Just another day at the office 4

Herätyskello - aamupala - Paatsama. Siinäpä se aamu tiivistetysti.

8.16
Aamun ensimmäisen luennon oli tarkoitus käsitellä tuki- ja liikuntaelinten tärkeimpiä sairauksia hevosilla, mutta luennoitsijamme on juuttunut liikenneruuhkaan - seuraavan luennon pitäjä kysyy vaihdammeko ensimmäisten luentojen paikkoja päittäin vai yritämmekö järjestää ensimmäisen luennon joskus myöhemmin. Valitsemme ensimmäisen vaihtoehdon, sillä harvemmin myöhemmillekään luennoille tulee juuri sen enempää ihmisiä kuin aamun ensimmäiselle luennolle, ellei kyseessä ole mikään pakollinen luento. Aiheeksi vaihtuu potilastapaukset.

Aiemmista ruuansulatuskanavan caseista oli jäänyt muutama käymättä läpi, joten käymme ensin ne läpi, vaikka muuten aiheena olikin tarkoitus olla endokrinologiaan liittyviä potilastapauksia. Saamme kustakin tapauksesta aina ensin anamneesin, jonka perusteella esitämme lisäkysymyksiä, mitä tutkimuksia hevoselle tehdään, miten sitä hoidetaan ja millainen on hevosen ennuste tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi käsittelemme alisuorittavaa, huonosti syövää ja juovaa ravihevosta, jonka ongelman syyksi paljastuu mahalaukun tähystyksessä mahahaavat. Nämä ovat aika tyypillisiä potilaita oikeassakin elämässä, joten mahahaavojen diagnostiikka ja hoito on ihan hyvä hallita. Seuraava tapaus on ripuloiva hevonen, jonka vatsaontelon röntgenkuvaus paljastaa ruuansulatuskanavan hiekkakertymän. Näitäkin tulee Hevossairaalassa vastaan, sillä hiekkaähkyt ovat aika "Pohjoismainen ongelma".

Kolmas case on hieman apaattinen, huonosti syövä, pahanhajuista eritettä sieraimesta erittävä hevonen, jolla on pitkä karvoitus, se on lihava ja kavioissa näkyy rengasmuodostusta. Ulkoiset merkit jo antavat selkeitä viitteitä diagnoosiin, mutta lepoinsuliini ja -ACTH-määritykset verinäytteestä varmentavat asian. Näitäkin tulee meille varmasti eteen tulevaisuudessa, eli PPID (pituitary pars intermedia dysfunction), EMS (equine metabolic syndrome) sekä krooninen kaviokuume, jotka ovat hyvin tyypillisiä lihavien hevosten sairauksia. Paha haju tällä hevosella johtuu hammaspaiseesta ja sen aiheuttamasta sinusiitista, joka ei sekään ole mikään harvinainen vaiva hevospotilailla.

Vuohisluu, kehä- tai ruunuluu ja kavioluu. Kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

9.03
Tauon paikka, seuraavan luennon olisi tarkoitus alkaa 15 yli. Päivän kuuma puheenaihe tauoilla on edellispäivän Kandit-jakso sekä omat kesäsuunnitelmat, sillä tänään on viimeinen päivä ilmoittautua viidennen vuoden kesäopetukseen, joka parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo heti kesäkuun alussa. Kesällä on mahdollista suorittaa kaksi tai neljä viikkoa etukäteen tulevan vuoden klinikkaopinnoista, jolloin voi pitää vitosvuoden aikana pienen loman jossain vaiheessa tai päästä praktiikkaan pari viikkoa muita aikaisemmin.

9.16
Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia käsittelevä luentomme alkaa. Käymme läpi lihaksiin liittyvien ongelmien oireita ja diagnostiikkaa sekä tarkemmin akuuttia ja kroonista lannehalvausta sekä nopeasti muutamia muita lihassairauksia. Lihaksiin liittyvissä ongelmissa verinäytteen lihasentsyymien, kreatiniinin, seleenin tai E-vitamiinin pitoisuudet, virtsanäytteen myoglobiini- tai elektrolyyttipitoisuudet, lihasbiopsiat ja geenitestit voivat auttaa diagnostiikassa. Lihasentsyymien (ASAT ja CK) pitoisuuden nousu ja lasku tapahtuu vähän eri aikaan, joten tämän avulla voidaan määrittää vaurion tapahtumisajankohtaa. Erityisesti luomutilojen ja lannotteita ulkomailta ostavien tilojen kannalta seleeni- ja E-vitamiinimääritys voi olla ihan oleellista, sillä lypsylehmien lisäksi näiden puutoksia on havaittu myös hevosillakin.

Akuutti lannehalvaus on tärkeä osata tunnistaa, jottei tilaa pahenneta liikuttamalla hevosta, kun sen tosiasiassa pitää pysyä levossa. Kroonisiin lannehalvauksiin liittyen kävimme läpi Suomessa lähinnä ravureiden ongelmana olevaa RER:iä (recurrent exertional rhabdomyolysis) ja ratsujen PSSM:ää (polysaccharide storage myopathy), niiden diagnostiikkaa ja hoitoa. Kumpikin krooninen tila vaatii aika suurta sitoutumista omistajalta, sillä hoidossa on erityisen tärkeää huolehtia tasaisesta, päivittäisestä liikunnasta. Esimerkiksi omistajan lomamatka voi helposti sotkea hyvin edenneen toipumisen, sillä varsinkin PSSM:ssä liikuntaan totuttaminen tehdään melkein sekuntikellon kanssa.

10.00
Tauko, jatkamme jälleen 15 yli.

Hevosen luuranko, kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

10.16
Seuraavat kaksi luentoamme käsittelee ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa hevosilla, käytännössä rokotuksia ja matolääkitystä. Luennot meille pitää jo monilta aiemmiltakin luennoilta tuttu Seppo Saari, joka päivätöikseen työskentelee asiantuntijaeläinlääkärinä lääkeyrityksessä ja yön pimeinä tunteina hän harrastaa hevosten loisia. No ei ehkä ihan täysin näin, mutta Saari kuitenkin on eräänlainen hevosten sisäloisguru Suomessa, jos näin voi sanoa.

Palautamme mieliimme, mitä rokotuksia hevosilla Suomessa käytetään, eli käytännössä hevosinfluenssa- ja herpesvirusrokotukset tetanusta tietenkään unohtamatta. Ongelma influenssarokotuksissa on sama niin ihmis- kuin hevospuolellakin: influenssavirus muuntuu koko ajan, kuten mainitsinkin jo kakkosvuoden Virologian luentoihin liittyen. Hevosinfluenssaviruksen linjoista on oikeastaan enää jäljellä yksi, jonka molempia kantoja käytetään nykyisissä suositusrokotteissa. Kertaamme nopeasti hevosinfluenssan oireita, tartuntatapaa ja hoitoa. Herpesviruksien kohdalla puhumme niiden latenssista ja herpesvirusten todella hyvästä säilymiskyvystä, oireista, ennaltaehkäisyn tärkeydestä, rokotteiden tehosta ja hoidosta.

Itse rokotteisiin päästyämme palautamme mieliin rokotevasteen ja vasta-ainetason kehittymisen sekä rokottamisen avulla saadun laumaimmuniteetin tärkeyden. Käymme läpi Suomen markkinoilta tällä hetkellä löytyvien hevosinfluenssarokotteiden sisältöä eli missä muodossa niiden virusantigeeni on, mitä viruskantaa missäkin rokotteessa käytetään (vain yhdessä on tällä hetkellä OIE:n suositusten mukaisesti molempia aiemmin mainitsemiani kantoja, mutta tämä ei silti kerro mitään niiden tehosta) ja millaista adjuvanttia niissä on. Vaikka OIE:n suositus on käyttää molempia kantoja, käy luennolla ilmi, että tällä hetkellä maailmalla jylläävät hevosinfluenssavirukset eivät ole kyseisistä kannoista.

