Once I had a dream.
Useita vuosia sitten unelmoin eläinlääkäriydestä, tavoittelin unelmiani, koin pettymyksiä, tein töitä, lopulta saavutin haluamani. Valmistuin eläinlääkäriksi, aloin elää unelmaani, vai aloinko sittenkään?
Unelmieni aarrekartassa ja kuvitteellisessa tulevaisuuden "normaalissa päivässä" oli vuosia sitten pääni sisällä selkeä mielikuva kaikesta. Opintojen edetessä tietyt asiat haaveissani vahvistuivat ja tietyt asiat jättäytyivät vähitellen pois. Toisista asioista tuli tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin toisista, mikä varmasti on elämässä ihan luonnollistakin. Huomasin vähitellen, ettei unelmani enää ole samanlainen kuin vuosia sitten. Unelmani on muuttunut.
Eläinlääkärinä toimiminen on edelleen unelmani. Olen unelmieni ammatissa, vaikka olenkin asian kanssa hieman kipuillut ja etsinyt omaa identiteettiäni. Oma polkuni on selkeytynyt entisestään, vaikka mitään ei koskaan voikaan varmaksi sanoa. Eläinlääkärinä voi onneksi toimia monenlaisissa tehtävissä, ja vaikka luulisi tietävänsä sataprosenttisella varmuudella mitä haluaa tehdä, se voi muuttua vielä moneen kertaan. Näin on monen kolleganikin kohdalla jo käynyt.
Tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. Päätin jo kauan sitten blogia perustaessani, että blogi keskittyy pelkästään opintoihin ja valmistuttuani on ollut vain ajan kysymys, koska päätän tämänkin luvun elämästäni. Postausluonnoksissa ja pääni sisällä oli vielä kytemässä joitakin postauksia, joista halusin kirjoittaa. Nyt kuitenkin huomaan, että aika on ajanut tämän blogini ohi ja muu elämä - myös työt - ovat vieneet mennessään. Blogi jää kuitenkin muistoksi ja toivottavasti myös iloksi jollekin omaa tietään etsivälle.
Kiitos kaikille mukana kulkeneille ja kirjoituksiani lukeneille. Tsemppiä kaikille omia unelmiaan tavoitteleville ja voimia niiden unelmien saavuttamiseen.
I still have a dream.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti