perjantai 4. joulukuuta 2015

Kesä käsitöissä


Eläinlääketieteen kandidaatin tutkintoon kuuluu 6 op vaihtoehtoisesti ja vapaasti valittavia opintoja, joihin voi valita oman kiinnostuksensa mukaan erilaisia kursseja liittyen eri eläinlajeihin (kuten Varsasitterikurssi) tai vaikkapa elintarvikehygieniaan, suorittaa valinnaisia harjoitteluita, toimia tuutorina tuleville varsoille (niille ihmismuotoisille tuleville opiskelijoille) tai vaikkapa kerryttää opintopisteitä osallistumalla opiskelijajärjestön kuten EKY:n toimintaan virkailijana. Yksi valittavista kursseista on Keinosiemennyskurssi, jossa pääsee menettämään rektalisointineitsyytensä ja toimimaan kesän ajan seminologien lomittajana, "semmaroimaan". Oman ensimmäisen vuoden kesälomani vietin pääasiassa semmaroinnin parissa.

Viime vuonna ensimmäiset ilmoitukset keinosiemennyskurssista ilmestyivät sähköpostiin marras-joulukuun aikana. Niissä kerrottiin, että keinosiemennyskurssista saa hyvin jo tuntumaa tulevaan tuotantoeläinpraktiikkaan, mutta välttämätöntä sen suorittaminen ei toki kenellekään ole. Ylempien vuosikurssien keskusteluja jonkin verran kuunnelleena voin kuitenkin suositella jokaiselle tuotantoeläinpraktiikasta kiinnostuneelle keinosiemennyskurssille osallistumista, sillä jo tuotantoeläinpraktiikkaa tehneet tulevat kollegat ovat itse harmitelleet, jos eivät ole kurssille osallistuneet ja toisaalta sille osallistuneet ovat olleet valintaansa erittäin tyytyväisiä. Voi olla, että ensimmäisen vuoden jälkeen on hankala löytää alaan liittyvää kesätyöpaikkaa, josta saa vielä palkkaakin, mutta kesäsemmarina saa jotain taskunpohjallekin.


Hyppiminen liittyy lehmän kiimaoireisiin. Mikäli lehmä jää seisomaan alle toisen lehmän hypätessä sen selkään, lehmä on "seisovassa kiimassa" eli sen voisi seuraavana päivänä siementää (tai samana päivänä, jos tämän huomaa jo heti aamulla).

Info-tilaisuus keinosiemennyskurssista järjestettiin helmikuun alussa. Ongelma kurssille osallistumisessa on se, ettei paikkoja välttämättä ole kaikille halukkaille. Keinosiemennyskurssi järjestetään yhteistyössä suomalaisen keinosiemennysosuuskunnan, Faba osk:n kanssa, joten kurssipaikkoja on tarjolla vain niille, jotka saavat Fabalta työpaikan. Info-tilaisuudessa kerrottiin Faban toiminnasta ja seminologin työstä sekä lopuksi haastateltiin työpaikkaa havittelevat opiskelijat. Etukäteen oli pitänyt täyttää hakemus, jossa kysyttiin perinteisten yhteystietojen lisäksi pituutta (kovin lyhyenä voi olla hankala siementää korkeita lehmiä, mutta tämä tuskin jää ratkaisevaksi tekijäksi jos muuten asiat natsaavat), omaa lehmäkokemusta ja ajokokemusta, harrastuksia ja aikaa, jonka voisi olla töissä seminologilomittajana sekä millä paikkakunnalla voisi töitä tehdä. Paikkakunta lienee ratkaisevin tekijä työpaikan saamisessa, sillä työntekijöitä tarvitaan sinne, missä seminologeja on vähemmän tai heitä on paljon lomalla samaan aikaan. Voin tietenkin vain spekuloida valintaperusteita, joten ehdottomasti kaikkien kiinnostuneiden kannattaa hakea kurssille!

Itse suosittelen lämpimästi navettaharjoittelun suorittamista ennen seminologina toimimista, sillä sieltä saa todennäköisesti jonkinlaisen näkemyksen käytännön maataloudesta. Seminologina kuitenkin kierrellään monilla kymmenillä, ellei jopa sadoilla tiloilla, joten on ihan hyödyllistä erottaa hieho ja lehmä toisistaan ulkoisenkin olemuksen perusteella. Lisäksi isäntien ja emäntien kanssa saa paremmin yhteistä keskusteltavaa, kun on edes jokin käsitys siitä, mitä tilalla tapahtuu päivittäin. Ja toisaalta harjoittelun aikana voi oppia jo vähän lukemaan eläimiä ja tietää miten niitä tulisi käsitelllä, mikä helpottaa sitten eläinten parissa liikkumista, mikäli päätyy vaikkapa pihattoon lehmää siementämään. Siellä kun ei välttämättä kaikki muut eläimet ole kiinni, kun yhtä lehmää mennään siementämään. Työhön eläinten (varsinkin suurten eläinten) parissa liittyy aina riskinsä, joten on hyvä pyrkiä ennaltaehkäisemään vahinkoja.

Suosittelen myös jonkinasteista ajokokemusta, mieluusti ihan manuaalivaihteisella autolla (Faban autot ovat manuaalivaiheisia). Ei ehkä kannata lähteä opettelemaan autolla ajamista vasta juuri ennen semmarointia tai pahimmillaan semmaroinnin aikana, sillä vastaan saattaa tulla todella huonokuntoisia teitä ja oma osaaminen voi kokeneemmaltakin joutua koetukselle. Pelkän ajamisen lisäksi olisi hyvä osata vaihtaa autoon rengas, sillä rikkoutuneita renkaita voi osua omallekin kohdalle keskellä ei mitään. Toki voi tilanne päättyä niinkin onnellisesti, että rengas rikkoutuu tilan pihassa ja mukava isäntä vaihtaa sen puolestasi, mutta siihen ei ehkä kannata luottaa. Työhön käytetään Faban autoa, eli omaa autoa ei tarvita. Auto on tietenkin vain työajoon tarkoitettu, eli mitään huviajelua ei pääse Faban piikkiin ajelemaan. Kilometritkin kirjataan joka tilalla ylös ja merkitään ohjelmaan, johon myös siemennykset tallennetaan, joten siinäkin mielessä huviajelua on turha kuvitella harrastavansa.

Faban punainen paholainen.

Kevään aikana kurssista järjestettiin erilliset luennot normaalien eläinlääkisluentojen lisäksi, eli välillä päiville saattoi kertyä pituutta. Luentojen lisäksi oli "laatikkoharjoituksia", joissa teurastamolta saatuja lehmien ja hiehojen kohtuja kiinnitettiin laatikoihin ja pilliä yritettiin saada kohdunkaulan läpi kohtuun kuten siemennettäessäkin katsomatta laatikkoon, koska lehmänkään sisälle ei voi todellisuudessa kurkistella. Toinen käsi oli siis ikään kuin peräsuolessa (muovipussi) ohjaamassa pilliä eli pistolettiä kohdunkaulassa, ja toinen käsi piteli pistolettiä paikallaan. Siementämistä päästiin harjoittelemaan vielä teurastamossa, jossa viimeistään sai ensikontaktin lehmän peräsuoleen. Hyvin on vielä muistissa se, miten hukassa tuntui olevan, kun käden laittoi ensimmäistä kertaa lehmän peräsuoleen. Ei ollut ihan helppoa heti hahmottaa kaikkia anatomisia rakenteita, joita luennoilla oli käyty läpi. Elävän eläimen siementäminen on vähän eri asia kuin laatikossa olevan kohdun. Ja kentälle päästyäni piti myös huokaista helpotuksesta, sillä kiimaisen lehmän siementäminen on vähintään tuhat kertaa helpompaa kuin teurastamolla, ties missä kiimakiertonsa vaiheessa olleiden lehmien siementäminen. Ennen kuin pääsin yksikseni touhuamaan semmarina, kiersin vajaan viikon vakituisen seminologin kanssa alueellani siten, että seminologi seurasi vieressä työskentelyäni ja ohjasi ja neuvoi tarvittaessa, sekä vastaili kysymyksiini kärsivällisesti.