Kertaamme vielä mitä kaikkea voikaan olla syynä, jos rokottaminen menee pieleen. Esimerkiksi jäätyminen voi tuhota rokotteen, eikä jäätynyttä rokotetta tulisi käyttää. Puhumme vähän myös uusintarokotusvälin pituudesta, sillä nykyinen vuoden suositusväli hevosinfluenssassa ei ehkä olekaan riittävä vasta-ainetason pitämiseksi riittävän korkealla ja puolen vuoden väli voisikin mahdollisesti olla parempi. Käymme pari tutkimusta hevosinfluenssan rokotuksiin liittyen läpi. Esimerkiksi Ruotsissa ravihevosten rokotuspakon jälkeen taudinpurkausten määrä on vähentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Suomessahan ravihevoset ja kilpailevat ratsut tulee myös rokottaa hevosinfluenssaa vastaan. Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen perusteella rokottamattomilla hevosilla on havaittu selvästi enemmän taudinpurkauksia kuin rokotetuilla hevosilla, joten rokottaminen on kyllä ehdottoman suositeltavaa.

11.06
Joku muistuttaa tauon paikasta ja pidämme pienen happihyppelyn.

Pyranteeliembonaattia sisältävä oraalipasta hevoselle.

11.15
Jatkamme loisten parissa. Kertaamme eri ikäisten hevosten tärkeimmät loiset eli suolinkaisen (Parascaris equorum), suuret strongylukset (Strongylus spp), pienet strongylukset (Cyathostominae), heisimadot (Anoplocephala perfoliata) sekä käpymadon (Gasterophilus spp). Suolinkaisethan ovat erityisesti nuorten hevosten ongelma ja suolinkaisloislääkitys on vähintään suositeltavaa tehdä. Suolinkaiset ovat alkaneet kehittää resistenssiä makrosyklisiä laktoneita (esim. ivermektiini ja moksidektiini) vastaan, joten pienille varsoille olisikin suositeltavaa käyttää fenbendatsolia. Suuria strongyluksia pidetään nykyään aika harvinaisina, mutta ihmisten keksimä 200 epg (eggs per gram eli madonmunien määrä grammassa ulostetta) raja lääkityksen tarpeelle voi aiheuttaa erityisesti Strongylus vulgariksen yleistymisen uudelleen. Strongylusten kohdalla halutaan pitää yllä refugia, eli loispopulaatio, joka ei altistu ollenkaan matolääkkeille. Tämä siksi, ettei haluta täydellisen madottomuuden tavoittelun aiheuttavan resistenssiä. Myös pienillä strongyluksilla on ilmeisesti alettu havaita makrosyklisten laktonien menettäneen tehoaan. Heisimadoilla ei vielä toistaiseksi ole todettu resistenssiä pratsikvantelille missään päin maailmaa.

Kertaamme jo Parasitologiasta tuttua asiaa, epg-arvojen tulkintaa muutamien tutkimusten avulla. Jotkut hevoset ovat ilmeisesti jossain määrin sopeutuneet elämään tietyn matomäärän kanssa, kun taas toiset toimivat supererittäjinä ja toiset pystyvät ilmeisesti torjumaan madot kokonaan eivätkä eritä munia ollenkaan. Siksi ulostetutkimus on tärkeää, jotta ei turhaan lääkitä sellaisia eläimiä, joilla ei tarvetta loislääkitykselle ole. "Hauska" yksityiskohta loislääkkeiden kehityksestä on se, että viimeisin mullistava loislääke on vuonna 1983 markkinoilla tullut ivermektiini, eikä sen jälkeen ole ole onnistuttu kehittämään uusia, yhtä tehokkaita lääkkeitä. Koska lääkkeiden teho on rajallista ja resistenssiä selkeästi kehittyy jatkuvasti, on erityisen tärkeää yrittää huolehtia loisten leviämisen estämisestä muidenkin keinojen, kuten laidunhygienian avulla.

11.54
Luento loppuu, pakkaamme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaamme kuka minnekin. Osa lähtee syömään Tähkään, osa jonnekin muualle. Käyn itsekin syömässä ja suuntaan kotiin. Matkalla ehdin hetken ihailla auringonpaistettakin ja lumista maisemaa. Kotona keitän heti kahvia jäätävän väsymyksen iskiessä ja nappaan seuraksi pari joulusta jäänyttä suklaata. Naputtelen tätä postausta hetkisen kahvia hörppien ja valmistaudun henkisesti tenttiinlukemiseen. Tenttiin on aikaa alle viikko ja kerrattavaa asiaa on aika paljon.  Vietän iltapäiväni kertaillen ähkyn kliinisiä oireita, diagnostiikkaa, eri ähkytyyppejä ja niiden hoitokeinoja ja haaveillen ulkona paistavasta auringosta. Ähky on yksi tärkeimmistä aiheista heppakurssilla, sillä näitä tapauksia tulee aivan varmasti jokaiselle vastaan, ja varmaankin melkein kaikilla meillä on jo jotain kokemusta ähkypotilaista Hevossairaalan päivystysvuoroiltamme.

Jossain vaiheessa nälkä herättää ruuanlaitto kutsuu. Tentin lähestyessä olisi varmaan parempi yrittää suunnitella kokkailua vähän järkevämmin ja täyttää jääkaappi ja pakastin mahdollisimman helpoilla ja yksinkertaisilla aineksilla, jottei tarvitsisi tuhlata ylimääräistä aikaa ruuanlaittoon. Onneksi nyt heppakurssilla on kuitenkin ollut luentoja pääsääntöisesti vain aamupäivisin, joten iltapäivät on ihan hyvin voinut käyttää päivän asioiden kertaukseen. Tai sitten johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun...

Just another day at the office 3

Herätyskello katkaisee aamulla uneni ja lyhyen torkutuksen (...aamut ovat nykyisin toivottomia...) jälkeen nousen lämpimän peiton alta kylmään maailmaan. Päivän pahin osuus. Aamupala naamariin zombiemaisessa olotilassa ja nokka kohti koulua. Matkalla aivotoimintani alkaa onneksi sentään heräillä vähitellen maisemia tuijotellessa ja nousevaa aurinkoa ihmetellessä.

8.17
Olemme pitkästä aikaa päässeet luennolle vanhaan kunnon Walteriin EE-talossa vietettyämme suurimman osan tämän kolmosvuoden luennoista B- tai C-saleissa. Farmakologiaan liittyvän luennon aiheena on utareen farmakologia ja tämä aihe tulee käytännössä meille jokaiselle aika varmasti tutuksi viimeistään klinikkavuonna Saarella. Utaretulehdukset eli mastiitit ovat todella yleisiä lypsylehmien sairauksia ja niitä hoidetaan paljon. Käymme läpi mastiitin hoidon perusteita, mm. lääkkeeltä vaadittavia ominaisuuksia, paikallisen ja parenteraalisen (= injektiot) hoidon eroja, hyötyjä ja haittoja, lääkeaineen jakautumista, lääkeaineen ärsyttävyyden merkitystä valmisteen antoreittiin, eri paikallishoitomenetelmiä, yleisimpiä mastiitin aiheuttajia sekä tavallisimpia Suomessa hoitoon käytettäviä antibiootteja. Paikallishoidon hyvä puoli on se, että sen sisältämä antibioottimäärä on pienempi kuin mitä tarvittaisi injektioita käytettäessä. Evira on tehnyt suositukset mikrobilääkkeiden käytöstä eläimillä ja niitä hyödynnetään myös utaretulehduksien hoidossa.

