Varsasitteröintiä

Yksi ehkä kevään odotetuimpia kursseja itselleni oli Vastasyntyneen varsan hoitokurssi eli varsasitterikurssi. Kurssi sisälsi kaksi luentopäivää maaliskuussa ja kaksi purkutilaisuutta huhti-toukokuussa sekä noin 8 päivystysvuoroa pienryhmissä. Luennoilla käytiin läpi varsomista, varsan normaalia fysiologiaa ja sitten niitä epänormaaleja asioita ja sairauksia. Varsat voivat esimerkiksi syntyä ennenaikaisesti tai epäkypsinä, niillä voi olla vasta-ainepuutos tai sepsis eli verenmyrkytys tai niillä voi olla ruoansulatuskanavan ongelmia. Tyypillistä on myös navan alueen ongelmat, eli esimerkiksi persistoiva urachus, jolloin navan ja virtsarakon välinen yhteys ei sulkeudu, kuten normaalisti tapahtuu napanuoran katkeamisen yhteydessä.

Eläinlääkäriopiskelijoina meitäkin koskee salassapitovelvollisuus, joten mitään kuvia tai yksityiskohtia potilaista emme saa kertoa. Käyttämäni kuvat ovat muissa yhteyksissä kuvaamiani, eikä niissä ole varsasitterikurssin aikaisia potilaita. Paitsi tuo viimeinen kuva...

Kaulalaskimoon (vena jugularis externa) asetettu kanyyli, jonka kautta voidaan ottaa verinäytteitä ja infusoida lääkkeitä, näitä oli myös joillakin varsoilla.

Opinto-oppaassa tavoitteeksi varsasitterikurssille sanotaan näin:

Opintojakso valmentaa opiskelijoita eläimen normaalin käyttäytymisen sekä sen poikkeavuuksien tunnistamiseen. Opintojakso lisää opiskelijan käytännön valmiuksia eläinten käsittelyssä ja hoitamisessa. Opiskelija saa tuntuman elävän eläimen kanssa työskentelyyn jo opintojen alkuvaiheessa.

Päivystysvuoroille kutsu kävi puhelinsoiton perusteella ja alkuun moni vuoro peruuntuikin, sillä varsoja ei ollut. Vuorot olivat huhti-toukokuussa iltaisin ja öisin sekä viikonloppuisin oli lisäksi normaaleja päivävuoroja aamusta iltapäivään. Varsasittereinä toimimme eläinlääkärien ja eläintenhoitajien apuna hevossairaalassa heidän ohjeidensa mukaisesti. Tehtäviin kuului esimerkiksi varsojen nostelua mikäli ne eivät itse päässeet ylös tai makuullelaittoa, kyljen kääntöä, paikallaanpitoa sekä lämpimänä ja puhtaana pitämistä. Joillakin varsoilla saattoi olla ruokintaletku, jonka kautta ne saivat yleensä tammanmaitoa. Virtsanäytteitä varsoilta varmaan jokainen meistä joutui/pääsi ottamaan ja määrittämään siitä refraktometrin avulla virtsan ominaispainoa, jonka perusteella huomattiin helposti muutokset varsan kunnossa. Monesti varsoilla oli myös seurantalomake, johon kirjattiin juotot, imemiset, virtsaamiset, ulostamiset ja kaikki mahdollinen, jotta eläinlääkärien oli helppo nähdä varsan kuulumiset. Osa varsasittereistä pääsi seuraamaan joitakin toimenpiteitä (mm. leikkauksia) sekä nesteyttämään varsoja sydämensä kyllyydestä. Varsojen hoidon lisäksi oli mahdollista tietysti seurata muidenkin hevossairaalan potilaiden hoitoa oman mielenkiintonsa mukaisesti, mikäli varsoissa ei ollut juuri hoidettavaa.

Moni päivystävä kandi tarjosi myös mahdollisuutta ottaa statuksia hevossairaalan potilailta ja ilmeisesti aika moni meistä intoa puhkuen niitä ottikin. Kandit kun joutuvat ottamaan statukset kaikilta potilailta jokusen kerran päivän aikana, joten he epäilemättä ovat tyytyväisiä kun joku muukin tekee niitä välillä. ;) Statuksen ottaminen eli yleistutkimuksen tekeminen tarkoittaa sydämen sykkeen, hengitystiheyden sekä suolistoäänten kuuntelua ja lämpötilan mittaamista rektaalisesti eli peräsuolesta. Lisäksi tarkistetaan usein mm. limakalvot kuivumisen varalta. Nämä tulevat meillekin myöhempien opintojen aikana enemmän kuin tutuiksi, mutta oli hauska saada pieniä maistiaisia jo nyt. Varsinkin kun tosiaan joku kandeista innokkaasti (tai ainakin siltä päälle päin vaikutti) jaksoi kertoa asioita ja vastailla fuksien kyselyihin.

Aivan tasan vuorot hevosten parissa eivät tainneet mennä, sairaalaan tulevia potilaita kun on kovin vaikea ennustaa. Jokainen kurssilainen pääsi kuitenkin käsittääkseni kosketuksiin varsojen kanssa ja varmasti niitä tulee vielä myöhemminkin opintojemme aikana vastaan. Kovin suloisia otuksia nuo varsat olivat ja moni meistä taisikin varsinkin erääseen potilaaseen rakastua. Ja olihan siellä hevossairaalassa vähän toisenlainenkin potilas, johon moni meistä pääsi myös tutustumaan!

Kuvakaappaus Yliopistollisen eläinsairaalan Facebook-sivuilta

Kannattaa muuten tykätä Facebookissa Yliopistollisesta eläinsairaalasta, sillä siellä kandit kertovat välillä kuulumisiaan ja välillä jutuissa vilahtelee Cellon tapaan muitakin potilaita. Niistä saa hyvin lisämotivaatiota!