lauantai 14. helmikuuta 2015

Uuden yksilön synty ja kehitys


Blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden takia vähän taka-alalle, mutta täällä ollaan vielä! Toivottavasti pääsykoelukijat jaksavat sinnikkäästi opiskella vielä tässäkin vaiheessa, sillä aikaa ei enää kovin paljon ole jäljellä. Muutamien kurssikavereiden kanssa olemmekin miettineet, että mitähän sitä itse tänä keväänä tekisi, kun ei tarvitse enää lukea pääsykokeeseen. Opinnot toki jatkuvat vielä koko kevään eli ongelmaa ylimääräisen vapaa-ajan suhteen tuskin tulee olemaan. Tietynlainen helpotus on kuitenkin ollut kaikkien puheissa havaittavissa, sillä enää ei ole "pakko" lukea samoja, yksinkertaisiakin asioita uudestaan ja uudestaan päästäkseen siitä tärkeimmästä kokeesta läpi. Se koe on onneksi jo selätetty. Paine on huomattavasti pienempi, koska tentit voi aina uusia. Toki sekään ei ole suotava tapa suorittaa opintoja, koska tahti on niin tiivis että uusintaan lukeminen vie aikaa meneillään olevan kurssin opiskelulta. Voisin kuvitella, että kierrettä ei ole kovinkaan helppo katkaista. Kannattaakin siis keskittyä opiskelemaan asiat kunnolla jo kurssin aikana, niin ei tarvitse sitten kuin kerrata asioita tenttiin.

Niin, mitäs tässä viimeisimmän kuukauden aikana onkaan ehtinyt tapahtua? Verenkierto ja hengitys on takanapäin, ainakin toivottavasti, sillä tenttituloksia ei vielä ole tullut. VeHeenhän sisältyi luentojen lisäksi erittäin mielenkiintoisia harjoitustöitä, joissa saimme mm. kuunnella koirien sydänääniä ja ottaa niiltä myös EKG:n, mitata verenpainetta koirilta häntään laitettavan mansetin avulla ja puhallella spirometriin sekä tutkia myös hengitysilman sisältämien kaasujen määrää. Yksi tärkeimpiä asioita tulevaisuuden kannalta oli kuitenkin elvytyksen opettelu, vaikkakin sitä aika pikaisesti kävimme läpi. Elvytystä harjoiteltiin Jerry-koiralla, joka on siis tähän käyttöön tehty nukke. Elvytystä meille opetti pieneläinsairaalassa työskentelevä eläinlääkäri, joka siis oli varsin pätevä opettaja. Hän kertoi, että myös he pitävät säännöllisiä harjoituksia Jerryn kanssa, jotta elvytys on varmasti selkäytimessä ja homma toimii tarpeen tullen niinkuin pitääkin. Myös elvytysvälineistön sisältävän kärryn huoltaminen on erittäin tärkeää eikä elvytyskärrystä saakaan koskaan lainata mitään tavaroita. Kärrystä on ehdottomasti löydyttävä hädän hetkellä kaikki tarpeellinen.


Hiilidioksidipitoisuuden mittaus uloshengitysilmasta ja huoneilmasta.

Yksi mielenkiintoisimmista kursseista tähänastisissa opinnoissa on omasta mielestäni kehitysbiologian kurssi. Olemme käyneet läpi yksilönkehitystä yksittäisistä muna- ja siittiösoluista kokonaisiksi eliöiksi saakka. Luennot on jaoteltu aihepiirin mukaan eikä aikajanan mukaan eli esimerkiksi hermoston ja aistien kehitys käytiin läpi yhdellä luennolla, ruuansulatuskanavan ja hengityselimistön kehitys toisella, tuki- ja liikuntaelimistön kolmannella jne. Luentojen aihepiireissä on myös sivuttu koirien jalostamista kehitysbiologian näkökulmasta sekä alkioteknologiaa kotieläimillä. Kurssin alkuvaiheessa pohdimme myös, milloin uusi yksilö onkaan todella syntynyt, ja palasimme siihen aina uudelleen kurssin aikana.

