Eväitä työelämään ja tulevaisuuteen

Viimeinen pakollinen, joskin aika mukava kurssirutistus eläinlääkiksessä oli Eläinlääkärinä työelämään -kurssi, joka toteutettiin 6 luentopäivän aikana, juuri ennen koronarajoitusten iskemistä yliopistollekin. Viimeisimpien päivien aikana tuli tosiaan päätös lähes kaiken lähiopetuksen keskeyttämisestä, mutta rajoitukset alkoivat vasta näiden luentojen jälkeen. Kaikkiaan aikamoinen lopetus meidänkin opinnoillemme.


Eläinlääkärinä työelämään -kurssin tavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija saa perustiedot työelämässä toimimisesta ja eläinlääkärin ammattiin liittyvästä yritystoiminnasta.

Opiskelija

• osaa laatia työnhakuasiakirjoja ja tuoda niissä esille oman osaamisensa 

• tuntee oikeutensa ja velvollisuutensa työelämässä 

• tietää oman alansa jatkokoulutusmahdollisuudet 

• tunnistaa työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen liittyviä keinoja 

• tuntee keinoja haastavien tilanteiden käsittelyyn 

• osaa toimia asiantuntijana mediassa 

• osaa viestiä omasta osaamisestaan, vahvuuksistaan ja intresseistään työnhakutilanteessa 

• ymmärtää oman osaamisen ja jatkuvan kehittämisen sekä elinikäisen oppimisen merkityksen 

• osaa toimia ristiriitatilanteissa asiakaspalvelussa

Helmikuussa kurssi alkoi yhden päivän jatko-opintoinfolla, loput päivät oli ohjelmoitu maaliskuun alkuun yhdelle ja samalle viikolle. Alkuun käytiin läpi tietysti perusasiat kurssin suorittamisesta ja aikataulusta ja saimme ohjeistuksen oman CV:n ja työhakemuksen kirjoittamisesta. CV:n kirjoittamiseen liittyen tuli paljon uusia näkökulmia, tosin osa vinkeistä ei ainakaan vielä tunnu oikein soveltuvan ainakaan perinteisempiin eläinlääkärin töihin hakiessa. Kurssin tehtäviin kuului tehdä oma CV, jota sitten myöhemmin käytiin pienissä ryhmissä CV-työpajassa läpi. Tämä oli ihan hauska tehtävä ja ainakin itse inspiroiduin tekemään mielestäni omannäköiseni CV:n ja kavereiden CV:itä oli mielenkiintoista käydä läpi sekä antaa ja saada kehitysehdotuksia. Pakko kyllä sanoa kuntasijaisuuksien näkökulmasta, että kukaan ei ole koskaan sijaisuutta hakiessani kysellyt CV:n perään, on vain toivotettu aika suorilta tervetulleeksi töihin. 

Jatko-opintoihin liittyen tuli aikamoinen infopaketti erilaisista mahdollisuuksista. Jos tieteellinen ura kiinnostaa, voi lähteä tohtorikoulutusohjelmaan ja väitellä tohtoriksi ihan kotimaassakin. Mikäli erikoistuminen kiinnostaa, vaihtoehtoina on kansainväliset erikoistumiset eri puolilla maailmaa (diplomaattitutkinto) tai kansalliset erikoistumiset kotimaassa (erikoiseläinlääkärikoulutus). Mitä ikinä päätyykään näistä tekemään, todennäköisesti jatko-opintoihin kuluu vähintään 4 vuotta täysipäiväisesti työskennellessä. Kansainvälisissä diplomaattitutkinnoissa on vaikka ja mitä vaihtoehtoja, mutta kyllä meillä Suomessakin on aika hyvät erikoistumisalat. Kansallisiin erikoistumisaloihin kuuluvat pieneläinsairaudet, hevossairaudet, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito, tarttuvat eläintaudit, ympäristöterveydenhuolto sekä elintarviketuotannon hygienia. Vaihtoehtoja siis todellakin löytyy. Ja mikäli erikoistuminen tai väittely ei ole tähtäimessä, on meillä eläinlääkäreillä silti lakisääteisesti velvollisuus päivittää tietojamme täydennyskoulutusten muodossa.

Tulevaisuus avoinna.

Ensimmäisen iltapäivän päätti paneelikeskustelu, jossa tohtorikoulutettava, pieneläinsairaalan interni, eurooppalaisen erikoistumiskoulutuksen ja useampi kansallisen erikoistumiskoulutuksen suorittaja tai suorittamassa oleva kertoi kokemuksistaan jatko-opintoihin liittyen. Mikään näistä jatko-opinnoista ei keskustelun perusteella vaikuttanut olevan mikään läpihuutojuttu (kuten ei mielestäni eläinlääkis yleensäkään...), joten sitoutumista asiaan todella vaaditaan. Onpa joku joutunut aivan yllättäen muuttamaan ohjaajansa perässä ulkomaille erikoistumisensa loppuunsaattaakseen. Kannattaneekin siis ottaa hyvissä ajoin etukäteen selvää, mitä jatkokoulutus oikeasti vaatii ja silti varautua siihen, ettei kaikkeen voi mitenkään varautua. Harmillisesti lähes kaikkien panelistien suusta kuului kyllä sama toteamus: vaikka erikoistumisen suorittaisi, ei se vaikuta palkkaan käytännössä juuri mitenkään. Eläinlääkäreiden voisikin ehkä sanoa erikoistuvan oman mielenkiintonsa ja oppimisen takia, ei rahananheuden takia.

