Farmakologiaa ja toksikologiaa

Kolmannen kevään viimeiset luennot on takana ja suurella osalla vuosikurssistamme on siis puolet eläinlääkäriopinnoista suoritettu! Osalla on vielä teurastamoharjoittelu suoritettavana ennen lukuvuoden päättymistä, mutta se ei enää iso rasti ole. Havahduin vähän aikaa sitten miettimään, että tämän vuoden pääsykoekin varmaan alkaa lähestyä. Yritin etsiä koepäivää netistä, mutta joko olen todella surkea etsimään sitä tiedekuntamme nettisivuilta, tai sitten se on oikeasti lähes piilotettu kaikilta, jotka eivät ole tänä keväänä eläinlääkikseen hakeneet. Ennen hakemista koskevat asiat löytyivät helposti tiedekunnan sivuilta, nyt kaikki näyttää olevan keskitetty yliopiston yhteiselle hakusivulle. Googlen kautta sitten löytyi lopulta jonkun lääkiksen kautta oikea päivämäärä, joka on jo huomenna!

Viimeiset tsempit siis tämän vuoden hakijoille, mikäli satutte tätä vielä ennen koetta lukemaan!

Itse palaan ajassa hieman taaksepäin, aikaan, jolloin kesä oli vain kaukainen haave. Helmikuun lopussa palattiin opinnoissa "normaaliin rytmiin", jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Tammikuun luentojen jälkeen oikeastaan koko helmikuu meni enemmän ja vähemmän erilaisissa pienryhmäharjoituksissa ja osa vuosikurssista oli välillä suorittamassa teurastamoharjoitteluakin. Tavallisilla luennoilla ei ollut hetkeen tullut istuttua ja se kieltämättä tuntui "pitkästä aikaa" hassulta. Kauan tätä ei ehtinyt kuitenkaan ihmetellä, sillä syvennyimme heti suoraan asiaan, farmakologian saloihin. Ja asiaahan tällä kurssilla sitten riitti, peräti 8 opintopisteen verran tyypillisen 3-6 opintopisteen sijaan.

Opinto-opas kertoo Eläinlääketieteellisen farmakologian ja toksikologian osaamistavoitteista näin:

Opiskelija osaa

• selittää farmakokinetiikan ja -dynamiikan pääperiaatteet sekä tärkeimpien eläinlääkinnässä käytettävien lääkeaineryhmien vaikutusmekanismit ja haittavaikutukset 

• hakea näyttöön perustuvaa tietoa yksittäisistä lääkeaineista ja niiden käytöstä eläimille 

• kuvailla myrkytyksen hoidon yleiset pääperiaatteet 

• etsiä tietoa eläinten lääkintään liittyvästä lainsäädännöstä, määräyksistä ja ohjeista sekä soveltaa niitä käytännössä 

• kirjoittaa lääkemääräyksen

Farmakologia on hyvin mielenkiintoista ja tietyt perusteet pitää jokaisen eläinlääkärin ymmärtää. Joskus lukiossa miettiessäni elämäni suuntaa opinto-ohjaaja yritti tarjota eläinlääkikselle vaihtoehdoksi farmasiaa. Ajatus ei ollut hullumpi ja olisin varmaankin hakenut farmasialle, ellei farmasian pääsykoe olisi ollut samana päivänä kuin lääkisten pääsykoe. Nykyään kokeet ovat ilmeisesti eri päivinä, mutta ensikertalaiskiintiöt eivät varmaankaan varsinaisesti kannusta hakemaan kovin moneen eri paikkaan.

Farmakologiaan palatakseni kurssi sisälsi kolmessa osassa tentittävät osuudet eli farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa ja kliinistä toksikologiaa sekä lääkkeiden käyttöä ja määräämistä. Luennot eivät olleet pakollisia, mutta lähes kaikki kurssin harjoitustyöt sen sijaan olivat. Ja niiden kanssa moni oli aluksi pelkkänä kysymysmerkkinä, kun oli sekä solutason fysiologiaan että farmakologian perusasioihin liittyviä caseja, joista molemmista puhuttiin caseina ja opiskelijaparan piti aina asiayhteydestä ja luennoijasta ymmärtää, kumpaa tällä kertaa tarkoitettiin. Kurssin alku oli "hauska", sillä aloitimme suoraan tuohon solutason fysiologiaan liittyvällä case-perehdytyksellä, ja vasta sen jälkeen oli luvassa varsinainen johdanto koko kurssiin. Lienee sanomattakin selvää miten pihalla moni tässä vaiheessa oli siitä, mitä kaikkea oikeasti pitikään tehdä ja mikä case tai harjoitus liittyi mihinkin. Kyllä näihin lopulta alkoi tulla järkeä kaiken kiireen keskellä.

Viikin lehmätkin pääsivät laitumelle ja telkkariin! Yle Areenasta voi katsoa vielä muutaman kuukauden ajan laitumellelaskua.
Kuvakaappaus Yle Areenasta.

Luentoja oli tosiaan vaivaiset 56 (noin 45 minuutin pituisia kukin) ja siihen päälle vielä harjoitustyöt. Alkuun lähdettiin ihan perusteista liikkeelle eli lääkeainereseptoreista ja eläinlaji- ja yksilökohtaisista eroista. Jo niinkin yksinkertainen asia kuin se, mitä eläin syö, vaikuttaa siihen, miten eläin kykenee poistamaan vierasaineita elimistöstään. Kasvinsyöjien ravinto on vaihtelevaa, joten ne ovat sopeutuneet poistamaan paremmin vierasaineita kuin lihansyöjät, joiden ravinto on huomattavasti yksipuolisempaa. Eläimillä on paljon eroja metaboliassaan, joten esimerkiksi kissan konjugaatioreitit poikkeavat hyvin paljon koiran vastaavista. Farmakokinetiikassa lähdettiin liikkeelle lääkkeiden antoreiteistä, joita käytiin läpi jo syksyn TE:n luennoilla. Lääkeaineiden kulkeutuminen, imeytyminen, jakautuminen elimistössä, pitoisuus plasmassa ja eliminaatio metaboliareitteineen käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Pohdimme lääkeannoksen yksilöllistä arviointia, sillä esimerkiksi sairaudet voivat vaikuttaa lääkeaineiden metaboliaan, minkä takia onkin tärkeä seurata hoitovastetta ja muuttaa annostusta ja/tai antoväliä tarvittaessa.

Vieraileva luennoija farmasian tiedekunnasta tiivisti meille farmasian koko viiden vuoden opinnot kahden tunnin luentoon eli saimme ainakin jonkinlaisen pintaraapaisun erilaisista lääkemuodoista, lääkeaineiden vapautumistapojen eroista lääkevalmisteissa, lääkkeiden säilyvyydestä, pakkausmuodoista ja pakkauksen tärkeydestä sekä lääkkeiden sisältämistä apuaineista ja niiden vaikutuksista. Lääkevalmisteita ei välttämättä saa jakaa pienempiin osiin, sillä ellei esimerkiksi tabletissa ole jakouurteita, valmistaja ei pysty takaamaan pienempiin osiin jaetun lääkkeen sisältävän riittävää määrää lääkeainetta. Näiden kahden tunnin aikana tuli paljon tärkeää asiaa käytännön työhön ja luennoilla käydyn keskustelun perusteella käytännöt kentällä ovat todella vaihtelevia. Ei välttämättä olisi pahitteeksi pieni lisäkoulutus tästä aiheesta eläinlääkäreillekään.

Lääkeaineita ja lääkevalmisteita tutkitaan huolellisesti ennen kuin ne päätyvät markkinoille. Myöhemmin kurssiin liittyvällä Orionin lääketehtaan exculla kävi ilmi, että tuotekehitykseen tutkimuksineen voi mennä helposti yli 20 vuotta. Kävimme luennoilla läpi tutkimuksissa käytettäviä farmakokineettisiä malleja, jakautumistilavuutta, kokonaispuhdistumaa, lääkeaineen biologista hyötyosuutta (kaikki lääkeaineesta ei aina todellakaan imeydy verenkiertoon!) sekä lääkeaineiden farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia esimerkiksi imeytymiseen, metaboliaan ja erittymiseen. Farmakogenetiikan luennolla pohdittiin geneettisten erojen vaikutusta farmakokinetiikkaan. Tunnetuin esimerkki lienee joidenkin koirien ABCB1-mutaatio (vanha nimi MDR-1-mutaatio), jonka seurauksena normaalisti lääkeaineiden pääsyä aivoihin blokkaavasta P-glykoproteiinista on jäljellä pelkkä fragmentti, eikä se toimi normaalisti. Tällaisilla koirilla makrosyklisten laktonien, kuten ivermektiinin (loishäätölääke) normaalit annokset voivat olla neurotoksisia, mutta pieniä määriä ivermektiiniä kyseiset koirat voivat kestää. ABCB1-mutaatio on todettu useilla koiraroduilla ja sitä on esimerkiksi useilla collieilla, mutta ei kaikilla. Toinen esimerkki on kissojen glukuronidaatioreitin erään konjugoivan entsyymin (UGT) aktiivisuuden alhaisuus maksassa, minkä seurauksena parasetamoli eliminoidaan kissalla vaihtoehtoista reittiä, jonka seurauksena on maksatoksisuus ja methemoglobia. Ihmiset ilmeisesti antavat joskus kissoilleen parasetamolia kipulääkkeenä ymmärtämättä sen toksisuutta kissalle.

