Varsasitteröintiä

Yksi ehkä kevään odotetuimpia kursseja itselleni oli Vastasyntyneen varsan hoitokurssi eli varsasitterikurssi. Kurssi sisälsi kaksi luentopäivää maaliskuussa ja kaksi purkutilaisuutta huhti-toukokuussa sekä noin 8 päivystysvuoroa pienryhmissä. Luennoilla käytiin läpi varsomista, varsan normaalia fysiologiaa ja sitten niitä epänormaaleja asioita ja sairauksia. Varsat voivat esimerkiksi syntyä ennenaikaisesti tai epäkypsinä, niillä voi olla vasta-ainepuutos tai sepsis eli verenmyrkytys tai niillä voi olla ruoansulatuskanavan ongelmia. Tyypillistä on myös navan alueen ongelmat, eli esimerkiksi persistoiva urachus, jolloin navan ja virtsarakon välinen yhteys ei sulkeudu, kuten normaalisti tapahtuu napanuoran katkeamisen yhteydessä.

Eläinlääkäriopiskelijoina meitäkin koskee salassapitovelvollisuus, joten mitään kuvia tai yksityiskohtia potilaista emme saa kertoa. Käyttämäni kuvat ovat muissa yhteyksissä kuvaamiani, eikä niissä ole varsasitterikurssin aikaisia potilaita. Paitsi tuo viimeinen kuva...

Kaulalaskimoon (vena jugularis externa) asetettu kanyyli, jonka kautta voidaan ottaa verinäytteitä ja infusoida lääkkeitä, näitä oli myös joillakin varsoilla.

Opinto-oppaassa tavoitteeksi varsasitterikurssille sanotaan näin:

Opintojakso valmentaa opiskelijoita eläimen normaalin käyttäytymisen sekä sen poikkeavuuksien tunnistamiseen. Opintojakso lisää opiskelijan käytännön valmiuksia eläinten käsittelyssä ja hoitamisessa. Opiskelija saa tuntuman elävän eläimen kanssa työskentelyyn jo opintojen alkuvaiheessa.

Päivystysvuoroille kutsu kävi puhelinsoiton perusteella ja alkuun moni vuoro peruuntuikin, sillä varsoja ei ollut. Vuorot olivat huhti-toukokuussa iltaisin ja öisin sekä viikonloppuisin oli lisäksi normaaleja päivävuoroja aamusta iltapäivään. Varsasittereinä toimimme eläinlääkärien ja eläintenhoitajien apuna hevossairaalassa heidän ohjeidensa mukaisesti. Tehtäviin kuului esimerkiksi varsojen nostelua mikäli ne eivät itse päässeet ylös tai makuullelaittoa, kyljen kääntöä, paikallaanpitoa sekä lämpimänä ja puhtaana pitämistä. Joillakin varsoilla saattoi olla ruokintaletku, jonka kautta ne saivat yleensä tammanmaitoa. Virtsanäytteitä varsoilta varmaan jokainen meistä joutui/pääsi ottamaan ja määrittämään siitä refraktometrin avulla virtsan ominaispainoa, jonka perusteella huomattiin helposti muutokset varsan kunnossa. Monesti varsoilla oli myös seurantalomake, johon kirjattiin juotot, imemiset, virtsaamiset, ulostamiset ja kaikki mahdollinen, jotta eläinlääkärien oli helppo nähdä varsan kuulumiset. Osa varsasittereistä pääsi seuraamaan joitakin toimenpiteitä (mm. leikkauksia) sekä nesteyttämään varsoja sydämensä kyllyydestä. Varsojen hoidon lisäksi oli mahdollista tietysti seurata muidenkin hevossairaalan potilaiden hoitoa oman mielenkiintonsa mukaisesti, mikäli varsoissa ei ollut juuri hoidettavaa.

Moni päivystävä kandi tarjosi myös mahdollisuutta ottaa statuksia hevossairaalan potilailta ja ilmeisesti aika moni meistä intoa puhkuen niitä ottikin. Kandit kun joutuvat ottamaan statukset kaikilta potilailta jokusen kerran päivän aikana, joten he epäilemättä ovat tyytyväisiä kun joku muukin tekee niitä välillä. ;) Statuksen ottaminen eli yleistutkimuksen tekeminen tarkoittaa sydämen sykkeen, hengitystiheyden sekä suolistoäänten kuuntelua ja lämpötilan mittaamista rektaalisesti eli peräsuolesta. Lisäksi tarkistetaan usein mm. limakalvot kuivumisen varalta. Nämä tulevat meillekin myöhempien opintojen aikana enemmän kuin tutuiksi, mutta oli hauska saada pieniä maistiaisia jo nyt. Varsinkin kun tosiaan joku kandeista innokkaasti (tai ainakin siltä päälle päin vaikutti) jaksoi kertoa asioita ja vastailla fuksien kyselyihin.

