2nd Year

Kirjoitin aiemmin eläinlääkiksen ensimmäisestä opiskeluvuodesta tiivistettynä ja ajattelin kirjoitella samanlaisen koosteen myös toisesta opiskeluvuodesta. Näin ehkä tulee itsekin paremmin muistettua, mitä kaikkea viime vuoden aikana tulikaan tehtyä ja opittua. Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo aikoja sitten, mutta suunnitelmathan eivät vain aina mene niinkuin sitä luulisi..

Toinen vuosihan alkoi syyskuun alussa Eläinten kliinisellä ravitsemustieteellä, jossa ehkä hieman harmillisen suppeasti käytiin eri eläinten ruokintaan liittyviä asioita läpi. Olen ainakin itse yrittänyt syventää omaa ruokintaan liittyvää osaamistani tämän kurssin jälkeenkin aina mahdollisuuksien mukaan ja ehdottomasti suosittelen sitä muillekin tuleville eläinlääkäreille. Erilaisissa netin keskusteluissa kuulee ja näkee valitettavan paljon tarinoita siitä, miten eläinlääkärit antavat hyvinkin kyseenalaisia neuvoja asiakkailleen eläinten ruokintaan liittyen tai sitten heidän neuvot ymmärretään aivan väärin. Toki joku voi ajatella eläinlääkäreiden toimenkuvan olevan lähinnä sairauksien hoitoa, mutta itse näen ennaltaehkäisevät asiat, kuten onnistuneen ruokinnan, yhtenä tärkeimmistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä.

Aina välillä kesäisin näkee pelloilla traktorinmunia eli muoviin käärittyjä rehupaaleja, joita syötetään esimerkiksi lehmille.

Samaan aikaan ravitsemusopintojen kanssa pyöri myös ruotsin kurssi ja jossain vaiheessa syksyä mukaan kuvioihin tuli pyörimään englannin kieliopinnotkin. Kielistä en sen enempää jaksanut kirjoitella, koska, no, ruotsi nyt on ruotsia ja englanti englantia. Toisille kielet ovat vaikeita ja toisille pala kakkua ja aika moni vuosikurssilaisistamme sai vähintäänkin toisen kielen hyväksiluettua aiempien opintojen perusteella tai läpäisemällä tasokokeen. Kurssien sisällöt vaihtelivat jonkin verran eri vetäjien mukaan, toisilla oli enemmän palautettavia kirjallisia töitä kuin toisilla. Kieliopinnoissa oli tietyn prosentin mukainen läsnäolopakko, joten aika harvalta luennolta sai ilman lisätehtäviä olla pois. Englantia tulee väistämättäkin luettua opintojen aikana, joten eläinlääketieteellinen sanasto karttuu ikään kuin puolivahingossa opintojen mukana.

Syyskuun puolivälin tienoilla alkoi syventyminen genetiikan maailmaan Hannes Lohen opastamana ja edelleenkin pidän hänen luentojaan yksinä tähän mennessä parhaista luennoista yliopistossa. Kotieläinten jalostus herätti paljon keskustelua ja tunteita ja näitä ajatuksia on tulevien opintojen aikana saanut vielä syventää lisääkin. Tulevaisuudessakin näistä asioista varmasti tullaan puhumaan vielä paljon ja varmasti ihan kliinisessä työssäkin asiakkaiden kanssa pitää osata asioista keskustella kiihkottomasti ja faktoilla perustelemalla.

Syyskuun ohjelmaan kuului myös bakteereihin perehtyminen, mikä olikin sitten oikeastaan perustana koko lopulle toiselle opintovuodelle. Tuskailin eniten mikrobilääkkeiden opiskelun parissa ja varmaankin viimeistään kohtapuoliin pitäisi alkaa palautella niitä mieleen ennen kolmannen kevään farmakologian opintoja. Bakteriologiasta opeteltiin ensin perusasiat ja sitten jatkettiin patogeenien vaikutuksilla immunologiassa. Virologian ja bakteriologian asiat yhdistyivät hyvin immunologiassa ja muodostivat järkevän kokonaisuuden. Oli kiva päästä pitkästä aikaa taas labroihin ja tutkia vasta-aineita ja tehdä pikatestejä ihan käytännössäkin. Viruksia toki oli vino pino muistettavaksi, mutta nekin ovat virologian kurssin jälkeen aika hyvin kertautuneet muiden opintojen aikana. Virologian ja immunologian sekä äidinkielen luennoista muistin kertoa eräänä opiskelupäivänä, nyt taas huomaan unohtaneeni kirjoittaa vastaavia postauksia, anteeksi! Immunologiaa päntätessä joku vinkkasi YouTubesta löytyvistä Armando Hasudunganin videoista, joista ainakin itse sain hyvin kerrattua ja opiskeltua asioita.

Jenni Tieahon pajuteos "Auringossa" (2009) EE-talossa.

Lokakuussa tutustuimme eläinlääketieteelliseen tutkimukseen ja pääsimme jälleen erittäin mielenkiintoiselle vierailulle koe-eläinkeskukseen. Osa vuosikurssista alkoi tehdä kandiaan syksyn aiheen varauksen jälkeen ja osa jätti tietoisesti kandin vasta kolmannelle vuodelle. Vielä viimeisimpänä ennen joululomaa ehdimme muutaman luennon verran aloitella Spesifisen bakteriologian parissa ja sama aihe jatkui vuoden vaihduttua tammikuussa luennoilla ja labratöillä. Nautin jälleen kerran labrojen käytännönläheisyydestä ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.

Tammikuussa alkoi myös yhteinen taipaleemme patologian kanssa ja se matka jatkuu edelleen nyt kolmosvuonnakin. Tiiliskiveä muistuttava tenttikirjamme tuli tutuksi ja pääsimme muistelemaan mikroskoopin käytön saloja histologisten näytteiden parissa. Patologia jatkui yleisen osuuden jälkeen lähes koko kevään ajan elinkohtaisilla luennoilla, joissa syvennyimme vielä tarkemmin eri elinten patologiaan. Mikään helppo paketti sinänsä ei ollut kyseessä, koska asiaa oli paljon ja aikaa vähän. Ajasta teki tosiaan rajallista samaan aikaan pyörinyt parasitologian kurssi, jota myös pidin todella tärkeänä ja mielenkiintoisena kurssina. Loisasioita on tullut myöhemmin esiin kolmosella niin Epidemiologiassa, obduktioissa kuin Lihantarkastuksessakin ja niistähän saa kliinisessä työssä puhua varmaankin lähes päivittäin. Parasiitit on siis syytä tuntea!

Hevosen sisuskalut taulussa, näistä kuvista oppii aika hyvin anatomiaa!

Toisen vuoden viimeiset opiskeluviikot toukokuun loppupuolella vietettiin dissektiosalilla kuolleiden eläinten topografiseen anatomiaan perehtyen. Itselleni tämä oli suorastaan kirsikka kakun päällä ja olin todella innoissani näistä leikkelyistä. Asiat selkenivät huomattavasti, kun ne opiskeli huolellisesti ja sai nähdä käytännössä eri rakenteet.

Näiden lisäksi ensimmäisen ja toisen opintovuoden aikana tosiaan tuli suorittaa pakolliset maatalousharjoittelut navetassa ja sikalassa. Periaatteessa aikaa harjoitteluiden suorittamiseen oli kesällä ja muina loma-aikoina, mutta jokainen on suorittanut harjoittelut omiin aikatauluihinsa sopivalla tavalla. Lisäksi toisena vuonnakin oli tietysti vapaasti valittavia kursseja, joihin esimerkiksi Keinosiemennyskurssi kuuluu. Näitä kurssejahan voi suorittaa eri aikoina ja valita niitä oman kiinnostuksensa mukaan, vaikka suosituimmille kursseille eivät kaikki halukkaat ehkä pääsekään.

Kaikkiaan toisen vuoden kevätlukukausi tuntui aika rankalta aikataulullisesti ja sama tunne on valitettavasti jatkunut nyt kolmannen vuoden syksylläkin. Kaikesta on kuitenkin selvitty aika kunnialla läpi, joten pitäisi osata olla tyytyväinen siihen. Raskaudestaan huolimatta toinen vuosi oli ehkä jopa ensimmäistä vuotta parempi ja huomaan ehdottomasti opiskelevani juuri sitä alaa, mikä minua itseäni kiinnostaa.