MRL-arvoista ja varoaikojen määrittämisestä puhuttiin jonkin verran jo syksyn TE:n luennoillakin, mutta nyt niihin palattiin uudelleen. Yksi luento käsitteli antidopingtyötä, sillä doping on kielletty paitsi eläinsuojelulaissa, myös monilla yhdistyksillä (esim. Suomen Hippos, Suomen Ratsastajainliitto, Suomen Kennelliitto, Paliskuntain yhdistys) on omat, usein hyvin tiukat doping-säädökset. Eläinlääkinnässä käytetään paljon lääkkeiden ns. off label -käyttöä esimerkiksi jos lääkettä käytetään eri tarkoitukseen, kyseessä on eri eläinlaji tai annos on erisuuruinen kuin tuoteselosteessa tai kohde-eläin on tiine tai laktaatiossa tai eläin on sairas (vasta-aiheet). Off label -käytössä vastuu siirtyy eläinlääkärille, jolloin on tärkeää ymmärtää ja osata perustella tiettyjen lääkkeiden käytön tarpeellisuus. Esimerkiksi tiineille eläimille ei taida tällä hetkellä olla olemassa kipulääkettä, jonka tuoteseloste ei kieltäisi sen käyttöä tiineyden aikana. Käyttö tiineyden aikana kielletään tuoteselosteessa siksi, ettei valmistaja ole yleensä tehnyt tutkimusta lääkkeen käytöstä tiineillä eläimillä eikä pysty takaamaan lääkkeen turvallisuutta. Joskus kliinisessä työssä on vain punnittava hyödyt ja haitat, sillä kovin kipeä tiine eläin ei välttämättä ole hyvä kohdussa olevien pentujen kannalta ollessaan esimerkiksi syömätön pitkään.

Nestehoidon farmakologiassa kävimme läpi esimerkiksi kristalloideja (elektrolyyttiliuokset) ja kolloideja (plasmavolyymin lisääjät), joihin varmasti törmäämme viimeistään nelosvuoden päivystyksissä. Ennen hermostoon vaikuttavien lääkeaineiden läpikäyntiä kertasimme autonomista hermostoa ja sen erilaisia reseptoreita, nämä kaikki myös erittäin tärkeitä esimerkiksi rauhoittamisessa ja anestesian esilääkkeinä. Kertasimme tulehduksen ja kivun tapahtumaketjuja välittäjäaineineen ennen luentoa kipulääkkeistä. Jälleen muistutettiin siitä, ettei ihmisten tulehduskipulääkkeitä tulisi käyttää eläimillä, ellei varmasti tiedä että ne soveltuvat eläimille. Histamiinireseptoreihin vaikuttavia lääkeaineita käytiin myös läpi ja jo tällä luennolla sivuttiin H2-reseptoriaktivaation vaikutusta mahahapon eritykseen. Eläinlääkinnässä käytetään lähinnä antihistamiineja (H1-antagonisti) allergia- ja pahoinvointilääkkeinä ja H2-salpaajia mahahappolääkkeinä. Glukokortikoideista opimme, että ne ovat "eniten väärinkäytetty ryhmä eläinlääketieteessä", sillä glukokortikoideja käytetään monesti sillon, kun eläimellä on epämääräisiä oireita eikä mikään muu enää oikein auta. Glukokortikoideilla on omat perustellut käyttöaiheensa, mutta myös valtavasti haittavaikutuksia. Glukokortikoidihoitoa suunniteltaessa ja seurattaessa onkin tärkeä punnita riskit ja hyödyt huolellisesti. Niillä voidaan lievittää tulehdusreaktioita ja haitallisia immuunivasteita paikallisesti tai systeemisesti sekä käyttää korvaushoitona esimerkiksi Addisonin taudissa.

Keskushermoston farmakologiassa kävimme läpi keskushermoston erityispiirteitä ja keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita. Rauhoitus- ja nukutusaineet tulevat myös aivan varmasti tutummiksi tulevien opintojen aikana. Toinen vieraileva luennoijamme kertoi meille solunsalpaajista ja immunosupressiivisista lääkkeistä ja niiden turvallisesta käsittelystä. Syöpäpotilailla täydellinen paraneminen ei ole välttämättä realistinen tavoite, joten hoidon tavoitteena onkin eliniän pidentäminen ja hyvän elämänlaadun ylläpitäminen. Hormoneista kävimme läpi lähinnä ACTH:n (kortikotropiini), TSH:n (tyreotropiini) ja kasvuhormonin vaikutuksia ja niihin vaikuttavia lääkeaineita, loput aivolisäkkeen hormoneista käydään kuulemma läpi lisääntymisblokissa nelosella. Nesteenpoistolääkkeistä ja sydänlääkkeistä käytiin läpi yleisimpiä sydämen vajaatoimintaan ja rytmihäiriöihin käytettyjä lääkkeitä ja niiden toimintamekanismeja sekä muita nesteenpoistolääkkeitä. Potilastapauksen avulla yritimme itse päätellä, mitä lääkkeitä sille olisi hyvä käyttää mihinkin tarkoitukseen.

Mikrobilääkkeitä on aiemmin käyty läpi ainakin kakkosella Yleisessä ja Spesifisessä bakteriologiassa. Nyt kertasimme osittain aiempia asioita ja lisäksi perehdyimme tarkemmin tärkeimpien mikrobilääkeryhmien farmakologiaan ja farmakokinetiikkaan. Kävimme muutamia potilastapauksia läpi ja mietimme monia mikrobilääkkeiden käyttöön liittyviä asioita. Mikrobilääkkeisiin liittyen pystyi tekemään yhden tenttivastauksen korvaavan tehtävän, jonka ainakin itse koin hyödylliseksi oman oppimiseni kannalta, vaikka kiire sen tekemisessä tulikin. Lisäksi mikrobilääkkeisiin liittyi vapaaehtoinen harjoitus, jossa vuosikurssi jaettiin pienempiin ryhmiin pohtimaan kuutta eri tehtävää. Tässä tehtävässä Eviran mikrobilääkesuositukset tulivat tutuiksi ja sen perusteella mietimme sopivaa annosta, antoreittiä, lääkityksen kestoa ja mahdollista varoaikaakin.

Kivunhoidon etiikkaa ja ongelmia käsittelevällä luennolla käytiin läpi esimerkiksi kivun tunnistamista sekä asenteita ja uskomuksia, joita oli tutkittu suomalaisten eläinlääkäreiden käyttämistä kivunlievityksistä. Eutanasian luennolla pohdittiin kuolemaa ja sen etenemistä, sillä kyseessä ei ole nopea, yksittäinen prosessi, vaan vähitellen kudoksissa etenevä fysiologinen ilmiö. Eläimen lopettamiseen käytetään rauhoitus- ja nukutusaineita, jotka ovat samoja kuin normaalissakin anestesiassa, mutta niiden annostus on huomattavasti suurempi. On olemassa myös erillinen eutanasiavalmiste, T61, jolla varmistetaan eläimen lopetus, mutta yksinään sitä ei tulisi käyttää. Kävimme läpi myös ikävämpää asiaa eläinlääkäreiden yhteisössä, sillä jotkut eläinlääkärit ovat käyttäneet kyseistä valmistetta itsemurhan tekemiseen. Taustalla olevia syitä voi vain spekuloida, mutta luennoijamme muistutti liikuttavalla tavalla meitä siitä, että aina voi puhua, itsemurha on kuitenkin peruuttamaton tapahtuma. Ennen eläinlääkistä en itse ollut ajatellutkaan eläinlääkäreiden itsemurhia, mutta jokusen kerran tästä on koulutuksemme aikana puhuttu stressistä ja paineista puhuttaessa. Näistä tulee surullinen olo, sillä jotenkin tämä kuvastaa hyvin sitä, miten pihalla ihmiset ovat syyttäessään eläinlääkäreitä ahneudesta. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Loislääkkeistä saimme parituntisen luennon, jossa ensin kävimme läpi lääkeaineita ja sitten loislääkityksen periaatteita kertaillen samalla hieman viime kevään parasitologian kurssin asioita esimerkiksi loisten elämänkierroista. Sisäloislääkkeistä esimerkiksi suolistonematodeihin (sukkulamadot) tehoava fenbendatsoli on ollut suhteellisen pitkään markkinoilla ja on turvallinen käyttää jopa tiineillä eläimillä. Loislääkkeissä on aika oleellista tietää, mihin loisiin lääkkeen vaikuttava aine vaikuttaa. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani ivermektiini ei tehoa heisimatoihin (cestoda). Loislääkkeistä on aina varmistetava, että ne soveltuvat halutulle eläinlajille. Samassa taloudessakin elävä kissa voi saada esimerkiksi paikallusvaleluliuosta itseensä, jos on kovin läheisissä väleissä lääkityn koiran kanssa. Tällöin pitäisi harkita toisen, kissalle sopivan valmisteen käyttöä tai mahdollisesti suun kautta annettavaa valmistetta. Ulkoloishäädössä käytettävissä valmisteissa on paljon eroja, joita ei aina ajatella. Kaikki valmisteet eivät ole karkottavia, vaan osan vaikutus on tappava (esim. fluralaneeria sisältävät valmisteet), jolloin vaikutus alkaa vasta ulkoloisen, esimerkiksi puutiaisen imiessä eläimestä verta. Siten eläimessä voi nähdä kiinnittyneenä punkkeja, vaikka monesti kuulee omistajien käyttävän jotain tällaista valmistetta nimenomaan puutiaisia karkottaakseen.

Utareen farmakologiasta, mikrobilääkeresistenssistä, sieni- ja viruslääkkeistä sekä ruuansulatuskanavaan vaikuttavista lääkeaineista kerroinkin jo aiemmin eräästää maaliskuun lopun päivästä kertoessani. Sen jälkeen saimmekin todella mielenkiintoisen ja paljon keskustelua herättäneen luennon myrkytyksistä. Myrkytyspotilaita meille jokaiselle luvattiin tulevan vastaan päivystyksessä, joten on tärkeä tietää miten myrkytystapauksissa yleensä toimitaan. Toisin kuin monet ihmiset luulevat, ei ole olemassa mitään yleistä myrkkyseulaa, jolla voitaisiin kartoittaa eläimen mahdollisesti saama myrkky, vaan myrkytyksiä joudutaan välillä hoitamaan sokkona tietämättä mahdollista aiheuttajaa. Tärkeintä on ensin stabiloida potilas ja seuraavaksi dekontaminoida aiheuttaja eli estää mahdollinen lisäimeytyminen ja tehostaa eliminaatiota esimerkiksi oksennuttamalla, estämällä imeytymistä ja edistämällä myrkyn poistumista elimistöstä. Kävimme läpi oksennuttamisen toimintatapaa ja ongelmia. Ruokasuolalla oksennuttaminen ei välttämättä ole aina turvallisin tapa, sillä 4 g/kg ruokasuolaa on jo toksista kissalle ja koiralle. Aina pitää kuitenkin tapauskohtaisesti punnita hyödyt ja haitat. Vetyperoksidi voi olla turvallisempi tapa oksennuttaa eläintä, mutta sekin voi aiheuttaa limakalvovaurioita. Oksennuttamista ei saa kuitenkaan joissakin tapauksissa tehdä ollenkaan, joten suosittelen aina myrkytystä epäiltäessä ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin.

Lattialle tippuneet tabletit voivat joutua parempiin suihin ja pahimmassa tapauksessa kukaan ei tiedä mitä ja miten paljon eläin on ehtinyt ainetta syödä. Pelkän tabletin ulkonäön perusteellakin voi joutua tekemään salapoliisityötä yhteistyössä myrkytystietokeskuksen kanssa aineen määrittämiseksi.

