Tokan vuoden kirjat

Kerrottuani toisesta eläinlääkisvuodesta edellisessä postauksessa, tuntuu luonnolliselta kertoa seuraavaksi lyhyesti myös toisen vuoden opintoihin liittyvistä kirjoistakin. Jos ei tästä muille ole sen suurempaa hyötyä, niin ainakin kirjafriikit saavat kuolata kirjojen perään. Itse ainakin harrastan tätä paljon - haaveilen tosi monista eläinlääketieteellisistä opuksista, mutta todellisuudessa rahatilanne ei anna myöten ostaa kaikkia mahdollisia kirjoja itselleni. Ja kuinka monia kirjoja sitten loppujen lopuksi tuleekaan luettua ihan kunnolla? Kakkosvuoden opinnoista selvisi varmasti paria poikkeusta lukuunottamatta hienosti ilman kirjojakin. Meille tarjotaan edelleen pääsääntöisesti tosi hyvät luentomateriaalit, joista ainakin itse olen todella kiitollinen.

Lyhyesti: kaksi välttämätöntä kirjaa kakkosvuodelle ovat parasitologian (Taylor ym.: Veterinary Parasitology) ja patologian (McGavin & Zachary: Pathologic basis of veterinary disease) tiiliskivet. Ne kannattaa ehdottomasti joko ostaa itselle omaksi, lainata kirjastosta ja taistella lainojen erääntymisen ja muiden tekemien varausten välisessä taistelussa tai lainata joltain muulta, kuten vanhemmalta opiskelijalta. Tavalla tai toisella näitä teoksia kannattaa lukea.

Suurin osa kakkosvuoden kirjoista

Sitten pidemmin:
Ravitsemustieteessä ei varsinaista kurssikirjaa ollut ollenkaan, mutta annetuilla luentomateriaaleilla pärjäsi aika hyvin. Genetiikan kirjasta osa koki saavansa enemmän hyötyä, osa vähemmän. Riippuu varmaan omasta kiinnostuksestakin, mutta kirjasta kyllä löytyi kivasti perusasioita luentojen tueksi. Kehun vielä vähän lisää Hannes Lohen pitämiä luentoja, siltä varalta että aiemmista postauksista on jäänyt jotain epäselväksi: kannattaa istua genetiikan luennoilla oppimassa!

Spesifisessä bakteriologiassa käytin itse apuna jonkin verran Quinnin ym. Veterinary microbiology and microbial diseasea, mutta luentomateriaalit olisivat varmaankin riittäneet hyvin yksinäänkin. Samaisesta kirjasta oli hyötyä myöhemmin myös virologiassa, jossa ainakin itselläni alkoi mennä viruksia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Immunologiassa käytin aika vähän Tizardin Veterinary immunologya apuna, mutta muutamia asioita tuli kyllä tarkisteltua kirjastakin. Immunologian luennot ja materiaalit olivat omasta mielestäni sen verran hyviä, että varmasti ilman kirjaakin olisi pärjännyt. Lisäksi kurssin vetäjä suunnitteli kurssikirjan vaihtamista seuraavalle vuosikurssille, en ole jaksanut seurata kävikö näin vai ei. Mutta vaikka kurssikirja vaihtuisikin, varmasti Tizardillakin pärjää oikein hyvin (lienee helpompi ja halvempi ostaa Tizard vanhemmilta opiskelijoilta kuin ostaa täysin uusi kirja). Sama pätee moniin muihinkin kursseihin ja niihin liittyviin kirjoihin.

Kakkosen kevätlukukauden kaksi raamattua olivat siis patologian ja parasitologian kirjat. Patologian kirjasta suositeltiin tosiaan heti kurssin alusta saakka katsomaan vähintään kuvat. Suosittelen vahvasti tekemään vähän enemmänkin, mutta jälleen kerran, tämä varmasti riippuu ihmisestä. Patologian kirjasta on kuitenkin varmasti hyötyä koko kevään ajan jatkuvissa patologian opinnoissa ja lisäksi myös kolmosella alkavissa obduktioissa asioiden kertaamisessa. Itse en ainakaan ole katunut sekuntiakaan, että ostin tuon kirjan itselleni enkä ainakaan ihan vielä (jos koskaan) ole valmis luopumaan siitä.

Keväällä availin näitä kirjoja

Parasitologian kirjasta oli ihan suoraakin hyötyä, sillä mehän saimme ottaa kirjan mukaan tenttiin. Sieltä oli kyllä äärimmäisen kätevä tarkastella asioita paniikin iskiessä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, kirjaa kertaakaan avaamatta ei kannattanut tenttiin astella. Ellei sitten ollut todella hyvä muisti ja kaikki asiat muutenkin hyvin opittuna päässä. Aika harva varmaankin jätti hyödyntämättä tilaisuuden ottaa kirja mukaan tenttiin, kun se luvallista oli. Taylor on myös ihan hyvä perusteos, josta saattaa olla tulevaisuudessakin jotain hyötyä parasiitteja pähkäillessä. Itse pidin paljon myös Saaren ja Nikanderin Elinympäristönä hevonen sekä Saaren ym. Elinympäristönä koira -kirjoista. Heppakirjat tarjottiin koko vuosikurssille Zoetiksen lahjoittamana ja koirakirjan ostin itselleni enkä sitäkään ole varsinaisesti katunut. Näiden suomenkielisten opusten tekijäthän olivat myös luennoimassa meille ja pidin näitä laadukkaina teoksina.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kakkosvuonna oli topografista anatomiaa, jossa itse hyödynsin hyvin paljon ykkösvuoden kirjoja. Moni vuosikurssistamme taisi omat kirjansa jo myydä eteenpäin uusille varsoille, mutta omista kirjoistani en ainakaan vielä ollut valmis luopumaan ja hyvä niin. Königin (Veterinary anatomy of domestic mammals) onnistuin haalimaan itselleni jossain vaiheessa ja se on kyllä aika kova suosikkini eläinlääketieteellisistä anatomisista opuksista. Varsinkin topossa siitä oli itselleni tosi paljon hyötyä. Voin vain kuvitella miten paljon siitä olisi ollut apua ekan vuoden opinnoissa... Schaller ja Dyce ovat edelleen mielestäni hyviä, kaikki näistä vaan ovat niin kovin eri tyyppisiä ettei niitä voi oikein edes verrata. Mutta ilmainen vinkki tuleville opiskelijoille (tai miksei jo opiskelevillekin): jos saat tilaisuuden ostaa Königin, tartu siihen!

Onneksi kolmannen vuoden kirjaostokset eivät toistaiseksi ole juurikaan keventäneet kukkaroa, mutta eiköhän tuo seuraava vuosi korjaa tilanteen...

Parasiittien pauloissa

Blogin kävijämääristä päätellen täällä alkaa taas liikuskella entistä enemmän tämän kevään hakijoita. Pääsykokeeseen ei enää montaa viikkoa ole, joten nyt kannattaa vielä jaksaa ahertaa hetki ja ottaa sitten vasta kokeen jälkeen rennommin. Toivottavasti blogista löytyy hyödyllistä luettavaa ja kysyäkin saa jos jokin jää mieltä kaihertamaan! Oman hakuprosessin asiat ovat jossain määrin vielä muistissa ja oikeastaan samat opiskelutavat käytössä aika pitkälti tälläkin hetkellä. Kun löytää itselleen hyvän tavan oppia, siitä kannattaa pitää kiinni.

Kevät ei ole yleensä itselleni ollut se kaikista helpoin ajankohta keskittyä opiskeluun, varsinkaan jos aurinko sattuu paistamaan ja houkuttelemaan ulos pois kirjojen äärestä. Tämä kevät ei mitenkään ole poikkeus tämän suhteen, ja täytyy myöntää, että näiden viimeisimpien kurssien kanssa on saanut kyllä taistella itsensä kanssa, että jaksaa opiskella vielä sen pienen hetken. Patologia ja parasitologia eivät ole mitään maailman yksinkertaisimpia ja helpoimpia asioita, ja niiden opiskelu vaatii oikeasti paneutumista asiaan. Haastavuutta lisää se, että molempien kurssien opiskelu on aikaavievää ja kun niitä tosiaan pitäisi opiskella samanaikaisesti... No, on tämä tosiaan vähän erilaista opiskelua pääsykokeeseen verrattuna, mutta kyllä tämä kevät aika työläs on.

Vappuna ehdin onneksi mutustaa muutaman munkinkin ja ulkona on saanut nautiskella kevään kukkaloistosta!

Jo maaliskuussa aloiteltiin Eläinlääketieteellisen parasitologian parissa. Heti ensimmäisellä luennolla vilisi monenlaisia loisten nimiä, joista ei juuri mitään ymmärtänyt. Meille suositeltiin, että loisia kannattaa opiskella koko ajan kurssin edetessä ja viimeistään tentin lähestyessä huomasin miksi. Loisiahan on todella paljon ja eläinlääkärin tulee tietää ainakin yleisimmistä suomalaisista loisista paitsi mahdollinen suomenkielinen nimi, myös loisen latinankielinen nimitys, taksonomia pääpiirteittäin, loisen elämänkierto, sen aiheuttamat oireet, diagnostiikka ja loishäätöjen periaatteet ja ennaltaehkäisy sekä mahdollinen zoonoottisuus. Kyse ei siis ole ihan mistään pienestä "viimeisen illan tenttiinlukemisesta", jos ei näihin loisiin ole aiemmin ehtinyt perehtyä.


Opinto-opas kertoo Eläinlääketieteellisestä parasitologiasta seuraavaa:

Opiskelija osaa

• käyttää parasitologian perusterminologiaa 

• kuvata merkittävien kotieläinten loisten elämänkierrot, tartuntatavat ja erityispiirteet

• kuvata loisten eläimille aiheuttamat tyypilliset oireet ja ottaa huomioon mahdollisen tartuntariskin ihmiselle

• arvioida loistartunnan merkityksen eläimelle ja eläinryhmälle

• tutkia tyypillisen parasitologisen näytteen perusmenetelmillä

• selittää loislääkitysten pääperiaatteet ja soveltaa niitä eri tilanteissa

• kuvata millaisia ennaltaehkäisyn ja lääkkeettömän loiskontrollin keinoja on käytettävissä 

Tämä on ainoa parasitologian kurssi, joka meille koko kuusivuotisten opintojen ajan järjestetään, eli ainakin itse suhtauduin asiaan niin, että opettelen loiset nyt kunnolla, ettei sitten mene sormi suuhun, kun valmistumisen jälkeen pitäisi osata jotain asiakkaille kertoa loisista. Ja kyllähän niitä kysymyksiä on kieltämättä jo nytkin tullut vastaan, vaikka tässä vasta toista opiskeluvuotta viimeistellään. Kevään ja alkavan kesän myötä punkkeja (oikeasti tarkoitetaan puutiaisia) alkaa ilmestyä yhteen jos toiseenkin lemmikkiin ja niihin liittyvät kysymykset ovat aika peruskauraa eläinlääkärin työssä. Myös lemmikkien matkustamiseen liittyvät loislääkitysasiat tulevat varmasti vastaan tulevaisuuden työssä. Lääkitysasioita käymme myöhemmin farmakologiassa tarkemmin läpi, mutta perusteista puhuttiin jo näilläkin luennoilla.

Saimme Zoetis Finland Oy:ltä kurssin alussa hevosten loisia käsittelevän kirjan ja lisäksi tänä keväänä ilmeistyi vastaavanlainen kirja koirien loisista, jonka halukkaat saivat ostaa itselleen. Todella huippuja kirjoja molemmat, hyvin selkeitä ja paljon hyviä kuvia!