Maaliskuun viikon ohjelma sitten sisälsi hyvin monipuolisen kattauksen melkein kaikesta mahdollisesta eläinlääkärin työhön etäisestikin liittyvästä. Osasta aiheista sai enemmän irti, osasta vähemmän. Osan aiheista olisi toivonut olevan jo aiemmin opinnoissa, ennen kandikesää. Maanantaina CV-asioiden lisäksi käytiin läpi rekrytointia työnantajan näkökulmasta. Eläinpelastustehtävistä oli oma parituntinen luentonsa varmaankin Suomen kokeneimman eläinpelastuksia tehneen palomiehen pitämänä. Tämän luennon aikana käytiin läpi paljon pelastusvälineitä, toimintatapoja, lainsäädäntöä ja työturvallisuutta eli todella hyödyllisiä asioita meille jokaiselle. Valvontaeläinlääkäri kertoi monipuolisesti työstään niin lainsäädännön, käytännöllisten vinkkien, motivaation kuin työn vaikeudenkin osalta. Vuosien kokemus puhui selvästi puolestaan.

Tiistaina puhuttiin heti alkuun pienyrityksen tuloista ja menoista, tästä sai paljon ajatuksia varmasti niin pieneläinklinikoille kuin kuntapraktiikkaankin. Jokainen asia, mitä eläimille tehdään tai myydään, tulisi muistaa laskuttaa ja mieluusti vähintään todellisten kulujen mukaan. Siis jokainen ruisku, neula, lanka, käsine, pesuaine jne. Varsinkin kirurgiassa käytettävät langat ovat yllättävän kalliita, mitä ei ehkä tule ajatelleeksi ennen kuin tajuaa vilkaista lääketukun laskua. Tämäkin luento olisi ollut kovin hyödyllinen ennen kandikesää, niin olisi itsekin muistanut laskuttaa asiakkailta sen, mitä itse on useista tarvikkeista maksanut, eikä olisi tehnyt niin paljon hyväntekeväisyyttä omaan piikkiinsä. 

Toinen tiistain iso asia oli luento hoitovirheistä ja vaikeista asiakaspalvelutilanteista. Keskustelimme paljon hyvien vuorovaikutustaitojen tärkeydestä kaikissa asiakaspalvelutilanteissa, karkeasti sanottuna sillä voi korvata jopa osan omasta osaamattomuudestaan. Kävimme läpi asiakkaan eri valitustapoja ja oli huojentavaa kuulla eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnassa (ELVA) toimineen eläinlääkärin näkemyksiä prosessista ja vinkkejä siitä, miten kannattaa dokumentoida melkeinpä kaikki, mitä omistajan kanssa on keskusteltu. Hyvin harvassa ELVAan tulevista lausuntopyynnöistä on todellisuudessa todettu tapahtuneen virhe. 

Tiistaina puhuttiin myös oikeuksista ja velvollisuuksista työelämässä. Heti alkuun kävimme läpi tätä hieman monimutkaista termistöä ja eroja eläinlääkärin erilaisissa rooleissa työelämässä. Eläinlääkäri voi olla siis työntekijä, viranhaltija työsopimuksella, viranhaltija virkamääräyksellä (esim. kunnaneläinlääkäri) tai ammatinharjoittaja. Näihin liittyen puhuttiin mm. virkavastuusta, työsopimuksista, koeajasta ja työturvallisuudesta, joista on aiemminkin onneksi jo puhuttu. Iltapäivän viimeinen luento käsitteli eläinlääkärin roolia mediassa ja somessa. Mediapuolta on käsitelty jonkin verran muutamilla kursseilla aiemminkin, mutta sosiaalisen median osuus on jäänyt hieman vähemmäksi. Hyvä pointti mielestäni luennolla oli se, että esimerkiksi yhteiskunnallinen aktiivisuus kuuluu Eläinlääkäriliiton eettiseen ohjeistukseen ja se, että tämä meidän koulutuksemme on meille verorahoilla maksettu. Tietynlaiseen avoimuuteen olen ainakin itse aina pyrkinyt (siksi kai tämä blogikin) ja mielestäni koulutuksemme saisi olla vieläkin avoimempi (toki vaitiolovelvollisuuden sallimissa rajoissa). Pidän myös tärkeänä sitä, että eläinlääkärit kertovat oman osaamisalueensa asioista mediassa, koska siellä liikkuu niin paljon väärää tietoa, mutuilua ja kokemus- ja muiden asiantuntijoiden lausuntoja.

Orion Eläinlääkkeiden illallinen kutosille Tuohilammella.