Epidemiologian saloja

Kolmas syksy eläinlääkiksessä alkoi syyskuun alussa osalla vuosikurssistamme obduktiokurssin info-luennolla ja osalla vasta seuraavan päivän Epidemiologian opetusblokkiin kuuluvalla Infektioepidemiologialla eli EPI:llä. Obduktiot pyörivät vielä melkein jouluun saakka eri ryhmäkokoonpanoilla, mutta Infektioepidemiologia sekä Epidemiologian blokin toinen kurssi, Näyttöön perustuva eläinlääketiede eli NPE on juuri ennen joulua olevaa palaute- ja päätöstilaisuutta lukuunottamatta taputeltu. Näiden kahden kurssin luentojen parissa pyörittiinkin sitten aina lokakuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen oli vielä tiedossa kotitenttiä ja paritöiden purkua. Niistä lisää vielä tuonnempana. Koska vuosikurssi oli jo keväällä jaettu 8 pienempään ryhmään obduktiokurssia varten, oli melkein kaikilla jossain vaiheessa samaan aikaan EPI:n ja NPE:n kanssa vielä joko omia leikkelyitä tai demotilaisuuksia. Välillä aikataulut tuntuivat siis suorastaan mahdottomilta, joten ilmainen vinkki tuleville kolmosille: kannattaa ihan oikeasti aloittaa se kotitentin tekeminen heti kurssin alussa, kuten kurssin vetäjä neuvoo.

Postauksen kirjoitettuani huomasin kärsiväni kirjoitusripulista, ilmeisesti koska syksyn blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle. Pahoittelut siitä! ;)

Opinto-oppaassa kerrotaan EPI:n tavoitteista näin:

Opiskelija

• tietää infektiotautien vastustuksen periaatteet

• tietää tärkeimmät vastustettavat eläintaudit ja niiden vastustamisen periaatteet

• osaa toimia kohdatessaan vastustettavan eläintaudin

• osaa toimia tautivalmiusasioissa osana erilaisia asiantuntijaryhmiä

• tuntee One Health -käsitteen

• osaa soveltaa tiedonhakutaitojaan tautien vastustuksessa

• osaa arvioida omaa oppimistaan opintojaksolla ja ammatillista toimintaansa harjoituksissa

ja NPE:n tavoitteista puolestaan seuraavasti:

Opiskelija

• tietää näyttöön perustuvan eläinlääketieteen periaatteet

• osaa käyttää epidemiologian perusterminologiaa

• tuntee taudinpurkausselvitysten periaatteet

• tunnistaa diagnostisten testien tulosten tulkintavaikeudet

• hallitsee syy-seuraussuhteiden arvioimisen sekä erilaisten epidemiologisten tutkimusasetelmien ja mittojen periaatteet ja osaa soveltaa niitä eläintautitutkimuksessa

• osaa tunnistaa virhelähteiden vaikutuksia tutkimustuloksiin

• osaa lukea kriittisesti raportteja epidemiologisista eläinlääketieteellisistä tutkimuksista

• osaa tehdä yksinkertaisen epidemiologisen tutkimussuunnitelman

• hahmottaa tilastotieteen roolin eläinten terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä

EPI:n luennoilla käsiteltiin hyvin laajasti eläintautien vastustamista erityisesti Suomessa, mutta myös muuallakin maailmassa meitä vielä uhkaavien tautien varalta. Lainsäädäntö on hyvin tärkeässä roolissa tässä, ja sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia asioita, jotka jokaisen tavallisen tallaajankin olisi syytä muistaa. Esimerkiksi se, että jokainen eläinten kanssa tekemisissä oleva henkilö on velvollinen ilmoittamaan tietyistä eläintaudeista tai epäilyistään kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille (eläintautilaki 441/2013 14 §). Lainsäädännöstä löytyy paljon tietoa eri tarttuviin eläintauteihin liittyvistä suoritettavista toimenpiteistä, joten varsinkin eläimiä Suomeen tuotaessa kannattaa perehtyä tuontivaatimuksiin huolellisesti ja ennenkaikkea ajoissa. Eläinten ja elintarvikkeiden tuontiin liittyen saimmekin luennolla paljon keskustelua aikaiseksi ja valitettavasti välillä vaikuttaa siltä, että viranomaiset ovat hyvin kädettömiä näiden asioiden kanssa. Kaloista puhutaan hyvin vähän koulutuksessamme, mutta EPI:in kuului sentään luento kalatautien vastustamisesta. Se, onko kalojen kanssa tekemisissä, riippuu hyvin pitkälti siitä, mihin tulevaisuudessa päätyy töihin. Vähintään perusteet tulisi kaikkien kuitenkin tietää. One Health -seminaarissa keskityttiin puhumaan taudeista niin ihmisten kuin eläintenkin yhteisenä ongelmana ja tulevaisuudessa eläinlääkäreidenkin kannattaa yhä enemmän muistaa yhteistyö ihmisten terveydenhuollon kanssa.

