tiistai 6. lokakuuta 2015

Geenejä ja genetiikkaa


Syyskuussa aloiteltiin perehtyminen eläinlääketieteelliseen genetiikkaan koirien geenejä paljon tutkineen Hannes Lohen johdolla. Pakko sanoa, että huikean hyvissä käsissä kyllä olemme koko opintojen ajan saadessamme näinkin upeiden alansa asiantuntijoiden luentoja kuunnella! Lohi toimii professorina niin eläinlääketieteellisessä kuin lääketieteellisessäkin tiedekunnassa. Vaikkei mitään genetiikasta etukäteen ymmärtäisi, tämän kurssin aikana tulee selväksi geenitutkimuksen hyödyllisyys niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta. Koirien perinnöllisten sairauksien selvittämistä voidaan hyödyntää ihmispuolellakin, sillä monet tautigeenit ovat käytännössä samoja.

Eläinlääketieteellisen genetiikan oppimistavoitteet listataan opinto-oppaassa seuraavasti:


Opiskelija
  • tunnistaa ja osaa selittää perinnöllisyystieteeseen ja periytyvyyteen liittyviä peruskäsitteitä ja ilmiöitä
  • osaa kuvata erilaisia geenitutkimukseen liittyviä laboratoriomenetelmiä
  • osaa kuvata tautigeenitutkimuksen pääpiirteitä ja merkitystä
  • tuntee kotieläinten jalostustoimintaa ja sen vaikutuksia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin

Eläinlääketieteellisessä genetiikassa on käsitelty paljon geenien sekvensointia ja eri markkereiden käyttöä. Luennoilla on vilissyt paljon termejä, jotka kannattaa opetella heti alusta saakka päästäkseen helpommalla (ja ymmärtääkseen luentojen sisältöä edes auttavasti...). Lohelle itselleen nämä termit ovat arkipäivää, eikä hän välttämättä aina muista kaikkia termejä selittää auki innostuessaan kertomaan tutkimuksistaan, mutta selittää niitä kyllä kysyttäessä. Onneksi hän myös selittää vaikeita asioita juurta jaksain monella eri tavalla ja piirtäenkin, jotta varmasti ymmärtäisimme mistä on kyse.

Farmakogenetiikan luennolla puhuimme siitä, miten geenit vaikuttavat eri lääkkeiden vasteisiin eri yksilöillä. Jopa yleinen parasiittilääke saattaa joillekin koiraroduille aiheuttaa halvauksen tai jopa kuoleman. Klinikalla eläinlääkäreiden kauhuna saattaa olla pinseri, jonka rokoteherkkyys voi aiheuttaa hyvinkin voimakkaan reaktion ihan normaalista rokotteesta. Nämä vasteet saattavat hyvinkin olla seurausta mutaatiosta tietyssä geenissä. Olisikin erittäin hyödyllistä tutkia kunkin koiran genomi, jotta eläinlääkärit tietäisivät heti koiran tullessa vastaanotolle, mitä lääkkeitä käyttää ja mikä ei missään nimessä sovi kyseiselle koiralle.




Lohen luentojen lisäksi olemme päässeet kuulemaan oman alansa asiantuntijoita kotieläinjalostuksen saralta. Äärimmäisen mielenkiintoisia luentoja kaikki! Jalostustyössä lasketaan paljon erilaisia indeksejä ja odotusarvoja monenlaisilla laskukaavoilla. Lopputuloksena saatu numeerinen luku on siltikin vain korkeintaan lähelle osuva veikkaus, sillä sattuman ja ympäristön vaikutus lopulliseen fenotyyppiin on suuri. Melkoisen pitkäjänteistä työtä on esimerkiksi nautakarjan jalostuksessa tehty pyrittäessä parantamaan lypsylehmien tuotosta ja utarerakennetta, sillä uuden yksilön kasvattaminen vasikasta lypsäväksi lehmäksi kestää vähintäänkin pari vuotta - ja sittenkin vasta nähdään, mihin lehmä pystyy ensimmäisellä laktaatiokaudellaan (= lypsykaudellaan). Myöhemmät laktaatiokaudet saattavat olla parempia tai sitten vaikkapa lehmän utarerakenne saattaa romahtaa, jolloin tehty työ tavallaan valuu hukkaan. Lehmää, jonka utare viistää maata, ei todennäköisesti kannata käyttää jalostukseen.

Kurssin aikana on puhuttu paljon koirien genetiikasta ja jalostuksesta ja näistä varmaankin jokaisella on oma mielipiteensä. Kennelliiton luennolla keskustelimme paljon koiranjalostuksesta ja ainakin itseäni alkoi lähinnä surettaa joidenkin ihmisten (huom! ei missään nimessä kaikkien, kaikissa ryhmissä on aina omat mädät omenansa) ymmärtämättömyys ja jopa ongelmien täysi kieltäminen tiettyjen koirarotujen perinnöllisiä sairauksia koskien. Sokea ulkomuodon tuijottaminen ja vaaliminen on johtanut sellaisiin koiriin, jotka eivät ehkä kykene liikkumaan tai hengittämään normaalisti. Kuorsaaminenkin on jo merkki siitä, ettei koiran hengitys ole normaalia, kuten luennolla kuulimme ja olen samaa mieltä. Onneksi ainakin osa kasvattajista ja jalostajista ymmärtää, että jotain tarttis tehrä. Kennelliitto on lähettänyt Maa- ja metsätalousministeriöön eläinsuojelulain uudistusta koskevan kannanottonsa, johon kannattaa tutustua. Nähtäväksi jää, mitä tuo tuleva eläinsuojelulain uudistus lopulta pitää sisällään vallitsevan resurssipulan takia. Eläinlääkäreinä meillä on suuri neuvonnallinen tehtävä ja varmasti sukset menevät ristiin jääräpäisimpien koirankasvattajien kanssa. Mutta kuka pitää eläinten puolta, jos ihmiset ovat jo niin sokeutuneita omalle toiminnalleen, etteivät näe eläimen jatkuvaa kärsimystä? Faktaa ja tutkimustietoa on olemassa onneksi jo niin paljon, että näitä asioita on mahdotonta kieltää.
 



Ilmeisen tunteitaherättävä aihepiiri täälläkin päässä! ;)


2 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun kirjottelet niin aktiivisesti. On mukava lukea ihan oman kiinnostuksen takia, mutta myös unelma-ammatin takia. :) Hyvää syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löytyy lukijoita ja kommentoijia! Hyvää syksyä myös sinne! :)

      Poista