maanantai 12. helmikuuta 2018

Meistä tuli kirurgeja 2/2



Ortopedian osuus Pieneläinkirurgiasta alkoi jo heti ensimmäisellä viikolla ontumatutkimusluennolla. Loput ortopedian luennot pidettiin vasta kirurgian luentojen jälkeen, mikä olikin ehkä selkeämpää. Ontumatutkimuksesta oli kuitenkin pienemmissä ryhmissä toteutetut käytännön harjoitukset, minkä takia luentokin varmaan oli niin aikaisessa vaiheessa. Osalla oli ontumatutkimusharjoitus jo ensimmäisellä viikolla ja jollakin ryhmistä puolestaan vasta viimeisellä viikolla. Aikataulut tosiaan olivat melkoiset, ja lähes aina kun joku ryhmä teki jotain toista harjoitusta, jollakin toisella ryhmällä oli joku toinen harjoitus. A- ja B-ryhmä, 1- ja 2-ryhmä ja sitten vielä a- ja b-ryhmä. Näistä sitten erilaiset kombot eli A1a, A2a, B1a jne. Hyvin se oma ryhmä kuitenkin löytyi kun tarpeeksi pitkään kirjaimia ja numeroita aikataulusta tuijotteli.

Ontumatutkimuksessa tutkittavia asioita oli vähän hankala hahmottaa pelkältä paperilta luettuna, mutta käytännön harjoitus vuosikurssilaistemme omilla koirilla selvensi asiaa aika paljon. Jo anamneesista voi saada aika paljon lisävinkkiä tutkimuksia ajatellen, sillä varsinkin ikä, rotu ja tietyt oireet ovat aika usein tyypillisiä tietyissä ortopedisissä sairauksissa. Hyvä vinkki raajojen manipulaatioista eli liikeratojen tutkimisesta kauhistuneiden omistajien rauhoitteluun oli se, että pyytää omistajaa itse koukistamaan omaa kyynärpäätään ja muistuttaa ettei kyseisen liikkeen pitäisi normaalisti aiheuttaa kipua. Huolellisesti ja järjestelmällisesti tehty ontumatutkimus koko eläin tutkien (vaikka sillä olisikin omistajan mukaan esimerkiksi vain toisen etujalan ontuma) voi auttaa pääsemään diagnoosin jäljille ja ohjaa jatkotutkimukset oikeaan suuntaan.

Ortopedian radiologian osuudessa kertasimme Lappalaisen johdolla osittain jo Diagnostisessa kuvantamisessa tutuksi tulleita perusasioita ja tarkensimme vielä esimerkiksi rotu- ja ikäkohtaisia eroja sekä luukuvien arvioinnin perusperiaatteita. Pääosan luennoistamme olimme jälleen yksien alansa huippujen eli Mikael Moreliuksen ja Pauli Keräsen käsissä, joten ainakaan asiantuntemusta ei luennoiltamme puuttunut! Vuosien kokemus puhui puolestaan ja aika huimaa kehitystä on ortopediassakin heidän työuriensa aikana tapahtunut. Yhdellä luennolla saimme käsiimme ihailtavaksi pienen, noin 2 x 2,5 cm kokoisen ehkä vähän vaahtomuovilta (muttei kuitenkaan) näyttävän kappaleen, COPLA:n (COPLA Scaffold™, linkistä löytyy myös ihan havainnollistava video aiheesta), jonka kliiniset kokeet olivat vähän aiemmin alkaneet. Hintaa kyseisellä, suhteellisen mitättömältä näyttävällä biomateriaalikappaleella oli yli 600€ ja sen tarkoituksena on siis parantaa esimerkiksi nivelruston kasvuhäiriötä (OCD) sairastavan koiran nivelen arpirustoa, nopeuttaa sen muodostumista ja muodostaa uusi rustopinta. Vau! Aika näyttää miten kyseiselle tuotteelle käy jatkossa ja tuleeko se myös ihmisten käyttöön.

Fossum täynnä kirjanmerkkejä.

Kävimme läpi ortopedisia hätätapauksia, jotka meidän eläinlääkärinä tulee osata tunnistaa ja hoitaa tai ainakin ohjata jatkohoitoon. Aina hätätapauksissa tulee kuitenkin muistaa se tärkein eli normaalien elintoimintojen turvaaminen. Vaikka luita olisi murtunut, huolehditaan aina (paitsi jos verta suihkuaa murtumakohdasta) ensin ABC:stä eli hengitysteistä (airways), hengittämisestä (breathing) ja verenkierrosta (circulation), sillä potilas voi olla helposti entinen potilas, jos näiden sijaan kiinnitetäänkin ensimmäisenä huomio murtumaan. Toki vakavissa tapauksissa myös murtumat, niiden laajuus ja vakavuus vaikuttavat suuresti hoitopäätökseen, esimerkiksi HBC- eli hit by car- tai FFF- eli free falling feline -potilailla. Näillä potilailla toki voi olla aika paljon muutakin pielessä, jolloin murtuma saattaa olla pienin murhe.

Eturaajojen ja takaraajojen ontumista kertovilla luennoilla kävimme läpi useita erilaisia ontuman aiheuttajia nuorten koirien kasvuhäiriöistä vanhojen koirien nivelrikkoon. Niveltulehdusluennolla käytiin hyvin tyhjentävästi läpi niin infektiivinen kuin immuunivälitteinenkin artriitti eli niveltulehdus ja niiden välisiä eroja ja tunnistamista. Nivelrikosta oli oma luentonsa ja myös oma tenttikysymyksensä, josta kyllä selvisi erittäin helposti olemalla edes vähän hereillä luennolla. Nivelrikkopotilaita tulee varmasti jokaiselle vastaan, joten asia on syytäkin hallita. Luennolla mainittiin, että noin joka neljännelle koiralle kehittyy ennenpitkää nivelrikkoa ja ihmisilläkin nivelrikko on yksi iso työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä.

Fysioterapiasta oli Heli Hyytiäisen pitämä yksi luento, olisi mieluusti saanut olla enemmänkin, vaikkei meidän tarkoitus olekaan varsinaisesti osata itse muuta kuin ohjata potilaat ammattitaitoiselle fysioterapeutille kuntoutettavaksi. Tästä saimmekin ihan hyvän vinkin, sillä eläinfysioterapeutti-nimike ei ole suojattu, toisin kuin ihmispuolen fysioterapeutti-nimike, joten eläinfysioterapeutiksi voi kutsua itseään oikeastaan ihan kuka tahansa. Oikeat eläinfysioterapeutit ovat ensin käyneet parivuotisen ihmispuolen fysioterapeuttikoulutuksen, tehneet pari vuotta töitä ja vasta sitten jatkokouluttautuneet eläimiin erikseen. Nämä humaanipuolen fysioterapeutit pystyy tarkistamaan Valviran sivuilta, joten siten ainakin pystyy varmistamaan, että kyseinen eläinfysioterapeutti on saanut ainakin asianmukaisen koulutuksen ihmisistä.

Havainnollistavat mallit koiran nivelrikkomuutoksista. Vasemmalta oikealle normaali nivel, lievästi muuttunut, kohtalaisesti muuttunut ja vakavasti nivelrikkoinen nivel.

Kävimme useilla luennoilla läpi jossain määrin myös ortopedista kirurgiaa, mutta ilmeisesti meidän ei juurikaan oleteta osaavan sen enempää kyseisistä toimenpiteistä, sillä tentin mallivastauksien perusteella riitti lähinnä se, että osasi tehdä tarvittavan ensiavun ja sitten ohjata potilaan jatkohoitoon ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille. Tavallaanhan tämä kyllä menee aika lailla näin tosielämässäkin, kyllä ne kirurgiset leikkaukset tekee joku sellainen, joka asian todellakin osaa ja ortopedia vaatii kuitenkin aikamoista erityisosaamista. Toisaalta olettaisin, että meidän pitäisi edes jossain määrin osata selostaa eläinpotilaidemme omistajille mahdollisista leikkausvaihtoehdoista edes pääpiirteissään, joten odotin myös tentissä tätä vaadittavan. Ja niin taisi odottaa aika moni muukin. Tuntuu että meidät päästettiin vähän liiankin helpolla tässä asiassa, sillä kai meidän nyt sentään pitäisi osata edes kertoa, että eturistisiteen repeämän kirurgisena hoitona voi olla esimerkiksi TPLO, jonka avulla ristisiteestä tehdään käytännössä tarpeeton. Itse ainakin arvostaisin omistajan näkökulmasta, jos heti ensimmäinenkin eläinlääkäri osaisi tästä edes jotakin kertoa.

Ortopediassa oli pehmytosakirurgian tapaan myös ryhmätöitä, joissa potilastapausten avulla käytiin läpi luentojen asioita. Kuten pehmytosakirurgiassakin, ryhmätyöt tehtiin pienryhmissä ja kierrettiin taas uusissa ryhmissä toisten aikaansaannoksiin tutustuen. Potilastapauksissa oli annettu anamneesi, jonka perusteella mietittiin mahdollisia tutkimuksia, diffejä ja diagnoosia, sairauden etiologiaa ja patogeneesiä, hoitosuunnitelmaa, miten toimitaan hätätapauksessa ja mitä jätetään seuraavalle arkipäivälle, ennustetta ja mahdollisia komplikaatioita. Useisiin tapauksiin liittyi röntgenkuvia, joiden tulkitsemisen harjoittelu on aina tarpeen. Opettavaisia tapauksia, vaikkakin lähinnä ehkä omat potilastapaukset jäivät kaikista parhaiten mieleen.

Ortopedian huipentuma oli kuitenkin Pieneläinkirurgian blokin viimeisen viikon lastoitusharjoitus, joka järjestettiin Eläinklinikka EHYT:in tiloissa Halikossa Salossa yhteistyössä Vetman Oy:n, Suomen 3M Oy:n, eläinlääkiksen sekä avustajakoirakoulun ihanien koirien kanssa. Harjoitukseen oli varattu koko päivä, koska matka Halikkoon kesti Viikistä vajaat pari tuntia ja matka suoritettiin vähintäänkin antiikinaikaisella bussilla joka sitten paluumatkalla päätti vielä lahota, mutta korvaava bussi onneksi saapui tosi nopeasti ja lisäksi syömistä oli melkein joka välissä. Aluksi joimme aamukahvit ja söimme voileipiä, jotka meille ystävällisesti tarjottiin. Kuuntelimme yhdessä luennon toiminnallisesta kipsauksesta ja siihen käytettävistä materiaaleista, jonka jälkeen käväisimme aikaisella omakustanteisella lounaalla läheisessä Shell Helmisimpukassa. Tämän jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen lähti harjoittelemaan kipsausta käytännössä avustajakoirakoulun koirien kanssa ja toinen jäi kuuntelemaan luentoja haavahoidon tuotteista ja modifioidusta Robert Jones -tukisiteestä, josta oli puhuttu jo aiemmillakin luennoilla.  Lisäksi pääsimme harjoittelemaan tassusiteen tekoa myös avustajakoirakoulun koiraparalle. Iltapäivällä toki oli vielä luvassa kahvittelua, joten maha ei ainakaan tämän päivän aikana ehtinyt kurnia.

3M tarjosi meille hienot luentomateriaalit värikuvineen päivineen ja saimmepa harjoituksesta ihan todistuksetkin.

Kipsausharjoitus oli äärimmäisen havainnollistava ja tarpeellinen. Aika monelle meistä tämä oli varmaankin ensimmäinen kipsauskokemus ja oli hyvä saada oikein kädestä pitäen hyvää ohjeistusta asiaan ammattilaisilta. Kipsiä laittaessa piti huomioida niin raajan asentoa, kipsin riittävää pituutta kuin raajan luisten rakenteiden ja jänteiden suojaamista ja pitää raaja mahdollisimman paikallaan kipsin jähmettymistä odotellessa. Itse potilaiden rauhallisuus tai rauhattomuus tosin vaihteli aika paljon, nuorimmat koirat eivät malttaneet millään pysyä koko kipsauksen ajan paikoillaan ja kipsit valahtelivatkin vääriin asentoihin. Harvemmin oikeassa kipsaustilanteessa tällaista pääsee kuitenkaan tapahtumaan, sillä raajan oikean asennon takaamiseksi eläin on yleensä vähintäänkin rauhoitettava. Toiset koirista makasivat rauhassa paikoillaan ja melkein näyttivät nukkuvankin. Jos 3M ei ole entuudestaan tuttu yritys, niin monelle varmasti sen tuotteet ovat, esimerkiksi joustava ja itsestään kiinnittyvä Coban, erilaiset kipsinalusvanut sekä kipsaustuotteet. Suomen 3M siis tarjosi meille kaikki kipsausmateriaalit ja he saivat toki samalla esitellä meille tuotteitaan. Tosi mielenkiintoinen ja hyödyllinen päivä kaikin puolin!


Pieneläinkirurgian ansiosta on taas tullut paljon uutta tietoa monista asioista ja huomasinpa tuossa Kandeja katsellessani, että ainakin yhteen OSCE-tentin kysymykseen olisin itsekin osannut tämän perusteella jo vastata. Eiköhän tässä jotain siis ole taas opittukin! ;)