Heti EPI:n alusta saakka tehtiin pienryhmissä projektityötä mentorin avustuksella tiettyihin tarttuviin eläintauteihin liittyen. Ryhmän piti tehdä saamastaan kahdesta eläintaudista ja niiden vastustamisesta maksimissaan 5 sivun pituinen tiivistelmä (jossa piti käyttää tuttua viittaustekniikkaa) sekä lisäksi 45 min pituinen esitys mahdollisesta todellisesta taudinpurkauksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Kaikkien ryhmien esitykset esitettiin samalla viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä erillisissä purkuseminaareissa, joissa oli läsnäolopakko. Näissä esityksissä oli mukana myös erilaisia asiantuntijoita esimerkiksi Evirasta sekä parina päivänä eräs läänineläinlääkärikin. Esitykset saivat olla melkein mitä vain, kunhan vain tärkeimmät asiat tulivat esiin. Toiset näyttelivät, toiset kuvasivat videoita, toisilla oli powerpointteja... kuulemma edellisenä vuonna oli räpättykin!

Ryhmässä toimimiseen oli annettu paljon ohjeistusta etukäteen ja aika paljon oli varoiteltu vapaamatkustajuudesta. En tiedä oliko missään ryhmässä vapaamatkustajia, eli ihmisiä, jotka eivät tehneet mitään ryhmätyön eteen. Kuulemani mukaan joskus ryhmätöissä on ollut vapaamatkustajia, mutta omasta mielestäni kannattaa tiedostaa jo eläinlääkäriuran alusta saakka, että verkostoituminen, ryhmässä toimiminen, kommunikointi ja kollegiaalisuus ovat avainsanoja eläinlääkärinä toimiessa. Eläinlääkärin pitää osata toimia osana ryhmää ja keskustella muiden kanssa. Varsinkaan oikeassa taudinpurkaustilanteessa ei ole varaa sooloiluun, vaan tiimissä toimiminen on tärkeää. Tämä ryhmätyö oli erittäin hyvää harjoitusta siihen. Eläinlääkäreillä on myös silloin tällöin ihan oikeita valmiusharjoituksia, joissa harjoitellaan taudinpurkaukseen liittyviä toimia, joten projektityö uskoakseni valmisti meitä hyvin sitäkin varten.

EE-talosta löytyy paljon lasia ja portaita.

EPI:stä ei ollut normaalia tenttiä, vaan kuten jo aiemmin mainitsin, kurssin päätteeksi vastattiin kotitenttiin. Kotitenttikysymykset olivat tiedossa jo kurssin alussa, joten viisaimmat varmasti tekivätkin kuten neuvottiin, ja vastailivat kysymyksiin koko ajan kurssin edetessä. Toiset meistä huolehtivat kotitentistä vähän vähemmän kurssin aikana ja enemmän sitten paniikinomaisesti viime tingassa. ;) Itseasiassa kotitentti ehkä yllätti vähän laajuudellaan, sillä vaikka olin lukenut jo kurssin alussa tentin kysymykset ja koin ne suhteellisen helpoiksi, itse tenttiin vastaaminen vaatikin vähän enemmän työtä ja tiedonhakua kuin olin kuvitellut. Kotitenttivastauksissa piti käyttää kandista tuttua viittaustekniikkaa ja etsiä sopivia viitteitä esimerkiksi tieteellisistä artikkeleista, luotettavista nettilähteistä ja erityisesti eläintauteihin liittyvästä lainsäädännöstä. Ei siis riittänyt, että tiesi jostakin eläintaudista jotakin itse, vaan tiedolle piti saada myös lähde. Suurin aika kuluikin siis ainakin itselläni tiedonhakuun. Joidenkin opiskelijakollegoiden kanssa ihmettelimme kotitentin laajuutta suhteessa opintopistemäärään, sillä kandidaatin tutkielman pituus on noin 5-7 sivua ja kotitentin pituusvaatimus oli 6-8 sivua. Kandin tutkielmasta saa 6 opintopistettä ja EPI:n kurssista 5 op. EPI:n kurssiin toki kuului muutakin kuin pelkkä kotitentti, mutta kirjallisten töiden laajuus vähän kyllä nostatti kulmia.

EPI:in kuuluvat lakiharjoitukset olivat pakollisia ja niissä käytiin läpi eläintautilainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Näiden harjoitusten kautta oppi hyvin etsimään tietoa lainsäädännöstä ja toki tietoa projektitöihin sekä kotitenttiinkin. Joillakin luennoilla, kuten esimerkiksi lainsäädäntöön sekä märehtijöiden luomistauteihin liittyvillä luennoilla, oli läsnäolopakko. EPI:n puitteissa oli mahdollista myös osallistua vapaaehtoiseen tubitestausharjoitukseen, jossa saimme harjoitella intradermaalisen (= ihon sisään, ei ihon alle!) injektion tekemistä kuolleisiin eläimiin.  Projektitöiden purkuseminaarien jälkeen pienryhmillä oli palautetilaisuus, jossa käytiin läpi etukäteen annettuja negatiivisia ja positiivisia palautteita ryhmän jäsenistä. Lisäksi oman kotitentin palautuksen jälkeen piti tehdä kaksi vertaisarviointia toisten kotitenttivastauksista ja arvioida vielä oma vastauksensakin. Kotitentit palautettiin siis tiettyjen numerokoodien mukaan nimettyinä, jotta anonymiteetti säilyisi vertaisarviointeja tehdessä. 

NPE:hen kuului luentojen lisäksi parityönä tehtävä tutkimussuunnitelma annetusta aiheesta, erilaisia tietokoneharjoituksia, taudinpurkausharjoituksia sekä artikkelien arviointityöpaja. Parityötä oli tarkoitus tehdä vähitellen kurssin aikana ja luennoilla oli välillä parityöhön liittyviä tehtäviä tai kysymyksiä. Tutkimussuunnitelma oli 1-2 sivun pituinen ja siinä piti käsitellä mm. tutkimuksen tavoitteita, käytännön toteutusta, otoskokoa ja tutkimukseen liittyviä harhoja, jotka voivat vääristää tutkimustuloksia. Kurssin lopussa oli paritöihin liittyvät purkuseminaari, jossa samasta aiheesta parityönsä tehneet parit kävivät suunnitelmansa läpi ryhmässä ja tekivät suunnitelmista yhden esityksen lopulle vuosikurssille esitettäväksi. Luonnollisesti näissäkin oli läsnäolopakko. 

Koska NPE hyvin pitkälti perustui tilastotieteeseen, kurssilla tuli esiin paljon tilastotieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyviä termejä. Jos ei jo ennestään ollut selvää, nyt viimeistään oppi, millaisia asioita hyvässä tieteellisestä tutkimuksesta löytyy ja millaiset asiat puolestaan tekevät tutkimuksesta vähintäänkin kyseenalaisen. Varsinkin artikkelien arviointityöpajassa kevennyksenä ollut tutkimus suklaansyönnin ja Nobel-palkintojen määrän yhteydestä oli viihdyttävää luettavaa. ;) Arviointityöpajaa varten piti lukea etukäteen kolme artikkelia ja pohtia niihin liittyviä kysymyksiä, joita sitten käytiin läpi pienryhmissä kaikille pakollisessa arviointityöpajassa. NPE:n tietokoneharjoitukset käsittelivät pääasiassa tilastotieteeseen liittyvää terminologiaa ja tilastollisen analyysin tekemistä. Harjoituksissa käytettiin monesti SPSS-tilasto-ohjelmaa tai erilaisia epidemiologisia laskureita. Tilasto-ohjelmat tulevat useimmille tutuksi viimeistään lisensiaatin tutkielmaa tehtäessä. Harjoituksia oli neljä ja niissä oli useita kymmeniä kysymyksiä, mutta ohjeita tarkasti noudattamalla vastaukset sai aika helposti. Tietokoneharjoituksiin oli varattu lähes joka perjantaille aikaa tehdä ne opettajan valvovan silmän alla, mutta harjoitukset pystyi myös tehdä muulloinkin ja vaikka kotikoneellaankin, mikäli tarvittavan ohjelman latasi koneelleen.

Ilmaista terapiaa ja stressinpurkua luonnosta. Suosittelen.

