Eläinlääkiksen viides vuosi eli klinikkavuosi opiskellaan nimensä mukaisesti kliinisiä taitoja Yliopistollisen eläinsairaalan eri osastoilla ja yksiköissä. Vuosikurssi (ja aiemmilta vuosikursseilta syystä x klinikkavuoden meidän kanssamme tekevät) on jaettu suurempiin (ryhmät A-D, kussakin vajaa 20 opiskelijaa) ja pienempiin (n. 4 henkeä) klinikkaryhmiin, joiden kanssa klinikkavuonna lähinnä pyöritään. Suurempi ryhmä on aina samaan aikaan Saarella Tuotantoeläinsairaalassa tai Pieneläinsairaalan eri yksiköissä ja lähes koko ryhmä on myös Hevossairaalassa samanaikaisesti (poikkeuksena aina yksi pienryhmä, joka on patologialla ja teurastamo-/AVI-harjoittelussa muiden ollessa HES:illä). Klinikkakierto eli rotaatio noudattaa pääsääntöisesti aina samaa kaavaa (poislukien lomat ja valinnaisjaksot välissä): PES-viikkoja on ensin parin viikon ajan yleispolilla, sisätaudeilla tai päivystyksessä ja sitten parin viikon ajan kirurgialla tai diagnostisella kuvantamisella ja tämän jälkeen on Saaren vuoro. Parin TES-viikon jälkeen on aina HES-viikot (2 viikkoa), HES-viikkojen jälkeen seuraava 8-viikkoinen kierto alkaa alusta Pieneläinsairaalasta. Jokainen iso klinikkaryhmä on aloittanut rotaationsa aina eri vaiheesta kiertoa: kaksi Pieneläinsairaalan eri yksiköissä, yksi Saarella ja yksi Hevossairaalassa.
Koko systeemi ja aikataulu on huolellisesti suunniteltu jo edellisestä keväästä alkaen ja jokaisella opiskelijalla on aiemmin mainostamassani mosaiikkimaisessa lakanassamme oma rivi eli oma aikataulu, jota seurata koko vuoden ajan. Klinikkavuoden jo kesällä aloittaneilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa omien lomaviikkojensa sijoitteluun vuoden aikana, muilla lomaa koko vuoden ajalle oli luvassa vain parin viikon verran joulun aikaan sekä pääsiäisloma myöhemmin keväällä. Vaihdossa käyneillä tai vaihtoon lähtevillä on myös aivan oma aikataulunsa, joka on myös jokaiselle suunniteltu vaihtoaikataulujen ja -sisältöjen mukaisesti. Osalla on myös muista syistä erilainen aikataulu klinikkavuodelle, joten tästä vuodesta on mahdollista tehdä aivan omannäköisensä.
Kevään lopussa, vielä nelosen puolella, saimme käsiimme klinikkavuoden ajan tärkeimmät aarteet eli vihreän kirjan, mustan vihkon sekä oikeat "Eläinlääketieteen kandidaatti" -tekstillä varustetut nimikyltit aiempien vaatimattomampien muovitaskuun sullottujen paperiversioiden sijaan. Nimikylttiin sai itse laittaa haluamansa lippujen kuvat osaamiensa kielten mukaan ja aika moni taisi lopulta tuntea olonsa varmemmaksi ilman ruotsinlippua rintapielessään. Nelosen kevään päivystysvuoroissa oli myös havaittavissa sitä, että jos laittoi uuden nimikyltin työpaitaansa kiinni, osa eläinlääkäreistä tulkitsi tämän hairahtuneen vitosvuoden kandiksi ja oletukset osaamisesta olivat myös sen mukaisia. Vähitellen saimme myös sairaalan pukuhuoneesta avaimet omaan kaappiimme, ja kaappeja ensimmäistä kertaa aukaistessa osa löysi hyllyltä edellisen vitosen jättämät terveiset, esimerkiksi selviytymisvinkkejä tulevaan vuoteen tai suklaata. Pieni, mutta aika ihana ele, ja jos vain muistan, aion itsekin tätä perinnettä jatkaa tulevana keväänä luovuttaessani oman kaappini seuraavalle kandinalulle!