Punkkien irrottamiseen liittyen netissä liikkuu kaikenmaailman vinkkejä ja neuvoja, mutta meille ohjeistettiin, ettei ole väliä kiertääkö vai vetääkö punkkia irti, sillä joka tapauksessa punkista jää aina jonkin verran osia kiinni eläimen ihoon. Tästä ei ole eläimelle haittaa, sillä ihoon kiinni jäävä osa on punkin päätä, joka muodostuu kitiinistä. Sen pystyy elimistön omakin puolustusjärjestelmä hajottaman ja lopulta irroittamaan ihosta. Tärkeintä on muistaa olla puristamatta eläimen takaosaa, sillä puristaminen voi aiheuttaa punkin mahdollisesti sisältämien taudinaiheuttajien siirtymisen koiraan. Eli esimerkiksi pinseteillä otetaan punkista ote mahdollisimman läheltä ihoa/punkin päätä ja nyppäistään irti. Jos punkki on jo ehtinyt olla pidemmän aikaa kiinnittyneenä ihoon, sitä on mahdotonta poistaa ennen kuin se itse irroittaa otteensa veriateriansa saatuaan. Eläimet kannattaakin tarkastaa riittävän usein punkkien varalta, jotta punkit voi irroittaa mahdollisimman nopeasti. Borrelia-bakteerit siirtyvät punkista eläimeen vasta verenimemisen aktivoimana, mutta virukset, esimerkiksi flaviviruksen aiheuttama puutiaisaivokuume (TBE), siirtyvät isäntäeläimeen välittömästi jo muutaman minuutin kuluttua punkin kiinnittymisestä. Ja mikäli isomman punkin alla sattuu näkemään toisen, kooltaan pienemmän punkin, kyse ei suinkaan ole mistään punkkivauvasta, vaan urospunkista, joka on tullut parittelemaan naaraan mahapuolelle. Punkit eivät synnytä eläviä poikasia, vaan ne munivat maahan munia.

Mitään opetusblogia ei ollut tarkoitus alkaa pitämään, varsinkaan kun en vielä pätevä eläinlääkäri ole. :D Mutta jos edes joku ottaa opikseen tästä pienestä infopläjäyksestä, hyvähän se vain on! Liika informaatio ei toisaalta aina ole hyväksi, kuten saimme myös parasitologian luennoilla kuulla. On olemassa delusiivisia parasitooseja, joissa ihminen kuvittelee itselleen loisinfektion ja alkaa esimerkiksi raapia tai kaivella ihoaan. Kuulimme hyviä ja kauhistuttavia esimerkkejä tällaisista tapauksista, mutta vaitiolovelvollisuus koskee näissäkin asioissa meitä, joten jätän tarkemmat yksityiskohdat kertomatta. Näiden esimerkkien avulla kävi kuitenkin hyvin selväksi se, että vaikka itse olisi miten innoissaan löytämästään parasiitista, sitä ei missään nimessä kannata näyttää eläimen omistajalle mikroskoopista!

Zoetiksen ilmaisesitteitä eri loisista.

Vierailevia luennoitsijoita meillä oli tänä vuonna resurssien puutteesta johtuen kuulemma aika vähän, mutta onneksi sentään jotakin. Poron loisista puhuttiin yhdellä luennolla, mikä oli hyvä, sillä poroja käsitellään aika vähän opinnoissamme. Harva meistä tosin varmaan porojen parissa työllistyy, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee vastaan vaikka Lapissa lomaillessa. Luentojen lisäksi kurssiin kuului pari laboratoriotyökertaa, joissa mm. tutkittiin joko omien eläinten tai valmiiksi saatuja ulostenäytteitä loisten varalta. Tämän kurssin jälkeen meillä on myös mahdollisuus tutkia omien eläinten ulostenäytteitä myöhemminkin parasitologian labratiloissa. Labroissa mikroskopoitiin useampia loisia ja tunnistettiin niitä sekä vastailtiin niihin liittyviin kysymyksiin. Ensimmäiseen labrakertaan liittyi pienryhmissä tehty ryhmätyö, jossa valmiiseen anamneesiin perustuen selvitettiin ulostenäytteessä olevia loisia ja mahdollisia hoitotoimenpiteitä. Tästä työstä piti tehdä työselostus, joka seuraavan viikon labroissa vertaisarvioitiin. Labroista tuntui olevan paljon hyötyä ja niitä toivoisi olevan enemmän, mutta resurssipula tulee tässäkin vastaan. Aina näistä käytännöntöistä oppii paljon enemmän kuin pelkästään luennolla istumalla!

