Pitkän ja hartaan pähkäilyn jälkeen päätin tehdä projektistani julkisen. Olen siis hakemassa eläinlääkikseen keväällä 2014. Hain myös tänä vuonna ja jäin naurettavan 0,25 pisteen päähän sisäänpääsystä. Ei onneksi vituta. Miten noin pieni pistemäärä voikaan vaikuttaa niin suuresti elämään... No ei siitä sen enempää, olen vatvonut asioita päässäni vaikka miten pitkään ja tosiasiat eivät siitä mihinkään muutu: tänä vuonna eläinlääkikseen ei ole vielä asiaa, mutta ensi vuonna on.
Viimeisessä lauseessa kiteytyy se, miten aion muuttaa pääsykokeisiin valmistautumistani. Teen asioita eri tavalla kuin viimeksi, koska kokeessa aivan selkeästi pitää osata taktikoida. Ajankäyttöä pitää harjoitella tehokkaammaksi ja kaikki mahdolliset yksiköt pitää osata unissaankin - tämän vuoden kokeessahan menetin yhden pisteen väärän yksikön takia, oma mokahan se oli. Ensi vuonna en tee samoja virheitä, piste.
Olen joskus miettinyt, että missä menee raja hakukertojen määrän suhteen. Tavallaan pitäisi ehkä ymmärtää miettiä muita vaihtoehtoja, jos ei useiden hakujen jälkeen halutun paikan ovet aukea. Toisaalta taas ihmettelen, että miksi pitäisi luopua unelmistaan? Omalla kohdallani olen aivan varma siitä, että haluan eläinlääkäriksi. Mitään muuta en osaa kuvitella tekeväni. Olen miettinyt pääni puhki, mutta mistään muusta työstä en ajattele samoin kuin eläinlääkärin ammatista. Se on unelmani, ja sitä kohti aion mennä. Vaikka siihen menisi enemmänkin aikaa, ei se tee minusta yhtään sen huonompaa eläinlääkäriä kuin muistakaan.
Epävarmuus on koko ajan isona tekijänä tässä projektissa, mutta jos pelkää menestyä ja pelkää ottaa riskejä, ei voi mitään voittaakaan. Joten varmuutta tässä lähdetään rakentamaan!