Paikallishoitona toimii intramammaari eli tuubi, jonka kärki työnnetään vedinkanavan sisään ja tuubi tyhjennetään vetimen kautta utareneljännekseen. Lypsykaudella käytetään eri valmisteita kuin umpeenpantaessa, sillä niissä on aivan eri varoajat. Lypsykauden intramammaarit vaikuttavat lyhyemmän aikaa ja niiden varoajat ovat huomattavasti lyhyempiä kuin juuri ennen umpeenpanoa laitettavat tuubit, joiden vaikutus kestää pitkään ja joiden on tarkoitus vaikuttaa utareessa lähes koko lehmän ummessaolokauden ajan. Eläinlääkärin on hyvin tärkeä käyttää oikeaa valmistetta, sillä umpeenpanohoitoon tarkoitetun intramammaarin varoaika maidolle voi olla vaikka 1,5 kk annostelusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi lypsävälle lehmälle annosteltuna sitä, että kyseisen lehmän maitoa ei voisi käyttää elintarvikkeeksi tuona aikana ja esimerkiksi 30 litraa päivittäin lypsävän lehmän isäntä ei välttämättä katsoisi eläinlääkäriä kovin hyvällä silmällä tämän taloudellisen tappion nieltyään. Toisaalta valmisteen ja antoreitin tunteminen on tärkeää myös siksi, että lehmän voi tappaa injektoimalla suoneen väärää valmistetta.

8.54
Luennoija on valmis ja saammekin yllättävän pitkän tauon. Normaalisti Farmiksessa olemme tässä vaiheessa pitäneet noin 5-10 minuutin vessa- ja jaloittelutauon ja sitten tunnin päästä kymmenen hujakoilla vähän pidemmän kahvitauon. Toki nyt ollessamme EE-talossa Viikunasta jopa saakin kahvia, kun taas C-salista on jo vähän pidempi matka ja aika juosta hakemaan kahvia Ladonlukosta.

9.17
Seuraavan tärkeän luentomme aihe on mikrobilääkeresistenssi, josta on jo monella aiemmallakin luennolla puhuttu. Aihe on tärkeä meidän kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin kannalta. Monesti pyritään etsimään syyllisiä sille, kenen vika antibioottiresistenssin kehittyminen on. Ihan yhtä lailla siihen voi jokainen antibiootteja määräävä henkilö vaikuttaa, sillä samoja mikrobilääkkeitä tai -lääkeryhmiä käytetään niin humaanipuolella kuin eläinlääketieteessäkin. Resistenssin kehittyminen ei tarkoita välttämättä sitä, että bakteerit olisivat sen virulentimpia kuin ennen eli että ne aiheuttaisivat herkemmin infektioita. Sen sijaan mikäli resistentit bakteerit aiheuttavat infektion, niiden hoitaminen voi olla huomattavasti vaikeampaa, paraneminen voi pitkittyä ja toisaalta jopa kuolleisuus voi lisääntyä. Mikrobilääkeresistenssiä tutkitaan yhä enemmän ja sen kehittymistä seurataan jatkuvasti.

Suomessa lainsäädäntö kieltää tiettyjen antibioottien käytön eläimillä, sillä niitä halutaan säästää ihmisten vakavien infektioiden varalle. Laki kieltää eläinlääkäreiltä voiton ottamisen lääkemyynnistä toisin kuin joissakin Keski-Euroopan maissa. Tämä koskee siis antibioottien lisäksi kaikkia muitakin lääkkeitä ja on mikrobilääkeresistenssin ehkäisemisen kannalta positiivinen asia. Antibiootteja ei myöskään saa määrätä eläimelle, ellei ole varmistunut lääkityksen tarpeesta. Erään EU:n seurantaohjelman mukaan Suomessa käytetään muutenkin antibiootteja tuotantoeläimille hyvin paljon vähemmän kuin esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa, mutta luennolla keskustelimme myös näiden tutkimusten luotettavuudesta. Osa vuosikurssistamme oli käynyt Slovakiassa IVSA:n exculla ja sen perusteella he kertoivat, että Slovakiassa käytetään antibiootteja aika paljon, kun taas seurantaohjelman mukaan Slovakiassa käytettäisi antibiootteja jopa vähemmän kuin Suomessa.

10.10
Luennoija pitää meitä luennolla vähän yliaikaa (varmistettuaan ensin että se on meille ok), mutta se ei haittaa. Ja jos haittaisi, luennolta varmasti olisi voinut poistuakin, nämähän eivät ole pakollisia. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja todella tärkeä, joten kuuntelemme ja keskustelemme loppuun asti.

Tuotantoeläinten mikrobilääkkeiden käyttö vuonna 2013 EU-maissa. Kuvakaappaus vuoden 2013 EMA:n raportista.

10.20
Luennoija vaihtuu, samoin aihe. Tällä kertaa puhumme sieni- ja viruslääkkeistä. Sienilääkkeiden ongelma on se, että sienisoluissa on vain harvoja vaikutuskohtia, joita ei olisi myös eläinsolussa ja siksi ne voivat olla haitallisia sienen lisäksi itse eläimellekin. Käymme läpi eri lääkeaineita ja niiden ominaisuuksia haittavaikutuksineen. Pitkät lääkekuurit sieni-infektioiden hoidossa voivat altistaa maksavaurioille, joten hoidon aikana tulisi seurata maksa-arvoja. Huomioitavaa on tuotantoeläinten kannalta se, että systeemisesti annettavilla sienilääkkeillä ei ole olemassa MRL-arvoja (maximum residue limit eli jäämien enimmäismäärä, jonka perusteella varoajat määrätään), joten niitä ei voi antaa tuotantoeläimille ollenkaan. Vain joitakin tuotantoeläimille hyväksyttyjä paikallisvalmisteita, kuten shampoita, voi käyttää.

Viruslääkkeiden kohdalla toteamme saman kuin sienilääkkeilläkin eli niillä on käytännössä aina haittavaikutuksia eläinsoluille, joiden solunsisäisinä loisina virukset toimivat. Viruslääkkeiden käyttö ei myöskään ole halpaa huvia, joten esimerkiksi herpestä (FHV-1 eli kissan herpesvirus-1) sairastavalla kissalla olisikin hyvä olla rikas ja viitseliäs omistaja tai hoitovaihtoehdot alkavat olla vähissä. FHV-1 aiheuttaa tyypillisesti silmään erilaisia tulehduksia, joita hoidetaan huolellisella puhdistuksella ja melko pitkällä lääkekuurilla, joten jokainen kissojen kanssa toiminut ymmärtänee, että hoito vaatii omistajalta melkoista sitoutumista.

