Praktiikkakesän purkutilaisuus

Viime syksynä, aika lailla vuosi sitten, istuttuamme noin kuukauden opiskelemassa elintarvikehygieniaa, saimme hetken eli päivän mittaisen tauon ja palasimme ajatuksissamme kandikesän kokemuksiin tiedekunnan järjestämässä Praktiikkakesän purkutilaisuudessa. Tämä tilaisuus oli täysin vapaaehtoinen, mutta aika moni meidänkin vuosikurssista siihen osallistui ja itsekin koin sen hyödyllisenä. Meiltä kyseltiin etukäteen esimerkiksi mistä haluaisimme tietää lisää, mitkä asiat koimme haasteellisina, missä asioissa olisimme halunneet olla "valmiimpia" ja miten työssä jaksaminen tai erilaiset asiakaspalvelutilanteet toteutuivat. Näiden asioiden perusteella oli koottu lyhyitä luennontapaisia aamupäivälle aiheena hevoset, pieneläimet ja tuotantoeläimet. Tämän jälkeen porukka jakaantui kolmeen osaan ja pienryhmissä käytiin tarkemmin läpi epäselviä tapauksia tai epäselviä asioita ja keskusteltiin mieleen juolahtaneista asioista. 

Lounastauon jälkeen jatkettiin opintopsykologin luennolla aiheena praktiikkakesän aiheuttamista tunteista ja ajatuksista selviäminen. Tämän interaktiivisen ja keskustelevan luennon aikana heräsi monenlaisia tunteita ja ajatuksia itse kullekin. Lisäksi eläinsuojeluvalvonnasta oli valvontaeläinlääkärin pitämä luento hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta. Tästäkin saimme paljon vinkkejä tulevaisuuden varalle. Pienen kahvitauon jälkeen iltapäivällä jatkettiin työjärjestelyistä ja työsuhteista, niiden tuomista velvollisuuksista ja mahdollisuuksista. Kaikkiaan päivän ohjelma oli hyvin keskusteleva ja aika vapaasti asioista juteltiinkin (varsinkin niissä kahvipöytäkeskusteluissa varsinaisten luentojen ulkopuolella). 

Kuten aiemmin jo sanoinkin, tämän purkutilaisuuden ja monien vuosikurssilaisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella kandikesä on ollut monelle aika rankka. Se on aika surullista. Onneksi paljon positiivisiakin kokemuksia on mahtunut joukkoon, mutta kyllä sitä toivoisi, ettei eläinlääkäreiden työuran alku olisi ihan niin rankka kuin monella on ollut. Esimerkiksi ihmislääkäreiden puolella heidän uransa alkutaipaleeseen panostetaan perehdyttämisillä, mentoroinneilla ja monenlaisilla tukitoimilla huomattavasti enemmän kuin meillä eläinlääkäreillä. Meilläkin on kyllä alettu asiaan kiinnittää yhä enemmän huomiota, mutta näkemäni ja kuulemani perusteella paljon on vielä tehtävää. Edelleenkin "perehdyttäminen" voi joissakin kuntasijaisuuksissa tarkoittaa vastaanotolle jätettyä yksittäistä post-it-lappua, "Koita pärjäillä!" 

Parasta on kuitenkin se, että omista kokemuksistaan voi puhua kollegoilleen ja saada näin korvaamatonta vertaistukea. Itselleni tämä on ollut tärkeä voimavara, vaikka kokemukseni eivät ehkä kaikkiin muihin verrattuna kovin rankkoja olekaan. Toisaalta kollegat ovat melkein ainoat, joille joistakin asioista voi edes puhua - läheiset ystävät ja perhe eivät aina oikein pysty ymmärtämään tämän ammatin tämänhetkisiä melko rankkoja ja osittain epäinhimillisiäkin vaatimuksia. Enkä ehkä itsekään uskonut, että tämä työ voi ajoittain olla ihan niin raskasta, vaikka meitä koulutuksen alusta saakka tästä varoiteltiinkin. Ja kaikki eivät toki koe kaikkia asioita samalla tavalla raskaina, siihen vaikuttaa niin moni muukin asia. Helpoksi tuskin kukaan tätä työtä koskaan sanoisi.

Mutta ajoittaisesta raskaudesta huolimatta on tämä silti edelleenkin upea ja palkitseva työ, jossa voi kehittyä ja oppia jatkuvasti. Pitää vain löytää itselleen sopiva työ ja paikka, jossa pystyy toimimaan niin työskentelyn kuin motivaationkin kannalta mielekkäissä olosuhteissa.

Praktiikkakurssi II

Kevään viimeisten pakollisten opintojen ohjelmaan kuului praktiikkakurssin kakkososa eli Eläinlääkintähuolto II -kurssi, joka siis oli hyvin pitkälti jatkumoa klinikkavuoden Eläinlääkintähuolto I -kurssille ja osittain jopa täysin samaa asiaakin kuin vuosi aiemmin. Kertaus ei toki koskaan ole pahitteeksi ja tämä oli oikein hyvä "viimeinen mahdollisuus" saada tärkeimmät tärpit lakiasioista todellisilta asiantuntijoilta ennen työelämään siirtymistä. Tällä kertaa nämä pakolliset luennot oli jaettu neljälle aamupäivälle AC (ante corona eli kun koronan aiheuttamista rajoituksista ei ollut vielä tietoakaan) parin kokonaisen päivän sijaan. Praktiikkakurssi oli mahdollista suorittaa joko oppimispäiväkirjana tai tenttinä, varmaankin kaikki valitsivat suhteellisen helpon oppimispäiväkirjan kirjoittamisen.

