Pienistä paloista kokonaisuuksiin

Ensimmäiset kolme viikkoa opinnoista alkavat olla takanapäin ja sen myötä ensimmäiset tentit lähestyvät! Solut ja kudokset alkavat olla hiljalleen muistissa ja ehkä luidenkin latinankielisistä nimistäkin jotain jo muistaa. Monista muista opinahjoista poiketen tahti on ollut alusta saakka aika tiivis, mutta pakko on ollakin tulevia kursseja ajatellen. Soluja ja kudoksia on nyt opiskeltu kolme viikkoa ja tentti on sitten neljännellä viikolla. Luuoppia on myös takana kolme viikkoa, mutta ensi viikolla on vielä mahdollisuus omatoimiseen luupreparaattien tutkailuun parina päivänä ja tentti on viidennellä viikolla opintojen aloituksesta.

Lukujärjestyksessä päivät ovat monesti aika väljiä, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaiken "vapaa-ajan" voisi käyttää pelkkään hauskanpitoon. Luennoilla käydään asiat aika nopeasti läpi, joten hyödyllisintä lienee perehtyä itse käsiteltävään asiaan ennen luentoa ja kysellä luennon aikana tarkennuksia epäselvistä asioista. Toki pelkästään luentoja kuuntelemalla tai luentoprujuja lukemallakin varmasti omasta lähtötasostaan riippuen oppii jotakin, mutta hyvän oppimistuloksen kannalta en välttämättä suosittele kokeilemaan. Nämä ensimmäiset kurssit ovat kuitenkin täynnä sitä pohjatietoa, joka myöhemmillä kursseilla on välttämätöntä. Voi olla aika ikävää huomata tulevilla kursseilla, ettei ymmärräkään mitä processus (= uloke) tarkoittaa tai minkälaiseen osaan articularis (= nivelpinta) viittaa. Ja on varmasti ikävää puhua dorsaalisen (= selänpuoleinen) sijaan ventraalisesta (= vatsanpuoleinen) tai sekoittaa carpus (= ranne) ja cranium (= kallo) keskenään diagnooseja tehtäessä.

Solut ja kudokset -kurssilla lähdettiin liikkeelle soluelimistä ja solun rakenteesta. Erilaisista kudoksista perehdyttiin mm. epiteelien, tukikudosten, lihaskudosten ja hermokudoksen sekä lisäksi ihon rakenteeseen, tehtäviin ja uusiutumismekanismeihin. Histologian osuuteen kuului näiden kudostyyppien piirtely ja lyhyt kuvaus eri rakenteiden tehtävistä. Aivan kaikkia rakenteita ei tarvinnut piirtää, osassa riitti pelkkä rakenteen tarkastelu mikroskoopissa.

Luuoppi alkoi lyhyellä latinan oppitunnilla. Pohdimme mihin latinaa tarvitaan eläinlääkärin työssä ja kävimme lyhyesti läpi latinan kielen rakennetta ja ääntämistä. Myöhemmin kävimme läpi substantiivien ja adjektiivien deklinaatioita eli taivutusluokkia. Latina on kieli siinä missä muutkin ja englannin kielessä on paljon sanoja latinasta. Osassa oppikirjoistamme ei ole edes latinankielisiä termejä vaan ne ovat englanniksi, mutta monesti on aika yksinkertaista kääntää sanoja englannista latinaksi. Varsinainen luiden opiskelu alkoi pään osteologialla edeten eturaajan, takaraajan ja vartalon luihin. Pelkkä yksittäisten luiden opiskelu ei suinkaan riitä, vaan monissa luissa on useita aukkoja, kuoppia, uurteita, harjanteita ja ulokkeita. Kaikilla on yleensä oma nimensä ja eri eläinlajeilla nämä rakenteet ja osa luistakin saattaa erota toisitaan. Pikaisella silmäyksellä luuopin monisteessamme on yli 450 latinankielistä rakennetta, jotka tulisi tämän kurssin jälkeen kutakuinkin osata.