Kurssi viimeisteltiin tentillä, jossa sai olla kurssikirja (Taylor) mukana. Vaikka kirja mukana olikin, se ei tarkoittanut todellakaan sitä, että kaiken tentissä kysytyn tiedon löysi kirjasta. Kirja oli hyvä tuki, mutta kyllä näiden asioiden piti olla muutenkin aika hyvin hallussa, että kysymyksiin osasi vastata. Taylorissa on paljon tietoa, enemmänkin kuin kurssin aikana käsiteltiin, eikä kaikkia kirjassa mainittuja loisia edes esiinny Suomessa. Se on kuitenkin aika hyvänoloinen perusteos ja hakemisto, jos jotain loista epäilee taudinaiheuttajaksi. Alkuun Taylor oli vähän kankea käyttää, mutta sen käyttö muuttui mukavammaksi mitä enemmän sitä käytti. Vaikea uskoa, että tentissä olisi pärjännyt, jos sinne meni avaamatta kirjaa kertaakaan ennen kuin vasta tentissä. Taylorin lisäksi myös yllänäkyneistä koiran ja hevosen loisiin liittyvistä kirjoista oli ainakin itselleni hyötyä loisia opiskellessa.

Kurssin virallinen oppikirja oli Taylorin Veterinary Parasitology, joka on aika kattava opus loisten maailmaan.

Parasitologiaa opiskellessa (jos ei jo aiemminkin) on herännyt paljon ajatuksia tulevaa työtä ajatellen. Hevospuolella on jo todettu loislääkeresistenssiä, joten ulostenäytteisiin perustuva lääkitseminen rutiininomaisen lääkityksen sijaan on enemmän kuin perusteltua. Samaa toivoisi myös pieneläinpuolella. Toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampi koiranomistajakin tutkituttaisi ensin koiransa ulostenäytteet ja vasta tutkimuksen jälkeen pohdittaisi lääkityksen tarvetta. Ulostetutkimus maksaa ilmeisesti parinkympin luokkaa, joten mahdottoman kalliista tutkimuksesta ei ole kyse. Lisäksi nyt loisiin paremmin perehtyneenä toivoisi jokaiselta koiranomistajalta vastuullisuutta siinä mielessä, että keräisi oman koiransa ulosteet aina heti pois maasta. Ulosteissa kun erittyy helposti niin monia loisia, jotka voivat tartuttaa paitsi toisia koiria, myös muita eläimiä tai jopa ihmisiä. Toki vastuullisuus kuuluu niin kissojen kuin muidenkin eläinten omistajille, mutta ehkä nämä toimet (tai niiden puute monesti) korostuvat erityisesti koiranomistajien keskuudessa.

Eläinten matkustaminen on myös yksi asia, josta varmasti riittäisi puhuttavaa. Eläimen omistajan kannattaisi aina miettiä, olisiko eläimen kannalta kuitenkin parempi jäädä Suomeen kuin matkustaa maahan, jossa on aivan eri tauteja kuin täällä? Mikäli eläin on kuitenkin pakko ottaa matkalle mukaan, on aina eläimen omistajan vastuulla selvittää, mitkä ovat kohdemaan tuontivaatimukset eläimelle. Lisäksi takaisin Suomeen tultaessa on myös vaatimuksia, esimerkiksi ekinokokkilääkitys, joista tulee olla tietyn ajanjakson sisällä huolehdittu. Nämä asiat kannattaa aina selvittää hyvissä ajoin ennen matkaa, sillä tuontivaatimuksissa on eri maiden kohdalla eroja ja lääkityksistä pitää olla eläinlääkärin merkintä lemmikkieläinpassissa. Eviran sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa matkustavien lemmikkien vaatimuksista ja matkustamista suunnittelevien kannattaakin kurkistella sinne tarkemmin.

Paasauksen sijaan siirryn nyt itse patologian pariin ulkona paistavasta auringosta huolimatta. Viikon päästä siitä voi jo toivottavasti nauttia enemmänkin, ellei sitten takatalvi taas yllätä...