Aivan tasan vuorot hevosten parissa eivät tainneet mennä, sairaalaan tulevia potilaita kun on kovin vaikea ennustaa. Jokainen kurssilainen pääsi kuitenkin käsittääkseni kosketuksiin varsojen kanssa ja varmasti niitä tulee vielä myöhemminkin opintojemme aikana vastaan. Kovin suloisia otuksia nuo varsat olivat ja moni meistä taisikin varsinkin erääseen potilaaseen rakastua. Ja olihan siellä hevossairaalassa vähän toisenlainenkin potilas, johon moni meistä pääsi myös tutustumaan!

Kuvakaappaus Yliopistollisen eläinsairaalan Facebook-sivuilta

Kannattaa muuten tykätä Facebookissa Yliopistollisesta eläinsairaalasta, sillä siellä kandit kertovat välillä kuulumisiaan ja välillä jutuissa vilahtelee Cellon tapaan muitakin potilaita. Niistä saa hyvin lisämotivaatiota!

Askel lähemmäs käytännön työtä

Ensimmäisen lukuvuoden viimeinen opintojakso oli Kotieläinten pidon perusteet, etologia ja eläinsuojelu. Luennot jakautuvat kolmelle viikolle ja nimensä mukaisesti ne käsittelivät monipuolisesti eläinten luontaista käyttäytymistä ja elintapoja, niiden pito-olosuhteita sekä lainsäädäntöä. Moni aihepiiri herätti runsastakin keskustelua, kuten etiikkan liittyvät asiat yleensä. Luentojen lisäksi kurssiin kuului vierailu poliisihevostallille Ruskeasuolle sekä Saaren tuotantoeläinsairaalan (tai oikeastaan Keudan) navettaan. Nämäkin vierailut olivat käsittelyharjoituksia niille, joilla ei ollut kokemusta hevosista tai lehmistä. Käsittelyharjoituksissa käytiin läpi perusteita eläinten käyttäytymisestä ja niiden käsittelystä ja yleisimpiä varusteita sekä työturvallisuutta ja niistä pystyi hakea vapautusta, jos kyseisistä asioista oli jo ennestään kokemusta.

Opinto-oppaassa kerrotaan jaksosta näin:

Opiskelija 

• ymmärtää kotieläintuotantapoihin ja -rakenteisiin vaikuttavia tekijöitä Suomessa 

• osaa arvioida eläinten pitoympäristöä ja hoitoa eläinten tuottavuuden, käyttäytymisen, hyvinvoinnin ja eläinsuojelun näkökulmista 

• tutustuu terveen naudan ja hevosen käsittelyn perusteisiin

Kurssilla käytiin läpi useiden eri eläinlajien tarpeita ja vaatimuksia. Nyt pitäisi siis olla pääpiirteittäin hallussa koirat, kissat, siat, broilerit, munintakanat, porot, hevoset, lypsylehmät, lihanaudat, vasikat, lampaat, vuohet sekä turkiseläimet. Eläinsuojelulainsäädäntöä ja luomusäädöksiä ehdittiin myös käydä läpi. Lisäksi kurssiin kuului pienryhmissä tehtävä ryhmätyö, jossa suunniteltiin jollekin tietylle eläinpopulaatiolle kasvattamo/navetta/muu pitopaikka. Monissa töissä realismi oli hieman karkuteillä, mutta ainakin eläinten elinolosuhteita oli pyritty pohtimaan huolellisesti. Tavoitteena ryhmätöissä oli huomioida mm. ruokinta, kuivitus, ryhmäkoko, pinta-ala, lattiamateriaalit, sairastilat, lannanpoisto, ilmanvaihto, hygienia sekä mahdollisten virikkeiden käyttö erityisesti eläinten hyvinvoinnin ja hoitajan kannalta. Ryhmätöistä pidettiin maksimissaan 20 minuutin esitys viimeisinä päivinä, jolloin saikin nähdä useita mielenkiintoisia ratkaisuja! Oman ryhmätyöesityksen lisäksi piti opponoida toista ryhmää ja lopulliseen kurssin arvosanaan vaikutti myös muiden oman ryhmän jäsenten arviointi toisista ryhmäläisistä. Ryhmätöissä kannattaa siis jokaisen olla aktiivisesti osallisena!

Vaikka kurssi oli monilta osin varmasti vain pintaraapaisu eläinten hyvinvoinnista ja niiden elinolosuhteista, se oli monelle meistä todennäköisesti yksi vuoden antoisimmista kursseista. Luentojen aikana pääsi todella pohtimaan omaa tulevaisuuttaan eläinten parissa. Näillä eväillä pärjää jo luultavasti ihan hyvin kesän (tai muun ajankohdan) harjoitteluissa navetassa ja sikalassa.

Hormonien hyrräystä

Kesäloma (sikäli kun sitä lomaksi voi kutsua) on vienyt mennessään ja ensimmäinen vuosi on jo takanapäin! Facebook täyttyikin heti viimeisten luentojen jälkeen vuosikurssimme onnea tihkuvista päivityksistä ja moni vaikutti olevansa todella iloinen vuoden aikana kertyneistä upeista uusista ystävistä, kokemuksista ja opinnoista. Itsekin voin yhtyä tähän iloon täydestä sydämestäni, sillä koen olevani juuri oikeassa paikassa opiskelemassa. Vuosi meni nopeasti ja olemme nyt 1/6 eläinlääkäreitä (ainakin teoriassa)!

Palataan kuitenkin ajassa vielä parisen kuukautta taaksepäin. Huhtikuussa opiskelimme Homeostaasia ja lisääntymistä (LiHo). Tähän opintojaksoon kuului luentoja, fysiologian harjoitustöitä, histologian mikroskopointia sekä pari leikkelyä. Tahti oli tuttuun tapaan tiivis, sillä luennot oli oikeastaan jo parissa viikossa käyty läpi. Tämän kurssin sisältö on kuitenkin ehkä yksi koulutuksemme tärkeimpiä, sillä hormonit vastaavat pääasiassa elimistömme pyörittämisestä. Siksi onkin tärkeää käydä läpi jo tässä vaiheessa elimistön perusfysiologiaa ja eri endokrinologisten häiriöiden vaikutuksia siihen.

Opinto-oppaassa kerrotaan Homeostaasista ja lisääntymisestä seuraavaa:

Opiskelija 

• tunnistaa endokriinisten rauhasten, virtsa- ja lisääntymiselinten, maitorauhasten sekä ihon makroskooppiset ja histologiset rakenteet 

• osaa johdonmukaisesti kuvailla edellä mainittuihin rakenteisiin liittyvät toiminnot, niiden säätymisen sekä merkityksen elimistön yleisen toiminnan kannalta 

• ymmärtää endokriinisen säätelyn periaatteet ja synergian hermostollisten säätelymekanismien kanssa 

• ymmärtää hormonien keskeisimmät vaikutusmekanismit kohde-elimissä

• pystyy kuvailemaan nisäkkäiden lisääntymiseen liittyvät keskeisimmät fysiologiset mekanismit

• ymmärtää elimistön homeostaattisen säätelyn pääpiirteet

• hahmottaa endokriinisen säätelyn merkityksen eläinten käyttäytymisessä

Fysiologian harjoitustöissä tutkittiin mm. munuaisen toimintaa määrittämällä virtsan ominaispaino ja osmolaalisuus sekä virtsan suodattumisnopeus glomeruluksissa (glomerulus filtration rate eli GRF) ja munuaisten plasmavirtaus (renal plasma flow eli RBF) ja verenkierto- ja hengityselimistön toimintaa rasituskokeen avulla mittaamalla veren glukoosi- ja laktaattipitoisuuksia ja pohtimalla eri eläinlajien liikkumista ja sen tärkeyttä.

LiHon leikkelyihin kuului uroksen ja naaraan lisääntymiselinten tarkastelu. Valitettavasti naaraiden osalta leikkelyiden anti jäi hyvin köyhäksi, sillä kaikki dissektiosaliin päätyneet kissat ja koirat oli leikattu. Toisaalta tämä voisi kertoa vastuullisista ja valveutuneista omistajista, mutta opetuskäyttöön päätyvien eläinten otanta ei välttämättä ole kovin kattava. Lisääntymiselimiä pystyi kuitenkin tarkastelemaan plastinaatiomalleista halutessaan.