varten mietitään, millaisena näkee oman tulevaisuutensa ja mitä asioita elämään silloin kuuluu. Kun nämä asiat ovat konkreettisina tavoitteena paperilla, alitajuntakin alkaa toimia saavuttaakseen tavoitteet. Varmasti tämä on monen mielestä huuhaata. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä tässä perää on. Erilaiset mielikuvaharjoittelut kuuluvat monien kilpaurheilijoidenkin elämään. Itselleni tämä toimi hauskana harjoituksena ja sainkin kunnolla miettiä, mitä kaikkea haluan elämältäni. Ja humpuukia tai ei, mikä tahansa unelmani saavuttamisessa auttava asia on tervetullut. Eikä siitä ainakaan haittaa ollut!

Omaan aarrekarttaani googlettelin netistä kuvia. Eläinlääkistä koskeva unelmani oli tietenkin yksi aarteistani. Aarrekartastani ei tullut visuaalisesti kaikkein kaunein mahdollinen, mutta siinä oli itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä kuvia ja tekstejä. Printtasin kuvan ja se oli välillä pöydällä vieressäni opiskellessani ja välillä taas kiinnitettynä jääkaapin oveen. Aina aarrekarttaani katsoessani muistin, mitä kohti olen matkalla ja mitä todella haluan.

Aarrekartan tekemisestä ei ole aikaa kuin reilu vuosi ja tähän mennessä olen siis saavuttanut tai lähes saavuttanut noin puolet valitsemistani haaveista. Osa haaveistani on vielä kauempana tulevaisuudessa, kuten eläinlääkärinä toimiminen, mutta olen ainakin muutaman askeleen lähempänä lopullista unelmaani. Uskonkin, että aina pitää unelmoida, aina pitää olla jokin tavoite ja määränpää, jota kohti kulkea. Jos asiaa ei voi konkreettisesti kuvitella edes mielessään, miten siitä voi jonain päivänä tulla edes totta, kun siihen ei usko itsekään?

Toinen käyttämäni mielikuvaharjoitus oli sellainen, missä pohdin normaalia arkipäivääni noin 10 vuoden päästä. Mitä tapahtuu kun herään? Missä olen? Miten päiväni kuluu? Mitä teen työkseni? Mitä/keitä elämääni kuuluu? Mitä harrastan? Mietin hetken ja kirjoitin paperille koko päivän tapahtumien kulun heräämisestä nukkumaanmenoon saakka. Pystyin hyvin kuvittelemaan mielessäni pienetkin yksityiskohdat. Työskentelin eläinlääkärinä ja kuvittelin mielessäni muutaman mielenkiintoisen asiakkaan ja työtehtävän, jotka tulevaisuudessa ovat osa arkeani. Edelleen pystyn kuvittelemaan mielessäni tuon saman päivän ja se antaa varmasti motivaatiota tulevissa opinnoissakin.


Jos joku tulevista hakijoista aikoo kokeilla tai on jo kokeillut näitä harjoituksia, olisi kiva kuulla, onko joku muukin saanut näistä lisämotivaatiota opiskeluun!


Unelmien aarrekartasta löytyy lisätietoa esimerkiksi seuraavilta sivuilta:
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/aarrekartta-viitoita-tie-unelmiisi
http://elearn.ncp.fi/materiaali/kukkasniemis/pofoon/Aarrekartta_tiivistys_080410.pdf
http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/aarre.htm

Strategy

Pääsykoetta varten tein ihan oman strategian, jonka kirjoitin ylös paperille ja lueskelin sitä muutamia kertoja aina silloin tällöin läpi. Tämä oli oleellista ihan senkin takia, että tiedän sitten kokeessa mitä tehdä. Ja hyvin pitkälti tämän listan mukaisesti toiminkin.

• Silmäile koe läpi. Mikä aihepiiri tehtävissä on? Mistä tehtävistä saa eniten pisteitä? Kirjoita tehtävät pisteineen ylös! Tämän tein heti ensimmäisenä samalla kun liimailin koepapereille nimitarroja. Koetta selaillessa huomasin heti, että koe on rakenteeltaan hyvin erilainen aiempiin verrattuna, sillä erillistä aineistoa ei varsinaisesti ollut, vaan jokaiseen tehtävään oli oma johdantonsa. Pisteiden ylöskirjoittaminen tehtäväkohtaisesti oli aika nopeaa.

• Aloita tehtävistä, joista saa eniten pisteitä. Kirjoita ainakin annetut arvot, piirrä kuva ja mahdollisesti kaava. Jos et osaa, siirry toiseen tehtävään. Tämän mukaisesti pyrin toimimaan ja hyvin pääsin alkuun näiden tehtävien parissa. Osasin tehdä näitä ja sain ehkä lisää itsevarmuutta muihinkin tehtäviin. Merkitsin listaani aina jo tekemäni tehtävät ympyröimällä ne ja pysyin hyvin kartalla siitä, mitä on vielä tekemättä ja mitä tehdä seuraavaksi. Aiemmin olin jo päättänyt, että monivalintatehtäviä en tee ensimmäisenä, vaikka niistä pisteitä saisikin eniten. Ne vievät aina aikaa, joten ne oli tarkoitus jättää viimeiseksi ja niin teinkin.

• Aineiston lukeminen. Tehtävien silmäilyn perusteella. Merkitse monivalintoihin vastaukset, joista olet varma. Tänä vuonna aineistoa ei suoranaisesti ollutkaan, joten tätä jouduin hieman soveltamaan. Aikaa ei ollut ylenmäärin, joten en voinut palata monivalintoihin oikeastaan enää uudestaan. Monivalinnoissa ei ollut aineistoa, joten tein ne tehtävä kerrallaan läpi ja merkitsin alustavasti vaihtoehtoja omaan tehtäväpaperiini. Varmat vastaukset merkitsin suoraan optiselle lomakkeelle.

• Tee tehtävät, joista saa miinuspisteitä, viimeisenä. Monivalintatehtävissä oli jaossa miinuspisteitä, joten pyrin tekemään ne varovasti ja huolellisesti. Valitettavasti aika todellakin loppui kesken, enkä ehtinyt enää pähkäillä omien vastauksieni kanssa kuten olin suunnitellut. 

Kokeen jälkeen olo tuntui todella tyhjältä. Osa tehtävistä oli mennyt hyvin ja muutaman tehtävän vilkaisin kokeen jälkeen taululle ilmestyneistä vastausanalyyseistä. En halunnut nähdä loppuja vastauksia enkä miettiä olinko vastannut oikein. Varsinkin monivalinnat tuntuivat masentavilta, koska en ehtinyt paneutua niihin kunnolla. Olin aivan vakuuttunut, että monivalinnoista saadut virhepisteet kostautuvat niin paljon, etten ole lähelläkään sisäänpääsyä tänä vuonna. Enkä vielä tänäkään päivänä ole katsonut koettani uudestaan. En siis edelleenkään tiedä mitkä kaikki tehtävät menivät hyvin ja mitkä huonosti. Eikä se oikeastaan suuremmin kiinnostakaan tällä hetkellä. Ehkä vielä jonain päivänä otan kokeen käteen ja käyn sen läpi.

Learn from your mistakes

Pääsykokeissa on aika olennaista osata laskea laskuja suhteellisen nopeasti ja lisäksi on tärkeää osata yksiköt täydellisesti. Väärästä yksiköstä, vaikka muuten täysin oikeasta vastauksesta, menettää kokonaisen pisteen. Näillä niitä eroja hakijoiden välillä tehdään. Kannattaa siis todellakin panostaa siihen, että osaa paineenkin keskellä merkitä oikean yksikön. Itse opin tämän kantapään kautta aiemman kokeen jälkeen, sillä ilman yksikkövirhettä olisin ylittänyt vaaditun pisterajan. Mutta onneksi virheistä voi ottaa opikseen!

Päätinkin viime vuoden kokeen jälkeen, että pidän huolen yksiköiden osaamisesta. Tarkoituksena oli kirjoittaa muistiinpanot, joihin kirjoitan kaikki fysiikan ja kemian kirjoissa esiintyvät yksiköt sekä kaavat joissa niitä käytetään. Olen yleensä hyvä suunnittelemaan, mutta en aina jaksa viedä suunnitelmiani ihan loppuun saakka. Tässäkin tapauksessa kävi niin, että alku meni hyvinkin lupaavasti, mutta jossain vaiheessa aika tuntui loppuvan kesken ja päätin jättää homman kesken. Lisäksi yksiköt olivatkin jo aika hyvin päässä, joten niiden kirjoittaminen olisi ollut lopulta aika turhaa. Kaavojen pyörittelyäkin tuli harrastettua aika paljon jo ihan laskuja laskiessakin, joten niidenkin kirjoittaminen jäi aika pieneksi. Viime vuosien kokeissa kaavapyörittelyä on kuitenkin vaadittu, joten se kannattaa ehdottomasti myös hallita.