Ekan vuoden kirjat

Vuosi sitten syyskuussa pohdiskelin kovasti itsekin, mitä kaikkia kirjoja on järkevä hankkia ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kurssikirjoja tosiaan löytyy jonkin verran Viikin kampuksen eri kirjastoista ja suurimmalla osalla kursseista oli ainakin meillä aika hyvät materiaalit. Kirjastosta lainattaessa ongelmaksi saattaa muodostua lyhyt laina-aika, kaksi viikkoa, joten lukemisessa saa olla hyvin tehokas tai sitten pitää nopeasti lainata kirja uudestaan. Osaan kursseista ei puolestaan tarvinnut varsinaisesti kurssikirjoja, sillä materiaali oli muilla tavoilla saatavilla. Jokainen oppii eri tavalla, joten yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa. Osalle meistä varmaankin pelkkä kurssimateriaali riitti, osa puolestaan saattoi hankkia käsiinsä jokaisen kirjan, mitä opinto-oppaassa kurssikirjaksi nimettiin. Osa luennoijista saattaa tehdä "mukavia" kepposia ja tehdä tenttikysymyksensä suoraan kurssikirjoista, joten niiden lukeminen on kyllä ihan hyödyllistä. Luennoilla ei kuitenkaan aivan kaikkia asioita käydä syystä tai toisesta läpi ja yleensä kurssien sisältö perustuu näihin määrättyihin kurssikirjoihin.

Itse sanoisin tärkeimmiksi hankinnoikseni ensimmäisen vuoden opintojen kannalta PDA:n (Physiology of Domestic Animals), Schallerin (Illustrated Veterinary Anatomical Nomenclature) sekä Dycen (Textbook of Veterinary Anatomy). PDA on aika ehdoton fysiologian opintojen kannalta ja sitä tarvitaan useamman kurssin aikana. PDA on hyvin samantyyppinen kuin suomenkielinen Ihminen: Fysiologia ja Anatomia (IFA), mutta tosiaan englanniksi. Mielestäni hyvin selkeää tekstiä, joskin ajoittain PDA tuntuu jopa toistavan vähän itseään. PDA:sta löytyy paljon kuvia ja taulukoita, jotka tukevat hyvin muuta tekstiä.

Schaller on oikeastaan nimensä mukaisesti anatomian hakemisto, eli sieltä löytyy latinankieliset rakenteet takaosassa aakkostettuna ja niiden perusteella voi etsiä sopivan sivun, jolta löytyy selventävä kuva tai kuvia kyseisestä anatomian rakenteesta sekä mahdollisesti lyhyt englanninkielinen selostus rakenteesta. Kirja on myös jaoteltu eri ruumiinosien mukaan, eli eturaajaan liittyvät rakenteet ovat peräkkäin, takaraajaan liittyvät peräkkäin jne. Schallerin kuvat ovat mustavalkoisia eivätkä aina kaikkein selkeimpiä mahdollisia, mutta anatomisia rakenteita on listattu jopa enemmän kuin itse kursseilla käymme läpi. Todella paljon yksityiskohtia siis. Schallerissa on myös hyvää se, että siellä on kerrottu ne eläinlajit, joilla kyseinen rakenne esiintyy. Nämä anatomian erot tulevat jo varsinkin luuopissa ensimmäisenä vuonna vastaan, ja ne on syytä osata, jotta tunnistaa minkä eläinlajin luista on kyse niitä käsiteltäessä.

Dyce ei ole ehkä kielellisesti omasta mielestäni kaikista selkein ja sen lukeminen saattaa olla jopa puuduttavaakin. Kuvat ja anatomian rakenteet siinä on kuitenkin mielestäni kuvattu hyvinkin selkeästi, ja se toimii hyvin yhdessä Schallerin kanssa anatomian opinnoissa. Tekstissä häiritsee se, että anatomian rakenteet on kirjoitettu englanniksi eikä latinaksi, vaikka toki englanninkielisten termien kääntäminen latinaksi on useimmiten suhteellisen helppoa. Lukemista se kuitenkin hidastaa ja moni tekeekin kirjaan merkintöjä latinaksi lukemisen sujuvoittamiseksi.