Yleisimmin myrkytyksiä aiheuttavat suklaa, ksylitoli, tulehduskipulääkkeet ja kyynpuremat. Välillä (varsinkin somessa) lietsotaan hysteriaa koirien myrkyttäjistä, mutta näitä tapauksia ei ainakaan eläinsairaaloissa kuulemma näy. Löysin viime keväältä Hesarin jutun aiheeseen liittyen. Ilmeisesti joko ihmiset onnistuvat aina saamaan myrkyn pois eläimen suusta, eivät vie myrkkyä saanutta eläintä hoitoon, tai sitten eläin kuolee niin äkisti, ettei sitä enää tarvitse viedä hoitoon. Kotona omistajien olisi syytä piilottaa eläinten ulottuvilta myrkylliset aineet, esimerkiksi käsilaukun pohjalta löytyvät tulehduskipulääkkeet voivat päätyä uteliaan kuonon kautta väärään osoitteeseen ja määrää voi olla hankala arvioida. Koirien omat makutabletteina olevat tulehduskipulääkkeet tulisi myös piilottaa huolellisesti koiralta, sillä nekin ovat ahneimmille suurta herkkua ja voivat yliannosteltuna aiheuttaa myrkytyksen. Lähes mikä tahansa aine voi olla suurina pitoisuuksina myrkyllistä, joten annos vaikuttaa paljon.

Viimeinen viikko käytettiin lääkkeiden käytön ja määräämisen parissa eli perehdyimme lainsäädäntöön, reseptin kirjoittamiseen, myyntilupiin, erityislupiin ja niiden hakemiseen sekä varoaikoihin. Tähän liittyi reseptiopin kotitehtäviä, joissa harjoiteltiin oikeiden reseptien kirjoittamista. Kotitehtävät käytiin läpi purkutilaisuudessa, joka oli vapaaehtoinen, mutta erittäin hyödyllinen tulevaa ajatellen. Jos tämän jälkeen pitäisi osata kirjoittaa reseptejä, niin ehdottomasti purkutilaisuudessa käytiin läpi paljon kliinisen työn kannalta oleellisia asioita. Reseptitehtävissä piti etsiä tiettyyn ongelmaan tietty lääkevalmiste, laskea sen annos ja kirjoittaa käyttöohje, aivan kuin oikeassa tilanteessakin. Aikaahan tähän meni näin ensimmäisiä reseptejä kirjoittaessa aika kauan, mutta eiköhän se nopeudu mitä enemmän reseptejä kirjoittelee. Tämä harjoitus oli todella hyvä, sillä viimeinen kolmesta tentistämme sisälsi reseptinkirjoitustehtäviä, joten siihenkin mennessä reseptinkirjoittamisesta oli ehtinyt jo pieni rutiinintapainen muodostua. Tentissä sai käyttää tietokonetta tiedonhakuun ja mukana sai olla mitä tahansa materiaalia (viestintä kuitenkin oli kielletty), mutta vastaukset kirjoitettiin normaalisti paperille. Ihan käymättä luennoilla tai perehtymättä asiaan ei parin tunnin aikana olisi varmaan ehtinyt kovin paljon saada aikaiseksi, sillä luentojen perusteella tiesi, mistä mitäkin tietoa kannatti etsiä.

Farmikseen kuului tiedonhakuharjoitus, jossa harjoittelimme tieteellisten artikkelien etsimistä kandityöstä tuttuun tapaan. Ehkä joku koki tämän harjoituksen hyödylliseksi, mutta itselleni se tuntui ainakin aika turhalta, kun näitä samoja asioita oli aika vähän aikaa sitten juuri käyty läpi. Farmakokinetiikan harjoituksessa piirtelimme tietokoneella erillisellä lääkeaineiden plasmapitoisuutta simuloivalla ohjelmalla hienoja kuvaajia, joiden perusteella tulkitsimme niiden farmakokinetiikan muutoksia. Tämä harjoitus oli ihan hauska ja havainnollistava ja pakotti miettimään asioita käytännönkin kannalta. Off label -harjoituksessa jakauduimme pienryhmiin viiden eri tehtävänannon perusteella ja yritimme tieteellisten artikkelien perusteella päätellä tehtävänannossa määriteltyjen lääkeaineiden mahdollista off label -annostusta. Tämä jos mikä auttoi ymmärtämään off label -käytön hankaluutta, sillä aina ei tietoa ole noin vain saatavilla. Farmakodynamiikan harjoituksessa etsittiin tietoa valitun eläinlajin tulehduskipulääkkeen, glukokortikoidin ja opioidin vaikutuskohdasta, käyttöaiheista, vasta-aiheista sekä yhteisvaikutuksista ja kerrattiin, miksi glukokortikoideja ei sovelleta käytetäväksi tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tietoa etsittiin mm. Pharmaca Fennica Veterinariasta, joten tämä harjoitus auttoi ainakin PFV:n käytön opettelussa.

