Unten maille

Taas se tulee, kevät. Auringonpaistetta on riittänyt lähes jokaiselle päivälle ja vihdoin on päästy nauttimaan vähän liikaakin enemmänkin kunnon talvesta. Päivän pituus on selvästi jo pidentynyt joulun aikaisesta synkkyydestä ja tuntuu suorastaan vaikealta edes muistaa tuota pimeää ajanjaksoa. Omat ajatukseni alkavat taas kulkeutua yhä enemmän kohti tulevaa kesää (ja syksyäkin...) innostuksen ja paniikin vuorotellessa päivästä riippuen. Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa ahertaa muutama aika iso paketti kasaan tänä keväänä, jotta pääsee aloittamaan viidennen (omg, miten kummalliselta tuntuu kirjoittaa tuota ensimmäistä kertaa ja oikeasti tajuta, miten paljon tätä koulua onkaan jo takana!) vuoden klinikkaopintojen parissa. Nyt on onneksi väliviikko, joten saa pitää pienen tauon luennoista ja voi esimerkiksi lukea tenttiin, lomailla, tehdä lisuria tai töitä tai opiskella muutamilla valinnaiskursseilla. Harmillisesti kaikki valinnaiskurssimme ovat aina näin väliviikoilla tai perioditauoilla, jolloin on valittava sen loman tai kurssien välillä. Jatkuvasti ei mitenkään jaksa opiskella vaikka kuinka mielenkiintoisista kursseista olisikin kyse. Välillä pitää ottaa sitä kuuluisaa aikaa itselleen ja hengähtää.

Viime vuoden viimeinen kurssi ennen joululomaa oli Anestesiologia, joka käytiin tehokkaasti läpi parin viikon luentojen aikana. En ehkä ole aiemmin muistanut mainita, mutta jo nelosvuoden aloittaneen SAIMin aikana moni luennoistamme oli englanniksi (kirjathan ovat pääasiassa aina englanniksi), mikä on ehkä tuonut hieman lisähaasteita opiskeluun. Vaikka englantia ymmärtääkin hyvin, on välillä haastavaa kuunnella englanniksi ja miettiä sekä englanniksi että suomeksi ajoittain jopa samanaikaisesti ja yrittää kirjoittaa järkeviä muistiinpanoja luennoista tahdin ollessa aika kova. Itse en kokenut englantia sinänsä ongelmaksi, olen aina ymmärtänyt sitä aika hyvin niin kuunneltuna kuin kirjoitettunakin, mutta välillä joidenkin sanojen lausuminen aiheutti meille opiskelijoille vähän harmaita hiuksia. Hyper- ja hypo- kuulostavat yllättävän samanlaisilta englanniksi luennoivien, mutta ei kuitenkaan äidinkielenään englantia puhuvien ihmisten suusta.

Tästä aasinsillasta päästäänkin Anestesiologian luentoihin, joista farmakologiaa lukuunottamatta kaikki pidettiin italialaisella aksentilla höystetyllä englannilla - aika moni vuosikurssistamme koki tämän kielimuurin aika haastavaksi ja skippasi suosiolla ison osan luennoista. Nämäkin ovat niitä asioita, jotka riippuvat hyvin paljon kuulijasta - omaan korvaani luentojen englanti oli riittävän selkeää ja ymmärrettävää, enkä kokenut sitä ongelmaksi. Mutta ymmärrän myös niitä joille tämä oli ongelma, sillä anestesiologia ei ilman kielellisiä ongelmiakaan ole ehkä helpoin mahdollinen aihe oppia. Välillä on vähän haastavaa yrittää keksiä sanoille suomenkielisiä vastineita, eikä niitä aina ole olemassakaan. Onneksi anestesiologian osalta tähän sai vähän lisäapua suomenkielisestä Eläinanestesiologian kirjasta.

Anesteettien vaikutusten värikästä opiskelua

Anestesiologian osaamistavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa seuraavasti:

Opiskelijan tulee

• ymmärtää ja selittää anestesian eri vaiheet

• ymmärtää ja selittää fysiologiset muutokset anestesian aikana

• osata arvioida eläimen kliininen kunto ja sen vaikutus anestesiaan

• osata selittää kliininen ja monitoreiden avulla suoritettu valvonta anestesian ja tehohoidon aikana

• tietää anestesiassa ja kivunhoidossa käytettävien lääkkeiden kliininen farmakologia