Peräsuolen kanssa joutuu muuten ottamaan kontaktia ennemmin tai myöhemmin eläinlääkiksessä, sillä rektalisointi on osa eläinlääkärin työtä. Se kannattaa tiedostaa jo heti alkuvaiheessa ja unohtaa kaikenmaailman yökkäilyt ja ällöttelyt. Kun asennoituu hommaan oikein, se helpottaa jo huomattavasti. Normaali rektalisointi ei satu eläimeen, muutenhan ne olisivat varmaan jo potkineet eläinlääkärit ja seminologit hengiltä. Joitakin eläimiä, varsinkin hiehoja, saattaa hämmentää ja pelottaa uusi tilanne, joka ensimmäisen siemennyksen yhteydessä tulee vastaan, ja ne saattavat vähän tepastella ja potkiakin, mutta rauhoittua todettuaan tilanteen vaarattomaksi. Rektalisointi tulee tosiaan tuotantoeläinpraktiikkaan tutustuessa viimeistään vastaan (ilmeisesti 5. vuosi?), joten semmaroinnista on siinä mielessä hyötyä, että osaa löytää eläimen sisuksista kohdun ja munasarjat suhteellisen helposti. Ja riippuen kesän semmaroinnin aikana vastaan tulleista tiineyksistä saattaa jopa osata tunnistaa tiineydenkin noin parista kuukaudesta eteenpäin. Itselleni ainakin on tullut hyvä fiilis siitä, kun olen tuntenut tiineen kohdun, ja pidemmälle edenneissä tiineyksissä olen jo tuntenut vasikan sorkankin. Aika siistiä, pakko sanoa. Varsinkin jos vasikka vielä liikahtaa kohdussa sitä koskiessa. Ja ehkä hienointa kesän aikana on se, jos saa tarkastaa tiineeksi alkukesästä siementämänsä lehmän. Olen saanut elämää aikaiseksi!

Emä vastasyntynyttä vasikkaansa nuolemassa.

Normaali työpäiväni alkoi 8.00 tarvikkeiden kasaamisella ja tarkistamisella sekä sähköpostin ja Faban intran selailulla. Noin 8.15-8.25 aikana sai ottaa työt, eli näppäillä tietokoneen ohjelmaa, joka latasi työt verkon kautta koneelleni. Tulostin työlistan, jossa oli listattuna omaan ajoreittiini kuuluvat tilat ja niissä olevat siemennykset sekä mahdolliset tiineystarkastukset. Optimointiohjelma laskee tehdyistä siemennystilauksista jokaiselle seminologille päivän reitin. Seminologi ei oikeastaan koskaan tiedä, mitä seuraava työpäivä tuo tullessaan ja minne pitää ajaa, se on sekä hyvä että huono puoli työssä. Koskaan ei myöskään voi tietää varmaksi, minkä pituinen päivä tulee. Se tarkoittaa myös sitä, että omiin mahdollisiin harrastuksiin tai muihin iltamenoihin ei välttämättä aina ehdi, jos työt loppuvat vasta myöhemmin illalla. Onneksi itselleni ei juuri tullut kovin pitkiä päiviä vastaan, muttei toisaalta usein kovin lyhyitäkään päiviä. Joskus päivä saattaa loppua jo klo 15 aikaan ja joskus taas päivä venyy klo 18 saakka tai pidemmäksikin.