Eläinlääkintähuolto II oppimistavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija

• osaa toimia vastuullisesti ja lainsäädäntöä asianmukaisesti soveltaen, kun kyse on eläinlääkärin toimen harjoittamisesta, eläinsuojelutehtävästä, eläinten merkitsemisestä, eläinten tuonnista ja viennistä, sivutuotteiden valvonnasta, tarttuvista eläintaudeista ja lääkkeiden määräämisestä
• tuntee Ruokaviraston, MMM:n ja aluehallintoviraston roolit eläinlääkintähuollon tehtäväkentässä

Luennot alkoivat eläintautiasioilla, joissa kävimme läpi lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin eläinlääkärin näkökulmasta liittyviä toimia sekä tärkeimpien ja ajankohtaisten vastustettavien tautien oirekuviakin. Eläinlääkärinammatin harjoittamiseen liittyvä lainsäädäntö aiheutti tälläkin kerralla paljon kysymyksiä ja keskustelua velvollisuuksistamme ja oikeuksistamme. Esimerkiksi diagnoosien tekohan on  vain eläinlääkärin oikeus eikä siis esimerkiksi kasvattajien, kengittäjien tai seminologien. Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen luennolla käsiteltiin sitä, mitä kyseinen tarkastus pitää sisällään ja esimerkiksi sitä, että EU:n ulkopuolelta tulevien eläinten eläinlääkinnällinen rajatarkastus on mahdollista vain tietyissä toimipisteissä, mikä saattaa tulla joskus yllätyksenä ihmisille (omistajan kanssa matkustavien lemmikkien tarkastus kuuluu tullille). Perinteiseen tapaan myös lääkkeiden käyttöön liittyvä lainsäädäntö aiheutti keskustelua kandikesän kokemusten myötä. Välillä kyllä kieltämättä toivoisi, että eläinten omistajatkin olisivat näistä lakipykälistä tietoisia ja ymmärtäisivät, että niiden mukaan eläinlääkäreidenkin tulee toimia. Eläinten sisämarkkinakauppa EU:ssa ja lemmikkieläinpassi puhututtivat myös. Joskus olisi vain kaikille osapuolille huomattavasti helpompaa, kun omistajat eivät väkisin raahaisi lemmikkejään ympäri maailmaa. Ja kun kuitenkin näin päätetään tehdä, olisi syytä muistaa, että ei ole eläinlääkärin tehtävä ottaa selvää eri maiden tuonti- ja vientivaatimuksista. 

Eläinten merkitsemistä ja tunnistamista käsittelevällä luennolla muistuteltiin siitä, että myös minisioilla tulisi olla tatuointi tai korvamerkki eläinten tunnistamiseksi, sillä monilla minisioilla käytettävä mikrosiru ei ole virallinen tunnistin. Hevosten osalta edelleenkin monille hevosenomistajille ja tallinpitäjille on vaikeaa ymmärtää se, että hevospassin tulee olla siellä missä hevosenkin, tämä on tullut jo näinkin lyhyen praktiikkakokemuksen myötä valitettavasti havaittua. Eläinsuojelulainsäädäntöä kerrattiin keskustellen ja tosielämän esimerkkejä apuna käyttäen. Tämä on varmastikin meille jo se kaikista tutuin lainsäädännön osa-alue, vaikka tulkintakysymykset aina puhututtavatkin. Sivutuotevalvontaa käsittelevällä luennolla kerrattiin kunnaneläinlääkärin roolia sivutuotteisiin liittyen. Nämä asiat saattavat kunnassa tulla vastaan esimerkiksi haaskojen valvomisen osalta ja silloin on aika tärkeä tuntea asiaan liittyvä lainsäädäntö. 

Aiemmin kaikki nämä läpikäydyt asiat ovat ehkä tuntuneet kaukaisilta, mutta jo tuossakin vaiheessa keväällä valmistumisen ollessa lähellä ei enää ollutkaan kyse kovinkaan kaukaisista asioista. Kun kandikesänä oli saanut jo pintaraapaisun monista tämänkin praktiikkakurssin asioista, alkoi vähitellen valjeta se, että pian se vastuu näistä kaikista asioista alkaisi painaa aika paljon enemmän. Harmillisesti lähes kaikkien läpikäytyjen asioiden lainsäädäntö on juuri muuttumassa. Sisältö pysyy useimmilta osin hyvin samankaltaisena, mutta on aina helpompi etsiä lainsäädännöstä asioita, kun on kyseistä lakipykälää jo aiemmin lukenut. Tämä on toisaalta sellainen asia, mikä on pakko hyväksyä eläinlääketieteessä - asiat kehittyvät jatkuvasti ja tietoa tulee päivittää säännöllisesti pysyäkseen mukana. Niin lainsäädännön kuin kliinisempienkin asioiden osalta.