Vinkkejä hakukevääseen

Hihhei, vihdoinkin kauan odotettu väliviikko! Aikamoista hulabaloota nämä viime viikot ovat olleet, joten tauko todentotta tulee tarpeeseen. En aio koko väliviikkoa viettää koneella istuen, mutta suunnitelmissa oli kirjoitella ja ajastaa jokunen postaus muutamista mielessäni viime aikoina pyörineistä asioista.

Helmikuu vaihtui jo maaliskuuksi ja pääsykoelukemisessa alkaa vauhti kiihtyä. Olen itse aiempina vuosina seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin lääkikseen kuin eläinlääkikseenkin hakevien blogeja hakeakseni niistä vertaistukea. Viime keväänä tosin tein omasta mielestäni viisaan päätöksen, ja jätin Älyvuodon ja blogien pakonomaisen lukemisen vähemmälle, samaten myös päivitin omaa blogiani hyvin harvakseltaan. Älyvuoto on todella hyvä paikka hakea vertaistukea ja etsiä vastauksia ongelmallisiin tehtäviin, mutta siihenkin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Älyvuodossa on paljon viisaita ja "viisaita" ihmisiä, joilta voi saada hyviäkin vastauksia. Itse ihastelin ja kauhistelin joidenkin älyvuotajien tiedon määrää, mutta sitten aloin pohdiskella, että samat nippelitietojakin pullollaan olevat ihmiset saattoivat hakea ties kuinka monetta kertaa lääkikseen. Olen itsekin siis useamman kerran hakenut, siitä ei ole kyse, ja ehdottomasti mielestäni pitää hakea vaikka useammankin kerran saavuttaakseen unelmansa! Kyse on siitä illuusiosta, jonka nämä kaikkitietävät ihmiset luovat pääni sisälle eli ihan täysin omasta korvienvälistäni. Kuinka paljon he osaavatkaan asioita, joista muistan itse vain etäisesti kuulleeni... Mutta miksi he eivät ole silti päässeet sisälle? Auttaako netissä asioiden ruotiminen heitä pääsemään sisään kouluun? Itseäni ei auttanut, päinvastoin.

Muiden blogien ja Älyvuodon lukeminen vain lisäsi tuskaa, kun mietti miten paljon joku olikaan käyttänyt päivässä aikaa opiskeluun. Opiskeluun käytetyllä ajalla ei ole merkitystä, vain itse oppimisella on. Onnekseni ymmärsin tämän jossain vaiheessa, ja oma opiskeluni muuttui kellon tuijottamisesta pyrkimykseen asioiden syvällisemmästä ymmärtämisestä. On ihan turha murehtia, mitä joku toinen osaa ja mitä minä itse en osaa. Kaikki eivät mitenkään voi osata kaikkia asioita täydellisesti.

Älä vertaa itseäsi muihin. Unohda kello ja keskity oppimiseen.

Kulutin hakukevääni päivät hyvin epäsäännöllisen aikataulun mukaan, tosin mitään varsinaista aikataulua ei ollut. Omana henkireikänäni toimi liikunta lukemisen lomassa ja uskonkin sen lievittäneen sopivasti lukemisen tuomaa stressiä ja ahdistusta. Oli päiviä, jolloin saatoin lukea 6 tuntia, välillä päiviä jolloin luin 3 tuntia, välillä en lukenut ollenkaan. Harvemmin tunteja kertyi yli 8, en itseasiassa muista opiskelinko yhtenäkään päivänä niin kauan. Pidin paljon taukoja ihan sen mukaan, väsyttikö vai ei. Tauot kestivät ehkä 15 - 30min, välillä vähän kauemminkin. Saatoin nukkua pienet päiväunet ja jatkaa taas lukemista "uusin silmin" ja kirkkain ajatuksin. Välillä tosin päiväunetkin venähtivät ja huomasin nukkuneeni parikin tuntia. Tämä kuitenkin toimi itselläni hienosti, koska liian väsyneenä en vain yksinkertaisesti pysty omaksumaan asioita niin, että ne oikeasti jäisivät muistiini. Kevätauringon alkaessa paistaa oli vaikea jaksaa pysytellä sisätiloissa lukemassa, mutta nautiskelin auringonpaisteesta kirjojen kanssa sohvalla maaten.

Pidä riittävästi taukoja.

Nämä eläinlääkiksen ovet voivat aueta, kun tekee tarpeeksi töitä!

