Pykäläviidakon vankina

Kuudennen eli viimeisen opiskeluvuotemme kevään korkkasi tammikuussa käyntiin Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö ja valvonta -kurssi. Tämä kokonaisuus käsitti vinon pinon luentoja, joista osa oli pakollisia ja osa vapaaehtoisia, pakollisia lakiharjoituksia sekä pakollisen seminaarityön perinteistä tenttiä unohtamatta. Välillä nämä kaikki pakolliset ohjelmat vaativat meiltä opiskelijoilta melkoista sinnikkyyttä ja sitkeyttä istua luentosaleissa, vaikka sitten myöhemmin kevään ja koronan edetessä tulikin jopa hieman ikävä takaisin luentosaleihin.

Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön ja valvonnan osaamistavoitteista sanotaan näin:

Opiskelija

• ymmärtää valvonnan tieteellisen perustan

• tuntee riskinarvioinnin perusteet

• ymmärtää valvontasuunnitelman tarkoituksen ja sisällön

• käsittää ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän lainsäädäntökokonaisuuden ja osaa käyttää lainsäädäntökokoelmia ympäristöterveydenhuoltoon liittyvissä valvontatapauksissa

• osaa suorittaa tarkastuksia kiinnittäen huomiota olennaisiin seikkoihin sekä soveltaa asianmukaisella tavalla aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä

• tuntee kunnallisen hallinto-organisaation ja päätöksentekomallin

• osaa valmistella ja muotoilla hallintopäätöksen sekä soveltaa pakkokeinoja asianmukaisella tavalla päätöksenteon tukena

Lainsäädännön toista puolta eli sitä tulkintaa on käyty läpi useilla kursseilla eläinlääkiksen aikana. Tällä kurssilla kerrattiin osittain myös tulkintaa, mutta myös itse lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyviä asioita virkamiesnäkökulmasta. Luennoilla käytiin läpi niin elintarvikepuoleen liittyvää lainsäädäntöä kuin terveydensuojelua, riskiperusteisia tarkastuksia ja riskinarviointia, asumistervesvalvontaa, eläinsuojeluvalvontaa, kuntien maankäyttöä, vesilaitosten ja alkutuotannon valvontaa, petostapauksia ja kunnallishallinnon perusperiaatteita. Varsinkin kunnallishallinnon luento-osuudet olivat kyllä ihan yleissivistäviä kokonaisuuksia päätöksentekoprosesseista ja havainnollistivat hyvin ainakin itselleni sen, ettei kyse ole aina kovin yksinkertaisesta ja helposta polusta.

Lakiharjoituksissa etsittiin lainsäädännöstä vastauksia visaisiin kysymyksiin, kuten siihen, pitääkö sienestäjän tehdä toiminnastaan ilmoitus jollekin, jos hän myy keräämiään sieniä kuluttajille. Nämä olivat tavallaan ihan "hauskoja" tehtäviä, koska näitä varmaan oikeassakin elämässä joutuu enemmän tai vähemmän selvittelemään, mutta pakko kyllä myöntää että lainsäädännön tulkitseminen ja asiaan liittyvien eri lakipykälien etsiminen ja hyppiminen pykälästä toiseen aiheutti vähintään joka toiselle meistä harmaita hiuksia. Olisi helppoa, jos asiat olisivat kirjattuna yhteen ja samaan lakiin, mutta ei. Ensin on lakeja ja sitten niitä täydennellään erilaisilla asetuksilla ja päätöksillä. Ja sitten ne kaikki pitää vain osata löytää. Ei ole aina ihan helppoa meille, jotka sentään jotain näistä asioista tiedämme jo valmiiksi ja osaamme suunnilleen hakea oikeista paikoista, joten ei voi ehkä olettaa myöskään että ihan kaikki tavalliset tallaajat löytäisivät nämä tiedot kovin helpolla.

Random kuva Viikistä viime keväältä.

Seminaaritöissä valmisteltiin hallinnollisia päätöksiä muutamiin eri aiheisiin liittyen eli harjoiteltiin käytännössä niitä asioita, mitä oltiin luennoilla jo aiemmin käyty läpi. Aiheet liittyivät esimerkiksi sisäilmaongelmiin, uimavesiin, lihan alkuperään, raakamaitoon tai kalalaitoksen valvontaan. Työt tehtiin pienryhmissä ja niissä sai aika vapaasti itse päättää sen, miten prosessi etenee, kunhan aiheeseen liittyvät asiakirjat olivat lainsäädännön mukaiset. Näitä käytiin sitten yhdessä läpi posterikävelynä toisten esittäessä omia seminaaritöitään muille ja tuttuun tapaan arvioinnissa käytettiin vertaisarviointia apuna.

Tentissä ei ollut kuulemma ideana opetella ulkoa kaikkea lainsäädäntöä, vaan sisäistää asioita, mutta ainakin itsestäni tuntui kyllä että turhan paljon asioita piti opetella ulkoa. Nämä lakikiemurat ja niiden tulkinta ovat kuitenkin sellaisia, että kuka tahansa meistä päätyykään niitä lukemaan ja tulkitsemaan, niitä ei kerralla sisäistä vaan asia vaatii toistoja ja käytännöllisempää selvitystyötä, siis sellaista työtä kuin lakiharjoituksissa ja seminaarityössä oli. Ihan mikään läpihuutojuttu ei siis tämäkään tentti ainakaan itselleni ollut, vaan vaati ihan samalla lailla istumalihaksia ja pänttäämistä kuin kliinisemmätkin aiheet opinnoissamme. Mutta tämä tentti oli eläinlääkiksen viimeinen tentti! Harmi vain, että tenttituloksia joutui hetken odottelemaan, eikä uusintatenttiin joutumisen pelossa uskaltanut ihan täysillä vielä riemuita.


Valvonta ja lakiasiat saattavat tuntua ajatuksena aika tylsiltä, mutta varmasti osalle meistäkin heräsi luennoilla ainakin pieni mielenkiinto pääsääntöisesti kello 8-16 tapahtuvaan "siistiin sisätyöhön" kandikesän jäljiltä. Näitä asioitahan pääsi ainakin jossain määrin soveltamaan ihan käytännössäkin sitten Ympäristöterveydenhuollon pariviikkoisessa harjoittelussa, siitä lisää varmasti vielä myöhemmin omassa postauksessa.