11.02
Pidämme lyhyen tauon ja jatkamme heti kun suunnilleen kaikki näyttävät palanneen luentosaliin.

11.08
Jatkamme ruoansulatuskanavaan vaikuttavien lääkkeiden parissa. Kertaamme lyhyesti suoliston hermotuksen ja peristaltiikan periaatteet ja syvennymme ripulin, ummetuksen ja ileuksen, mahahaavan, oksentamisen indusoinnin sekä pahoinvoinnin ja oksentamisen estämisen lääkehoitoon. Absorbentit, kuten lääkehiili, absorboivat itseensä toksiineja ja toisaalta myös joitakin lääkeaineita, mikä pitää huomioida, jos annetaan samaan aikaan oraalisia lääkkeitä. Lääkehiiltä käytetään paitsi ripulipotilaiden hoidossa myös myrkytysten hoidossa. Myrkytyksistä meille on oma erillinen luentonsa.

Lääkeaineiden lisäksi sivuamme ripulin hoitoon käytettäviä rehuvalmisteita, jotka eivät siis ole lääkkeitä eikä lääkelainsäädäntö siten koske niitä. Esimerkiksi psylliumia käytetään sekä ripulin että ummetuksen hoidossa, sillä se sitoo itseensä nestettä eli ripulissa uloste kiinteytyy ja toisaalta ummetuksessa sen avulla voidaan lisätä suolen sisältöä. Sen lisäksi psylliumilla on sekä suolen motiliteettia (= liikkuvuutta) inhiboivaa että stimuloivaa vaikutusta. Motiliteettia vähentävien aineiden käyttäminen ripulin hoidossa on suositeltavaa lähinnä silloin, kun ripulin aiheuttaja on saatu jo kuriin, sillä suolen liikkeiden hidastaminen pidentää myös mahdollisten patogeenien suolessa viettämää aikaa ja voi pahentaa ripulia. Motiliteettia lisäävien aineiden käyttöä pitää myös harkita, sillä mikäli suolessa on mekaaninen tukos, voi motiliteetin lisääminen aiheuttaa suolen repeämisen. Laksatiiveistä parafiiniöljyn käyttö ei välttämättä aina ole paras mahdollinen vaihtoehto, sillä esimerkiksi hevosilla sen on todettu valuvan usein ummetusmassan ohi sen sijaan, että se liukastaisi massaa ja toisaalta parafiiniöljylisällä varustetun suolen avaaminen leikkauksessa on aika sotkuista puuhaa. Suositeltavin käyttötarkoitus parafiiniöljylle lienee syöty vierasesine, mikäli voi olla aivan varma, että se tulee parafiiniöljyn avulla ulos. Vierasesinetapauksissa on suositeltavaa ottaa kuitenkin yhteyttä eläinlääkäriin!

Pharmaca Fennica Veterinaria

Mahalaukun pH:n säätelyyn lääkkein vaikutettaessa on tärkeä ymmärtää eläinlajikohtaiset erot mahalaukun suolahapon ja pepsiinin erityksessä. Esimerkiksi koiralla stimulus (näkee, maistaa, haistaa) laukaisee erityksen kun taas hevosella eritys on tai pitäisi olla... aika lailla jatkuvaa sen syödessä laiduntavana eläimenä koko ajan. Suolahapon eritystä voidaan estää välillisesti tai suoraan eri lääkeaineilla tarkoituksena hoitaa tai ennaltaehkäistä mahahaavaa. Siten esimerkiksi mahalaukun prostaglandiinireseptoreita stimuloivilla lääkeaineilla voidaan "kumota" yhtä tulehduskipulääkkeiden merkittävimmistä haittavaikutuksista eli haavaumien muodostumista.

Kertaamme oksennuksen toimintaperiaatteen ja lyhyesti käymme läpi oksennuksen indusointiin käytetyt lääkeaineet. Nämäkin käydään tarkemmin läpi myrkytysluennolla. Jälleen kerran on muistettava eläinlajikohtaiset erot, sillä oksennuksen indusointia voidaan käyttää vain eläimillä, jotka kykenevät oksentamaan eli esimerkiksi hevosen oksettamista ei kannata edes yrittää. Koirilla käytetään lääkeaineista apomorfiinia ja kissoilla ksylatsiinia, lisäksi muita mahdollisia aineita, joista ei tällä luennolla puhuta. Oksennuksen (emesis) estämisessä on tärkeä muistaa se, ettei se välttämättä tarkoita pahoinvoinnin (nausea) estoa. Antiemeettien vaikutus voi perustua lääkeaineen toimimiseen antagonistina, jolloin se ikäänkuin blokkaa oksennusrefleksin aiheuttavan reseptorin normaalia toimintaa tai mahalaukun tyhjenemisen edistämiseen, jolloin mahalaukun sisältö pääsee ohutsuoleen eikä mahalaukussa ole enää oksennettavaa. Osa lääkeaineista on vaikuttaa molempien mekanismien kautta ja osa myös lievittää pahoinvointia. Käytännössä pahoinvointia voi olla vaikea tunnistaa eläimeltä, oksennus sen sijaan on yleensä aika helppo tunnistaa, mutta moni sekoittaa senkin passiiviseen regurgitaatioon. Esimerkiksi syljenerityksen lisääntyminen, huulten lipominen ja ruokahaluttomuus voivat olla merkkejä eläimen pahoinvoinnista.

12.00
Kellontarkasti luento päättyy vielä viimeisten kysymysten jälkeen ja pääsemme tunnin lounastauolle. Viikunassa ei ole suurta ruuhkaa, joten ruokaa saa eteensä aika nopeasti. Ruokalistalta löytyy torstaiseen tapaan kalliimpana vaihtoehtona hampurilainen lohkoperunoilla tai vastaava kasvisvaihtoehto Tex mex soijaburger. Normaaliin opiskelijahintaan eli 2,60 € löytyy broileria paprikakastikkeessa, kirjolohipyöryköitä jogurttikastikkeella, tofuratatouillea sekä salaattivaihtoehtona savulohisalaattia. Valinnanvaraa siis jälleen kerran on! Ruokatauon aikana ehtii hyvin lörpötellä kavereiden kanssa, poiketa vaikka Kuopiossa, käydä vessassa, ihailla ulkona olevaa auringonpaistetta ja kaivata ulkoilmaan ja vähitellen orientoitua pieneen iltapäivärutistukseen Walterissa.

Täysin aiheeseen liittymätön kuva, mutta kissan mielipide lumesta alkoi naurattaa. :D

13.00
Käymme läpi omatoimisesti ja vapaaehtoisesti tehtyjä case-harjoituksia. Tällä kertaa kysymykset käsittelivät amoksisilliinin (antibiootti) farmakologisia tunnuslukuja ja lääkeannosten laskemista. Ideana on ollut etsiä Pharmaca Fennica Veterinariasta eli eläinlääkeraamatustamme tietoja esitettyihin kysymyksiin. Ensimmäisessä tehtävässä on etsitty kahdesta eri valmisteesta farmakologisia tunnuslukuja eli annosta, annosväliä, huippupitoisuutta plasmassa ja aikaa, jolloin kyseinen huippupitoisuus on saavutettu, biologista hyötyosuutta sekä puoliintumisaikaa. Annos, annosväli, hyötyosuus ja puoliintumisaika on tällä kertaa vertailtavissa valmisteissa hyvin ilmoitettu, mutta muuten valmistajat kertovat yllättävänkin huonosti tietoja lääkkeistään. Seuraavassa tehtävässä piti laskea lääkeaineen teoreettista plasmapitoisuutta tietyn ajan kuluttua lääkkeen annosta ja tämän laskettuamme aloimme hieman epäillä valmistajan antaman annoksen tai annosvälin riittävyyttä.

Pohdimme seuraassa tehtävässä samanaikaisesti annetun ruoan vaikutusta lääkkeiden hyötyosuuteen, sillä valmisteyhteenvedoissa valmistajilla on erilaisia suosituksia asiasta. Kannattaakin aina noudattaa valmistajan antamia ohjeita, sillä eri valmisteissa voi olla erilaisia apuaineita, jotka vaikuttavat imeytymiseen ja ohjeiden vastaisesti annettu lääke ei välttämättä tehoa yhtä hyvin. Pohdimme valmisteyhteenvedon esitystapoja ja niistä löytyviä tietoja bakteerien herkkyydestä ja lääkeaineen jakautumistilavuudesta. Kertaamme senkin, että amoksisilliinista suurin osa poistuu muuttumattomana munuaisten kautta ja konsentroituu virtsaan, joten se sopii hyvin virtsatietuehdusten hoitoon. Virtsatietulehdusten hoidossa on syytä muistaa antibiootin lisäksi myös mahdollinen pahoinvoinninesto- ja tulehduskipulääkitys tilanteen niin vaatiessa, sillä virtsatietulehdus heikentää usein ruokahalua ja voi aiheuttaa oksenteluakin.

Viimeisimmät tehtävämme ovat annoslaskuja. Ensimmäisessä tehtävässä laskettiin kipulääkitystä HBC- eli hit by car -potilaalle. Käytettävät valmisteet sai valita itse PFV:stä, sillä monissa tapauksissa on olemassa useita eri vaihtoehtoja ja rinnakkaisvalmistetta. Seuraavassa tehtävässä laskettiin mahalaukun kiertymän leikkauksen jälkeen sydämen rytmihäiriöistä ja heikosta perifeerisestä verenkierrosta kärsivän potilaan lidokaiiniannosta ensin latausannoksena ja sitten infuusiona ja pohdittiin maksan vajaatoiminnan vaikutusta annosteluun. Viimeinen laskutehtävä käsitteli kroonista paksusuolen tulehdusta sairastavaa potilasta, jolla oli pitkittynyt ripuli ja sille piti ensin etsiä annossuositus tylosiinille ja sitten laskea annostus. Tylosiinista on tehty juuri viime syksynä väitöstutkimus, jonka perusteella annosta pystyi laskemaan. Lisäksi Eviran mikrobilääkkeiden käyttösuosituksista löytyy myös ohjeistusta. Aika iso määrä tabletteja ja mahdollisesti hyvinkin pitkä kuuri tuli meidän potilastapauksellemme! Lisätietona luennoijamme tiesi kertoa meille, että ainoastaan Yliopiston apteekki valmistaa tylosiini-tabletteja Yliopistollisen eläinsairaalan pyynnöstä, sillä kukaan muu ei tee niitä.

Iltapäivän ohjelma: auringonpaisteen ihailua lähinnä ikkunan läpi, teetä ja näppiksen näpyttelyä.

14.02
Case-kysymykset on nopeasti purkissa ja kotimatka voi alkaa! Aurinko paistaa niin kirkkaalta taivaalta ulos EE-talosta astuessa, että ihan häikäisee! Mieli tekisi pyöriä vaan pihalla, mutta ei auta. Lääkeaineet eivät valitettavasti absorboidu aivosoluihin ihan niinkuin haluaisin, vaan niitä pitää oikeasti opetella. Poikkean matkalla kauppaan täyttääkseni jääkaappiani, hörppään kotona mukillisen teetä ja tiirailen ulkoilmaa. Tekisi mieli lähinnä laiskotella auringonpaisteessa.

Noin 16.00
Reilun viikon päästä on farmakodynamiikkaa ja kliinistä toksilogiaa käsittelevä välitentti ja siihen mennessä pitäisi osata ja ymmärtää noin 30 luennon sisältö termeineen ja lääkeaineineen. Kertailen autonomista hermostoa ja sen toimintaperiaatteita eri reseptoreineen ja välittäjäaineineen. Nikotiinireseptori, muskariinireseptori, adrenerginen reseptori, parasymptomimeetit, antikoliiniesteraasit ja niihin kuhunkin liittyvät lääkeaineet (esim. sedatiivit ja sydänlääkkeet) sekä depolarisoivat ja nondepolarisoivat lihasrelaksantit... Vaatii pientä työstämistä, että muistaa mihin mikäkin vaikuttaa ja miten.

Jossain välissä nälkä yllättää ja onkin aika siirtyä ruuanlaiton pariin. Takana on ehkä pari tuntia opiskelua. Yleensä tässä vaiheessa mahdollinen ahertamiseni katkeaa ihan luonnostaan, sillä harvemmin jaksan enää syötyäni palata opiskelun pariin. Toisaalta aika monta tuntia tämän päivän aikana on jo tullut aivoja kuormitettua ja olen oppinut arvostamaan lepoa yhtenä tärkeänä oppimista tukevana tekijänä. Seuraavana aamuna on kuitenkin taas luvassa kello 8 alkava luento. Sen verran raskaalta päivä on tuntunut, etten jaksa edes ajatellakaan mitään liikuntaan liittyvää toimintaa tälle illalle, joten ilta sujuu rauhallisesti leväten.

22.30
Vilkaisen puhelimesta vielä kelloa ja ihmettelen siinä näkyvää tasalukua. Olisinpa aina näin täsmällinen! Napsautan yöpöydän valon pois päältä ja painan pääni tyynyyn.

Just another day at the office 2

Kello soi aamulla johonkin aikaan, mutta koska vaihtelen vähän herätysaikaa, en muista moneltako. Riittävän aikaisin, että ehdin juuri väsätä aamupalan, haukata sen, laittaa tukan ja naaman ihmismäiseen kuntoon ja rientää kohti B-talon luentosaleja. Tällä kertaa sentään en torkuttanut aamulla, mutta nykyisin valitettavan usein syyllistyn siihenkin.

8.16
Virologian luento alkaa aiheenaan retrovirukset. Kyseisen B-salin kello on vähän jäljessä, joten pääsääntöisesti luennoijat aloittavat sen mukaan eli myöhässä. Tänään meillä olikin skarppi luennoija, joka tajusi katsoa omaa kelloaan - ainakin kun aloitimme luennon.

Retroviruksia on vino pino, mutta aikataulurajoitteista johtuen käsittelemme lähinnä tärkeimpiä niistä. RNA-viruksiin luettaviin retroviruksiin kuuluvat mm. lentivirukset eli ihmisten HIV (human immunodeficiency virus) ja hyvin samantyyppinen FIV (feline immunodeficiency virus) kissoilla. Samankaltaisuuden vuoksi FIV:in avulla on ajateltu saatavan paremmin selkoa myös HIV:stä ja mahdollisen rokotteen kehittämisestä, mutta ainakaan toistaiseksi mitään suurta läpimurtoa ei ole vielä tullut. Käymme läpi viruksia ja niiden aiheuttamia kliinisiä oireita. Luennoija kertoo välillä Suomessa esiintyneistä sairastapauksista ja tartunnan leviämiseen johtaneista tekijöistä. Virologian luentojen aikana on vähintäänkin tullut selväksi se, että ihmiset eivät ajattele tekojensa seurauksia tai eivät välitä seurauksista. Eläimiä tuodaan ulkomailta ajattelematta pidemmälle. Monissa maissa on aivan eri viruksia kuin Suomessa, ja tuontieläinten mukana saattaa tulla ei-toivottuja tuliaisia. Kun tautivapaus menetetään, sitä ei luultavasti ikinä saada takaisin. Virukset ovat varsin kestäviä ja ne voivat uinua pitkiäkin aikoja ja sitten herätä lisääntymään ja kylvämään tuhoa.

HIV:n replikaatio. Kuva: http://what-when-how.com/acp-medicine/human-retroviral-infections-part-2./

9.09
Luennoija vaihtuu ja saamme pitää pienen hengähdystauon, vähän myöhässä jopa valmiiksi myöhässä olleen salin kellon mukaan. Tauolla ehtii ehkä käydä nopeasti vessassa, riippuen jonoista ja vessan sijainnista.

9.15
Jatkamme virologian parissa, tällä kertaa RNA-viruksista ortomykso-, bunya- ja arenavirusten parissa. Tärkeimpiä ortomyksoviruksia ovat eri lajien influenssa A -virukset eli esimerkiksi lintu- ja sikainfluenssa. Melkoisen muuntumiskykyinen virus, mikä selittääkin sen, että melkeinpä joka vuosi tulee uudenlainen influenssa A -viruksen aalto. Influenssa A -viruksen patogeenisuus riippuu hemagglutiniini-proteiinin pilkkoutumisesta. Saamme kuulla, että influenssa A -rokotteiden valinta perustuu vuosittain asiantuntijoiden (WHO eli World Health Organization) "parhaaseen arvaukseen" siitä, minkälainen influenssa A -virus todennäköisesti lähtee Aasiasta liikkeelle. Aivan viime vuosinakin tämä arvaus on mennyt hieman pieleen ja on tuotettu rokote väärälle viruskannalle.

Aika loppuu kesken ja ehdimmekin puhua vain ortomyksoviruksista. Jatkamme loppuluennon parissa seuraavalla luentokerralla, jolloin on muutenkin tiedossa kertausluento.

10.07
Taas on tauon paikka, jälleen vähän myöhässä. A-talon aulassa on ViikkiAreena, jossa on yrityksiä kertomassa toiminnastaan ja uramahdollisuuksista (sekä jakamassa ilmaistavaraa, joka aina kelpaa opiskelijoille!). Sieltä voi ostaa myös kahvia, mitä moni käyttääkin hyödykseen A-talon lounasravintolan, Ladonlukon, ollessa remontin takia suljettu.

10.15
Seuraava luennoija uunista ulos! Jälleen luennoija tietää, että kello on myöhässä ja alkaa oikeaan aikaan puhumaan eläinten rokotteista ja rokottamisesta immunologian merkeissä. Alkuun saamme vinkin YouTubesta löytyvistä virologiaan ja immunologiaan liittyvistä luennoista, joista kannattaa kertailla varsinkin epäselviksi jääneitä asioita. Sitten käymme läpi monenlaista eläinlääkärille hyvin tärkeää asiaa rokotteista. Rokottamisen perusteetkin on syytä hallita, jotta tietää miksi rokotetaan erilaisilla rokotteilla eri tapauksissa. Esimerkiksi villieläinten rokottamisessa käytetään rokotteita, joissa on elävä, heikennetty organismi, sillä tapetun organismin sisältävä rokote tulisi injektoida eläimeen ja villieläinten kiinniottaminen voi olla hyvinkin hankala toteuttaa. Rokotteiden kehittämisessä voidaan nykyisin käyttää hyväksi myös geeniteknologiaa eri keinoin, mutta tätä ei ainakaan toistaiseksi vielä käytetä yleisesti Suomessa.

11.04
Pidämme pienen tauon, jonka oli tarkoitus kestää noin 5 minuuttia, mutta yleensä näillä tauoilla on vain kummasti tapana venyä. Mitattuna millä kellolla hyvänsä. Välillä tekee kyllä ihan hyvää päästä juttelemaan kavereiden kanssa, mutta toisaalta on kiva päästä ajoissa syömäänkin...

11.13
Luento jatkuu. Eläinlääkärin on myös oleellista tietää, miksi pennulle annetaan rokote kahdesti ja miksi käytetään tehosterokotteita. Rokotukset tulee tehdä aina rokotevalmistajan ohjeiden mukaisesti, eli samaan aikaan ei tule antaa kahta eri rokotetta, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta. Mitä useamman rokotuksen antaa kerralla, sitä suuremmaksi haittavaikutustenkin riski kasvaa. Rokottaminen ei aina takaa sitä, ettei eläin sairastuisi tautiin, sillä rokotevasteen saamiseen vaikuttaa todella moni asia. Rokotevaste voi olla puutteellinen niin oikealla kuin väärälläkin annostelulla. "Normaaliin" rokotevasteeseen liittyen voi esiintyä hieman kuumetta, pahoinvointia, ohimenevä tulehdusreaktio tai rokotusalueen turvotusta ja tämän ajatellaan johtuvan kehon normaalista immuunijärjestelmän toiminnasta. Eläinlääkärin tulisi tunnistaa myös epänormaalit haittavaikutukset ja reagoida niihin nopeasti sekä raportoida niistä eteenpäin valmistajille. Haittavaikutuksista huolimatta eläimet kannattaa rokottaa suositusten mukaisesti, sillä se on ainoa turvallinen tapa suojata eläimiä vakavilta tarttuvilta taudeilta.

11.50
Maha alkaa jo vähän ilmoitella orastavasta nälästä, joten onneksi pääsemme syömään. Viikuna kutsuu ja tarjolla on broileripyöryköitä currykastikkeella, punajuuri-aurajuustokiusausta, seitä punacurrykastikkeessa, hedelmäistä juustosalaattia sekä hivenen kalliimpana vaihtoehtona hampurilainen lohkoperunoiden kera. Ihan hyvä valikoima siis. Tunnin tauolla ehtii vaihtaa enemmänkin kuulumisia lounaan parissa.

Matkalla takaisin tuttuun ja turvalliseen B-saliin ehtii kaapata mukaansa ViikkiAreenasta esitteitä, suklaapatukoita, jäätelöä, karkkia, juotavaa... Niiden avulla jaksaa viimeisenkin luentosetin läpi. Luentosalin ovella vastaan tulee jono. Harvemmin saleihin tarvitsee jonottaa, mutta tällä kertaa läsnäolijalista on ovensuussa ja kaikkia haluavat raapustaa siihen heti puumerkkinsä.

13.06
Vuorossa on äidinkieltä, viimeinen äidinkielen luento kuulemma urallamme (jos oikein muistan). Aluksi käydään pientä keskustelua siitä, kestääkö luento kolmeen vai neljään saakka, sillä saamassamme sähköpostiviestissä luki luennon päättyvän klo 15, kun taas Moodlen kurssialustalla klo 16. Luennoija lupaa yrittää olla nopea ja tiivistää luennon sisällön, jotta pääsisimme suunnilleen kolmelta jo pois.

Saamme aluksi yhteistä palautetta aiemmin tehdystä tehtävästä, jossa kirjoitimme keksityn eläinsuojelutarkastusraportin mahdollisimman totuudenmukaiseen kirjoitusasulliseen muotoon. Vastaavia raportteja joudumme varmasti tulevaisuudessa kirjoittelemaan, joten on hyvä osata käyttää eläinlääkärille sopivaa kieltä jo tässä vaiheessa kirjallisissa töissä. Ja kuulemma meidän pitää osata kirjoittaa vastaava raportti vaikka keskellä yötä, kun joku tulee meidät herättämään. Sen pitää olla selkäytimessä.

Teemme myös harjoitustehtävän, jossa noin puolet paikallaolijoista saa eri taustatiedot erääseen kuvaan kuin toinen puolisko. Tarkoituksena on keskittyä siihen, mitä itse havaitsee kuvassa ja unohtaa taustatiedot - ne kun saattavat olla aivan keksittyjä ja ihmiset voivat valehdella tai muuttaa kertomuksiaan. Kävimme jo aiemmalla luennolla tätä samaa asiaa läpi. Havainnot on pyrittävä kertomaan mahdollisimman objektiivisesti, eli esimerkiksi "vesikuppi oli likainen" ei riitä, vaan on kerrottava: "vesikupissa oli ulostetta ja leväkasvustoa" tarkan kuvan antamiseksi. Näiden äidinkielen luentojen parasta antia ovat ehdottomasti olleet luennoijan kertomat tarinat valvovan viranomaisen näkökulmasta, vaikka monesti ajaudummekin äidinkielestä muille raiteille. Jälleen jotain odottamisen arvoista myöhemmille opiskeluvuosille, kun oikeasti käymme valvontaan liittyviä asioita läpi.

14.23
Saamme pienenpienen vessatauon, mutta kaikilla riittää juteltavaa kavereiden ja luennoijankin kanssa, joten tauko venyy.

Eviran esite naudan eläinsuojelulainsäädännöstä, jota sai käyttää apuna harjoitusraportin tekemisessä.

14.34
Kellon käydessä vauhdilla alkaa vaikuttaa siltä, että luento ei tule päättymään lähimainkaan kolmen aikaan. Onneksi asia on mielenkiintoista ja keskustelu käy kuumana. Käymme läpi enemmän kielen rakenteeseen liittyviä asioita ja ilmaisun selkeyttä. On tärkeää, että viranomaisen käyttämä kieli on ymmärrettävää, mutta valitettavasti lainsäädännöstäkin löytyy todella vaikeaselkoisia lauserakenteita. Jos lausetta joutuu pysähtyä miettimään pitkäksi aikaa, tekstin luettavuus kärsii todella paljon.

Teemme vielä toisen harjoitustehtävän pienryhmissä. Saamme eteemme materiaalia liittyen moniin eri tilanteisiin eläinlääkärinä toimiessa ja tarkoituksena on selvittää, mistä eläinlääkäri voi löytää materiaalia tai ohjeita esimerkiksi suoritettavaan tarkastukseen tai lausuntoon. Osa porukasta haihtuu paikalta tässä vaiheessa. Suurin tietopankki näiden perusteella vaikuttaa löytyvän Eviran sivuilta, joten ensimmäksi kannattanee kurkata sinne yllättävän tilanteen tullessa eteen. Mehiläispesien esikotelomätään liittyvä tarkastus ei välttämättä ole jokaisella eläinlääkärillä aivan selkeänä mielessä. Aivan lopuksi saamme vielä antaa palautetta luennosta, mutta jälleen porukkaa valuu kovaa tahtia ulos luentosalista. Luennoija itse lopettaa luennon oikeasti klo 15.50, mutta siinä vaiheessa on ihmisistä paikalla ehkä noin puolet. Kaikilla on kova kiire jonnekin, mutta onhan se ikävää, jos aikataulut muuttuvat näin viime tingassa ja onkin ehtinyt jo sopia jotain muuta luullen luennon päättyvän jo kolmelta.

Itse suuntaan kotia kohti ja haukkaan vähän ruokaa, että jaksan ahertaa loppuillankin. Paijailen eläimiä ja lähden hikoilemaan liikunnan parissa. Tunnissa saa jo aika hyvän mielen (ja hikeä), samalla pääsee vaihtamaan kuulumisia kavereiden kanssa. Välillä tekee tosi hyvää päästä pois opiskeluympäristöstä, sillä opiskelu on kuitenkin aika tiivistä ja siinä riittäisi varmasti tekemistä vaikka vuorokauden ympäri, jos oikein kunnolla haluaisi asioihin paneutua. Itse ainakin tarvitsen näitä pieniäkin irtiottoja, että jaksan taas keskittyä opiskeluun.

Kotona luvassa on suihku ja ruuanlaittoa. Tänään ei huvita juuri tehdä muuta kuin istua tv:n ääreen ruuan kera ja tyhjentää pää loppuillaksi. Seuraavanakin aamuna pitää jaksaa herätä aikaisin aamuluennolle, joten yritän päästä ajoissa nukkumaankin. Unen tärkeyden kyllä alkaa huomata, kun useampi yö menee aivan liian lyhyillä yöunilla...

Just another day at the office 1

Kello pärähtää soimaan aamulla ja väsyneenä ojennan kättäni sammuttaakseni sen. Kömmin pois lämpimän peiton alta, teen pakolliset aamutoimenpiteet ja suuntaan kohti yliopistoa.

8.15
Huomaan istuvani EE-talon opiskelijaravintola Viikunassa, jonne vuosikurssimme on kokoontunut käymään läpi Vertailevan anatomian ja fysiologian ryhmätöitämme. Olemme pienryhmissä ja omassa ryhmässäni kerromme vuorotellen, mitä olemme saaneet selville annetusta aiheesta. Tällä kertaa ryhmätyöpohdinta käsitteli matelijoita ja ryhmän piti valita jokin laji, jonka hoidosta, käsittelystä, anatomiasta ja fysiologiasta otettiin selvää. Paljon mielenkiintoista ja uutta asiaa tuli selville, osittain myös hyvää kertausta aiemmilta luennoilta. Kyselemme toisiltamme mieleen juolahtaneita asioita ja keskustelemme hyvässä hengessä. Jossain välillä yksi opettajista käy kuuntelemassa jutusteluamme ja kommentoi ehkä jotakin väliin. Ryhmätöiden läpikäyntiin on varattu ihan hyvin aikaa, ja poistummekin Viikunasta melko ajoissa selostukset suoritettuamme yläkertaan Walter-luentosaliin.

Matelija-asiantuntija toi alkuviikosta näytille pienen kilpikonnan, jonka lajia en nyt valitettavasti muista.

9.15
Walterissa käy tiivis keskustelu. Vuosikurssimme on tämän puolen vuoden aikana oppinut sosiaalisen verkostoitumisen tärkeyden ja välillä luentojen aloittaminen ei käy silmänräpäyksessä puheensorinan jatkuessa ja jatkuessa... Luennoijilla on monenlaisia tapoja aloittaa luento. Toiset hiljentävät puheen tehokkaasti samantien, toiset aloittavat luennon hiljaisella äänellä ja olettavat kiinnostuneiden kuuntelevan. Valitettavasti tällöin ei aina kuule kaikkea, mutta yleensä alkuluennolla ei niitä kaikkein tärkeimpiä asioita kerrotakaan. Joillakin luennoilla palataan edellisellä kerralla esitettyihin kysymyksiin aivan luennon alussa ja tällöin myös vastaus olisi ihan mukava kuulla. Onneksi porukka hiljenee kuitenkin lopulta.

9.16
Pääsemme aloittamaan luennon, joka käsittelee lintujen anatomiaa. Käymme läpi lintujen anatomian erityispiirteitä verrattuna nisäkkäisiin, mutta vertailua hankaloittaa hieman se, ettei meillä ole vielä ollut Ruoansulatus-kurssia. Luentomateriaaleissa on paljon anatomiaa selventäviä kuvia, jotka helpottavat ymmärtämään asioita. Kaikkea ei valitettavasti pystytä dissektioissa katsomaan läpi, mutta kuvien perusteella saa ainakin jonkinlaisen käsityksen perusasioista. Huomaan jääväni pohdiskelemaan lintujen hengityksen tehokkuutta, sillä linnuilla on keuhkojen yhteydessä ilmapusseja, jotka ovat keuhkoputkien laajentumia. Lisäksi ilmapusseja voi olla myös jopa luiden sisällä, eli linnut voivat vetää ilmaa luihin hengittäessään! Miksei nisäkkäillä ole näin tehokasta hengitystä?

Luennon loppuvaiheilla opettajamme kertoo pilke silmäkulmassa näyttävänsä meille nyt videon hardcore-sorsapornosta, mikä luonnollisesti aiheuttaa hilpeyttä kuulijakunnassa. Kyseinen video on siis Youtubesta löytyvä pätkä, joka kuvaa hyvin lintujenkin anatomian ja fysiologian erilaisuutta. Muutenkin saamme välillä ihastella erilaisia videoita luentojen aiheeseen liittyen ja ne täydentävätkin hienosti kokonaisuutta ja tekevät oppimisen mielekkääksi. Normaalisti pidämme pienen tauon noin kello kymmeneltä, mutta nyt tauon paikka olikin vasta paljon myöhemmin.

Riikinkukko Korkeasaaresta

10.40
Suurin osa luentosalista valuu vessaan ja jaloittelemaan. Juttelen hetken muutaman kaverini kanssa. Hiljalleen porukka valuu takaisin Walteriin valmiina seuraavaan koitokseen.

10.50
Jatkamme seuraavan aiheen parissa eli käsittelemme lintujen fysiologiaa. Alkuun käymme läpi joitakin lintulahkoja ja -lajeja. Jälleen luentoslideissa on ilahduttavan paljon kuvia. Tuskin kukaan meistä kaikkia näitä lintulajeja muistaa pelkästään tämän luennon jälkeen, mutta ainakin jonkinlaisen käsityksen lajikirjosta saa. Kuulemme lintujen aisteista ja siitä, että lintujen näköinformaation käsittely on niin tehokasta ja nopeaa, että meille ihmisille normaali elokuva olisi niille vain tylsä diaesitys. Tämä käykin ihan järkeen, kun miettii vaikkapa petolintujen nopeita syöksyjä ilmasta maahan saaliin kimppuun. Jostain syystä luennolla on kova kiire asioiden läpikäynnissä, vaikka aikaa olisi vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Normaalisti luentomme loppuisi tasan kello 12.

11.45
Luento päättyy ja säntäämme ulos Walterista ja alakerran Viikunaan syömään. Jonoa kertyy hyvin nopeasti luentosalin tyhjentyessä, mutta ravintolassa avataan myös toinen linjasto ruuhkaa helpottamaan. Monesti lounastauolla joutuu jonottamaan, mutta onneksi syömiseen on varattu aikaa yleensä aina kokonainen tunti. Välillä tosin pelkästään jonossa kuluu lähes puolet tuosta ajasta. Syömisen lomassa on mukava jutella kuulumisista ja ajatuksista vuosikurssilaistemme kesken. Tällä kertaa aikaa on niin paljon, että pöytään ehtii jäädä hetkeksi istumaan vielä lautasen jo tyhjennyttyäkin. Vähitellen siirrymme takaisin yläkertaan Walteriin.

Smaug giganteus (nimetty LotRin mukaan!) eli giant girdled lizard (mikä lohikäärmelisko lie suomeksi) Korkeasaaresta

13.05
Luento alkaa hieman myöhässä, mutta tämä onkin vähän poikkeuksellinen päivä. Opettaja kertoo ensin iltapäivän aikataulusta ja sitten saamme kuulla yhden vuosikurssilaisemme esityksen parta-agamasta. Hämmästelen, miten hienosti tämä opiskelukaverini osaakaan kertoa asioista ja tietää niistä. Innostun melkein itsekin jo liskoista. Liskojen, niinkuin toki minkä tahansa muunkin eläimen hoito vaatii perehtymistä lajiin ja sen taustoihin. Erityisesti liskoilla ja muillakin vähänkin eksoottisemmilla eläimillä ongelma on se, etteivät eläinlääkärit välttämättä itsekään tiedä niistä juuri mitään. Saimme kuulla mm. eläinlääkäristä, joka määräsi liskon "masennuksen" hoitoon vitamiineja, vaikka kyseessä oli liskolle tyypillinen käyttäytymismalli. Olisin mieluusti jäänyt kuuntelemaan vielä paljon lisääkin parta-agamista, mutta päivään kuuluu tänään muitakin esityksiä.

Siirrymme pienempiin ryhmiin kuuteen eri pisteeseen, joissa osassa muutamat vuosikurssilaisemme kertovat omista eläimistään tai kokemuksistaan ja osassa perehdymme luurankomallien perusteella anatomisiin rakenteisiin. Tällä kertaa pääsemme taas kosketuksiin eläinten kanssa, sillä ryhmätöihin on tuotu kani, hamsteri, tuhatjalkainen ja deguja. Aikaa esityksiin kussakin pisteessä on varattu 15 minuuttia, mutta varsinkin monista eläimistä olisi voinut kuunnella enemmänkin asiaa. Vaikka Vertaileva anatomia ja fysiologia -kurssi on pääasiassa käsittänyt kalat, matelijat ja linnut, muistakin eläimistä on hyvä saada tietoa. Esimerkiksi jyrsijöitä ei juurikaan kuulemma käsitellä koulutuksemme aikana, joten kaikki tieto niistäkin on tervetullutta. Yksi esitys käsitteli merikilpikonnia ja niiden suojelutyötä, ja siitä kertoi eräs kyseisessä toiminnassa mukana ollut vuosikurssilaisemme.  Luurankomalleista saamme katsella käärmeen, sammakon, kalan ja kilpikonnan luurankoja ja etsiä niistä tiettyjä anatomisia rakenteita. Kun ryhmämme oli käynyt kaikkien pisteiden esitykset läpi, saimme lähteä kotiin.

15.15
Päivä on pulkassa ja suuntaan kotia kohti. Kotiin päästyäni tosin edessä on vielä seuraavan päivän ryhmätyötehtävän tekeminen. Aiheena on tällä kertaa linnut. Kukin pienryhmästämme valitsi itselleen lintulajin, jonka anatomiasta tai fysiologiasta piti perehtyä johonkin erityispiirteeseen. Löydän omasta aiheestani suhteellisen helposti tietoa, mutta aina se ei ole näin helppoa. Vaikka tällä kurssilla on ollut vain kolme ryhmätyöpohdintaa, on tiedon etsimiseen saanut kulutettua yllättävän paljonkin aikaa. Varsinkin matelijoiden kohdalla lähteiden luotettavuuden arviointi on haastavaa, kun yhdessä lähteessä sanotaan yhtä ja toisessa toista. Viimeistelen oman osuuteni ryhmätyöstä illalla seuraavan päivän läpikäyntiä varten.

Illalla ajatus ei kulje ja väsyttää. Huokaisen helpotuksesta, että huomenna on viimeinen päivä Vertailevaa anatomiaa ja fysiologiaa. Tällä tahdilla ei kovin montaa päivää jaksa, vaikka asia sinänsä onkin mielenkiintoista ja innoissani luentoja kuuntelenkin. Tietoa vain tulee niin paljon, ettei kaikkea mitenkään voi ehtiä tässä ajassa omaksumaan. Lisäksi mielessä kummittelee jatkuvasti oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen. Tällä viikolla jos koskaan sitä toivoi, että vuorokaudessa olisi tunteja paljon enemmän kuin 24.