Vihreä kirja, tuo pyhistä pyhin ja aarteista arvokkain, nostatti paitsi hieman stressiä, aiheutti myös kutkuttavaa jännitystä ja innostusta kirjaa selatessa. Vihreä kirja on nimensä mukaisesti pieni vihreäkantinen vihkonen, johon tulee kerätä klinikkavuoden aikana tietty määrä erilaisia nimettyjä suorituksia niin PES:ltä, HES:ltä kuin TES:ltäkin väliaikaisten praktiikkaoikeuksien saamiseksi. Tietyistä suorituksista tulee kerätä kaikki ja joistakin riittää 80 %. Useimmiten suoritusmerkinnän saamiseksi tulee itse tehdä joku toimenpide, leikkaus- tai anestesiakertomus, hoitaa oma potilas tai osallistua pakolliseen demoon, jonka jälkeen eläinlääkäri tai hoitaja allekirjoittaa kyseisen merkinnän. Suurin osa suorituksista on yksiselitteisiä, mutta välillä on vähän tulkinnanvaraisuutta ja eläinlääkärikohtaisia eroja siinä, mitä suoritusmerkinnän saamiseksi vaaditaan. Useimmat suorituksista ovat myös sellaisia, jotka tulisi vähintään kliinisessä työssä hallita.
Klinikkavuoden ollessa yli puolivälin laskeskelin itsekin omia merkintöjäni ja onneksi selvästi yli puolet vaadituista alkaa olla jo kasassa. Suoritusmerkintöjen saamisessa on eroa jo oman klinikkavuoden aikataulunkin puitteissa, sillä jotkut merkinnät saa vain tietystä yksiköstä ja esimerkiksi Saaren pakollisia demoja ja harjoituksia järjestetään vain tiettyinä päivinä. Perustoimenpiteistä jokainen saa kyllä varmasti ajoissa merkintänsä, niitä tehdään niin paljon. Suoritusmerkintöjen keräämisessä kannattaa silti olla valppaana, sillä aina välillä kuulee tapauksista, joissa toimenpiteen nähnyt eläinlääkäri tai hoitaja onkin seuraavana päivänä poistunut talosta ja merkintä on jäänyt kokonaan saamatta... Myös vihreän kirjan kuvaaminen puhelimella ajoittain saattaa olla hyvä ajatus, varsinkin jos aikoo jättää kirjansa esimerkiksi bussipysäkille tai pesuun menevän työvaatteen taskuun (kumpikin tosielämän esimerkkejä).
Musta vihko on pieni, paksu ruutuvihko, johon tulee kerätä klinikkavuoden aikana 40 pieneläinpotilastapausta pääsääntöisesti yleispoliklinikalta ja päivystyksistä, mutta myös kirurgian poliklinikan ja Saaren pieneläinpotilaita saa vihkoon kirjata. Musta vihko on periaatteessa meitä itseämme varten tulevaisuudessa, joten on myös itsestä kiinni mitä kaikkea kokee tarpeelliseksi vihkoon kirjata. Vihkon mukana saamassamme ohjelappusessa mainitaan nähdyt ja tehdyt toimenpiteet sekä eläinlääkärin palaute ja allekirjoitus, mutta nykyään todennäköisesti potilastapausten lukemisten ja palautteenannon aiheuttamasta työmäärästä johtuen allekirjoituksia tai palautteita ei enää vaadita. Mustan vihkon voi ilmeisesti tehdä nykyään myös sähköisesti, jos se itselle on mukavampaa tai helpompaa.