• osata akuutin kivunhoidon perusteet

Luennot eivät siis olleet pakollisia eikä myöskään yhden päivän harjoitus-/labratyö, vaikka sitä meille kovasti suositeltiinkin. Lähdimme jälleen liikkeelle perusteista, eli siitä, mitä anestesiassa tavoitellaan ja mitä asioita pitää muistaa huomioida. Tajuttomuuden lisäksi anestesiaa suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee huomioida analgesia eli kivuttomuus, lihasrelaksaatio sekä turvallisuus sekä eläimen että ihmisten kannalta. Kävimme läpi anestesiasuunnitelman eri osia, jotka sisältävät niin eläimen kuin tarvikkeidenkin valmistelun, analgesian ennen operaatiota, sen aikana sekä sen jälkeen, potilaan esilääkityksen tai rauhoituksen, yleisanestesian induktion, ylläpidon ja seurannan sekä myös anestesian jälkeisen toipumisen. Jokaisen potilaan anestesia tulee siis suunnitella yksilökohtaisesti, koska anestesian onnistumiseen ja komplikaatioriskiin vaikuttaa noin miljoona ja yksi asiaa. Anestesia on tietyllä tapaa aina riski ja tutkimuksien mukaan eläinten kuolleisuus anestesiassa on suurempi kuin ihmisillä. Yksi tätä selittävä asia voi olla se, että humaanipuolella leikkauksissa anestesiasta vastaa oma aiheeseen erikoistunut henkilö, eläinpuolella näin ei aina ole ja varsinkin kuntapraktiikassa eläinlääkäri voi joutua itse valvomaan sekä anestesiaa että suorittamaan leikkausta.

Vaikka eläinlääkärit tutkivat ja kyselevät ennen anestesiaa monta asiaa eläimestä ja sen terveydentilasta, on myös omistajalla suuri vastuu anestesian onnistumisessa. Eläimen paastottamisella ennen anestesiaa on nimittäin syynsä. Jos eläin ei ole paastonnut riittävästi, se voi oksentaa, regurgitoida ja/tai aspiroida anestesian aikana ja ylimääräinen tavara keuhkoissa ei koskaan ole hyväksi. Hätätapauksissa paastoa ei tietysti usein pystytä toteuttamaan, mutta tällöin on tietysti valittava pienempi paha kahdesta - eläimen henki vai aspiraatiopneumonian riski? Paastossa on kuitenkin eläinlajikohtaisia eroja, esimerkiksi hevosella ja märehtijöillä liian pitkä paasto voi heikentää suoliston toimintaa. Myös eläimen sairaus voi vaikuttaa paastottamiseen, joten joissakin sairauksissa paastoaika pidetään mahdollisimman lyhyenä.

Vähän isompi tippaletku esim. hevoselle.

Kävimme läpi nesteytystä ja eri nesteytysvaihtoehtoja pre-, peri- ja postoperatiivisesti, kivun fysiologiaa, kipulääkityksen monia vaihtoehtoja eri vaiheissa anestesiaa, esilääkitystä, yleisanestesian induktiota, intubointia, inhalaatioanestesiaa, suonensisäistä anestesiaa, anestesian seurantaa, elvytystä lääkkeineen, anestesiasta palautumista... Hätäleikkauksia käsittelevällä luennolla kävimme läpi perusperiaatteet niitäkin koskien. Näissä tilanteissa pitää pysyä rauhallisena ja huolehtia kaikki välineet huolellisesti valmiiksi, jottei kesken kaiken tarvitse lähteä etsimään mitään, varsinkaan jos leikkausta tekee yksin. Kertasimme eri shokkityyppien kliinisiä oireita ja shokin hoitoa ennen leikkausta. Puhuimme hätäsektiosta, GDV:stä ja pyometrasta pieneläimillä ja hevosten akuuttien ähkyjen, varsojen ja ruokatorven tukoksen anestesiasta.

Esimerkiksi hevosella yleisanestesian induktiossa tulee huomioida aika tarkkaan turvallisuusasiat, sillä ison hevosen kaataminen ei varsinkaan kenttäolosuhteissa ole aina helppoa ja vaatii kaatoa suorittavilta ihmisiltä teknistä osaamista eri tavalla kuin esimerkiksi sairaalaolosuhteissa pehmeän oven avulla tapahtuva kaato. Anestesiaa seuratessa on tärkeä tietää, mitä mitäkin käppyrä monitorissa tarkoittaa, mitä siinä tapahtuvat muutokset tarkoittavat eläimen kannalta ja miten näihin muutoksiin pitää reagoida. Anestesian jälkeisessä toipumisessa puhuimme erityisesti brakykefaalisten rotujen vaikeuksista anestesian lopussa ja ekstubaation lähestyessä. Brakykefaaliset eläimet hengittävät usein hyvin niin kauan, kun intubaatioputki on paikallaan trakeassa, mutta sen poistamisen myötä tulevat myös niiden tyypilliset hengitysvaikeudet takaisin. Erityisesti brakykefaalisten potilaiden kanssa on oltava tarkkana sen suhteen, että nielemisrefleksi on todella palautunut ennen putken poistamista ja silti on oltava aina valmiina intuboimaan potilas uudelleen tai suorittamaan trakeotomia mikäli intubointi ei enää onnistu.

Elvytystä kävimme huolellisesti läpi, vaikka sitäkin on jo aiemmin käsitelty ainakin ykkösellä VeHen harjoituksissa ja kolmosella JKT:ssä. Kertaus ei koskaan ole pahitteeksi tässä asiassa ja tosiaan elvytystähän tulee harjoitella säännöllisesti, jotta taito pysyy yllä. Tärkeintä on aloittaa elvytys välittömästi, jos tilanne yhtään epäilyttää, sillä mahdollisimman ajoissa aloitettuna se parantaa onnistumisprosenttia. Paineluelvytys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti (ABC!) keuhkojen ja erityisesti aivojen verenkierron turvaamiseksi. Varmaankin kaikille elvytyksestä kuulleille on jo itsestäänselvää, että painelu tehdään Bee Geesin Stayin' aliven (100-120 bpm) tahtiin, joten vähintään tämä korvamato kannattaa painaa mieleensä hätätilanteita varten. Lisäksi tulee huolehtia riittävästä ventilaatiosta, mutta varoa kuitenkin ventiloimasta liikaa. Mikäli potilas on intuboitu, tulee ventilaatio tehdä samanaikaisesti paineluelvytyksen kanssa (10/min), muulloin voidaan ventiloida suusta-suuhun -tekohengityksellä (30 painallusta, 2 puhallusta). Vasta kun nämä peruselintoiminnot on turvattu, voidaan alkaa suunnitella tarvittavia lääkityksiä ja defibrillaatiota, joiden ohella jatketaan edelleen painelua ja ventilointia.

Luennoilla oli mukana myös joitakin erilaisia caseja, joissa piti pohtia anamneesin ja yleistutkimuksessa sekä muissa tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella esimerkiksi mistä johtuu potilaan veren normaalia korkeampi laktaattipitoisuus, dyspnea tai vaikkapa limakalvojen tahmeus, miten potilasta stabiloidaan ennen anestesiaa ja millainen on varsinainen anestesiasuunnitelma kyseisen tapauksen erityispiirteet huomioiden. Nämä tapaukset olivat erityisen hyödyllisiä oppimisen kannalta, vaikka kaikki eivät ihan selkeitä ja helppoja tapauksia olleetkaan. Yhden luennon verran puhuimme eutanasiasta, jota on myös käsitelty JKT:ssä ja Farmiksessa ja sivuttu toki useilla luennoilla. Kertasimme mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, mitä menetelmiä voidaan käyttää, mitä tulee huomioida ennen ja jälkeen eutanasian ja miten eri lääkkeet toimivat.

Harjoitustyöpäivä suoritettiin "rastiratana" kolmen tehtäväpisteen avulla ryhmissä. Näissä pisteissä laskettiin mm. nesteytykseen ja lääkkeisiin liittyviä laskuja, puhuttiin anestesian käytännön järjestelyistä ja perehdyttiin anestesia- ja hengityslaitteistoon. Tutummiksi ne tulevat varmasti vielä sitten, kun itse pääsemme valvomaan anestesiaa. Tentti olikin meillä siitä jännä, että sen sai suorittaa tietokoneella tai käsin kirjoittaen, ihan miten itse halusi, toki ilman muistiinpanoja tai netin käyttämistä. Joskus muutama vuosi sitten Anestesiologian kurssilla on saanut kirjoittaa itselleen yhden A4-paperin täyteen muistiinpanoja, jonka sai ottaa mukaan tenttiin. Sellainen ehkä olisi toiminut itselleni paremmin, mutta meni se näinkin. Tietokoneella kirjoittaminen helpottaa aika paljon tenttiin vastaamista, kun tekstin editointi jälkikäteen on niin paljon helpompaa verrattuna käsinkirjoittamiseen. Ehkä meillä saisi olla enemmänkin näitä tietokoneella tehtäviä tenttejä?

Anestesiologia oli tiivis, mutta hyvin tärkeä paketti (taidan sanoa näin jokaisesta kurssista nykyään) ja näitä asioita todellakin tullaan tarvitsemaan ihan jokapäiväisessä praktiikassakin. Luultavasti moni asioista selkiytyy vielä paremmin, kun pääsee tekemään asioita käytännössä ja varmasti käytännön potilastapaukset opettavat kaikista parhaiten.


Anestesiologian kurssimme jälkeen Evidensian sivuilla julkaistiin muutama kysymys anestesiaan liittyen, kiinnostuneiden kannattaa kurkata sinnekin.

2nd Year

Kirjoitin aiemmin eläinlääkiksen ensimmäisestä opiskeluvuodesta tiivistettynä ja ajattelin kirjoitella samanlaisen koosteen myös toisesta opiskeluvuodesta. Näin ehkä tulee itsekin paremmin muistettua, mitä kaikkea viime vuoden aikana tulikaan tehtyä ja opittua. Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo aikoja sitten, mutta suunnitelmathan eivät vain aina mene niinkuin sitä luulisi..

Toinen vuosihan alkoi syyskuun alussa Eläinten kliinisellä ravitsemustieteellä, jossa ehkä hieman harmillisen suppeasti käytiin eri eläinten ruokintaan liittyviä asioita läpi. Olen ainakin itse yrittänyt syventää omaa ruokintaan liittyvää osaamistani tämän kurssin jälkeenkin aina mahdollisuuksien mukaan ja ehdottomasti suosittelen sitä muillekin tuleville eläinlääkäreille. Erilaisissa netin keskusteluissa kuulee ja näkee valitettavan paljon tarinoita siitä, miten eläinlääkärit antavat hyvinkin kyseenalaisia neuvoja asiakkailleen eläinten ruokintaan liittyen tai sitten heidän neuvot ymmärretään aivan väärin. Toki joku voi ajatella eläinlääkäreiden toimenkuvan olevan lähinnä sairauksien hoitoa, mutta itse näen ennaltaehkäisevät asiat, kuten onnistuneen ruokinnan, yhtenä tärkeimmistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä.

Aina välillä kesäisin näkee pelloilla traktorinmunia eli muoviin käärittyjä rehupaaleja, joita syötetään esimerkiksi lehmille.

Samaan aikaan ravitsemusopintojen kanssa pyöri myös ruotsin kurssi ja jossain vaiheessa syksyä mukaan kuvioihin tuli pyörimään englannin kieliopinnotkin. Kielistä en sen enempää jaksanut kirjoitella, koska, no, ruotsi nyt on ruotsia ja englanti englantia. Toisille kielet ovat vaikeita ja toisille pala kakkua ja aika moni vuosikurssilaisistamme sai vähintäänkin toisen kielen hyväksiluettua aiempien opintojen perusteella tai läpäisemällä tasokokeen. Kurssien sisällöt vaihtelivat jonkin verran eri vetäjien mukaan, toisilla oli enemmän palautettavia kirjallisia töitä kuin toisilla. Kieliopinnoissa oli tietyn prosentin mukainen läsnäolopakko, joten aika harvalta luennolta sai ilman lisätehtäviä olla pois. Englantia tulee väistämättäkin luettua opintojen aikana, joten eläinlääketieteellinen sanasto karttuu ikään kuin puolivahingossa opintojen mukana.

Syyskuun puolivälin tienoilla alkoi syventyminen genetiikan maailmaan Hannes Lohen opastamana ja edelleenkin pidän hänen luentojaan yksinä tähän mennessä parhaista luennoista yliopistossa. Kotieläinten jalostus herätti paljon keskustelua ja tunteita ja näitä ajatuksia on tulevien opintojen aikana saanut vielä syventää lisääkin. Tulevaisuudessakin näistä asioista varmasti tullaan puhumaan vielä paljon ja varmasti ihan kliinisessä työssäkin asiakkaiden kanssa pitää osata asioista keskustella kiihkottomasti ja faktoilla perustelemalla.