Dissektiosalissa on käytettävissä Dycen ja Schallerin lisäksi vino pino muitakin anatomian opuksia, kuten Evansin & de Lahuntan Guide to the Dissection of the Dog sekä Königin Veterinary Anatomy of Domestic Mammals, joista löytyy paljon selkeyttäviä kuvia. Nekin voivat olla erittäin hyödyllisiä opiskelun kannalta, mutta itse ainakin pärjäsin Dycen ja Schallerin voimin.

Anatomian ja fysiologian opusten lisäksi voi olla järkevä hankkia myös histologian piirtelyissä hyödyllinen Rossin ja Pawlinan Histology, sillä histologiaa kuuluu vuoden aikana melkeinpä jokaisen kurssin sisältöön. Albertsin ym. Essential Cell Biologya puolestaan tarvitaan Soluissa ja kudoksissa, Solun aineenvaihdunnassa, Solu- ja molekyylibiologiassa sekä Lisääntymisessä ja homeostaasissa. Näitä saa yleensä suhteellisen edullisesti ostettua vanhemmilta opiskelijoilta ja varmasti useimmat näistä kirjoista voi sitten kaupitella myöhemmin seuraavien vuosien varsoille, kun ei niitä enää itse koe tarvitsevansa.

Lisäksi Saundersin anatomian flash cardsit (Veterinary anatomy flash cards) saattavat auttaa opiskelussa, mutta sekin varmasti riippuu opiskelijasta. Näissä korteissa on paljon ensimmäisen vuosikurssin ulkopuolistakin tietoa, mutta uskoakseni niistä voi olla hyötyä myös myöhemmillä kursseilla. Kortit on jaettu ruumiinosien mukaan ja niissä voi olla esimerkiksi luihin, hermostoon, verisuoniin tai imusolmukkeisiin liittyviä termejä. Toisella puolella on siis kuva numeroineen ja toisella puolella vastaukset kysyttyihin rakenteisiin.

Anatomian perusteosten tieto tuskin enää vanhenee, joten jonkinlainen anatomian kirja kannattaa ehkä hyllyynsä mahduttaa. Nykyisin toki netistä löytyy varmaankin kaikki mahdollinen, kunhan vain osaa hakea, mutta itse etsin mieluiten anatomisia rakenteita vanhoista kunnon kirjoista!

Soluja, kudoksia ja luuoppia

Ensimmäinen virallinen opiskeluviikko on takana ja nyt on jo hieman päästy opiskelun makuunkin. Eläinlääkiksessä opinnot eivät ihan täysin noudata periodijärjestelmää ja tosiaan tuo lukujärjestys on ihan omanlaisensa. Ensimmäiset kurssimme ovat Solut ja kudokset sekä Luuoppi. Näiden kahden kurssin parissa pakerretaan aina syyskuun loppuun saakka, jolloin molemmista kursseista on luonnollisesti omat tenttinsä. Lisäksi lukujärjestys täyttyy tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opinnoilla sekä englannin kieliopinnoilla.

Alkuun on vaikea arvioida, mitä kaikkia kirjoja kannattaa hankkia itselleen. Vanhemmilta opiskelijoilta on onneksi saanut jonkinlaista arvioita kirjoista ja niiden tarpeellisuudesta, mutta jokainen tietysti päättää itse mitä ostaa. Mikäli kaikki kirjat aikoo hankkia uusina, tulee niille aika komea kokonaishinta. Moni vanhemmista opiskelijoista on kuitenkin halukas myymään omia vanhoja kirjojaan ja Facebookissa myyntipalstalla käykin kova kuhina. Kirjastostakin löytyy jonkin verran kurssikirjoja lainattavaksi, mutta mikäli kaikki 70 haluaa lainata samat kirjat, aika huonosti käy. Laina-aika kurssikirjoissa on pari viikkoa, joten ihan koko kurssin ajaksi laina-aikaa ei siis heru.

Ensimmäisten kurssien kirjoja

Opinto-oppaassa Solut ja kudokset -kurssin kuvauksessa kerrotaan näin:

Opiskelija osaa

• selittää solun perusrakenteen
• selittää solun perustapahtumat (solunjakautuminen ja solukuolema), tunnistaa nämä tapahtumat kudosleikkeissä sekä selittää niiden merkityksen kudoksissa
• selittää peruskudosten (epiteeli, tukikudos, hermokudos, lihaskudos) sekä ihon rakenteen sekä tunnistaa nämä kudosleikkeissä
• verrata eri peruskudosten rakenteita ja selittää rakenteiden merkityksiä kudoksen ja elimistön toiminnalle
• käyttää valomikroskooppia itsenäisesti
• selittää keskeisimmät kudosten tutkimusmenetelmät (histologiset perusvärjäykset ja immunovärjäykset)

Solut ja kudokset -kurssiin kuuluu luentojen lisäksi mikroskopointia, joista osa tapahtuu ohjatusti ja osa omatoimisesti. Ohjatussa mikroskopoinnissa on läsnäolopakko. Histologian harjoitustyöt voi suorittaa joko piirtämällä vaaditut rakenteet opetuspreparaateista käsin tai valokuvaamalla mikroskoopin kameralla. Värikynät kannattaa teroittaa valmiiksi. Mikroskoopista tulee tämän kurssin aikana hyvin läheinen ystävä. Tällä kurssilla luennot ovat jo ensimmäisen viikon perusteella olleet hyvin mielenkiintoisia, vaikka aika perusasioista onkin liikkeelle lähdetty. Lisäksi luentoprujut ovat aika kattavat, joten kirjojen hankkiminen ei ehkä ole aivan välttämätöntä.

Solubiologiaa ja histologiaa

Luuopin kurssikuvauksessa sanotaan:

Opiskelija

• tunnistaa ja kykenee nimeämään kotieläinten luut ja niiden tärkeimmät rakenteet preparaateista ja röntgenkuvista
• hahmottaa luiden rakenteen toiminnallisen tarkoituksenmukaisuuden
• tunnistaa kansainvälisen anatomisen terminologian mukaiset luisten rakenteiden nimitykset ja osaa kertoa termien merkitykset omin sanoin
• osaa toimia osana ryhmää

Luuopin kurssilla on sekä luentoja että preparaattiharjoituksia, joista osa on pakollisia ja osa ei. Tällä kurssilla tulee latina varmasti tutuksi! Pääsimme jo ensimmäisellä viikolla hipelöimään luupreparaatteja dissektiosaliin. Dissektiosalista tuli jo pukuhuoneeseen saakka vastaan tuo oma erityinen tuoksunsa... Heikoimpia varmaan hirvittää jo tulevat patologian harjoitukset, mutta onneksi hajuun tottuu aika nopeasti. Luupreparaattien lisäksi on tiedossa röntgenkuvia, joten pääsemme heti alusta saakka opettelemaan niidenkin tulkitsemista. Vaikka latina on monelle meistä aika vierasta, sen oppiminen on todennäköisesti aika helppoa. Latinaa tullaan kuitenkin jatkossa käyttämään jatkuvasti, joten monista muista käyttämättä jääneistä kielistä poiketen se jää mieleen kertautuessaan jatkuvasti.

Luuopissa jonkinlainen kirja on todennäköisesti pakollinen hankinta, koska latinankielisiä termejä on niin paljon. Toki jos latina on entuudestaan tuttua, selviää varmaan hieman helpommalla. Jokaisella eläinlajilla on kuitenkin juuri sille tyypillisiä nimiä luissa ja luiden eri osissa, joten kirjasta on helppo tarkistaa näiden nimet. Eläviin eläimiin pääsemme tutustumaan anatomian parissa vasta myöhemmin, mutta monella vuosikurssistamme on oma eläin, jota käyttää apuna käytännön harjoituksissa. Palpointia onkin hyvä päästä kokeilemaan elävältä eläimeltä mahdollisimman aikaisin ja toki se tekee oppimisestakin mielenkiintoisempaa.

Anatomiaa

Vapaa-aika tulee todennäköisesti seuraavien viikkojen aikana täyttymään hyvin pitkälti latinalla, koska opittavia luita ja luiden osia on paljon!

Pääsykokeeseen pänttääville suosittelen tutustumista eläinlääkiksen opinto-oppaaseen. Sieltäkin saattaa löytyä lisämotivaatiota puurtamiseen ja onhan se aina hyvä tietää mihin sitä on lopulta lusikkaansa työntämässä!