Lääkkeiden vaikutukset soluissa ja elimissä -tehtävässä vuosikurssi oli jaettu kuuden hengen ryhmiin ja kaikki ryhmät vastasivat samoihin kysymyksiin, caseihin. Caseja oli tässä tehtävässä neljä ja niissä kysyttiin kysymyksiä monista eri lääkeaineista. Kuhunkin caseen liittyvistä kysymyksistä piti tehdä noin sivun mittainen tiivistelmä, jossa käytiin läpi asioita ihan molekyylitasolla. Tiivistelmistä saatiin kommentteja, joiden perusteella tiivistelmiä korjattiin ja tehtiin powerpoint-esitys. Koska kaikki ryhmät olivat vastanneet kaikkiin kysymyksiin, arvottiin kullekin caselle oma esittäjänsä ja kaikki caset käytiin erillisessä purkutilaisuudessa läpi. Paljon jäi avoimia kysymyksiä, sillä töitämme kommentoinut opettaja ei tullut itse purkutilaisuuteen paikalle, eivätkä muut opettajat osanneet kaikkiin kysymyksiimme vastata. Tämä oli ehkä tähän mennessä ärsyttävin ryhmätyö tehtävänannon, epäselvyyksien, tarkkojen vaatimusten, kiireen ja "turhaan" tehdyn työn takia. Farmiksessa olisi ollut paljon muutakin opiskeltavaa ja tämä ryhmätyö tuntui vievän kohtuuttoman paljon aikaa, minkä kruunasi vielä se, että powerpoint-esityskin tehtiin ihan turhaan. Tavoitteena varmasti oli oppia tiedon prosessoinnin kautta, mutta itselläni se ei kyllä ainakaan toiminut ollenkaan.

Vapaaehtoisena harjoituksena oli sitten ne toiset caset, joissa kerrattiin luentojen asioita tehtävien muodossa. Ensimmäinen case liittyi farmakokinetiikkaan, toinen farmakologisiin tunnuslukuihin ja kolmas käsitteli muutamia käytännön pulmia eläinten lääkitykseen liittyen. Kustakin casesta oli oma purkutilaisuutensa, jossa asiat käytiin huolellisesti ja keskustellen läpi. Nämä olivat ainakin omasta mielestäni hyödyllisiä harjoituksia. Vapaaehtoista oli myös excursio Orionin lääketehtaalle Espooseen. Sinne järjestettiin bussikuljetus Viikistä ohjelman alkaessa klo 8.45 ja päättyessä klo 14.30. Meille tarjottiin kahdet kahvit ja herkullinen lounas ja lisäksi pääsimme tyhjentämään henkilökuntamyymälää halvan kosmetiikan toivossa. Ohjelmassa oli myös luentoja lääkekehityksestä ja tuoteturvallisuudesta ja ainakin itselleni tuli paljon uutta tietoa tähän puoleen liittyen. Vaikka lääkefirmat nähdään usein isoina pahoina laitoksina, ne käyttävät todella paljon rahaa turvallisten ja tarpeellisten lääkevalmisteiden huolelliseen kehittämiseen. Lääkkeiden kehittäminen on todella pitkäjänteistä työtä ja vuosien kehitystyö vie ison kasan rahaa. Myyntiluvan saaminen lääkkeelle ei ole mikään yksinkertainen prosessi, vaan se vaatii paljon huolellista tutkimustyötä ennen luvan hakemista.

Farmis oli iso ja kohtalaisen työläs kokonaisuus, mutta kyse ei tosiaan olekaan ihan mistään pikkuasiasta. Eläinlääkärit kuitenkin käyttävät ja määräävät lääkkeitä kliinisessä työssä päivittäin, joten asioiden on syytä olla hallussa! En ainakaan itse haluaisi tehdä mitään perustavanlaatuista virhettä eläimen lääkityksessä siksi, etten ole ymmärtänyt jotain asiaa.