Luiden opiskelussa monilla on käytössä anatomian flash cardit, joista on varmasti apua rakenteiden kertaamisessa. Kirjojen kuvat eivät aina ole kovin selkeitä, joten osteologian harjoitustyöt ovat ehdottoman tärkeät oppimisen ja ymmärtämisen kannalta. Harjoitustöissä käydään kunkin harjoituskerran luurakenteet läpi pienryhmissä ja lopuksi vielä opettajan kanssa. Opettajilta saa aina pyydettäessä apua, sillä oikeiden rakenteiden tunnistaminen tässä vaiheessa opintoja on aika oleellista. Moni kanssaopiskelijoistani on sanonut, että harjoitustöissä aika menee kuin siivillä luita ihmetellen. Aikaa yhden päivän harjoitustyökertaan on varattu noin 3 tuntia (lukujärjestyksen mukaan tauot huomioiden oikeasti 4 tuntia, mutta harva poistuu dissektiosalista kesken harjoitustöiden tauolle), mutta usein harjoitustöistä selviytyy hyvin 2 tunninkin aikana turhia hosumatta.

Lisää mielenkiintoa opintoja kohtaan on varmaankin monella herännyt dissektiosaliin mentäessä tai sieltä pois tultaessa, sillä vieressä on patologian sali, jossa monesti onkin ollut kuolleita eläimiä avattavana. Eläinten avaamista on ollut ihan mielenkiintoista seurata sivusta, vaikka siitä onkin vain osan päässyt näkemään. Ennenpitkää pääsemme itsekin osallisiksi dissektioihin.

Soluja, kudoksia ja luuoppia

Ensimmäinen virallinen opiskeluviikko on takana ja nyt on jo hieman päästy opiskelun makuunkin. Eläinlääkiksessä opinnot eivät ihan täysin noudata periodijärjestelmää ja tosiaan tuo lukujärjestys on ihan omanlaisensa. Ensimmäiset kurssimme ovat Solut ja kudokset sekä Luuoppi. Näiden kahden kurssin parissa pakerretaan aina syyskuun loppuun saakka, jolloin molemmista kursseista on luonnollisesti omat tenttinsä. Lisäksi lukujärjestys täyttyy tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opinnoilla sekä englannin kieliopinnoilla.

Alkuun on vaikea arvioida, mitä kaikkia kirjoja kannattaa hankkia itselleen. Vanhemmilta opiskelijoilta on onneksi saanut jonkinlaista arvioita kirjoista ja niiden tarpeellisuudesta, mutta jokainen tietysti päättää itse mitä ostaa. Mikäli kaikki kirjat aikoo hankkia uusina, tulee niille aika komea kokonaishinta. Moni vanhemmista opiskelijoista on kuitenkin halukas myymään omia vanhoja kirjojaan ja Facebookissa myyntipalstalla käykin kova kuhina. Kirjastostakin löytyy jonkin verran kurssikirjoja lainattavaksi, mutta mikäli kaikki 70 haluaa lainata samat kirjat, aika huonosti käy. Laina-aika kurssikirjoissa on pari viikkoa, joten ihan koko kurssin ajaksi laina-aikaa ei siis heru.

Ensimmäisten kurssien kirjoja

Opinto-oppaassa Solut ja kudokset -kurssin kuvauksessa kerrotaan näin:

Opiskelija osaa

• selittää solun perusrakenteen
• selittää solun perustapahtumat (solunjakautuminen ja solukuolema), tunnistaa nämä tapahtumat kudosleikkeissä sekä selittää niiden merkityksen kudoksissa
• selittää peruskudosten (epiteeli, tukikudos, hermokudos, lihaskudos) sekä ihon rakenteen sekä tunnistaa nämä kudosleikkeissä
• verrata eri peruskudosten rakenteita ja selittää rakenteiden merkityksiä kudoksen ja elimistön toiminnalle
• käyttää valomikroskooppia itsenäisesti
• selittää keskeisimmät kudosten tutkimusmenetelmät (histologiset perusvärjäykset ja immunovärjäykset)

Solut ja kudokset -kurssiin kuuluu luentojen lisäksi mikroskopointia, joista osa tapahtuu ohjatusti ja osa omatoimisesti. Ohjatussa mikroskopoinnissa on läsnäolopakko. Histologian harjoitustyöt voi suorittaa joko piirtämällä vaaditut rakenteet opetuspreparaateista käsin tai valokuvaamalla mikroskoopin kameralla. Värikynät kannattaa teroittaa valmiiksi. Mikroskoopista tulee tämän kurssin aikana hyvin läheinen ystävä. Tällä kurssilla luennot ovat jo ensimmäisen viikon perusteella olleet hyvin mielenkiintoisia, vaikka aika perusasioista onkin liikkeelle lähdetty. Lisäksi luentoprujut ovat aika kattavat, joten kirjojen hankkiminen ei ehkä ole aivan välttämätöntä.

Solubiologiaa ja histologiaa

Luuopin kurssikuvauksessa sanotaan:

Opiskelija

• tunnistaa ja kykenee nimeämään kotieläinten luut ja niiden tärkeimmät rakenteet preparaateista ja röntgenkuvista
• hahmottaa luiden rakenteen toiminnallisen tarkoituksenmukaisuuden
• tunnistaa kansainvälisen anatomisen terminologian mukaiset luisten rakenteiden nimitykset ja osaa kertoa termien merkitykset omin sanoin
• osaa toimia osana ryhmää

Luuopin kurssilla on sekä luentoja että preparaattiharjoituksia, joista osa on pakollisia ja osa ei. Tällä kurssilla tulee latina varmasti tutuksi! Pääsimme jo ensimmäisellä viikolla hipelöimään luupreparaatteja dissektiosaliin. Dissektiosalista tuli jo pukuhuoneeseen saakka vastaan tuo oma erityinen tuoksunsa... Heikoimpia varmaan hirvittää jo tulevat patologian harjoitukset, mutta onneksi hajuun tottuu aika nopeasti. Luupreparaattien lisäksi on tiedossa röntgenkuvia, joten pääsemme heti alusta saakka opettelemaan niidenkin tulkitsemista. Vaikka latina on monelle meistä aika vierasta, sen oppiminen on todennäköisesti aika helppoa. Latinaa tullaan kuitenkin jatkossa käyttämään jatkuvasti, joten monista muista käyttämättä jääneistä kielistä poiketen se jää mieleen kertautuessaan jatkuvasti.

Luuopissa jonkinlainen kirja on todennäköisesti pakollinen hankinta, koska latinankielisiä termejä on niin paljon. Toki jos latina on entuudestaan tuttua, selviää varmaan hieman helpommalla. Jokaisella eläinlajilla on kuitenkin juuri sille tyypillisiä nimiä luissa ja luiden eri osissa, joten kirjasta on helppo tarkistaa näiden nimet. Eläviin eläimiin pääsemme tutustumaan anatomian parissa vasta myöhemmin, mutta monella vuosikurssistamme on oma eläin, jota käyttää apuna käytännön harjoituksissa. Palpointia onkin hyvä päästä kokeilemaan elävältä eläimeltä mahdollisimman aikaisin ja toki se tekee oppimisestakin mielenkiintoisempaa.

Anatomiaa

Vapaa-aika tulee todennäköisesti seuraavien viikkojen aikana täyttymään hyvin pitkälti latinalla, koska opittavia luita ja luiden osia on paljon!

Pääsykokeeseen pänttääville suosittelen tutustumista eläinlääkiksen opinto-oppaaseen. Sieltäkin saattaa löytyä lisämotivaatiota puurtamiseen ja onhan se aina hyvä tietää mihin sitä on lopulta lusikkaansa työntämässä!

Orientoiva viikko 3/3: vierailukohteet

Orientoivalla viikolla pääsimme tutustumaan paitsi toisiimme ja tuutoreihimme, saimme myös opastetun kierroksen eläinsairaalassa. Pieneläinsairaalan puolella kiersimme muutamilla osastoilla ja väistelimme käytävillä kulkeneita, häntäänsä heiluttaneita potilaita. Meille kerrottiin, että sairaala on tosiaankin opetussairaala, eli tarkoitus on opettaa meitä tulevia eläinlääkäreitä. Pääasiassa sairaala saa kandeista hyvää palautetta, mutta osa lemmikkien omistajista tietysti kokee tämän opetustyön epämiellyttävänä, koska sitä tehdään juuri heidän lemmikillään. Omistajien mielen saa monesti rauhoitettua, kun kerrotaan, että toimenpidettä suorittavaa kandia valvoo koko ajan pätevä professori, joten lemmikki on varmasti hyvissä käsissä. Toimenpidetilanteet rauhoitetaan siten, että omistaja poistuu huoneesta ja opiskelija saa rauhassa ilman ylimääräisiä silmäpareja tehdä tarvittavat toimet opettajansa valvoessa ja neuvoessa vieressä. Ensimmäiset kerrat ovat varmasti stressaavia, ja hätääntynyt omistaja vieressä ei todennäköisesti ainakaan auta ensimmäistä kertaa koiran jalasta suonta etsivää kandia saamaan kanyyliä paikalleen. Kritiikkiä saattaa tulla myös sairaalamaksuista, mutta tässäkin on hyvä muistaa se, että Viikin eläinsairaala päivystää vuorokauden ympäri ja siellä on käytössä aivan uusin tutkimustieto ja -tekniikka ja käytettäviä laitteitakin on enemmän kuin tavallisilla klinikoilla yleensä.