Itselleni sähköfysiikan kaavojen muistaminen on aina ollut vaikeaa. Varsinkin virtapiiritehtävissä on vaikea muistaa sarja- ja rinnankytkennän kaavojen erot. Onneksi niitä ei tämän vuoden kokeessa pahemmin tarvittu, mutta niiden opetteluun olin kyllä valmistautunut. 

Muutenkin tänä vuonna panostin niiden asioiden opetteluun, joita en ihan täysin vielä hallinnut. En taida hallita vieläkään kaikkea, mutta ei kukaan osaa täydellisesti kaikkea. Eikä tarvitsekaan osata. Ainakin ymmärsin sen, ettei ole järkeä opetella uudestaan ja uudestaan niitä asioita, jotka jo osaan. 

How?

Tulosten julkistamisesta on kohta kaksi viikkoa. En oikein vieläkään usko tätä todeksi. Odotan edelleen saavani viestin, että pisteeni on laskettu vahingossa väärin, ei minua huolitakaan eläinlääkikseen. Yhtenä päivänä postissa oli tullut iso kirjekuori. Ajattelin, että siinä se nyt on. Se kirje, jossa pahoitellaan tapahtunutta virhettä. Yliopiston tunnukset kuoressa. Revin kuoren auki ja läsnäolotodistushan se siellä oli... Koskakohan tämä oikeasti menee omaankin tajuntaani?

Olen tässä epäuskossani yrittänyt muistella omaa kevättäni. En ollut ihan koko ajan nenä kiinni kirjassa, vaikka usein tunsinkin oloni todella syylliseksi silloin kun en opiskellut. Mietin moniin illanviettoihin osallistuessani, että mitä jos tämä on se asia, jonka takia en pääse sisään. Tiesin kuitenkin, etten voisi elää koko kevättä täysin neljän seinän sisään sulkeutuen. Olisin stressannut vain entistä enemmän ja koe olisi todennäköisesti kaatunut omaan mahdottomuuteeni.

Jotain ilmeisesti oli myös edellisiltä hakukerroilta tarttunut päähäni, minkä vuoksi pohjatyöt oli jo tehty aika huolellisesti. Valehtelisin, jos väittäisin että osasin kaiken. En todellakaan. Tajusin jossain vaiheessa, että eläinlääkikseen valitut eivät ole täydellisiä kokeessa. Hekin tekevät virheitä. Riittää, ettei tee niitä liian paljon. Tämä oli ehkä tärkein oivallukseni kevään edetessä. Tuntui kyllä koko ajan siltä, etten osaa riittävästi eivätkä taitoni riitä yhtään mihinkään. En silti luovuttanut. 

Kuten jo aiemminkin mainitsin, olin tehnyt lukion biologian kirjoista itselleni äänitiedostot lukemalla kappaleet ääneen ja nauhoittamalla ne mp3-tiedostoiksi. Aikaahan siihen toki meni, mutta ehdottomasti se oli sen arvoista. Töiden takia en aina ehtinyt istua lukemassa kirjoja, joten näitä äänitiedostoja kuuntelemalla pystyin hienosti opiskelemaan melkein missä tahansa. Monesti ajaessani autolla kavereiden luo kuuntelin radion sijaan omaa ääntäni. Jos unohtaa sen, miten naurettavalta oma ääni omaan korvaan kuulostaa, se oli ihan viihdyttävääkin. Varmasti näistä kuunteluista jäi jotakin päähän. Olisin ehkä voinut tehdä vastaavanlaiset äänitiedostot myös kemiasta ja fysiikasta, mutta en tehnyt. Oma osaamiseni niissä perustui enimmäkseen laskutaitoon. Toki myös teoria oli hallussa, mutta ei missään nimessä täydellisesti.

Kemiaa ja fysiikkaa tunsin opiskelleeni aivan liian vähän. Aloitin kertaamisen liian myöhään. Aika loppuu aina kesken, siihen kannattaa varautua. Opetus.tv:n videot olivat todella hyviä ja niistä opin jopa aiemmin epäselväksi jääneitä asioita. Osa fysiikan asioista meni yli ymmärrykseni, mutta osasta sain ahaa-elämyksiäkin. Peruslaskut tuntuivat sujuvan jokseenkin hyvin, mutta vaikeammissa tehtävissä oli välillä vaikea hahmottaa sitä, mitä todella kysyttiin. Jos jotain olisin tehnyt toisin, olisin aloittanut kemian ja fysiikan laskemisen huomattavasti aikaisemmin. Pääsykokeessa ainakin tällä hetkellä tarvitaan todellakin laskutaitoa. Biologialla ei niinkään ole väliä, koska lähes kaikki osaavat biologiaa ja osan voi monivalintatehtävissä arvata. Jyvät erotetaan akanoista laskuilla. 