Työlistan saatuani pakkauduin tarvikkeiden kera autoon ja lähdin ajamaan ensimmäiselle tilalle. Useimmille tiloille soitettiin lähestymissoitto ennen tuloa, joten työpuhelinta sai käyttää ahkerasti sekä tiloille soitteluun että vertaistuen hakemiseen kurssikavereilta ympäri Suomea. Navigaattoristakin oli selvästi hyötyä, mutta välillä jouduin turvautumaan oman puhelimen navigaattoriinkin, kun Faban navigaattori ei löytänytkään haluttua kohdetta. Onneksi aina voi kysyä ja isäntäväki osasi monesti hyvin selostaa tarkemmat ohjeet perillelöytämiseksi. Päivän aikana tuli yleensä tehtyä useampi siemennys ja jonkin verran tiineystarkastuksia, mutta niitä ei suinkaan ollut joka päivä. Siemennysten määrä ja ajokilometrit vaihtelevat huomattavasti paikasta riippuen, mutta varmaan karkeasti heittäen kilometrit voivat olla tiheällä karja-alueella alle 50 km ja harvemmin asutulla alueella yli 400 km. Siemennyksienkin määrä toki riippuu hieman kilometreistä, sillä Lapissakin tilojen etäisyydet voivat olla niin suuret, että päivässä ehtii käydä parilla tilalla siementämässä pari lehmää tai sitten töitä ei ehkä ole jollekin päivälle ollenkaan. Omalla alueellani siemennyksiä oli päivässä ehkä noin 10-20.

Tilalla itse siemennyksen lisäksi autoin välillä isäntäväkeä valitsemaan sopivaa sonnia lehmälle erilaisten indeksien perusteella. Monilla tiloilla oli valmis jalostussuunnitelma, jonka perusteella sonni oli jo nimetty valmiiksi työlistalleni. Siemennyksen/-t tehtyäni kirjasin tiedot kunkin eläimen siemennyskorttiin sekä tietokoneelleni ja jatkoin kohti seuraavaa tilaa. Kotiin tultuani vuorossa oli tarvikkeiden puhdistus sekä töiden lähetys tietokantaan ja tietenkin suihku navetanhajun karkottamiseksi, varsinkin jos illalla oli tarkoitus lähteä ihmisten ilmoille.

 © Pertti Jarla
Seminologit ovat oikeasti paljon muutakin kuin keinosiementäjiä ja melkoisen rautaisia ammattilaisia. Useimmilla on naudan hedelmällisyys todella hyvin hallussa ja munasarjatuntuma pelkästään sormilla on häikäisevän tarkkaa (monilla eläinlääkäreillä alkaa jo olla käytettävissään ultra, joka oikein tulkittuna helpottaa munasarjadiagnostiikkaa). Yhden kesän kokemuksella ei ihan pääse samalle tasolle kokeneempien kanssa, mutta siitä saa jo aika hyvää näkemystä tulevaa ajatellen. Itse ainakin pyrin hyödyntämään kaiken aikani ja sienimäisesti imemään kaikilta mahdollisilta ihmisiltä kaiken mahdollisen kokemuksen itseeni. Tilallisilta kuulee paljon kaikenlaista, kun vain pitää silmänsä ja korvansa auki! Vastaan voi tulla sairastapauksia, ruokintaongelmia, poikimisia, epämuodostuneita vasikoita, halvauksia... mitä tahansa, johon tosin ei ihan vielä ole pätevä sanomaan juuta eikä jaata. Mutta se ei estä kuuntelemasta!

Seminologin päivästä löytyy aika hyvin omaakin päivääni kuvaava kirjoitus (If I Could Fly: Päivä seminologina), nykyisin Tartossa eläinlääkäriksi opiskelevalta Siljalta. Kiinnostuneiden kannattaa sekin lukaista!


Olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän postauksen julkaisua vaille valmiiksi, kun sähköpostiin kolahti ensimmäiselle ja toiselle vuosikurssille osoitettu viesti juuri keinosiemennyskurssia koskien. Hienoa, tämä on siis ajankohtainen postaus ja ainakin jokusen varsan tiedän höpinöitäni seuraavan! ;) Lisäksi tuo viesti oli tervetullut itsellenikin, sillä se todennäköisesti tarkoittaa sitä, että ensi kesänäkin voi olla mahdollista päästä semmaroimaan. Osa meistä kesäsemmareista oli kysellyt työmahdollisuuksia noin viiden viikon joululomamme aikana, mutta valitettavasti ketään ei oteta nyt jouluksi töihin. Mutta kesän suhteen ehkä on vielä mahdollisuuksia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti