lauantai 24. lokakuuta 2015

Bakteerien sielunelämää


Syksyn ensimmäisen periodin päätti Yleisen bakteriologian tentti. Nyt saammekin nauttia tai "nauttia" parin viikon tauosta ensin väliviikon eli perioditauon muodossa ja sitten harjoitteluun varatun ajan takia. Vuosikurssilaisilla on ollut monenlaisia suunnitelmia näiden parin viikon ajalle: osa tekee kandia, osa on harjoittelussa tai töissä, osa lomailee ja osa matkustelee. Ihan täysin opiskelua ei voi kuitenkaan unohtaa, sillä seuraavan periodin kurssien opettajat jo ahdistelevat meitä sähköpostilla...

Yleinen bakteriologia alkoi jo syyskuun loppupuolella bakteerien perusrakenteeseen tutustumalla. Tämä kurssi kuuluu Eläinlääketieteellisen mikrobiologian ja immunulogian opintokokoinaisuuteen, johon kuuluvat myös tämän parin viikon tauon jälkeen alkavat Virologia ja Immunologia sekä joulukuussa alkava Spesifinen bakteriologia ja mykologia. Paljon tärkeää asiaa on tullut ja on vielä tulossa, sillä bakteriologia on aika tärkeässä roolissa eläinlääkärin työssä. Perusrakenteiden ymmärtäminen auttaa paitsi bakteerien tunnistamisessa myös sopivan lääkeaineen ja esimerkiksi desinfiointiaineen valinnassa.




Yleisestä bakteriologiasta sanotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija osaa 
  • käyttää bakteriologiaan ja bakteerigenetiikkaan liittyvää keskeistä terminologiaa 
  • kuvata bakteerien taksonomiaan ja tunnistamiseen liittyvät keskeiset periaatteet 
  • selittää bakteerisolun perusrakenteen ja eri rakenneosien toiminnallisen merkityksen
  • verrata grampositiivisen ja gramnegatiivisen bakteerisolun rakenne-eroja ja niiden kliinistä merkitystä 
  • selittää bakteerien kasvuun, aineenvaihduntaan ja kasvun kontrolliin keskeisesti liittyvät tekijät 
  • kuvata infektiotauteihin ja infektion syntymiseen ja leviämiseen liittyvät peruskäsitteet 
  • kuvata bakteerien tärkeimmät patogeenisuusmekanismit
  • kuvata mikrobilääkeryhmät ja niiden vaikutusmekanismit
  • kuvata mikrobilääkeresistenssin kehittymismekanismit ja eri esiintymismuodot
  • kuvata keskeiset elimistö-mikrobi-vuorovaikutuksiin liittyvät tekijät

Noita opinto-oppaan tavoitteita katsoessa törmään heti pieneen ristiriitaan oman kurssimme osalta. Kaksi viikkoa ennen tenttiä eteemme ilmestyi pitkä lista mikrobilääkkeitä, jotka "olisi hyvä pääpiirteissään osata" jo nyt. Moni tuskaili näiden nimien kanssa alusta saakka, vaikka meille luennolla sanottiinkin, että riittää kun osaa nimetä jonkun mikrobilääkeaineen kustakin ryhmästä. Niitä kyllä oli aika paljon.. Ja varsinkin kefalosporiinien opettelu on oikein hauskaa, kun nimet ovat hyvin samanlaisia: kefaleksiini, kefuroksiimi, keftiofur, kefkinomi... Sitten kun vielä muistaisi mikä lääkeaine kuuluu mihinkin ryhmään, kun on makrolidejä, kinoloneja, linkosamiineja, tetrasykliinejä, nitroimidatsoleja... Jotenkin itselle jäi sellainen fiilis, että onkohan ihan tarkoituksenmukaista vielä tässä vaiheessa opiskella näitä kaikkia nimiä ulkoa? Ne tulevat meille vielä ilmeisesti tässä kakkosvuoden aikana uudestaan vastaan ja silloin luultavasti kaikki pitäisi osata. Nekin, joita käytetään vain ihmispuolella. Olisi ehkä ollut parempi, jos tälle kurssille olisi riittänyt lääkeryhmien nimien opettelu ja niiden vaikutusmekanismit ja sitten myöhemmin vasta syvennytty eri lääkeaineisiin. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mikrobilääkkeet ovat melkoisena sillisalaattina päässä. No, ehkä beetalaktaamit ovat sentään muistissa.




Enkä nyt valita siitä, että näitä pitää opetella ulkoa. Tottakai ne pitää osata sitten kun olemme praktiikassa, mutta ainakaan itselle tämä parin viikon pikapänttääminen ja mahdollisimman monen nimen ulkoaopettelu ei missään nimessä ole se toimivin tapa oppia asioita. Kun lääkeaineet on vain suhteellisen nopeasti käyty läpi luennolla, ei niistä jää juuri mitään päähän. Itse opin parhaiten, kun asiaan perehdytään syvällisemmin, esimerkiksi lääkeaineen kohdalla kerrotaan minkälaisissa tapauksissa sitä käytetään, mitä toki meilläkin luennoilla jonkin verran tuli esiin. Uskon kyllä, että näihin puredutaan vielä paremmin Spesifisessä bakteriologiassa ja mykologiassa. Ainakin opinto-oppaassa tavoitteeksi kerrotaan juuri näitä asioita, toisin kuin tämän kurssin tavoitteissa. Onneksi kursseista saa ja pitääkin antaa palautetta.

Kaikesta huolimatta pidin itse kurssista paljon ja olen innoissani opiskellut bakteerien saloja ja innolla odotan myös tulevia mikrobiologian ja immunologian kursseja. On ihanaa tietää, että nämä ovat juuri niiden asioiden perusteita, joita tarvitsen sitten tulevaisuudessa praktiikassa. Luennoilla olleet käytännön esimerkit siitä, onko pitoisuudeltaan suurempi mikrobilääkeaine aina parempi kuin toinen, pitoisuudeltaan pienempi lääkeaine (saattavat vaikuttaa täysin eri bakteereihin) tai mikä lääkeaine ei toimi ollenkaan johonkin bakteeriin sen luontaisen resistenssin takia, saavat ajatukset välillä karkailemaan sinne tulevaisuuden eläinlääkärin vastaanotolle. ;)


tiistai 6. lokakuuta 2015

Geenejä ja genetiikkaa


Syyskuussa aloiteltiin perehtyminen eläinlääketieteelliseen genetiikkaan koirien geenejä paljon tutkineen Hannes Lohen johdolla. Pakko sanoa, että huikean hyvissä käsissä kyllä olemme koko opintojen ajan saadessamme näinkin upeiden alansa asiantuntijoiden luentoja kuunnella! Lohi toimii professorina niin eläinlääketieteellisessä kuin lääketieteellisessäkin tiedekunnassa. Vaikkei mitään genetiikasta etukäteen ymmärtäisi, tämän kurssin aikana tulee selväksi geenitutkimuksen hyödyllisyys niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta. Koirien perinnöllisten sairauksien selvittämistä voidaan hyödyntää ihmispuolellakin, sillä monet tautigeenit ovat käytännössä samoja.

Eläinlääketieteellisen genetiikan oppimistavoitteet listataan opinto-oppaassa seuraavasti:


Opiskelija
  • tunnistaa ja osaa selittää perinnöllisyystieteeseen ja periytyvyyteen liittyviä peruskäsitteitä ja ilmiöitä
  • osaa kuvata erilaisia geenitutkimukseen liittyviä laboratoriomenetelmiä
  • osaa kuvata tautigeenitutkimuksen pääpiirteitä ja merkitystä
  • tuntee kotieläinten jalostustoimintaa ja sen vaikutuksia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin

Eläinlääketieteellisessä genetiikassa on käsitelty paljon geenien sekvensointia ja eri markkereiden käyttöä. Luennoilla on vilissyt paljon termejä, jotka kannattaa opetella heti alusta saakka päästäkseen helpommalla (ja ymmärtääkseen luentojen sisältöä edes auttavasti...). Lohelle itselleen nämä termit ovat arkipäivää, eikä hän välttämättä aina muista kaikkia termejä selittää auki innostuessaan kertomaan tutkimuksistaan, mutta selittää niitä kyllä kysyttäessä. Onneksi hän myös selittää vaikeita asioita juurta jaksain monella eri tavalla ja piirtäenkin, jotta varmasti ymmärtäisimme mistä on kyse.

Farmakogenetiikan luennolla puhuimme siitä, miten geenit vaikuttavat eri lääkkeiden vasteisiin eri yksilöillä. Jopa yleinen parasiittilääke saattaa joillekin koiraroduille aiheuttaa halvauksen tai jopa kuoleman. Klinikalla eläinlääkäreiden kauhuna saattaa olla pinseri, jonka rokoteherkkyys voi aiheuttaa hyvinkin voimakkaan reaktion ihan normaalista rokotteesta. Nämä vasteet saattavat hyvinkin olla seurausta mutaatiosta tietyssä geenissä. Olisikin erittäin hyödyllistä tutkia kunkin koiran genomi, jotta eläinlääkärit tietäisivät heti koiran tullessa vastaanotolle, mitä lääkkeitä käyttää ja mikä ei missään nimessä sovi kyseiselle koiralle.




Lohen luentojen lisäksi olemme päässeet kuulemaan oman alansa asiantuntijoita kotieläinjalostuksen saralta. Äärimmäisen mielenkiintoisia luentoja kaikki! Jalostustyössä lasketaan paljon erilaisia indeksejä ja odotusarvoja monenlaisilla laskukaavoilla. Lopputuloksena saatu numeerinen luku on siltikin vain korkeintaan lähelle osuva veikkaus, sillä sattuman ja ympäristön vaikutus lopulliseen fenotyyppiin on suuri. Melkoisen pitkäjänteistä työtä on esimerkiksi nautakarjan jalostuksessa tehty pyrittäessä parantamaan lypsylehmien tuotosta ja utarerakennetta, sillä uuden yksilön kasvattaminen vasikasta lypsäväksi lehmäksi kestää vähintäänkin pari vuotta - ja sittenkin vasta nähdään, mihin lehmä pystyy ensimmäisellä laktaatiokaudellaan (= lypsykaudellaan). Myöhemmät laktaatiokaudet saattavat olla parempia tai sitten vaikkapa lehmän utarerakenne saattaa romahtaa, jolloin tehty työ tavallaan valuu hukkaan. Lehmää, jonka utare viistää maata, ei todennäköisesti kannata käyttää jalostukseen.

Kurssin aikana on puhuttu paljon koirien genetiikasta ja jalostuksesta ja näistä varmaankin jokaisella on oma mielipiteensä. Kennelliiton luennolla keskustelimme paljon koiranjalostuksesta ja ainakin itseäni alkoi lähinnä surettaa joidenkin ihmisten (huom! ei missään nimessä kaikkien, kaikissa ryhmissä on aina omat mädät omenansa) ymmärtämättömyys ja jopa ongelmien täysi kieltäminen tiettyjen koirarotujen perinnöllisiä sairauksia koskien. Sokea ulkomuodon tuijottaminen ja vaaliminen on johtanut sellaisiin koiriin, jotka eivät ehkä kykene liikkumaan tai hengittämään normaalisti. Kuorsaaminenkin on jo merkki siitä, ettei koiran hengitys ole normaalia, kuten luennolla kuulimme ja olen samaa mieltä. Onneksi ainakin osa kasvattajista ja jalostajista ymmärtää, että jotain tarttis tehrä. Kennelliitto on lähettänyt Maa- ja metsätalousministeriöön eläinsuojelulain uudistusta koskevan kannanottonsa, johon kannattaa tutustua. Nähtäväksi jää, mitä tuo tuleva eläinsuojelulain uudistus lopulta pitää sisällään vallitsevan resurssipulan takia. Eläinlääkäreinä meillä on suuri neuvonnallinen tehtävä ja varmasti sukset menevät ristiin jääräpäisimpien koirankasvattajien kanssa. Mutta kuka pitää eläinten puolta, jos ihmiset ovat jo niin sokeutuneita omalle toiminnalleen, etteivät näe eläimen jatkuvaa kärsimystä? Faktaa ja tutkimustietoa on olemassa onneksi jo niin paljon, että näitä asioita on mahdotonta kieltää.
 



Ilmeisen tunteitaherättävä aihepiiri täälläkin päässä! ;)