Laskurutiinin luominen on aika olennainen osa kokeeseen valmistautuessa. Se helpottaa kokeessa tehtävien ymmärtämistä. Itse ainakin muutamien tehtävien kohdalla huomasin heti, mitä tehtävässä kysytään, vaikka tehtävänannon sekaan oli laitettu jokunen harhaanjohtava asiakin. Kannattaa siis olla tarkkana eikä hosua. Vaikka perustan luominen viekin aikaa, se kannattaa varmasti. Huteralle pohjalle ei luonnollisesti kannata mitään rakentaa eli vaikka aluksi laskujen laskeminen kestää eikä niissä tunnu olevan mitään järkeä, kannattaa vain yrittää päästä eteenpäin ja pyrkiä ymmärtämään tehtävän ratkaisemisen kannalta oleelliset asiat. Useissa tehtävissä pääsee eteenpäin ihan perusasioiden ymmärtämisellä. 

Dreams come true!

Eilinen oli omituinen päivä. Kaveri laittoi aiemmin päivällä viestiä, että oli saanut sen pienen ja ohuen kirjeen kotiin. Olin ihmeissäni, koska tulostenhan piti tulla virallisesti vasta tänään, 2.7. Vastasin, että samainen kirje odottelee varmaan minuakin kotona. Kotiin päästessäni avasin ulko-oven ja siinä lattialla heti nenäni edessä oli kummallisen iso kirje. Tuijotin sitä hetken ja ajattelin, että tässä on varmaan vain ilmoitettu varasijasta ja siksi se on niin iso. Ei se erityisen paksu kirje ollu, toki paksumpi kuin se surullisenkuuluisa ohut kirje. Suljin oven takanani ja kiirehdin sisälle repimään kirjettä auki. Kuoresta putosi lattialle Epiglottis ja joitakin papereita. Etsin sen tärkeimmän heti käsiini.

"Ilmoitus hyväksymisestä eläinlääketieteen koulutusohjelmaan

Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty...."

Ja loppu jäi lukematta. Kiljahdin ja aloin itkeä. Istuin hetken lattialla itkemässä enkä tajunnut mitä oli juuri tapahtunut. Soitin heti muutamalle ystävälle. Osa ei vastannut mutta onneksi yksi sentään vastasi itkuiseen puheluuni. Illan aikana yhä useampi ihminen sai kuulla sisäänpääsystäni ja onnitteluja sateli. Olo oli koko ajan kuin puulla päähän lyöty. Ja on edelleenkin!

Aina sinne sisälle pääsee niitä onnekkaita, mutta nyt olen itsekin siinä joukossa. En voi käsittää sitä! Olin niin varma heti kokeen jälkeen, että osaamiseni ei riittänyt. Ajattelin kokeen miinuspisteiden pilanneen kaiken, koska en ehtinyt tarkistaa vastauksiani. Enkä ole kokeen jälkeen katsonut kuin silmäillen muutaman tehtävän ratkaisun läpi. En ole pystynyt, koska koko koe tuntui menevän niin huonosti. Tiesin muutaman laskutehtävän osanneeni, mutta en missään vaiheessa ajatellut sen riittävän.

Mutta se riitti.

Ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Seuraavat 6 vuotta eivät varmasti ole helpoimmasta päästä, mutta uskon motivaatiota löytyvän jokaiselle vuodelle. Tästä se alkaa, uuden tulevaisuuden suunnittelu.

Koska keväällä keskityin siihen oleelliseen eli opiskeluun blogin kirjoittamisen sijaan, teksteissä on piiiiiitkä väli. Yritän palata jossain määrin vielä kevään aikana tekemiini ratkaisuihin ja kokeessa käyttämääni strategiaan.

Plans

Toistaiseksi suunnitelmat etenevät vielä ajatuksen tasolla, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty! Ja viime pääsykoelukujen jälkeen jonkinlainen pohja on onneksi jo olemassa. Liian tarkkoja suunnitelmia en pysty vielä tekemään, mutta kunhan saan ensin muutaman oman projektin alta pois, pääsen varmasti tarkemmin suunnittelemaan pänttäämistäni.