Kehitysbiologiasta sanotaan opinto-oppaassa seuraavaa:

Opiskelija osaa
  • kuvata kehitysbiologiaa tieteenalana ja selittää sen yhtymäkohtia eläinlääketieteeseen
  • kuvata kehitysbiologian tärkeimpiä tutkimusmenetelmiä 
  • selittää kehitystä ohjaavien mekanismien luonnetta ja mainita esimerkkejä kehitystä ohjaavista tekijöistä 
  • selittää selkärankaisten yksilönkehityksen vaiheet 
  • selittää ympäristön vaikutuksia yksilönkehitykseen (mukaanlukien lääkeaineet ja patogeenit)
  • selittää teratologian periaatteet, kuvata eri elinjärjestelmien tyypillisimpiä kehityshäiriöitä sekä selittää kehityshäiriöiden syitä ja toiminnallisia merkityksiä 
  • tunnistaa kotieläinten istukka- ja sikiökalvorakenteet ja pystyy vertailemaan näitä rakenteita ja niiden ominaisuuksia eri kotieläinlajeissa 
  • selittää kehitysbiologian sovelluksia kotieläinten alkioteknologiassa 
  • selittää kantasolujen ominaisuuksia ja kantasolututkimuksen sovelluksia eläinlääketieteessä
  • selittää, miten yksilönkehitys kytkeytyy lajin evoluutioon, ja millaiset mekanismit voivat tuottaa anatomialtaan erilaisia eläinlajeja 
  • antaa ja vastaanottaa palautetta
  • tarkastella ja kehittää omaa oppimistaan

Kehitysbiologian kurssin suoritus on poikennut muiden kurssien vastaavista paljonkin, sillä kurssi suoritetaan opintopäiväkirjoilla. Niitä pitää tehdä yhteensä 10:stä opintokerrasta ja vielä yksi yhteenveto koko kurssista lopuksi. Tämän lisäksi pitää tehdä vertaisarvioita muiden opiskelijoiden opintopäiväkirjoista, ja arvioida mm. niiden kieltä, ulkoasua, omaa ajattelua ja opitun yhdistämistä aiempiin tietoihin sekä ulkopuolisten tiedonlähteiden käyttöä. Joidenkin mielestä tämä on hyvä tapa suorittaa kurssi, toiset ovat puolestaan suhtautuneet tähän suoritustapaan kielteisemmin. Ainakin tämä menetelmä on pakottanut pohtimaan omaa oppimista koko kurssin ajan ja varsin hienojakin kirjoituksia on opiskelukavereiltani löytynytkin! Luentoa ei ole tarkoitus referoida suoraan päiväkirjassa, vaan nimenomaan tuoda omin sanoin omia ajatuksiaan esiin. Persoonallisimmat kirjoitukset ovat mielestäni olleet todella hienoja tekeleitä. Hienoa heittäytymistä!


Kehitysbiologian dissektion lunttilappu istukoista ja sikiön verenkierrosta.

Kehitysbiologiaan sisältyi myös yksi dissektiokerta, jossa pääsimme näkemään nautojen ja sikojen kohtuja, istukoita ja sikiöitä. Kohdut olivat peräisin teurastamolta. Jo näistä kahdesta eri lajista näki selvästi eri istukkatyyppien rakennetta, vaikka eri istukkatyyppejä toki on vielä useampiakin. Esimerkiksi naudan istukka, placenta multiplex tai placenta cotyledonia, on jakautunut pienempiin osiin, kohtukäpysiin, jotka levittäytyvät ympäri istukkaa. Sian istukka, placenta diffusa incompleta, on sitä vastoin epätäydellisesti diffuusi, eli selvää "klönttinä" olevaa istukkarakennetta ei ole ja diffuusio emän ja sikiön välillä tapahtuu koko istukan alueella. Sikiöt olivat eri ikäisiä ja niiden ikää arvioitiin sikiön pituuden perusteella. Pienimmät sikiöt olivat todella pieniä, vain parin sentin mittaisia ja sitten oli taas joitakin isompia yksilöitäkin, joita pääsi leikkelemään ja tarkastelemaan esimerkiksi sikiön verenkierron erityspiirteitä. 

Kehitysbiologian kurssi on avannut ainakin omia silmiäni hyvinkin paljon! Kehityshäiriöitä tuntuu olevan jos jonkinlaisia ja joillakin lajeilla tai roduilla niitä jopa pyritään jalostamaan yleisemmiksi lievemmissä muodoissaan. Koiranjalostus on ollut paljon esillä viime vuosina ja siihen liittyvä luentomme herättikin paljon ajatuksia. Aika mielenkiitoista koirien historiassa on se, että ihmisen aiheuttamat pullonkaulat, mm. toinen maailmansota, ovat osasyyllisiä nykykoirien geneettisen monimuotoisuuden kaventumiseen. Näistä aiheista varmasti saa keskustelua aikaiseksi koiraihmisten parissa.

Paljon on tullut uutta tietoa ja varmasti sitä tulee jatkossa vielä paljon lisääkin. Ei voi olla kuin kiitollinen ja onnellinen siitä, että on päässyt opiskelemaan näin hienoja asioita! Tsemppiä siis eläinlääkikseen vielä hakevillekin!