Opiskelin käytännössä koko kevään ajan kotona, koska laiskuuttani en jaksanut lähteä kirjastoon. Mietin kyllä sitä monestikin ja se ehkä olisi saattanut tehostaa opiskeluani. Kotona on aika paljon virikkeitä ja ylimääräisiä kiinnostuksenkohteita, joten ajatukset saattavat välillä päästä harhailemaan. Toisaalta niitä virikkeitä voi hyödyntää tauoillaan. Kotona on helppo lähteä etsimään lisätietoa jostain aiheesta, jos kaipaa lisäselvitystä. Älyvuoto ja Solunetti olivat itselläni eniten käytössä. "Palkitsin" itseni silloin tällöin blogeja lukemalla ja niistä saikin aina välillä lisämotivaatiota.

En siis käynyt valmennuskurssia, mutta varmasti siitä voi hyötyäkin olla. Riippuu varmasti hyvin paljon ihmisestä. Toiset omaksuvat tietoa paremmin itse, toiset tarvitsevat ulkopuolista apua. Pystyin hyvin lukemaan ja etsimään lisätietoa sekä ratkomaan tehtäviä itsenäisesti. Valmennuskursseilta saatava vertaistuki ja palaute oppimisesta voi olla hyödyllistä, mutta ei missään nimessä välttämätöntä. Itselläni oli aika vanhat Valmennuskeskuksen materiaalit käytössä. En edes muista miltä vuodelta ne olivat, mutta ihan hyödyllisiäkin tehtäviä niissä oli. Väitänkin, että vähän vanhemmillakin materiaaleilla selviää oikein hyvin. Fysiikan ja kemian peruslait ja -laskut eivät vanhene, joten ihan hyvin voi säästää muutaman roposen ja tyytyä vanhempiin materiaaleihin.

Etsi itsellesi sopiva lukupaikka.

Monissa hakijoiden blogeissa tehdään välillä turhankin suuri numero käytettävistä kirjoista. Lukion oppimäärä pitäisi kuitenkin selvitä hyvin kirjasarjasta riippumatta, joten en lähtisi panikoimaan tämän takia. Jälleen kerran, omat kirjani eivät todennäköisesti olleet kaikista uusinta painosta. Eivätkä välttämättä parhaat mahdolliset sarjatkaan, mutta kirjojen lisäksi tietoa löytyy nykyisin niin helposti netin kautta, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä kaikkea itselleen hankkii. Käytin lisäksi joitakin muita tiedonlähteitä. Galenos löytyy kirjahyllystä, mutta lisäksi hyödynsin Tiedon Maailma -kirjasarjaa. Erityisesti sarjan kirjat Elämän kehitys, Monipuoliset aivot, Fysiikan maailma, Lääketieteen kehitys ja Ihmeellinen ihminen toivat paljon uutta mielenkiintoista lisätietoa ja motivaatiota lukemiseeni. Yleensä joku näistä kirjoista olikin sänkyni vieressä ja luin muutaman sivun ennen nukkumaanmenoa.

Etsi lisätietoa epäselvistä asioista, mutta älä takerru pikkuasioihin.

Tiedon Maailma -kirjasarja

Kuten jo viime syksynä sanoin, en ollut koko hakukevääni ajan nenä kiinni kirjassa, vaan näin kavereitani ja tein myös muutaman pienen reissunkin irtiottona lukemiseen. Varmasti jollakin toimii tiukka kuri, aikataulut sekä linnoittautuminen neljän seinän sisälle, mutta kaikille se ei sovi. Eikä pidäkään sopia. Oma pääni tarvitsi paljon muutakin kuin biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. En kuitenkaan täysin siis lusmuillut, vaan ahkerat lukemiset palkittiin ansaitulla hauskanpidolla. Liian ankara ei saa olla itselleen, vaan jokainen eläinlääkikseen hakeva varmasti muistaa sen, että niin mieli kuin kroppakin tarvitsee lepoa!

Anna itsellesi armoa ja luo itsellesi sopiva opiskelumenetelmä.

Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kannattaa tiedostaa oman opiskelunsa vahvuudet ja heikkoudet ja suunnitella hakukeväänsä sen mukaisesti. Opiskelutapoja on varmasti yhtä monta kuin on hakijoitakin. Eläinlääkikseen päässeiden blogienkaan perusteella ei ole olemassa vain yhtä oikeaa menetelmää.