Keskiviikkona aloitimme aamun arvotyöpajalla, jossa pohdiskeltiin ensin itsenäisesti omia arvoja ja kehittämiskohteita, sitten pienissä ryhmissä sitä, millainen eläinlääkäri haluaisi olla. Muiden kanssa keskustellessa tuli esiin paljon hyviä asioita, joista ihan kaikkiin ei ehkä voi täysin aina itse vaikuttaa, mutta ainakin voi yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan. Iltapäivällä oli vuorossa luennot eläinlääkärin urapolusta elintarvikepuolen valvontaan sekä toinen luento urapolusta Korkeasaaren johtajaksi. Päivä päättyi eläinlääkärin työelämän muutoksiin, jossa käsiteltiin mm. soteuudistusta ja ympäristöterveydenhuollon ja siten myös eläinlääkintäpuolen jättämistä soten ulkopuolelle, kunnallisen päivystysjärjestelmään mahdollisesti joskus tulevia muutoksia sekä yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia eläinlääkärin työkenttään.

Torstaina koko päivä keskittyi työterveyteen ja työhyvinvointiin. Aamu alkoi eläinlääkärin työterveyden luennolla, jossa keskusteltiin eläinlääkärin työhön liittyvistä terveydellisistä ongelmista. Kirjasimme Flingaan hyvin perinteisen listan, johon varmasti ainakin jokainen kuntapraktiikkaa tehnyt on törmännyt: mm. väsymys ja väsyneenä ajaminen, henkinen kuormitus, fyysinen kuormitus, työergonomian puute, tarttuvat taudit (zoonoosit), tapaturmat ja säteily (röntgen!). Päivystyksissä suorituskyky heikkenee univajeen myötä ja 24 tuntia valvoneen toimintakyky vastaan noin 1 promillen humalatilaa. Ei liene yllättävää, että työtapaturmia sattuu eniten juuri yövuorossa, noin 30 % enemmän kuin päivällä. Toisella luennolla eräs eläinlääkäri kertoi rohkeasti omasta urapolustaan, myös työuupumuksestaan ja siitä selviämisestään. Työuupumus alkaa olla jo pelottavan yleistä eläinlääkäreillä, mutta edelleen aihe tuntuu olevan valitettavan tabu. Onneksi asiasta yhä enemmän puhutaan, vielä kun jokainen itse ymmärtäisi omat rajansa ennen loppuunpalamistaan... Myös päivän kolmannella luennolla puhuttiin eläinlääkärin työhyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä keinoista selvitä erilaisista tilanteista, kyseisen luennoijan jo aiemmilta kursseilta tuttuun humoristiseen tapaan. 

Iltapäivä käytettiin työhyvinvointi-työpajaan. Ensin pohdittiin omia vahvuuksia, sitten mietittiin parin vahvuuksia. Puhuttiin stressaavista tilanteista, miten stressiä voisi purkaa ja omista rentoutumiskeinoista. Paljon tuli hyviä ideoita kollegoilta. Kaikilla varmasti ne omat, itselle parhaat tavat rentoutua, eikä kaikki sovi kaikille. Toinen tykkää tehdä fyysisiä asioita, toinen rentoutua sohvalla. Työpaja oli ihan mukavaa jutustelua, mutta työpajan vetäjällä tuntui olevan kova kiire edetä asioissa, ja keskustelut pienryhmissä tai pareittain jäivät monesti vähän kesken. 

Perjantaina saimme yrittäjänäkökulmaa eläinlääkärille, kun pieneläinklinikan perustaja, nautapuolen osakeyhtiön perustaja ja hevospraktikko kertoivat omista urapoluistaan ja kokemuksistaan. Jokainen vaikutti olevan tyytyväinen omaan yritykseensä ja sen toimintaan, vaikka varmasti aina löytyy jotain kehitettävää. Nämä kolme luentoa selkeästi kannustivat yrityksen perustamiseen, mikäli sellaiseen kiinnostusta on. 

Näiden lisäksi piti vastata opiskeluun liittyvään HowULearn-kyselyyn, jossa kyseltiin mm. omia opiskelutapoja ja opiskelun kuormittavuuteen liittyviä kysymyksiä. Tämä oli ihan mielenkiintoinen kysely ja lopuksi omia "tuloksiaan" sai vertailla muiden vuosikurssilaistemme tuloksiin. Ihan viimeinen kurssin suorittamiseksi vaadittu asia oli kokovuosipalautteen täyttäminen 6. vuoden päätteeksi. Näitähän olemme vuosittain täyttäneet ja tiedekunta on jatkuvasti kehittänyt opetustaan näiden vastausten ja antamamme palautteen perusteella. Kokonaisuudessaan tämä kurssi oli hyvin kattava ja monipuolinen paketti työelämää ajatellen, ja sanoisin, että kaikki kurssin tavoitteet täyttyivät aika hienosti. Vaikka keväällä odottikin jo joko töihin pääsemistä, kevään valinnaiskursseja tai valmistumista, kyllä näistä luennoista ja varsinkin keskusteluista oli paljon iloa. Tämä oli myös hyvä katkaisu kaiken elintarvike- ja valvontapuurtamisen jälkeen, kun aihepiiri oli suhteellisen kevyt ja käsitteli monia tulevaisuuteen liittyviä asioita. 

Kuohuvaa kuuden vuoden urakan päättäneille!
Kiitos kuvan ottajalle, valittettavasti en tiedä kuka sen on ottanut, kuva lainattu wa-ryhmästä.

Viimeisen luennon jälkeen kilisteltiin maljoja ja otettiin pakolliset kuvat koko vuosikurssista luentosalissa, ennen kuin porukka hajaantui eri suuntiin - osa tosiaan töihin, osa valinnaiskursseille, osa harjoitteluun, osa lomalle. Tietämättämme sitä vielä, tämä oli toistaiseksi viimeinen kerta, kun koko porukalla olimme koossa. Tarkoituksena oli juhlia yhdessä kuuden vuoden urakkamme päättymistä, yhteistä taivaltamme ja valmistumistamme, mutta toistaiseksi korona on jäädyttänyt suunnitelmamme. 

Isoveli valvoo

Viimeisimpien pakollisten opintojen joukkoon kuului parin viikon Ympäristöterveydenhuollon harjoittelu itse hankitussa harjoittelupaikassa. Käytännössä tämä tarkoitti siis jonkun kunnan tai kuntayhtymän valvontayksikköä. Ajallisesti harjoittelun sai suorittaa, kunhan Elintarvikehygienian ja Ympäristöterveyden kokonaisuudet oli käyty läpi, mutta tenttejä ei vielä ollut tarvinnut läpäistä. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön ja valvonnan luennoilla käyminen ennen harjoitteluajankohtaa varmasti ainakin itselläni helpotti harjoittelun suorittamista. Haasteellista harjoittelun suorittamisesta teki meidän vuosikurssimme osalta keväinen korona-epidemia, kun osa harjoittelupaikoista päätti sulkea ovensa jopa kokonaan ja osa siirtyi täysin "etäharjoitteluun". Koska harjoittelu kuitenkin oli pakollista valmistumisemme kannalta, vaihtoehtoisiakin tapoja selvitettiin harjoittelun toteuttamiseksi. 

Ympäristöterveydenhuollon oppimistavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija perehtyy ympäristöterveydenhuollon keskeisten tehtävien käytännön suorittamiseen sekä siihen liittyvään lainsäädäntöön.

Opiskelija

• osaa suorittaa ympäristöterveydenhuoltoon liittyviä erityyppisiä valvontatehtäviä käytännössä
• tuntee käytännössä kunnallisen päätöksentekoprosessin
• hahmottaa ympäristöterveydenhuollon toimintakentän ja eläinlääkärin roolin siinä 

 

Harjoittelun sai suorittaa yhdessä tai useammakin osassa tai jopa parissa eri paikassakin, ja jopa yksittäinen poissaolopäivä ilman korvausvaatimusta sallittiin. Kovin vaihtelevia käytäntöjä tuntui olevan eri harjoittelupaikoissa, myös jo ennen koronarajoituksia. Toisissa paikoissa pääsi hyvinkin paljon osallistumaan eri tarkastuksille, toisissa puolestaan harjoittelu oli pääasiassa papereiden pyörittelyä, eli esimerkiksi vanhojen päätösten läpikäymistä. Koronan seurauksena monella etäharjoittelu aiheutti itseasiassa huomattavasti enemmän työtä kuin varsinainen harjoittelu tarkastuskäynteineen olisi aiheuttanut. 

Viikki, kevät 2020

Harjoittelusta piti tehdä harjoittelupäiväkirja, johon annettiin jälleen tarkat ohjeet etukäteen perehdyttäväksi. Päivittäin piti kirjata tiettyjä asioita ja listata lainsäädäntöä, joka kyseisen harjoittelupäivän aiheisiin liittyi. Koin ainakin itse helpoimmaksi tavaksi kirjoittaa harjoittelupäiväkirjaa aina päivittäin hahmotellen edes nopeasti tiettyjä asioita, koska harjoittelun edetessä asiat vain unohtuivat helposti. Ja varsinkin kun oli useampia tarkastuskäyntejä, oli helpompi pysyä kärryillä siitä, mikä käynti oli milloinkin ja mihin lakipykälään sen käynnin asiat liittyivätkään.

Omassa harjoittelussani pääsin mielestäni aika hyvin mukaan tarkastuskäynneille niin valvontaeläinlääkärin kuin terveystarkastajienkin kanssa. Teimme eläinsuojeluvalvontaan liittyviä käyntejä, terveydensuojeluvalvontaa ja elintarvikehygieniaan liittyviä käyntejä, mm. Oiva-tarkastuksia aika monipuolisesti ja luonnollisesti näihin liittyvien papereiden täyttäminen ja lueskelu auttoi jälleen ymmärtämään päätöksentekoprosessia paljon paremmin kuin pelkät luennot aiheesta. Oiva-tarkastuksissa käytettävä lomakepohja on itseasiassa todella hyödyllinen tukimateriaali tarkastuksien aikana ainakin näin vasta-alkajalle ja toivoisin jotain samantyyppistä käytettäväksi eläinsuojeluvalvontaankin. Jonkinlaisen tarkastuslistan avulla muistaisi tarkistaa kaikki oleelliset asiat, eikä joku yksittäinen kohta unohtuisi kovin helposti. Toki eläinsuojelupuolella oma substanssiosaamiseni on ehkä kuitenkin aika paljon paremmalla tolalla kuin elintarvikehygienian, joten todennäköisesti kovin pitkään ei sellaista tukilistaa tarvitsisi uran aikana käyttää. 

Harjoittelu oli aika mukavaa, ja pidin siitä, että tarkastajat antoivat minunkin harjoittelijana pohtia ja tehdä asioita itsenäisesti jopa tarkastuksilla, vaikken toki kaikkea osannutkaan. Vaikka en ehkä koekaan mitään valvontapuolta ainakaan toistaiseksi itseäni erityisesti kiinnostavana osa-alueena, oli kuitenkin hienoa nähdä näitä työnsä hallitsevia ammattilaisia työssään. Päivät eivät olleet mitään täysiä 8-tuntisia pakkopullarutistuksia, vaan yleensä pääsin hyvin ajoissa lähtemään kotiinkin (naputtelemaan sitä harjoittelupäiväkirjaa). Ihmiset olivat mukavia, vaikka monenlaisia kommentteja suhtautumisesta eläinlääkäriopiskelijoihin olenkin joiltakin vuosikurssilaisistamme kuullut. Ehkä tämän harjoittelun myötä tuli kuitenkin hieman rohkeampi ja avoimempi mieli työstä valvonnan parissa, mikäli sille tielle joskus päättäisin eksyä. 

Elämää ja elintarvikehygieniaa

Näin kevään korvilla ja varsinkin tämän koronan mukanaan tuomien rajoitusten myötä viime syksyn muistelu tuntuu aika haastavalta. Järkevämpi ihminen olisi varmaankin kirjoittanut nämä postaukset valmiiksi jo heti silloisten opintojen ohella, mutta vähemmän järkevä ihminen yrittää nyt sitten muistella menneitä aikoja samalla kun miettii kovasti tulevaa. Tosi helppoa siis, kuten varmasti ymmärrätte. Onneksi sentään jotakin olen näistä kursseista naputellut jo muistiin opintojen aikanakin.

Viimeinen syksy eläinlääkiksen penkeillä koitti syyskuun alussa alkaneen Elintarvikehygienian parissa. Kyseessä oli pari kuukautta kestävä kurssikokonaisuus, jonka suoritettuaan sai peräti 15 op - eli enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä eläinlääkiksen kurssista lisuria lukuunottamatta. Suhteellisen laajasta kokonaisuudesta olikin kyse, joten kovin kevyesti tätäkään ei oikein voinut ottaa, jos halusi päästä tentistä läpi. Tentti olikin sitten ihan oma tarinansa...

Suurin osa vuosikurssistamme sinnitteli tämän (ja kutosen muutkin pakolliset opinnot) loppuun valmistumisen toivossa. Osa jäi nauttimaan vielä työelämästä kolme vuotta voimassa olevien väliaikaisten oikeuksien mahdollistamana, ja toisaalta joitakin aiempien vuosikurssien opiskelijoita liittyi seuraamme oltuaan esimerkiksi työelämässä tässä välissä. Vaikka koulun penkillekin oli omalla tavallaan ihan hauska palata pitkästä aikaa, oli monilla meistä aika kova into jo päästä työelämäänkin ja motivaatio näihin ei-niin-kliinisiin aiheisiin oli poissa vähän hukassa. Aika monet meistä tuskailivat näitä kutosen opintoja jo alusta saakka, osa vähän myöhemmin, ja kyllä jotkut näistä tykkäsivätkin. Pakko kuitenkin sanoa itseni ja monen muunkin puolesta, että olisi ollut todella haastavaa palata näihin opintoihin pidemmän työntekoputken jälkeen, kun jo nyt oli havaittavissa kaikenlaisia vaikeuksia. Toisille se voi kuitenkin sopia. Lähtökohtaisesti tuleville eläinlääkäreille suosittelen kuitenkin lämpimästi tutkinnon suorittamista loppuun "normaalissa" kuuden vuoden aikataulussa.





Monet kutosvuoden opinnoista voivat tuntua kummallisilta perinteistä eläinlääkärin työnkuvaa eli sitä praktiikkaa ajatellen. Miksi ihmeessä eläinlääkiksessä opiskellaan elintarvikehygieniaa, ympäristöterveyttä, elintarvike- ja ympäristötoksikologiaa ja ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä ja valvontaa? Tiesitkö, että näiden em. asioiden parissa itseasiassa työskentelee todella paljon eläinlääkäreitä? Eläinlääkärin opintoihinhan kuuluu jo kandivaiheessa hyvin paljon mikrobiologiaa ja moni mikrobi itseasiassa voi elellä sekä eri eläinlajeissa että myös ihmisessäkin, osa aiheuttaa sairauksia ja osa taas normaalitilanteessa ei. Kun meillä on jo niin laaja perusosaaminen näistä mikrobeista, onkin aika loogista laajentaa tietämystä hieman humaanipuolelle, erityisesti elintarvike- ja vesivälitteisen patogeenien osalta. Lisäksi varsinkin elintarvikepuolta mietittäessä eläinlääkäreillä oikeastaan on varmasti paras käsitys koko elintarviketuotantoketjun eri osa-alueista aina pellolta pöytään.

Elintarvikehygienian oppimistavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija

• ymmärtää elintarvikkeissa esiintyvien patogeenisten mikrobien merkityksen kuluttajan terveyden kannalta

• tuntee koko elintarviketuotantoketjun riskien hallinnan pääpiirteet

• osaa arvioida eri elintarvikeryhmien hygieenistä laatua ja turvallisuutta

• pystyy arvioimaan ja tunnistamaan elintarvikkeiden prosessoinnin ja pakkaamisen keskeiset riskitekijät

• osaa tutkia ja arvioida patogeenisten mikrobien esiintyvyyttä elintarvikkeissa

• osaa käyttää mikrobiviljelytekniikoita ja pystyy selittämään molekyylibiologisten tekniikoiden periaatteen sekä perustelemaan, milloin niiden käyttö on tarkoituksenmukaista

Kymmenien luentojen (joista vain osa oli pakollisia) lisäksi kurssin ohjelmaan kuului itsenäisesti tehtäviä labrakertaustehtäviä, useita pakollisia labratöitä, pari pikkutarkkaa verkossa tehtävää välitenttiä, projektityö labroineen, yritysvierailuja, sieniexcu, pari muuta ryhmätyötä tai harjoitusta ja sitten se surullisenkuuluisa varsinainen tentti. Alkuunhan meille ei edes kurssialustalta julkaistu sitä kaikkea, mitä oli edessä. Ehkä olisimme kaikki ahdistuneet siitä työn määrästä niin paljon että olisi jäänyt leikki kesken. Omien aikataulujen suunnittelun kannalta olisi ollut kyllä mukavampaa, kun olisi saanut etukäteen merkittyä kalenteriinsa kaiken oleellisen.

Suomaisemaa Tuohilammelta.

Luennot olivat pääsääntöisesti aika mielenkiintoisia, varsinkin erilaisten ruokamyrkytyksiä aiheuttavien patogeenien läpikäynti oli oikein opettavaista. Se kävi varsin selväksi, että oikeasti kaikki lievemmät ruokamyrkytystapaukset eivät edes tule selville, sillä lievästi oireilevat ihmiset eivät välttämättä ilmoittele pienemmistä ripuleistaan mihinkään ja oireet lievittyvät monesti hyvinkin nopeasti. Toki omasta mielestä tuntui vähän raskaalta opiskella sitä, milloin mikäkin patogeeni aiheuttaa ihmiselle oireita ja minkälaisista oireista on kyse, kun oma mielenkiintoni on ennemminkin eläinten ripuleissa (jos niissäkään) kuin ihmisten. Silti pitää eläinlääkärinäkin tiettyjä asioita vain osata, esimerkiksi zoonooseista meihin eläinlääkäreihin ja muihinkin ihmisiin vaikuttava kryptosporidioosi, josta suurin osa eläinlääkärinaluista saa henkilökohtaista kokemusta yleensä klinikkavuoden opintojen aikana. Mutta pakko myöntää sekin, että näiden opintojen myötä oma hygieniatietoisuus muuttui ehkä vielä astetta neuroottisemmaksi tiedostavammaksi. Tieto lisää tuskaa.

Laboratoriotöissä keskityttiin ensimmäiset pari viikkoa ruokamyrkytysbakteereihin. Labroissa toimittiin aika itsenäisesti, mikä alkuun tuntui kankealta, kun edellisistä labroista oli ainakin yli vuosi aikaa. Näytteitä otettiin, tehtiin laimennussarjoja ja rikastusliemiä, maljavaluja ja pintaviljelyjä, laskettiin pesäkkeitä ja yritettiin miettiä miten paljon pesäkkeitä oikeasti näytetemateriaalissa olikaan laimennukset huomioiden, tehtiin puhdasviljelyitä, varmistustestejä ja gramvärjäyksiä eli siis ihan sitä kaikkea mitä normaalisti labroissa tehdään. Maitoviikolla labroissa tutkittiin maidosta eristettyjen patogeenien mikrobilääkeherkkyyttä, maidon mikrobilääkejäämiä tiloilla käytettävällä Delvotestillä sekä maidon peroksidaasiaktiivisuutta ihan samoilla menetelmillä kuin aiemmissakin labratöissä. Aistinvaraiseen arviointiin liittyvissä labraharjoituksissa haisteltiin ja ihmeteltiin mm. kalaa, jauhelihaa ja broileria eri muodoissa sekä kananmunien koostumusta ja vanhenemista. Onneksi ei yleensä tule ihan yhtä pahanhajuisia elintarvikkeita omassa keittiössä vastaan kuin näissä harjoituksissa käytetyt vanhentuneet valmisteet olivat. Toki opimme myös sen, että aina niitä pahanhajuisia, pilaantumisesta varottavia muutoksia ei haista, esimerkiksi kun liha on hienosti upotettu kaikki hajut peittävään marinadiin...

Mikrobilääkeresistenssiä.

Yksi iso osa tätä koko kurssia oli tosiaan tuo pienissä ryhmissä tehtävä projektityö, joka tänä vuonna keskittyi valmissalaattien säilyvyyteen ja ruokahävikkiin. Kaikille ryhmille oli ostettu jokin valmissalaatti kaupasta (sai myös hankkia oman salaatin, mikäli jostain syystä halusi), niitä muhitettiin +6°C:ssa jääkaapissa hieman yli viimeisen käyttöpäivän ja sitten tutkittiin, mitä kaikkea kivaa salaatin syövereistä löytyikään. Näitä salaattejahan tulisi säilyttää alle +6°C:ssa, mutta todellisuudessa ihmisten jääkaapeissa on monesti aivan liian lämmin useille herkästi pilaantuville elintarvikkeille. Näistä salaattitutkimuksista kirjoitettiin projektityön raportti hävikkinäkökulmaa huomioiden. Jokainen ryhmä joutui lisäksi antamaan vertaispalautetta ja vertaisarvioimaan kaksi muuta raporttia ja tietenkin itsearvioimaan omansa. Tällä projektityöllä pystyi vaikuttamaan myös kurssin päätösarvosanaan, mutta valitettavasti mitään tenttikysymystä sillä ei pystynyt täysin korvaamaan.

Yksi kurssin ryhmätöistä käsitteli elintarvikeyrityksen riskinhallintaa ja kriittisten hallintapisteiden tunnistamista. Terminä HACCP kuulostaa ehkä aavistuksen pelottavalta, mutta itse ryhmätyö oli kyllä aika yksinkertainen. Makkaratöissä tutustuimme makkaran valmistukseen liittyviin kiemuroihin. Pääsimme itsekin tekemään makkaraa ja tutkimme, miten esimerkiksi suola- tai nitriittipitoisuus vaikuttavat makkaroiden koostumukseen. Pääsimme myöhemmin itsekin tutkimaan ja maistelemaan ihan käytännössä valmiita makkaratekeleitämme.

Eläinlääkärinalkujen tekemää makkaraa.

Kurssilla oli pari vierailua, joista toinen järjestettiin erilaisiin pääkaupunkiseudun elintarvikeyrityksiin ja toinen oli sitten syksyinen sieniexcursio. Elintarvikeyrityksiä oli hyvin monipuolisesti, oli lihaa, kalaa, kasviksia, maitotuotteita ja eineksiä käsitteleviä yrityksiä, joista kukin opiskelija pääsi valitettavasti vain yhteen kohteeseen vierailemaan. Kävimme kuitenkin vielä yhteisesti näissä vierailukohteissamme tekemiämme havaintoja läpi, oli ihan mielenkiintoista päästä kuulemaan mitä kaikkea eri yrityksissä tehdään ja millaisia ongelmakohtia niissä mahdollisesti oli.

Sieniexcursiolle Orionin Tuohilammelle suuntasimme bussilla saappaiden ja ämpäreiden kera. Ensin kuuntelimme erään sieniasiantuntijan sieniluentoa ja sitten pääsimme seikkailemaan Tuohilammen ympäristöön erilaisia sieniä etsien. Lopuksi sienet koottiin yhteen eri pöydille, joko itsenäisesti sieniä sopivankuuloisiin lajeihin yhdistellen tai enimmäkseen niin, että sieniasiantuntija totesi sienen olevan jotain ihan muuta ja käytännössä hän sitten järjesteli sienet sopivaan järjestykseen. Kävimme ainakin lähes kaikki sienet läpi ja ihmettelimme porukalla miehen kunnioitettavaa sienitietämystä. Puoliakaan näistä tiedoista en itse varmasti enää muista, mutta hyvä muistutus tuli miestä kuunnellessa siitä, että kannattaa poimia ja syödä vain sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistaa vaarattomiksi. Ja miten tämä liittyy sitten eläinlääkäreihin? No, ainakin sieni on elintarvike ja toisaalta praktiikassakin aina välillä vastaan tulee vaikka minkälaisia sieniä syöneitä eläimiäkin... ehkä siis hyvä tietää jotakin ainakin sienten myrkyllisyydestä. Ja näin opiskelijan näkökulmasta koko päivän happihyppely luonnossa luentojen täyttämän syksyn keskellä tekee hyvää, puhumattakaan Orionin erinomaisista tarjoiluista!

Sieniretken saaliita.

Tentti järjestettiin ensimmäistä kertaa sähköisenä salitenttinä pääsääntöisesti omilla läppäreillä samassa luentosalissa naputellen, eikä se ihan täysin ongelmitta sujunut. Tehtävinä olleet esseet olivat aika laajoja aihepiiriltään ja niistä taisi parhaimmillaan joistakin saada jopa 15 pistettä. Käsin kirjoittaessa olisi kyllä käsi ollut aika turta... Tentissä ilmenneiden ongelmien takia saimme kuitenkin joustoa ja tentin pisterajoja hieman laskettiin. Omaan suoritukseeni olen ihan tyytyväinen, vaikka täydellisestä ei voi missään nimessä puhuakaan, tärkeintä itselleni oli päästä tentistä läpi ja hyvin pääsinkin. Ja oli kyllä erittäin hyvä että pääsinkin heti läpi, kun olen noita uusintatenttien kysymyksiä myöhemmin kuullut...

Kaikkiaan Elintarvikehygienia oli todella monipuolinen kokonaisuus ja vaikken ehkä itseäni näekään kovin vahvasti toistaiseksi tätä osa-aluetta koskevissa työtehtävissä, on tästä paljon hyötyä ihan yleissivistyksen ja normaalin elämänkin kannalta. Olisi itseasiassa varmaan ihan hyvä, jos ihan tavallisetkin ihmiset kävisivät näitä asioita enemmän läpi ja ymmärtäisivät tiettyjä perusteita paremmin. Ja varsinkin elintarvikealan toimijoiden toivoisi ymmärtävän näitä asioita vähän keskimääräistä paremmin, mutta tämän kutosvuoden myöhemmät opinnot ovat osoittaneet ettei se aina ihan mene niin...

Korona-kuulumisia

Tervehdys täältä koronan hankaloittaman eläinlääkiksen lopputaipaleen keskeltä! Kirjoittelut ovat viime aikoina useistakin syistä jääneet aika vähiin, korona tosiaan yksi niistä. Virologia ja epidemiologia kuuluvat meidän eläinlääkäreidenkin opintoihin ja ehkä keskimääräistä ihmistä enemmän tästäkin pandemiasta ymmärrämme (vaikka epidemiologian asiantuntijoiden määrä onkin vaikuttanut nousseen eksponentiaalisesti vähintään samaa vauhtia uusien todettujen tartuntojen kanssa). Ehdimme juuri tuossa viikko sitten viimeistellä viimeisen pakollisen luentokurssimme, jossa se reilu 70 vuosikurssimme ihmistä kökötti viikon ajan tiiviisti luentosaleissa, kun sitten seuraavalla viikolla astuivat voimaan tiukemmat rajoitukset luentojen osallistujamäärien suhteen. Ja sitten tilanne muuttui vielä entisestään.

Tällä hetkellä osa meistä kutosista on joko jo valmistumassa tai suorittamassa valinnaisia kursseja, joiden suoritustavat muuttuivat etänä kuunneltaviksi luennoiksi ja etätehtäviksi. Näiden kuuden vuoden omien opintojeni aikana meillä ei pahemmin ole ollut mahdollisuutta kuunnella luentoja etänä tai katsoa tallenteita (paitsi nyt jokunen luento kuudennen vuoden opinnoista), joten nyt tiedekuntamme opetushenkilöstö otti aimo harppauksen kohti nykyaikaa. Olen myös kuullut huhuja, että nykyisin ensimmäistenkin vuosien opetuksessa on jo panostettu etäopiskelumahdollisuuksiin. Molemmissa on toki puolensa, mutta on ollut hienoa huomata, että nämä etäluennotkin ovat järjestyneet oikein hyvin ja ehkä näitä jatkossakin aletaan ottaa enemmän mukaan tiedekuntamme opetukseen.

Köynnös, vähän kuin korona, leviää vähitellen.

Tällä hetkellä korona vaikuttaa aika lailla meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Vaikka itse olisi perusterve eikä riskiryhmässä, lähipiiristä taitaa aika monelta löytyä sitten niitä, joiden takia kannattaisi vähän miettiä asioita tarkemmin. Ja ihan myös siksikin, että nämä tällä hetkellä voimassa olevatkin rajoitukset hankaloittavat ainakin jollain tasolla aika monen elämää ja lisärajoitukset tekisivät elämästä todennäköisesti vielä hankalampaa. Oman navan tuijottamisen sijaan pitää osata ajatella muitakin, joihin omat teot voivat vaikuttaa.

En ole omasta tilanteestani oikeastaan tällä hetkellä huolissani. Tämä saattaisi vaikuttaa elämääni siten, että valmistumiseni viivästyy, mutta toisaalta esimerkiksi vasta vuodenkaan päästä valmistuminen ei juuri mitenkään vaikuta tämänhetkiseen elämääni. Vuosikin on loppujenlopuksi niin lyhyt aika. Töitä pystyy tekemään väliaikaisillakin oikeuksilla, mutta toki vakituisen työn kannalta valmistuminen on tärkeää.


Älkää ottako turhia riskejä. Pysykää terveenä ja pysykää mahdollisuuksien mukaan kotona.