Tietokoneen parissa touhuttiin myös pakollisten taudinpurkauspelien parissa. Pelejä oli yhteensä kolme ja niissä piti kohta kohdalta edetä todellisen taudinpurkaustilanteen mukaisesti. Annetun anamneesin perusteella piti miettiä, onko kyseessä epidemia, onko kyseessä tarttuva eläintauti ja soitetaanko läänineläinlääkärille vai ei, mitä tutkitaan seuraavaksi, mistä otetaan näytteitä, mitä tehdään kun tauti on todettu jne... Tämä yhdistettynä EPI:n projektityöhön sekä projektitöiden purkuseminaareihin oli mielestäni kaikista havainnollistavimpia ja opettavaisimpia harjoituksia koko blokissa. Niiden avulla sai hyvin käsityksen siitä, mitä kaikkea eläintautien vastustamiseen kuuluu ja miten taudinpurkaustilanteessa oikeasti edetään. 

Sekä EPI:n että NPE:n luennoilla oli välillä klikkeriäänestyksiä, jossa luennoitsija oli tehnyt valmiiksi luennon aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja me opiskelijat saimme vastata niihin painamalla klikkeristä nappia. Miten pienestä sitä voikaan innostua! :'D Mutta kyllä näistä äänestyksistä jossain määrin hyötyä varmasti oli, jos ei muuten niin ainakin heräsi haaveistaan, kun piti äänestää. Kaikenlainen oman ajattelun aktivointi varmasti edistää oppimista. Osa projektityöryhmistä oli tehnyt myös erilaisia äänestyksiä esitykseensä hyödyntäen netin valmiita visailusivustoja. Näissä kyselyissä sai välillä ihan kilpailla pisteistä, sillä nopeus ratkaisi! Leikkimielisiä kilpailuja ja visailuja rakastavana nämä olivat oikeasti tosi hauskoja ja samalla opettavaisia lisiä esityksissä. 

Lokakuun loppuun mennessä kaikkien piti vielä antaa palautetta kummastakin kurssista ja viimeisimpänä tosiaan siintää joulukuun yhteinen päätöstilaisuus, jossa on luvassa porkkanapullaa! :D Ehkä loppuun voisi vielä todeta, että thank god it's (almost) over! Vaikka alkuun Epidemiologian blokki ei erityisen työläältä vaikuttanutkaan, kyllä tässä on saanut oikeasti välillä ihan toden teolla paiskia töitä. Olen aika vakuuttunut siitä, että Epidemiologia on kuitenkin yksi tärkeimmistä kursseista tulevaisuuden työtehtävien kannalta, sillä tarttuvia eläintautien määrä ei varmasti ole vähenemässä Suomessa. Etelässä meitä uhkaa tällä hetkellä esimerkiksi afrikkalainen sikarutto, jota emme todellakaan halua Suomeen. Peräänkuulutan jokaisen ihmisen vastuullisuutta, sillä kun (mikä tahansa) tauti kerran Suomeen tulee, sitä ei välttämättä enää ikinä saada meiltä pois. 

P.S. Eläinsairaala alkaa pyöriä taas alusta Nelosella 9.11.2016 klo 9.20 alkaen, jos edellinen kierros meni joltain ohi! 

Tiedettä ja tutkimusta

Syyskuun lopulla syvennyttiin eläinlääketieteelliseen tutkimukseen JETin (Johdanto eläinlääketieteelliseen tutkimukseen) parissa ja alettiin puhua tulevasta kandidaatin eli kandin tutkielmasta sekä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmasta eli lisurista. Opetushan meillä tosiaan perustuu jatkuvasti päivittyvään tieteeseen ja tutkimuksia on opittava seuraamaan jo opintojen aikana. Työelämässä tietoa on osattava hakea itse ja päivittää siten omaa osaamistaan ja tietämystään.

JETin tavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija

• osaa kertoa tieteellisen ajattelun ja päättelyn periaatteista

• osaa kiinnittää huomiota tutkimuksessa käytettyyn koemateriaaliin ja sen otoskokoon

• osaa kertoa tieteellisen tutkimuksen toimintatavoista ja raportoinnista eettiset näkökohdat huomioiden

• tuntee koe-eläintoiminnan perusteet

• osaa käsitellä koe-eläimiä

• osaa tarkastella kriittisesti tietolähteitä ja kiinnittää huomiota tutkimustulosten näytön tasoon

• tuntee tieteellisen kirjoittamisen perusteet

Kandidaatin tutkielma on eläinlääkiksen kirjallisuuskatsauksena toteutettava opinnäytetyö. Moniin muihin tiedekuntiin verrattuna kandin tutkielma on hyvin lyhyt, vain 5-7 sivua ja sen tulee perustua tieteellisiin artikkeleihin. Kandiin kuuluu myös kypsyysnäyte, joka käytännössä tarkoittaa kirjoitetun tutkielman kielen arvioimista kielentarkastajalla. Lisäksi oma tutkielma tulee esittää kandiseminaarissa, joita on neljä yhden lukuvuoden aikana. Pääsääntöisesti kandin tutkielma tulee tehdä vuoden aikana siitä, kun on aiheen varannut, jotta aiheita ei hamstrattaisi ja varattaisi pitkiksi ajoiksi. Osa tekee kandinsa toisena vuonna, kuten itsellänikin on tavoitteena, osa vasta kolmantena vuonna. Kandidaatin tutkinto tulisi olla suoritettuna neljännen vuoden syyslukukauden loppuun mennessä, mutta ilmeisesti tässäkin on jonkin verran joustoa. Liian pitkälle kandin suorittamista ei kuitenkaan kannata venyttää, kuten ei muidenkaan kurssien suorittamista, sillä kuten olen yrittänyt aiemminkin sanoa, asiat alkavat helposti kasaantua, kun niitä lykkää.

JETiin kuului pienemmissä ryhmissä tutkijahaastattelutilaisuuksia, joissa tiedekunnan tutkijat kertoivat meneillään olevista tai jo tehdyistä tutkimuksistaan ja me opiskelijat saimme kysellä niistä. Näistä haastatteluista tuli tehdä myös yksin tai pareittain tiivistelmä, josta pääpiirteittäin selvisi kunkin haastatellun tutkimushankkeen tausta, tavoite ja hypoteesi, tutkimusmenetelmät, tulokset ja niiden tulkinta, johtopäätökset ja niiden merkitys sekä tulosten esittäminen viiteryhmille. Jos ei aiemmin ollut juuri kokemusta tieteellistä artikkeleista, näiden haastatteluiden ja ennakkoon saatujen taustamateriaalien perusteella kokemusta tuli varmasti roimasti lisää.

Lisäksi perehdyimme tieteellisen kirjoittamisen saloihin. Tieteellisellä tekstillä on oma määritelmänsä ja tietty rakenne, joka määräytyy kunkin tiedeyhteisön mukaan. Kävimme läpi tekstintyöstämismenetelmiä ja harjoittelimme kirjoittamista eri harjoitusten avulla. Puhuimme myös aikataulutuksesta ja suunnitelmien tekemisestä osana kirjoitusprosessia. Näistä toivottavasti oli apua monelle, vaikka itse myönnänkin oppineeni näitä asioita kantapään kautta.

Yksi JETin luennoista käsitteli koe-eläimiä, koe-eläintoimintaan liittyviä lakeja ja säädöksiä sekä koe-eläimien käsittelyä ja niille tehtäviä toimenpiteitä. Koe-eläintoiminnassakin tapahtuu jatkuvasti muutoksia ja päivityksiä parempaan suuntaan. Uusien tutkimustietojen perusteella esimerkiksi eläinten käsittelyä muutetaan eläimille mukavammaksi. Yhtenä päivänä pääsimme koe-eläinkeskukseen vierailulle. Tähän vierailuun sisältyi tutustumista koe-eläinkeskukseen ja sen toimintaan, käsittelyharjoituksia sekä demonstraatioita eläimillä. Valitettavasti kaikki vuosikurssiltamme eivät päässeet koe-eläinkeskukseen käymään, sillä paikkoja oli koko vuosikurssin kokoon nähden liian vähän tarjolla ja lisäksi jyrsijöitä tai kaneja omistavilta henkilöiltä oli pääsy ehdottomasti kielletty koe-eläinkeskukseen. Tämä kielto oli tautiriskin takia, mikä on ihan ymmärrettävää.

Koe-eläinkeskukseen menimme sisään pienissä, maksimissaan 5 hengen ryhmissä. Pukuhuoneessa piti riisua pois kaikki korut ja vaatteet alusvaatteita lukuunottamatta, jonka jälkeen pesimme ja desinfioimme huolellisesti kätemme ja pukeuduimme tietyssä järjestyksessä koe-eläinkeskuksen sukkiiin, haalareihin, käsineisiin, hengityssuojaimiin ja myssyihin. Tämän jälkeen astuimme yksitellen minuutiksi ilmasuihkuun, jossa ilmeisesti viimeisetkin rippeet ulkoisista mikrobeista poistuivat ilman puhaltaessa ympärillämme. Vasta sitten pääsimme varsinaisiin koe-eläinkeskuksen tiloihin, kaikki suojavarusteisiin pukeutuneina. Ei voinut olla miettimättä, että oikeastiko jokainen näissä tiloissa työskentelevä tekee tämän operaation joka päivä ja kulkee päivät pitkät lähes tunnistamattomana. Mutta pakkohan se on, eläimet on pidettävä terveinä, eikä tiloihin saa päästä mitään ylimääräistä. Ainakaan ei tarvitse miettiä, mitä pukea töihin päälleen!

Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/Mus

Kiersimme koe-eläinkeskuksen tiloissa eri henkilöiden opastamana kysellen ja ihmetellen asioita. Eläinten määrä näissä tiloissa oli melkoisen suuri, vaikka emme toki edes kaikkia niistä päässeet näkemään. Yhdessä huoneessa oli kuitenkin todella monia häkkejä ja huoneita oli useampia. Hiiret ja rotat oli numeroitu ja osa niistä osallistui joihinkin tutkimuksiin. Pääsimme itsekin harjoittelemaan hiirten ja rottien käsittelyä luennolla esiteltyjen tapojen avulla. Hiiret kyllä viipottivat melko kovaa karkuun, kun niitä yritti saada kiinni, mutta lopulta sekin onnistui. Eikä sopivan otteen ottaminenkaan kokemattomalle ollut helpoimmasta päästä, varsinkin kun hiirulaiset yrittivät päästä kääntymään ja puremaan vähänkin liian löysässä otteessa. Rotat olivat ehkä helpompia käsitellä isomman kokonsakin takia. Ainakin itselleni nämä pienet käsittelyharjoitukset olivat ehdottomasti hyödyllisiä, kun ei juuri ole näin pienten eläinten kanssa tullut pyörittyä. Ehkä osaan tulevaisuudessa ottaa jonkun lemmikkihiirestä tai -rotasta vastaanotolla asiantuntevalta näyttävän otteen ja tehdäkin eläimelle jotakin.

Käsittelyharjoitusten lisäksi näimme injektiodemonstraation, jossa rotalle injektoitiin NaCl:ää vatsaonteloon. Niin tässä kuin muissakin injektioissa anatomian tulee olla hallussa, jotta injektio menee todella sinne minne pitää ja varsinkin tutkimuksissa sillä voi olla tutkittavien aineiden imeytymisen ja kertymisen kannalta merkitystä, tökkääkö neulan suoleen vai vaikkapa maksaan. Myös verinäytteen ottamista demonstroitiin ajamalla rotan takajalasta karvat pois ja pistämällä reikä vena saphenaan. Varsinkin hiirellä on niin pienet verisuonet, että neulan pistäminen suoneen on haastavaa. Siksi on helpompi tehdä pieni reikä suoneen ja ottaa siitä tarvittava määrä verta talteen. Raajojen lisäksi verinäytteitä voidaan ottaa myös hännästä.

Kuva: http://www.procedureswithcare.org.uk/intraperitoneal-injection-in-the-mouse/ (<- tuolta löytyy myös video vatsaonteloon tehtävästä injektiosta)

Vaikka koe-eläintoiminnasta olisi mitä mieltä, monia meistä ihmisistä ei välttämättä olisi koskaan syntynytkään ilman eläimillä tehtyjä kokeita lääkkeiden ja rokotteiden kehityksen parissa. Historiasta löytyy melkoisia tautiepidemioita, joiden perusteella voidaan todeta eläinkokeiden olevan melko ratkaisevassa roolissa lääketieteen kehitykselle. Itse näen koe-eläintoiminnan jokseenkin tarpeellisena, mutta toki vaihtoehtoisia keinoja tulisi käyttää mikäli se vain on mahdollista ja eläinten kipu ja tarpeeton kärsimys tulisi minimoida.