Potilaita on kannattanut kirjata tasaiseen tahtiin mustaan vihkoon, koska tämänkin palauttaminen on vaatimuksena väliaikaisten praktiikkaoikeuksien saamiselle. Osa on varmaankin jo saanut mustan vihkonsa täyteen tai lähes täyteen, itse en ole ihan kaikkia potilaitani vielä ehtinyt vihkoon kirjata. Välillä päivystyksissä ja polilla on kova kiire, eikä tällöin välttämättä ehdi potilaista juuri tarinoida, mutta hiljaisemmat hetket kannattaa käyttää tehokkaasti hyödyksi. Omaan mustaan vihkooni olen kirjannut hieman kunkin potilaan oireita ja yleistutkimuslöydöksiä, tehtyjä tutkimuksia, mahdollisen diagnoosin, hoidot toimenpiteineen ja lääkityksineen sekä jotain jatkohoidosta ja ennusteesta. Ajattelen, että näitä asioita kirjaamalla hyödyn tästä kaikista eniten ja voin sitten mahdollisesti kandikesänäkin palata tarkistamaan jonkun asian mustan vihkon syövereistä (ainakin jos ei netti ja/tai tietokone ole saatavilla).
Kesällä ohjelma klinikalla oli vähän erilaista kuin normaalisti klinikkavuoden aikana. Pakollisia harjoituksia ja demoja ei esimerkiksi tainnut olla millään osastolla ja muutenkin aikataulut saattoivat olla vähän poikkeavia. Virallisesti viides vuosi alkoi elokuun puolivälin tienoolla koko päivän kestäneellä klinikkavuosi-infolla, joka kasasi koko vuosikurssin yhteen Paatsamaan kuuntelemaan klinikkavuoteen liittyviä asioita. Infossa käytiin läpi sairaalan toimintaa yleisesti, sitä että se on olemassa meitä opiskelijoita varten, klinikkavuoteen liittyviä oppimistavoitteita ja vaatimuksia, aiemmin mainitsemaani työmoraalia, valinnaisviikkoja, poissaoloja, patologian viikkoa, turvallisuutta, lyhyesti tuotantoeläinsairaalan toimia (Saarella oli jokaisella ryhmällä ensimmäisenä aamuna vielä oma info), kertailtiin hygieenisiä toimintatapoja ja käytiinpä meitä kosiskelemassa Ylen Kandit-ohjelmaankin. Kaiken innostuksen ja täpinän keskellä Helsingin pelastuslaitokselta meille turvallisuuskoulutusta pitämään tullut palomies osasi kyllä pysäyttää hetkeksi miettimään, millaisin toimenpitein itse voimme estää tulipalojen syttymistä ja etenemistä. Tämä esitys oli todella vaikuttava, ja meille näytetyt kuvat ja videot varmasti jäivät jokaisen mieleen. Myös pari viime vuoden vitosta tuli kertomaan meille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan klinikkavuodesta.
Opiskeluarki klinikkavuonna on aika erilaista kuin aiempina vuosina. Olemme päivystysviikkoja lukuunottamatta joka arkipäivä 7.30/8.00/8.30 - 15.30/16.00/X klinikalla tavalla tai toisella pääasiassa potilastyössä kunkin yksikön oman aikataulun mukaisesti. Eri yksiköissä on tyypillisesti aivan omat kuvionsa, joten ohjeisiin kannattaa perehtyä ajoissa etukäteen. Käytännössä ennen kutakin yksikköä pitäisi olla hanskassa kaikki kyseisen yksikön toimintaan liittyvät asiat aiemmilta opiskeluvuosilta. Kaikki eivät aina suhtaudu kovin suopeasti opiskelijaan, joka ei muista jotain yksittäistä asiaa, puhumattakaan siitä jos ei muista mistään mitään. Eri yksiköillä on myös paljon erilaisia pakollisia tehtäviä, harjoituksia ja demoja, joista kannattaa olla selvillä ja tehdä varsinkin kirjalliset tehtävät ajoissa valmiiksi.
