Oikein hyvää ja ilmeisesti viimeinkin koko Suomen kattavaa talvista uutta vuotta!
Joulukuu menikin sitten aika vauhdilla ohi. Viitisen viikkoa kestävästä lomastamme on nyt takana jo kolme viikkoa, enkä oikeastaan ymmärrä, mihin se kaikki aika on kadonnut. Olen tietoisesti pyrkinyt unohtamaan kaikkia opiskeluasiat loman aikana, kunnes tänään aloin täytellä kalenteriani kevään osalta - ja huh miten täyteen se tulikaan... Ehkä ihan hyvä, että viimeiset kolme viikkoa olen käyttänyt aivan kaikkeen muuhun kuin opinnoista stressaamiseen!
 |
| Eläinlääkisopiskelijan pakollisia eläinpipareita. Sikojen ja lehmien lisäksi löytyi koiria, kissoja, jääkarhuja, hevosia... Valitettavasti piparisikalassamme näemmä esiintyi hännänpurentaa. :( |
On ollut ihana rentoutua sohvalla hyvien elokuvien tai sarjojen parissa, syventyä kirjojen tarinoihin, hankkia hiki pintaan ja lihakset kipeiksi liikkumalla niin sisällä kuin ulkonakin, touhuta eläinten parissa, haistella hevosen ja heinän tuoksua tallilla, nähdä ystäviä ja perhettä ja nauttia kunnolla ihmisten seurasta tuijottamatta liikaa kelloa! En muista milloin olisin viimeksi ehtinyt lukea kokonaista kirjaa, joka ei jollain lailla liity opintoihin (tai aiemmin pääsykokeisiin).
Sain lahjaksi vinon pinon James Herriotin (eli James Wightin) kirjoja - ne oli kuulemma luvattu minulle jo kauan sitten palkinnoksi eläinlääkikseen pääsystä. Ihana lahja! Jos ei näihin tarinoihin ole vielä ehtinyt pureutua, kannattaa se ehdottomasti tehdä! Toki kirjat ja niiden sisältämät tarinat ovat aika vanhoja, mutta Herriotin tapa kirjoittaa vie mukanaan toiseen maailmaan. Osa tarinoista antaa ehkä hieman liiankin ruusuisen kuvan eläinlääkärin työstä, mutta mukaan mahtuu myös niitä toisenlaisiakin tarinoita. Viisas mies tuo Herriot on joka tapauksessa ollut eläessään ja monet hänen ajatuksistaan sopivat hyvin omaankin ajatusmaailmaani. Hauskan lisän tuo aina se, kun ymmärtää tarinaan liittyvästä sairaudesta tai lääkkeistä vähän enemmän kuin sen, mitä Herriot kertoo. Ehkä tässä jotain on jo opittukin!
 |
| Herriotkin sen tiesi, omistajalla on vastuu eläimestään niin hyvässä kuin pahassa. |
Muutamia postauksia on jäänyt tekemättä, mutta en ajatellut niistä ottaa sen suuremmin stressiä. Kirjoittelen niitä pikkuhiljaa sitten kun tuntuu siltä, toivottavasti en ihan kaikkea loppuvuoden aikana tapahtuneesta ehdi unohtaa. ;) Nyt kun talvi lumineen ja pakkasineen vihdoin tuli, aion ottaa siitä ilon irti! Aivan liian pitkään pitikin tuota masentavan mustaa maisemaa katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti