perjantai 6. syyskuuta 2019

Kandikesän plussia ja miinuksia



Ensimmäinen kesä eläinlääkärinä (sijaisena) takana
ja viimeinen opiskeluvuosi eläinlääkiksessä on alkanut!


Ensimmäisen viikon aikana lähes jokaisessa keskustelussa kavereiden kanssa on luonnollisesti käyty läpi kandikesän tapahtumia, vaikka näitä on toki tullut purettua jo kesänkin aikana. Kandikesästä voisi kertoa tuhat ja yksi tarinaa. Jokaisella meistä on varmasti vähän erilaiset kokemukset kesästä, mutta keskustelujen perusteella monet asiat ja ajatukset vaikuttavat olevan useimmilla hyvinkin samanlaisia. On hienoa kuulla muiden kokemuksia ja tapauksia, jakaa tietoa, nauraa, itkeä ja tuskastella yhdessä. Tässä "välikevennyksenä" pieni postaus kandikesästä ennen kuin taas jatkan klinikkavuoden postausten viimeistelyä - niitä on jo vino pino lähes valmiina odottamassa julkaisua.

Parhaimpina kandikesän hetkinä työnteko ei edes tuntunut työnteolta. Huonoimpina hetkinä olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla. Ja sitten oli ne sadat tunnit jossain näiden kahden ääripään välillä. Tuskin kellään meistä ensimmäinen kesä oli pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka moni työstä varmasti nauttikin. Välillä päivät olivat kirjaimellisestikin täyttä paskaa, mutta onneksi näitä oli selvästi vähemmän kuin niitä mukavia päiviä. Vertaistukea oli nopeasti saatavilla omaa kandikesäänsä viettäviltä kollegoilta whatsapin ja puheluiden välityksellä, nämä olivat korvaamaton apu paniikin ja ahdistuksen iskiessä.


Kandikesän hyppy tuntemattomaan. Kuva: Kamala luonto Instagram


Parasta kandikesässä:
+ Kanyloinnin onnistuminen kriittisellä potilaalla
+ Oma praktiikkalaukku omilla lääkkeillä omassa järjestyksessä
+ Omat praktiikkavälineet omassa autossa omassa järjestyksessä 
+ Kandien oma paniikkilinja ja muu vertaistuki
+ Korvaamattomat vakkarieläinlääkärit ja keskustelut heidän kanssaan
+ Potilaiden hengen pelastaminen
+ Onnistuneet leikkaukset ja muut toimenpiteet
+ Hoidon jälkeen jaloilleen nousevat poikimahalvauslehmät
+ Potilaan tilan parantuminen kontrollikäyntiin mennessä
+ Asioiden oppiminen ja rutiinien muodostuminen toistojen myötä
+ Penturokotukset ja ihanat pennut
+ Hyvä ruoka lounastauolla
+ Kehut, kiitokset ja halaukset asiakkailta
+ Paisepotilaiden nopea paraneminen
+ Kunnon yöunet
+ Kauniit maisemat autolla ajellessa
+ Autosta yllättäen löytyvä suklaa- tai välipalapatukka
+ Asiakkaiden ymmärtäväisyys
+ Rahan ilmestyminen tilille
+ Se että se loppui 

Kandikesä kasvattaa. Kuva: Kamala luonto Instagram


Ikävintä kandikesässä:
- Käsiin kuolevat potilaat, joita ei voi enää auttaa
- Kärsivät potilaat, jotka olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten
- Omistajat, jotka eivät ymmärrä/halua ymmärtää
- Omistajat, jotka luulevat tietävänsä valmiin diagnoosin tai hoidon
- Omistajat, joista ei saa mitään selvää
- Kolmen tunnin synnytysavun jälkeen kaiken mahdollisen (tarvikkeiden ja oman lärvin) peseminen yömyöhään seuraavan päivystyspotilaan varalta
- Desinfektioaineiden hengittäminen ilmasta
- Asiattomat kommentit asiakkailta
- Tavaroiden purkaminen ja pakkaaminen laatikoihin, hyllyihin, kaappeihin, autoon...
- Väsymys
- Rajalliset resurssit kunnassa
- Kiire
- Osaamattomuus ja oma turhautuminen
- Nälkä
- Yöherätykset päivystyksessä ja vajaat yöunet
- Alvien laskeminen alv-ilmoituksiin
- Maksamattomien laskujen pelkääminen
- Maksamattomat ja perintään menneet laskut


Näitä ja monia muita asioita innokkaimmat voivatkin bongailla ensi kevään Kandeissa, kun kolme rohkeaa eläinlääkärinalkua omalta vuosikurssiltani vietti tämän kesän kameran edessä. Kyseiseltä sivulta löytyy myös hauska pätkä Sohvaperunoiden viime kevään jaksosta, jossa katsottiin Kandeja. Sohvaperunoiden reaktiot olivat aika hauskoja, itselle kun tässä eläinlääkärikuplassa elellessä ei oikein mikään enää aiheuta vastaavanlaista reaktiota. :D

Olen myös ajatellut palailla lisää kandikesään myöhemmissäkin postauksissa, jos vain kutosen aikataulu ja oma jaksamiseni sen sallii. Nähtäväksi jää...



4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Varmasti oli opettavainen kesä:) . Yksi asia oli mielenkiintoinen, maksamattomat laskut. Voiko näitä myydä eteenpäin vai kuinka niiden kanssa toimitaan? Onko näin myös yksityisellä että työntekijällä on henkilökohtainen riski asiakkaan maksamattomuudesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettavainen monella tapaa todellakin!

      Laskutus toimii eläinlääkäreillä samalla periaatteella kuin varmaan millä tahansa muullakin toimialalla eli jos laskua ei makseta, lähetetään muistutuksia ja lopulta laskun voi ulkoistaa perintäyritykselle perittäväksi. Lähtökohtaisesti laskuja ei anneta, vaan raha eläimen hoitoon on löydyttävä välittömästi, toki tuotantoeläinpuolella on vähän eri asia. Yksityispuolella on varmasti monenlaisia sopimuksia, joihin liittyy usein provisio- tai takuupalkka ja palkkaussysteemi poikkeaa muutenkin täysin kunnaneläinlääkärin palkkauksesta. En tunne näitä palkkaussysteemeitä sen tarkemmin, joten en uskalla lähteä kommentoimaan asiaa.

      Poista
  2. Heips! Tuleeko paljon asiatonta kommentointia omistajien puolelta? Välillä somessa käydään todella inhottavia ja asiattomuuksiin meneviä keskusteluja ell:n toiminnasta ja antamista hoidoista, mutta aika inhottavaa jos niitä pitää kuunnella ihan livenä. Toisaalta tällöin pääsee keskutelemaan ja kommentoimaan asioita, toisin kuin somessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ei niitä asiattomia kommentteja juurikaan tule, mutta toki näin uran alkutaipaleella olevana ja perinteisellä pessimistisyydellä varustettuna ne ikävät kommentit ovat ne mitkä parhaiten mieleen jäävät. Ihan kaikkea ei jaksaisi kyllä oikeasti kuunnella aina, tämä työ osaa olla muutenkin ajoittain aika raskasta. Vertaistuki auttaa monesti näistäkin tilanteista eteenpäin, kun pääsee juttelemaan kollegan kanssa ja toteamaan, että omistaja on mahdollisesti ollut poissa tolaltaan sairaan eläimensä (tai jonkun muun syyn) takia (mikä ei toki mielestäni oikeuta unohtamaan käytöstapoja). Omistajat ymmärtävät loppujenlopuksi todella vähän eläinlääkärin työstä.

      Poista