Teurastamolla harjoittelemassa

Yksi opintoihimme kuuluvista harjoitteluista on kolmosvuoden Lihantarkastukseen painottuva tarkastuseläinlääkäriharjoittelu, joka tarkoitti kahden viikon viettämistä teurastamolla. Kaikilla taisi olla ainakin jonkinlainen kosketus teurastamoon entuudestaan joko jo semmarikurssilta tai sitten viimeistään Broilerpäivältämme syyslukukaudella. Nimensä mukaisesti tässä harjoittelussa keskityttiin lihantarkastukseen ja vitosvuonna on sitten erikseen vielä viikon pituinen Teurastamovalvontaan painottuva tarkastuseläinlääkäriharjoittelu. Lihantarkastus-kurssin aikana käytiin läpi hyvin pitkälti kaikkea tähän kolmosen harjoitteluun liittyvää, joten aika hyvin oli jo ennalta tiedossa, mitä harjoittelulta odottaa. Toki asioiden näkeminen käytännössä on aina vähän erilaista, varsinkin kun mukaan tulee erilaisia ääniä ja hajuja.

Lihantarkastukseen painottuvan tarkastuseläinlääkäriharjoittelun tavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija osaa käytännössä

• suorittaa itsenäisesti lihantarkastuksen (ante mortem ja post mortem) 

• tehdä itsenäisesti lihantarkastuspäätöksiä 

• valvoa eläinten tarttuvia tauteja ja zoonooseja 

• valvoa eläinsuojelua (eläinkuljetukset, eläinten käsittely teurastamolla, tainnutus) 

• pitää lihantarkastuksesta kirjanpitoa  

• tarkastaa ja ottaa huomioon ketjuinformaation tietoja itsenäisesti  

• valvoa teurastus- ja teurastamohygieniaa tarkastuseläinlääkärin apuna  

• valvoa omavalvonnan ja HACCP:n toteutumista tarkastuseläinlääkärin apuna  

• valvoa teurastamoa valvontasuunnitelman mukaisesti tarkastuseläinlääkärin apuna 

Teurastamoharjoittelun ajankohta valittiin kolmosvuoden poikkeavan aikataulun mukaisesti jo kakkosvuoden keväällä muiden kurssien aikataulutuksista johtuen, mutta tarkempien harjoittelupaikkojen valinta tapahtui vasta lokakuussa. Lokakuussa saimme siis valita ja yrittää sopia keskenämme kuka menee millekin teurastamolle tiettyinä viikkoina. Kaikille ei ollut harjoittelupaikkoja ns. normaalin lukuvuoden puitteissa, vaan osa joutui suorittamaan harjoittelunsa loma-aikoina, riippuen omista aikatauluista ja kolmosen muista kursseista. Ajankohdasta riippuen teurastamoksi pystyi valita nauta-, sika-, broileri- tai poroteurastamon. Poroteurastamolle harjoittelun järjestäminen piti hoitaa itsenäisesti ja sinne otettiin harjoittelijoita vain silloin, kun poroja edes jonkin verran teurastettiin, muuten olisi ollut aika hiljainen harjoittelu edessä. Muille teurastamoille ilmoittauduttiin Weboodin kautta. Osa teki koko kahden viikon harjoittelunsa samassa teurastamossa, osa viikon yhdessä ja viikon toisessa teurastamossa.

Poroja Body Worlds - Animal inside out -näyttelyssä

Teurastamoharjoittelun suunnitteleminen ja järjesteleminen ei ollut varmaan suurimmalle osalle meistä mikään läpihuutojuttu, sillä itse harjoittelupaikan saamisen lisäksi ongelmia aiheutui majoituspaikkojen metsästämisestä ja kulkemisesta teurastamolle. Etelä-Suomessa oli tänä vuonna hyvin niukasti eläinlääkäriharjoittelijoita ottavia teurastamoita, joten aika harva pystyi edes miettimään kulkemista pk-seudulta teurastamolle päivittäin. Teurastamopaikan valintaan vaikutti monilla se, mistä pystyi kätevimmin itselleen (ja ehkä kaverillekin) majoituksen järjestämään. Majoituksessa jouduttiin hyödyntämään sukulaisia, kavereita, tuttavia, kumminsiskonmumminkaimoja, oppilaitosten asuntoloita ja telttailuakin olen kuullut jonkun joskus harrastaneen. Ihan ilmaiseksi ei siis tämäkään harjoittelu toteutunut, kustannuksiin kannattaa varautua vaikkei niistä juuri mitään erityisemmin mainita.

Ennen omaa teurastamoharjoittelua oli tietenkin huolehdittava Salmonella-näytteistä, joiden tulosten piti ehtiä saapua ennen harjoittelun alkua. Salmonella-todistus piti sitten esittää teurastamon tarkastuseläinlääkärille ensimmäisenä päivänä. Lisäksi samaan teurastamoon samana ajankohtana menevistä harjoittelijoista yhden tuli olla yhteydessä teurastamon johtavaan tarkastuseläinlääkäriin käytännön asioiden, kuten auton pysäköinnin, päivittäisen aikataulun ja ruokailumahdollisuuksien selvittämiseksi. Jossakin harjoitteluohjeessa muistaakseni kiellettiin liiallinen meikki kasvoilla, tekokynnet ja -ripset, mikä saattoi tulla joillekin yllätyksenä. Varusteet saatiin käsittääkseni joka teurastamolla talon puolesta, joten niitäkään ei tarvinnut itse raahata mukanaan. Eli sitten piti vain enää löytää oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...

Itse harjoitteluun liittyi 36-sivuinen ohje-/raportti-nivaska, jossa sivujen määrää lisäsi eläinlajikohtaiset taulukot liittyen teurastamossa harjoiteltaviin asioihin, hylkäyssyihin, tainnutusmenetelmiin, tainnutuksen seurantaan sekä tajunnan tason havainnointiin. Tätä raporttia ei sellaisenaan pitänyt palauttaa, vaan tänä vuonna raportoimme harjoittelusta parilla e-lomakkeella ihan vastaavia asioita kuin tässä ohjeessa oli lueteltu. Se, mitä harjoittelussa pääsi itse tekemään, vaihteli ilmeisesti hieman teurastamoittain, mutta ohjeena oli kuitenkin harjoitella itse tarkastuseläinlääkärin tehtäviä eikä vain seurata niitä vierestä. Lihantarkastusta harjoiteltiin teuraslinjassa ja/tai sivuraiteella (jonne lihantarkastajat ohjasivat tarkempaa huomiota tai isompia poistoja vaativat ruhot) ja eläinlajista riippuen se sisälsi visuaalisen arvioinnin lisäksi myös tiettyjen elinten tai osien tunnustelua ja viiltelyä. Hylkäyssyistä listattiin taulukkoon niiden yleisyyttä oman harjoittelujakson aikana eläinlajeittain. Ruhojen katselusta ja hylkäyssyiden seuraamisesta saattoi olla jotain hyötyä koeobduktiota ajatellen, mikäli koeobduktiossa sattui tulemaan vastaan sellainen eläinlaji, jota oli teurastamolla useamman sadan ehtinyt nähdä. Ja mikäli ehti teurastamoharjoittelunsa tehdä ennen omaa koeobduktiotaan.

Lehmä Body Worlds - Animal inside out -näyttelyssä

Harjoitteluun kuului myös tainnutuksen seuranta joko yksittäistainnutuksessa 100 eläimeltä, ryhmätainnutuksessa 25 tainnutuskehdosta tai -laatikosta tai yhden tunnin ajan riippuen siitä, kumpi täyttyi ensin, aika vai eläinmäärä. Tässä arvioitiin sitä, tarvittiinko uusintatainnutusta vai ei. Toinen seurattava asia oli tajunnan tason havainnointi 100 eläimen tai yhden tunnin ajan. Tajunnan tasoa arvioitiin sorkka- ja kavioeläimillä piston yhteydessä ja siipikarjan sähköallastainnutuksessa ennen viiltoa tai kaasutainnutuksessa ripustuksen yhteydessä. Seurattaviin asioihin kuului mm. hengityksen säännöllisyys, suoristautumisrefleksi, silmän liikkeet ja räpyttely, ääntely sekä kornea- ja palpebraalirefleksien testaaminen. Vaikka lopetettavan eläimen katsominen ei ehkä tunnu kaikista mukavimmalta kokemukselta, en itse kokenut tilanteessa oikein toteutettuna mitään pahaa. Kun tilat ja laitteet toimivat ja ovat hyvässä kunnossa ja lopetuksen tekevät ammattitaitoiset, asiansa osaavat ihmiset, ajattelen tämän olevan nopea ja kivuton tapa päättää elämä ilman turhaa kärsimystä.

Osalla vuosikurssistamme oli varmasti Lihantarkastus-kurssin alussa ennakkoluuloja ja pelkoja varsinkin teurastamoharjoittelua koskien. Näitä ajatuksia toki on varmasti ollut jo eläinlääkikseen hakiessakin, mutta kannattaa yrittää suhtautua aiheeseen neutraalisti. Teurastamoharjoittelu on pakollinen osa tutkintoa ja eläinlääkärit ovat tärkeässä asemassa turvallisen elintarvikeketjun luomisessa ja valvomisessa. Ketään tuskin pakotetaan töihin teurastamolle, jos sinne ei oikeasti töihin halua, mutta opintojen aikana nämä välttämättömät osaset nyt vain on suoritettava voidakseen toimia eläinlääkärinä Suomessa. Luennoilla monesti puhuttiinkin luennon aiheeseen liittyvästä etiikasta ja kerrottiin ja perusteltiin käytännön toimia, joiden perusteella pystyi itse muodostamaan oman mielipiteensä asiasta. Välillä ihmisillä on ikäviä ja vääriä mielikuvia teurastustoimintaan liittyvistä asioista, koska kunnon tietoa asioiden todellisesta laidasta ei ole. Eläinlääkäri on asiantuntija, jonka tulee tietää teurastukseen liittyvät faktat ja perustella päätöksensä ja näkemyksensä niillä.

Kuten jo Lihantarkastus-kurssin postauksessa kerroin, Suomessa on esimerkiksi kiellettyä teurastaa eläimiä tainnuttamatta niitä ensin eli uskonnolliset rituaalit, joihin tyypillisesti kuuluu verenlasku ilman tainnutusta, on Suomessa eläinsuojelulain nojalla kiellettyä. Kuitenkin halal-lihaksi luokiteltavassa menetelmässä on ilmeisesti sallittua laskea veret yhtäaikaisesti tainnutuksen kanssa, mutta näin saa eläimen teurastaa vain teurastamossa tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa. Uskonnollisia teurastuksia ilman tainnutusta ei siis saa suorittaa edes kotiteurastuksessa. Parin vuoden takaa löytämäni lehtijutun perusteella Suomessa taitaa olla neljä teurastamoa, joilla tehdään halal-teurastuksia. Ne eivät mitään salaisia tietoja varsinaisesti ole, sillä Eviran sivuilta löytyy kyllä listaus kaikista alan toimijoista.

Sian pään poikkileikkaus, kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

Teurastamoharjoittelusta on riittänyt paljon keskusteltavaa kavereiden kanssa ja harjoitteluun on tullut monesti palattua sen jälkeenkin. Myös harjoittelun aikana oli hyvä päästä keskustelemaan asioista teurastamon tarkastuseläinlääkäreiden kanssa ja kysellä suoraan heiltä kaikkia mieltä askarruttavia asioita. Kaikilla teurastamoilla asioita ei hoideta samalla tavalla, mikä johtuu jo pelkästään eläinlajikohtaisten erojen lisäksi laitteiden ja linjastojen eroistakin, mutta eroja on jonkin verran myös toimintatavoissakin. Joitakin hankalampia tilanteita läpikäytäessä on joutunut miettimään, mitä itse olisi tehnyt, mitä olisi voinut tehdä toisin tai olisiko voinut tehdä mitään. Aina ei ole olemassa helppoa ja oikeaa vastausta, sillä sen lisäksi että toimitaan eläinten parissa, toimitaan myös ihmisten parissa ja kommunikointi ja viestin perille saaminen ei ole aina helppoa.

Itse suhtaudun harjoitteluuni aika positiivisesti ja olen ihan tyytyväinen, että pääsin tämänkin osan elintarvikeketjusta näkemään ja kokemaan. Teurastustoiminnan seuraaminen antaa lisää perspektiiviä ja ymmärrystä, ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn neuvomaan ja perustelemaan teurastukseen liittyviä asioita niin asiakkaille kuin tarvittaessa toimijoillekin. Kahden viikon aikana ehti nähdä ja kokea kaikenlaista ja väitän kyllä oppineeni tämänkin harjoittelun aikana jälleen kerran paljon uutta, sellaista, mitä ei pelkästä kirjasta lukemalla voi mitenkään oppia tai ymmärtää. Ja kun on omin silmin nähnyt sen, miten tarkoilla haukansilmillä lihantarkastajat havaitsevat normaalista poikkeavat ruhot tai ruhonosat, voin aika turvallisin mielin jatkossakin syödä lihani. Toki valtavien lihamäärien näkeminen omin silmin sai miettimään lihankulutusta yleisesti ja myös ihan omalla kohdallakin. Onneksi sekin oli havaittavissa, että ruhoista hyödynnetään kaikki mitä vain pystytään eri tavoin hyödyntämään.

Teurastamossa sivutuotteiksi päätyvät ruhonosat tulee olla selkeästi merkitty ja eri sivutuoteluokkaan kuuluvat osat jatkokäsitellään eri tavoin.

Teurastukseen liittyen lisätietoa löytyy paljon esimerkiksi Eviran sivuilta:
Usein kysyttyä teurastuksesta

Halal-lihaan liittyen löytyy varmasti monenlaisia keskusteluja ja juttuja, tässä muutama oma poimintani:
Eviran Sari Salmisen kommentteja ja halal-teurastuksen käytäntöjä
Kankaanpään halal-teurastamon suunnitelmista
Halal-teurastamosta ja halal-lihan kysynnästä

Näissä parissa viimeisessä jutussa itseäni häiritsee "nylkemisestä" puhuminen, kun selkeästi tarkoitetaan teurastamista. Toki teurastukseen kuuluu nylkeminen, sillä harva haluaa lihaa karvojen kera syödä. Nylkeminen varmaankin kuulostaa brutaalimmalta ja myy paremmin kuin pelkästä teurastamisesta puhuminen, mutta synonyymejä nylkeminen ja teurastaminen eivät missään nimessä ole. Nylkeminen tarkoittaa nahan poistoa eläimen ruhosta ja se on yksi osa teurastusprosessia.