                     

Hevossairaalassa yllätti hevosten määrä, en ollutkaan tajunnut aikaisemmin miten paljon potilaita siellä todellisuudessa onkaan. Viime vuonna hevossairaalassa oli oppaanamme toimineen hoitajan mukaan noin 3500 potilasta. Tälläkin opastetulla kierroksella aika moni karsinoista oli täynnä. Kuten pieneläinsairaalan puolellakin, myös hevossairaalassa on erillinen osastonsa eristetyille eläimille. Näihin viedään ne eläimet, joilla epäillään olevan tarttuvia tauteja tai joilla tiedetään olevan niitä. Yhdellä osastolla on hevosten juoksumatto, jonka avulla voidaan tutkia monia rasituksenaikaista fysiologiaa. Toiveena hevossairaalalla olisi saada rakennettua maneesi lähistölle, jotta hevosten liikettä voitaisiin seurata paremmin myös ratsastettaessa tai juoksutettaessa. Hevossairaalassa käy kerran viikossa kengittäjä, joka hoitaa sairaskengitykset. Kierros oli todella mielenkiintoinen, mutta valitettavasti vuosikurssimme pitää malttaa vielä jokunen hetki odotella ennen kuin pääsemme vitosella eli klinikkavuonna sairaalaan töihin. Ensikosketukset hevossairaalaan on kuitenkin tiedossa jo ensi vuoden puolella varsasitterikurssilla!

Vaikka kierros kokemuksena oli äärimmäisen positiivinen, vastaan tullut eutanasia-potilas sai ajattelemaan. Itkevän omistajan näkeminen sai omankin mielen surulliseksi, vaikka kyseisen tapauksen kohdalla eutanasia oli omistajankin mielestä oikea ratkaisu. Toisaalta on hyvä miettiä näitä ikäviäkin puolia jo tässä vaiheessa, koska eutanasia tulee todennäköisesti jokaisen meidän eteemme vielä joskus.

Toinen orientoivan viikon vierailukohteistamme oli Korkeasaaren eläintarha, johon tutustuimme kahdessa ryhmässä. Pääsimme kyselemään eläintarhan eläinlääkäriltä kysymyksiä ja sen jälkeen saimme vapaasti kierrellä eläimiä ihmettelemässä. Mihinkään erillisiin häkkien "takatiloihin" ei meilläkään ollut pääsyä, sillä niissä eläinten on tarkoitus saada olla aivan rauhassa. Myöskään Korkeasaaren vieressä olevaan villieläinsairaalaan ei näin isoa porukkaa oteta, jottei eläimille synny paniikkia. Jotkut linnut kuulemma saattavat seota monesta ihmisestä, sekä määrän että äänen takia, ja lentää häkin seiniä päin.

Villieläinsairaalaanhan esimerkiksi palokunta tai poliisi voi tuoda loukkaantuneita villieläimiä hoidettavaksi, mutta myös yksityiset ihmiset tuovat löytämiään eläimiä hoitoon. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan voida auttaa. Monille petolinnuille siiven murtuminen on kuolemantuomio, sillä vaikka siiven lastoittaisi ja se luutuisi, se ei toiminnaltaan vastaisi täysin ehjää siipeä eikä lintu pärjäisi luonnossa, sillä vähänkään vaurioituneen siiven takia se ei ehtisi napata saalista kiinni. Toisaalta taas villieläimet on tarkoitus palauttaa sairaalasta luontoon, joten leimautumista ihmiseen ei saa tapahtua. Eläinlääkärin mukaan käytännössä noin 40% villieläinsairaalaan tuoduista eläimistä pystytään hoitamaan ja palauttamaan luontoon. Siksi eläinsairaalassa joudutaankin aika raa'asti punnitsemaan, mitä eläintä voidaan auttaa ja mitä ei. Jos eläintä ei voida auttaa takaisin luontoon, lopettaminen on ainoa keino vähentää eläimen kärsimystä.

Eläintarhan eläinlääkäriltä kysely oli todella mielenkiintoista ja mukaan tarttui paljon uutta tietoa. Ei sitä aina tule ajatelleeksi, ettei leijonaa mennä tuosta noin vain nukuttamaan ja tekemään leikkausta, vaan pelkkä suunnittelukin pitää tehdä todella huolellisesti. Lisäksi monien eläinten häkkeihinhän ei turvallisuussyistä voi mennä nukuttamaan eläintä pistämällä piikkiä kylkeen, vaan nukutus pitää hoitaa esimerkiksi ampumalla nukutuspistos kauempaa eläimeen. Joidenkin peuransukuisten eläinten (valitettavasti en muista tarkempaa lajia) nukuttamisessa voi mennä kolmekin päivää niiden juostessa eläinlääkäriä kovaa karkuun! Korkeasaaren eläinlääkäri pyrkii tekemään toimenpiteet eläimille jo ennen saaren avaamista yleisölle, joten näitä tilanteita harvemmin pääsee todistamaan.

Kyselyn aikana tuli puhetta myös ajankohtaisesta aiheesta eli delfiinien elinolosuhteista delfinaariossa ja eläintarhaeläinten olosuhteista ylipäänsä. Näitä mietittäessä onkin hyvä aina muistaa, että eläintarhassa eläimillä on usein paljon paremmat olosuhteet kuin esimerkiksi koirilla, jotka saattavat olla yksin kotona helposti yli 8 tuntiakin omistajan ollessa töissä. Korkeasaaren eläinlääkäri nosti esiin seikan, joka ainakin itselleni kolahti aika hyvin: koira on ainoa eläinlaji, joka ei saa päättää ulostamisajankohtaa itse, vaan se on siinä suhteessa täysin riippuvainen ihmisistä. Näin ajatellen kerrostalossa elävillä koirilla on aika paljon huonommat elinolosuhteet kuin eläintarhaeläimillä, joille pyritään ainakin Suomessa järjestämään mahdollisimman luonnolliset olosuhteet.

Kamelit sateensuojassa

Yksi mieleen jäänyt asia koski virikkeitä, jotka liittyvät läheisesti paitsi eläintarhaeläimiin, myös tuotantoeläimiin ja miksei tietysti lemmikkieläimiinkin. Virike on virike vain jos se otetaan välillä pois. Jos virike on koko ajan eläimen saatavilla, se ei ole enää virike vaan se on osa eläimen normaalia elinympäristöä. Se ei ole enää uusi asia, joka herättäisi eläimen uteliaisuuden. Monille eläinlajeille on luontaista juuri uteliaisuus, joka ei pääse loistamaan virikkeettömässä ympäristössä.

Eläintarhojen olemassaolo on asia, josta on varmasti monenlaisia ajatuksia. Monien mielestä eläimiä ei saisi pitää vankina vain ihmisten viihdyttämisen takia, mutta näin ajatellen ihmisillä ei olisi lemmikkejäkään. Toki äärimmäisten mielipiteiden mukaan lemmikkejä ei pitäisi olla ollenkaan. Eläintarhoilla on kuitenkin tärkeä tehtävä varsinkin uhanalaisten lajien ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Korkeasaaren eläintarha on mukana suojeluohjelmassa, johon kuuluvat mm. lisäännyttämisohjelma sekä luontoonpalauttaminen. Eläimistä opettaminen ja valistaminen on myös eläintarhojen tärkeä tehtävä. Nykyihmiset tuntuvat vieraantuneen kaikesta mahdollisesta eläimiin liittyvästä, paitsi ehkä siitä omasta lemmikkikoirastaan. En usko, että kouluissa riittäisi pelkkä opetus kertomalla, että näitä leijonia elelee jossain tuolla Afrikassa, vaan uskon että eläimen konkreettinen näkeminenkin auttaa ihmisiä ymmärtämään maailmaa paremmin. Sama pätee myös tuotantoeläinpuolella, jossa onkin selkeä kuilu kuluttajien ja tuottajien välillä. Harvaa enää kiinnostaa ajatella, mistä se vakuumipakattu jauheliha todella onkaan peräisin. Tähänkin toki on ollut pientä muutosta ja kiinnostusta havaittavissa.

Näiden vierailujen lisäksi vuosikurssimme tekee joulukuussa vierailun Saaren klinikalle Mäntsälään. Toisaalta Saarelle olisi halunnut päästä jo nyt, mutta onpahan ainakin jotain mitä odottaa.

Postauksen kuvat Korkeasaaresta.