Yhdestä viikosta selvittyään pitääkin jo vähitellen alkaa miettiä seuraavan viikon kuvioita ja rästiin jääneitä kirjallisia tehtäviä. Klinikkapäivien päätteeksi kotiin jää välillä yllättävänkin paljon tekemistä, mutta onneksi on myös päiviä jolloin voi ottaa rennommin. Päivät potilastyössä eivät ole koskaan samanlaisia ja jokaisesta päivästä voi yrittää ottaa jotain opikseen. Ensimmäistä kertaa nelosen keväällä kaikkia ohjeita ja vaadittavia tehtäviä silmäillessäni työmäärä tuntui aika suurelta, mutta tasaisesti vuoden varrelle ripoteltuna se ei tunnu ollenkaan niin pahalta. Olen yrittänyt pitää aikatauluista kiinni ja tehdä tarvittavat tehtävät ajoissa, jotta tehtävävuoresta ei kasaantuisi ylitsepääsemättömän suurta. To do -listoista on ollut paljon hyötyä asioiden priorisoinnissa ja stressiä, kiirettä ja osaamattomuuden tunnetta on vähitellen oppinut sietämään.
Pääasiassa näillä eväillä vietämme viidennen opiskeluvuotemme. Myöhemmin keväällä on luvassa pari praktiikkakurssipäivää, pari OSCE-päivää ja varmasti liuta erilaisia koulutus- ja propagandatilaisuuksia. Jo nyt meillä on ollut pari kandi-iltaa, joissa joko aika vastikään valmistuneet eläinlääkärit tai viime kesänä ensimmäistä kandikesää viettäneet opiskelijakollegat ovat kertoneet kokemuksiaan ja vinkkejä tulevaan.
Ajatuksenani oli kertoa jatkossa opiskelusta klinikkavuoden eri osastoilla ja yksiköissä omissa postauksissaan. Nähtäväksi jää miten kevään uhkaavasti lähestyvä OSCE-tentti ja siihen valmistautuminen vaikuttaa kirjoitteluaktiivisuuteeni (veikkaan että samoin kuin nelosellakin, heikoksi jää kirjoittelu), mutta kirjoittelen kun ehdin.
Kevään lopussa, vielä nelosen puolella, saimme käsiimme klinikkavuoden ajan tärkeimmät aarteet eli vihreän kirjan, mustan vihkon sekä oikeat "Eläinlääketieteen kandidaatti" -tekstillä varustetut nimikyltit aiempien vaatimattomampien muovitaskuun sullottujen paperiversioiden sijaan. Nimikylttiin sai itse laittaa haluamansa lippujen kuvat osaamiensa kielten mukaan ja aika moni taisi lopulta tuntea olonsa varmemmaksi ilman ruotsinlippua rintapielessään. Nelosen kevään päivystysvuoroissa oli myös havaittavissa sitä, että jos laittoi uuden nimikyltin työpaitaansa kiinni, osa eläinlääkäreistä tulkitsi tämän hairahtuneen vitosvuoden kandiksi ja oletukset osaamisesta olivat myös sen mukaisia. Vähitellen saimme myös sairaalan pukuhuoneesta avaimet omaan kaappiimme, ja kaappeja ensimmäistä kertaa aukaistessa osa löysi hyllyltä edellisen vitosen jättämät terveiset, esimerkiksi selviytymisvinkkejä tulevaan vuoteen tai suklaata. Pieni, mutta aika ihana ele, ja jos vain muistan, aion itsekin tätä perinnettä jatkaa tulevana keväänä luovuttaessani oman kaappini seuraavalle kandinalulle!
Vihreä kirja, tuo pyhistä pyhin ja aarteista arvokkain, nostatti paitsi hieman stressiä, aiheutti myös kutkuttavaa jännitystä ja innostusta kirjaa selatessa. Vihreä kirja on nimensä mukaisesti pieni vihreäkantinen vihkonen, johon tulee kerätä klinikkavuoden aikana tietty määrä erilaisia nimettyjä suorituksia niin PES:ltä, HES:ltä kuin TES:ltäkin väliaikaisten praktiikkaoikeuksien saamiseksi. Tietyistä suorituksista tulee kerätä kaikki ja joistakin riittää 80 %. Useimmiten suoritusmerkinnän saamiseksi tulee itse tehdä joku toimenpide, leikkaus- tai anestesiakertomus, hoitaa oma potilas tai osallistua pakolliseen demoon, jonka jälkeen eläinlääkäri tai hoitaja allekirjoittaa kyseisen merkinnän. Suurin osa suorituksista on yksiselitteisiä, mutta välillä on vähän tulkinnanvaraisuutta ja eläinlääkärikohtaisia eroja siinä, mitä suoritusmerkinnän saamiseksi vaaditaan. Useimmat suorituksista ovat myös sellaisia, jotka tulisi vähintään kliinisessä työssä hallita.
Klinikkavuoden ollessa yli puolivälin laskeskelin itsekin omia merkintöjäni ja onneksi selvästi yli puolet vaadituista alkaa olla jo kasassa. Suoritusmerkintöjen saamisessa on eroa jo oman klinikkavuoden aikataulunkin puitteissa, sillä jotkut merkinnät saa vain tietystä yksiköstä ja esimerkiksi Saaren pakollisia demoja ja harjoituksia järjestetään vain tiettyinä päivinä. Perustoimenpiteistä jokainen saa kyllä varmasti ajoissa merkintänsä, niitä tehdään niin paljon. Suoritusmerkintöjen keräämisessä kannattaa silti olla valppaana, sillä aina välillä kuulee tapauksista, joissa toimenpiteen nähnyt eläinlääkäri tai hoitaja onkin seuraavana päivänä poistunut talosta ja merkintä on jäänyt kokonaan saamatta... Myös vihreän kirjan kuvaaminen puhelimella ajoittain saattaa olla hyvä ajatus, varsinkin jos aikoo jättää kirjansa esimerkiksi bussipysäkille tai pesuun menevän työvaatteen taskuun (kumpikin tosielämän esimerkkejä).
Musta vihko on pieni, paksu ruutuvihko, johon tulee kerätä klinikkavuoden aikana 40 pieneläinpotilastapausta pääsääntöisesti yleispoliklinikalta ja päivystyksistä, mutta myös kirurgian poliklinikan ja Saaren pieneläinpotilaita saa vihkoon kirjata. Musta vihko on periaatteessa meitä itseämme varten tulevaisuudessa, joten on myös itsestä kiinni mitä kaikkea kokee tarpeelliseksi vihkoon kirjata. Vihkon mukana saamassamme ohjelappusessa mainitaan nähdyt ja tehdyt toimenpiteet sekä eläinlääkärin palaute ja allekirjoitus, mutta nykyään todennäköisesti potilastapausten lukemisten ja palautteenannon aiheuttamasta työmäärästä johtuen allekirjoituksia tai palautteita ei enää vaadita. Mustan vihkon voi ilmeisesti tehdä nykyään myös sähköisesti, jos se itselle on mukavampaa tai helpompaa.
Potilaita on kannattanut kirjata tasaiseen tahtiin mustaan vihkoon, koska tämänkin palauttaminen on vaatimuksena väliaikaisten praktiikkaoikeuksien saamiselle. Osa on varmaankin jo saanut mustan vihkonsa täyteen tai lähes täyteen, itse en ole ihan kaikkia potilaitani vielä ehtinyt vihkoon kirjata. Välillä päivystyksissä ja polilla on kova kiire, eikä tällöin välttämättä ehdi potilaista juuri tarinoida, mutta hiljaisemmat hetket kannattaa käyttää tehokkaasti hyödyksi. Omaan mustaan vihkooni olen kirjannut hieman kunkin potilaan oireita ja yleistutkimuslöydöksiä, tehtyjä tutkimuksia, mahdollisen diagnoosin, hoidot toimenpiteineen ja lääkityksineen sekä jotain jatkohoidosta ja ennusteesta. Ajattelen, että näitä asioita kirjaamalla hyödyn tästä kaikista eniten ja voin sitten mahdollisesti kandikesänäkin palata tarkistamaan jonkun asian mustan vihkon syövereistä (ainakin jos ei netti ja/tai tietokone ole saatavilla).
Kesällä ohjelma klinikalla oli vähän erilaista kuin normaalisti klinikkavuoden aikana. Pakollisia harjoituksia ja demoja ei esimerkiksi tainnut olla millään osastolla ja muutenkin aikataulut saattoivat olla vähän poikkeavia. Virallisesti viides vuosi alkoi elokuun puolivälin tienoolla koko päivän kestäneellä klinikkavuosi-infolla, joka kasasi koko vuosikurssin yhteen Paatsamaan kuuntelemaan klinikkavuoteen liittyviä asioita. Infossa käytiin läpi sairaalan toimintaa yleisesti, sitä että se on olemassa meitä opiskelijoita varten, klinikkavuoteen liittyviä oppimistavoitteita ja vaatimuksia, aiemmin mainitsemaani työmoraalia, valinnaisviikkoja, poissaoloja, patologian viikkoa, turvallisuutta, lyhyesti tuotantoeläinsairaalan toimia (Saarella oli jokaisella ryhmällä ensimmäisenä aamuna vielä oma info), kertailtiin hygieenisiä toimintatapoja ja käytiinpä meitä kosiskelemassa Ylen Kandit-ohjelmaankin. Kaiken innostuksen ja täpinän keskellä Helsingin pelastuslaitokselta meille turvallisuuskoulutusta pitämään tullut palomies osasi kyllä pysäyttää hetkeksi miettimään, millaisin toimenpitein itse voimme estää tulipalojen syttymistä ja etenemistä. Tämä esitys oli todella vaikuttava, ja meille näytetyt kuvat ja videot varmasti jäivät jokaisen mieleen. Myös pari viime vuoden vitosta tuli kertomaan meille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan klinikkavuodesta.
Opiskeluarki klinikkavuonna on aika erilaista kuin aiempina vuosina. Olemme päivystysviikkoja lukuunottamatta joka arkipäivä 7.30/8.00/8.30 - 15.30/16.00/X klinikalla tavalla tai toisella pääasiassa potilastyössä kunkin yksikön oman aikataulun mukaisesti. Eri yksiköissä on tyypillisesti aivan omat kuvionsa, joten ohjeisiin kannattaa perehtyä ajoissa etukäteen. Käytännössä ennen kutakin yksikköä pitäisi olla hanskassa kaikki kyseisen yksikön toimintaan liittyvät asiat aiemmilta opiskeluvuosilta. Kaikki eivät aina suhtaudu kovin suopeasti opiskelijaan, joka ei muista jotain yksittäistä asiaa, puhumattakaan siitä jos ei muista mistään mitään. Eri yksiköillä on myös paljon erilaisia pakollisia tehtäviä, harjoituksia ja demoja, joista kannattaa olla selvillä ja tehdä varsinkin kirjalliset tehtävät ajoissa valmiiksi.
Yhdestä viikosta selvittyään pitääkin jo vähitellen alkaa miettiä seuraavan viikon kuvioita ja rästiin jääneitä kirjallisia tehtäviä. Klinikkapäivien päätteeksi kotiin jää välillä yllättävänkin paljon tekemistä, mutta onneksi on myös päiviä jolloin voi ottaa rennommin. Päivät potilastyössä eivät ole koskaan samanlaisia ja jokaisesta päivästä voi yrittää ottaa jotain opikseen. Ensimmäistä kertaa nelosen keväällä kaikkia ohjeita ja vaadittavia tehtäviä silmäillessäni työmäärä tuntui aika suurelta, mutta tasaisesti vuoden varrelle ripoteltuna se ei tunnu ollenkaan niin pahalta. Olen yrittänyt pitää aikatauluista kiinni ja tehdä tarvittavat tehtävät ajoissa, jotta tehtävävuoresta ei kasaantuisi ylitsepääsemättömän suurta. To do -listoista on ollut paljon hyötyä asioiden priorisoinnissa ja stressiä, kiirettä ja osaamattomuuden tunnetta on vähitellen oppinut sietämään.
Pääasiassa näillä eväillä vietämme viidennen opiskeluvuotemme. Myöhemmin keväällä on luvassa pari praktiikkakurssipäivää, pari OSCE-päivää ja varmasti liuta erilaisia koulutus- ja propagandatilaisuuksia. Jo nyt meillä on ollut pari kandi-iltaa, joissa joko aika vastikään valmistuneet eläinlääkärit tai viime kesänä ensimmäistä kandikesää viettäneet opiskelijakollegat ovat kertoneet kokemuksiaan ja vinkkejä tulevaan.
Ajatuksenani oli kertoa jatkossa opiskelusta klinikkavuoden eri osastoilla ja yksiköissä omissa postauksissaan. Nähtäväksi jää miten kevään uhkaavasti lähestyvä OSCE-tentti ja siihen valmistautuminen vaikuttaa kirjoitteluaktiivisuuteeni (veikkaan että samoin kuin nelosellakin, heikoksi jää kirjoittelu), mutta kirjoittelen kun ehdin.
Kiitos avaavasta postauksesta. Innolla odotan omaa 5. vuottani, mutta etukäteen jo hieman jännittää, miten siitä selviää :) Tsemppiä kevään jatkoon.
VastaaPoistaKiitos tsempistä ja kommentista! Uskoisin, että vitosesta selviää oikein hyvin kunhan vain motivaatio ja asenne ovat kohdillaan. Välillä on vähän raskaampaa ja välillä sitten taas kevyempää, mutta kun pitää mielessään mitä tässä lopulta saavuttaa, jaksaa taas! Tsemppiä omiinkin opintoihisi! :)
PoistaKiitos hienosta blogista :) Osaatko sanoa minkä ikäinen on ollut vanhin eläinlääkiksessä aloittanut opiskelija? Katsottaisiinko jo yli reilusti nelikymppistä kieroon? Alan vaihto (nykyiseltä akateemiselta sairaala.alalta) on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa...
VastaaPoistaEn osaa tarkkaan sanoa vanhimman ikää, mutta kyllä meillä selvästi vanhempiakin opiskelijoita on ollut joitakin tapauksia, ehkä 40 kieppeillä. En myöskään osaa ennustaa, miten muut opiskelijat vanhempaan opiskelijaan suhtautuisivat, itse en ainakaan osaa ajatella iällä olevan juuri merkitystä. Omalla vuosikurssillani en koe olevan minkäänlaisia ongelmia vuosikurssin vanhimpien ja nuorimpien opiskelijoiden välillä, jokaisella on ne omat lähimmät kaverinsa. Toki vanhemmiten voi olla hankalampaa löytää eläinlääkiksestä muilla elämän osa-alueilla samalla aallonpituudella olevia kavereita, mutta opiskeluun liittyen ongelmat ja tuskastuksen kohteet taitavat olla samoja iästä riippumatta. Iästä en olisi siis huolissani, jos muuten mm. opintojen kuormittavuus, oma motivaatio, työllisyystilanne ja taloudelliset asiat on ennen alanvaihtoa huomioitu. Olen itse aina unelmien tavoittelemisen kannalla, kunhan asioita mietitään ja selvitellään realistisesti. :)
Poista