Syyskuun ohjelmaan kuului myös bakteereihin perehtyminen, mikä olikin sitten oikeastaan perustana koko lopulle toiselle opintovuodelle. Tuskailin eniten mikrobilääkkeiden opiskelun parissa ja varmaankin viimeistään kohtapuoliin pitäisi alkaa palautella niitä mieleen ennen kolmannen kevään farmakologian opintoja. Bakteriologiasta opeteltiin ensin perusasiat ja sitten jatkettiin patogeenien vaikutuksilla immunologiassa. Virologian ja bakteriologian asiat yhdistyivät hyvin immunologiassa ja muodostivat järkevän kokonaisuuden. Oli kiva päästä pitkästä aikaa taas labroihin ja tutkia vasta-aineita ja tehdä pikatestejä ihan käytännössäkin. Viruksia toki oli vino pino muistettavaksi, mutta nekin ovat virologian kurssin jälkeen aika hyvin kertautuneet muiden opintojen aikana. Virologian ja immunologian sekä äidinkielen luennoista muistin kertoa eräänä opiskelupäivänä, nyt taas huomaan unohtaneeni kirjoittaa vastaavia postauksia, anteeksi! Immunologiaa päntätessä joku vinkkasi YouTubesta löytyvistä Armando Hasudunganin videoista, joista ainakin itse sain hyvin kerrattua ja opiskeltua asioita.

Jenni Tieahon pajuteos "Auringossa" (2009) EE-talossa.

Lokakuussa tutustuimme eläinlääketieteelliseen tutkimukseen ja pääsimme jälleen erittäin mielenkiintoiselle vierailulle koe-eläinkeskukseen. Osa vuosikurssista alkoi tehdä kandiaan syksyn aiheen varauksen jälkeen ja osa jätti tietoisesti kandin vasta kolmannelle vuodelle. Vielä viimeisimpänä ennen joululomaa ehdimme muutaman luennon verran aloitella Spesifisen bakteriologian parissa ja sama aihe jatkui vuoden vaihduttua tammikuussa luennoilla ja labratöillä. Nautin jälleen kerran labrojen käytännönläheisyydestä ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.

Tammikuussa alkoi myös yhteinen taipaleemme patologian kanssa ja se matka jatkuu edelleen nyt kolmosvuonnakin. Tiiliskiveä muistuttava tenttikirjamme tuli tutuksi ja pääsimme muistelemaan mikroskoopin käytön saloja histologisten näytteiden parissa. Patologia jatkui yleisen osuuden jälkeen lähes koko kevään ajan elinkohtaisilla luennoilla, joissa syvennyimme vielä tarkemmin eri elinten patologiaan. Mikään helppo paketti sinänsä ei ollut kyseessä, koska asiaa oli paljon ja aikaa vähän. Ajasta teki tosiaan rajallista samaan aikaan pyörinyt parasitologian kurssi, jota myös pidin todella tärkeänä ja mielenkiintoisena kurssina. Loisasioita on tullut myöhemmin esiin kolmosella niin Epidemiologiassa, obduktioissa kuin Lihantarkastuksessakin ja niistähän saa kliinisessä työssä puhua varmaankin lähes päivittäin. Parasiitit on siis syytä tuntea!

Hevosen sisuskalut taulussa, näistä kuvista oppii aika hyvin anatomiaa!

Toisen vuoden viimeiset opiskeluviikot toukokuun loppupuolella vietettiin dissektiosalilla kuolleiden eläinten topografiseen anatomiaan perehtyen. Itselleni tämä oli suorastaan kirsikka kakun päällä ja olin todella innoissani näistä leikkelyistä. Asiat selkenivät huomattavasti, kun ne opiskeli huolellisesti ja sai nähdä käytännössä eri rakenteet.

Näiden lisäksi ensimmäisen ja toisen opintovuoden aikana tosiaan tuli suorittaa pakolliset maatalousharjoittelut navetassa ja sikalassa. Periaatteessa aikaa harjoitteluiden suorittamiseen oli kesällä ja muina loma-aikoina, mutta jokainen on suorittanut harjoittelut omiin aikatauluihinsa sopivalla tavalla. Lisäksi toisena vuonnakin oli tietysti vapaasti valittavia kursseja, joihin esimerkiksi Keinosiemennyskurssi kuuluu. Näitä kurssejahan voi suorittaa eri aikoina ja valita niitä oman kiinnostuksensa mukaan, vaikka suosituimmille kursseille eivät kaikki halukkaat ehkä pääsekään.

Kaikkiaan toisen vuoden kevätlukukausi tuntui aika rankalta aikataulullisesti ja sama tunne on valitettavasti jatkunut nyt kolmannen vuoden syksylläkin. Kaikesta on kuitenkin selvitty aika kunnialla läpi, joten pitäisi osata olla tyytyväinen siihen. Raskaudestaan huolimatta toinen vuosi oli ehkä jopa ensimmäistä vuotta parempi ja huomaan ehdottomasti opiskelevani juuri sitä alaa, mikä minua itseäni kiinnostaa.