Orientoiva viikko 2/3: tulevat opinnot

Orientoivalla viikolla ilmoittauduimme ensimmäisen vuoden kursseille. Monista muista tiedekunnista poiketen eläinlääkiksessä koko lukuvuoden kursseille ilmoittaudutaan jo syksyllä. Vuoteen mahtuu aika monta kurssia ja kurssit siis käydään pääsääntöisesti tietyssä järjestyksessä. Osa vuosikurssilaisistamme saa hyväksiluettua kursseja aiempien opintojensa takia. Mm. Helsingin yliopistossa suoritetut tvt-opinnot sekä englannin ja ruotsin kieliopinnot hyväksiluetaan suoraan, muiden hyväksilukua pitää anoa. Alkusyksy käydään mm. soluja, kudoksia ja luita läpi ja mikroskooppi tulee varmasti uniinkin. Syksyn ohjelmaan kuuluu luentojen ohella myös rabies-rokotusohjelma, joka annetaan kolmen injektion sarjana.

Opiskelun kannalta ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisin luento oli säästetty viikon loppuun perjantaille. Kävimme vähän opintoja ja niiden suorittamista läpi ohjaavan opettajan sekä opintopsykologin kanssa. Eläinlääkiksessä tietoa tulee todella paljon todella lyhyessä ajassa, joten kukaan ei voi mitenkään osata kaikkea. Perfektionistienkin pitää pikkuhiljaa oppia hellittämään ja keskittyä olennaisten asioiden oppimiseen. Luennolla varoiteltiin polttamasta itseään loppuun heti opintojen alussa, koska sitä kuulemma jossain vaiheessa tapahtui melko paljonkin. Nyt koulutusta on muokattukin ja ilmeisesti tämä valistus on myös mennyt perille, koska opiskelijoilla on kuulemma vaikuttanut olevan vähän näitä ongelmia. Tätä vielä korostettiin, että pitää muistaa syödä, juoda, nukkua ja urheilla. Sama pätee myös pääsykoepänttäämisessä.

Yksi tiedekuntamme hienouksia on juuri tuo koulutuksen jatkuva kehittäminen. Opettajat pyrkivät aktiivisesti muokkaamaan kursseja ja koulutusta opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Toki tästäkin heti esitettiin kritiikkiä, että itseasiassa osa opettajista vaatii liikaa suorituskeskeisyyttä esimerkiksi ulkoaopettelua vaativia kursseja tentittäessä. Kalvosulkeisia tuskin on kuitenkaan luvassa siinä muodossa kuin joitain vuosikymmeniä sitten.

Yhteisöllisyydestä muistuteltiin myös viikon aikana. Tavoitteena olisi saada koko vuosikurssille hyvä henki ja ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Tämä on tärkeää tulevaisuuden kannalta, sillä nämä noin 70 opiskelukaveria ovat sitten 6 vuoden päästä omia kollegojani ja varmasti opiskeluaikana luoduilla suhteilla on merkitystä työelämään siirryttäessä. On ehdottomasti vahvuus, että on 70 kollegaa, joille soittaa ja kysyä neuvoa tai apua, kun tuntuu etteivät omat taidot riitä. Lisäksi on hyvä tunnistaa jo opintojen alussa se, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä joku toinen taas on hyvä. Omien vahvuuksien avulla voi auttaa muita oppimaan ja toisten vahvuuksista voi taas saada jotain irti omiin heikkouksiin.

Kävimme läpi karkeasti ennakkotehtävään antamiamme vastauksia. Monet olivat kirjoittaneet hyvinkin oivaltavia pätkiä, ja moni ajatuksista kuvasti hyvin samaa ajatusmaailmaa kuin omanikin. Hienoa oli kuulla, että monella muullakin eläinlääketieteen opiskelu on ollut haave tai unelma, joka on osalla kytenyt pidempään ja osalla vähän vähemmän aikaa. Nyt unelmista on tehty totta.

Yksi ennakkotehtävämme kysymys liittyi negatiivisiin tuntemuksiin tai huolenaiheisiin tulevista opinnoista. Opintojen tiukka aikataulu ja valtava tiedon määrä, leikkausten tekeminen, teurastamoharjoittelu, elintarvikehygienian opinnot, eläinten lopettaminen sekä tutkielmien tekeminen vaikuttivat aiheuttavan eniten harmaita hiuksia. Lohduttavaa oli lopuksi kuulla vanhempien opiskelijoiden ajatuksia kolmen vuoden opintojen jälkeen. Moni oivaltaa hyvin varhaisessakin vaiheessa, ettei kaikkea todellakaan tarvitse osata ja että kaikkeen tottuu. Opinnoissa edetään kuitenkin askel kerrallaan eikä mikään asia tule kovinkaan yllättäen eteen. Suurin yllätys lienee se, miten nopeasti se 6 vuotta meneekään!