Tähän saakka olen mietiskellyt seuraavanlaisia asioita:

• Lähtökohtaisesti biologia on melko hyvin hanskassa. Olen lukenut lukiomateriaalit ääneen ja tehnyt niistä äänitallenteet, joita voin kuunnella cd:llä autossa tai puhelimella missä tahansa liikkuessani. Kirjoja ei siis tarvitse pahemmin raahata mukana, kunhan vain keskityn kuuntelemaan. Biologiaan keskityn siis paremmin vasta myöhemmin. Ja siinä nimenomaan esseiden kirjoittamiseen ja terminologiaan.
• Kemian teoria kaipaa jonkin verran treeniä. Laskuihin pitää keskittyä erityisen huolellisesti, että niihin tulee rautainen rutiini. Kemia pitää ottaa käsittelyyn vielä tämän vuoden puolella. En saa päästää itseäni liian helpolla, vaan asiat pitää oikeasti ymmärtää ja vaikeita asioita kerrata. Vaikeat tehtävät aion merkitä itselleni muistiin ja palata niihin myöhemmin uudestaan, kunnes ne eivät tunnu enää niin vaikeilta.
• Fysiikassa teoria kaipaa myös jonkin verran kertausta, samoin laskurutiini. Muutamat fysiikan kurssit vaativat suurempaa pänttäystä, joten "helppoihin" asioihin en aio keskittyä niin suuresti ainakaan aluksi. Lisäksi aion päntätä kaikki yksiköt päähäni niin vahvasti, etten enää toiste tee kokeessa yksikkövirheitä!
• Ajankäyttöä kokeessa pitää harjoitella. Sitä en ole vielä keksinyt miten sen aion tehdä.. Toki ajankäyttö tehostuu, kun laskemisesta tulee rutiinia. Vanhoja valintakokeita käyn jossain vaiheessa läpi kellon kanssa, mutta tämä tulee varmaankin tapahtumaan vasta keväämmällä.
• Aineistovastaamista pyrin harjoittelemaan lukemalla lääketieteellisiä artikkeleita ja seuraamalla tämän päivän uutisia aiheesta. Alustavasti ajattelin tehdä niin, että luen artikkeleita ja teen niistä lyhyitä referaatteja.

Näillä mennään toistaiseksi. Todennäköisesti luen "iltalukemisena" Galenosta ja mahdollisesti muitakin ns. ulkopuolisia materiaaleja, mutta yritän välttää aivojen ylirasittumista! Tällä hetkellä kyllä kiinnostaisi kovasti avata taas pääsykoekirjat ja aloittaa jo projekti, mutta asiat tärkeysjärjestykseen...

The Beginning

Pitkän ja hartaan pähkäilyn jälkeen päätin tehdä projektistani julkisen. Olen siis hakemassa eläinlääkikseen keväällä 2014. Hain myös tänä vuonna ja jäin naurettavan 0,25 pisteen päähän sisäänpääsystä. Ei onneksi vituta. Miten noin pieni pistemäärä voikaan vaikuttaa niin suuresti elämään... No ei siitä sen enempää, olen vatvonut asioita päässäni vaikka miten pitkään ja tosiasiat eivät siitä mihinkään muutu: tänä vuonna eläinlääkikseen ei ole vielä asiaa, mutta ensi vuonna on.

Viimeisessä lauseessa kiteytyy se, miten aion muuttaa pääsykokeisiin valmistautumistani. Teen asioita eri tavalla kuin viimeksi, koska kokeessa aivan selkeästi pitää osata taktikoida. Ajankäyttöä pitää harjoitella tehokkaammaksi ja kaikki mahdolliset yksiköt pitää osata unissaankin - tämän vuoden kokeessahan menetin yhden pisteen väärän yksikön takia, oma mokahan se oli. Ensi vuonna en tee samoja virheitä, piste.

Olen joskus miettinyt, että missä menee raja hakukertojen määrän suhteen. Tavallaan pitäisi ehkä ymmärtää miettiä muita vaihtoehtoja, jos ei useiden hakujen jälkeen halutun paikan ovet aukea. Toisaalta taas ihmettelen, että miksi pitäisi luopua unelmistaan? Omalla kohdallani olen aivan varma siitä, että haluan eläinlääkäriksi. Mitään muuta en osaa kuvitella tekeväni. Olen miettinyt pääni puhki, mutta mistään muusta työstä en ajattele samoin kuin eläinlääkärin ammatista. Se on unelmani, ja sitä kohti aion mennä. Vaikka siihen menisi enemmänkin aikaa, ei se tee minusta yhtään sen huonompaa eläinlääkäriä kuin muistakaan.

Epävarmuus on koko ajan isona tekijänä tässä projektissa, mutta jos pelkää menestyä ja pelkää ottaa riskejä, ei voi mitään voittaakaan. Joten varmuutta tässä lähdetään rakentamaan!