R niinkuin ravitsemus

Ilmat ovat vihdoin viilenneet ja syksy on tehnyt kovaa vauhtia tuloaan. Toisen vuoden opintoja on nyt aika lailla kuukausi takana ja paljon uutta asiaa on jälleen tullut. En tiedä johtuuko opinnoista, sateisesta säästä vai mistä, mutta pientä saamattomuutta ja väsymystä on ollut aistittavissa niin itsessäni kuin opiskelukavereissakin. Toivottavasti tämä kääntyy parempaan suuntaan, koska uskon opintojen kannalta raskaampien aikojen olevan vielä tämän vuoden osalta edessä!

Toinen eläinlääkisvuosi on aloitettu toisen kotimaisen kielen eli käytännössä useimpien tapauksessa ruotsin parissa sekä eläinten kliinistä ravitsemustiedettä opiskellen. Tämä ravitsemustieteen kurssi on käsittääkseni oikeastaan ainoa eläinten ravitsemusta käsittelevä kurssi eikä asioissa kovin syvälliselle tasolle luentojen aikana päästy. Meitä kuitenkin muistutettiin siitä, että varsinkin tuotantoeläinpuolella ravitsemuksen omat asiantuntijat löytyvät kotieläintieteen osaajista, joita siis myös opiskelee Viikin kampuksella. Perustiedot ravitsemuksesta täytyy kuitenkin jokaisen eläinlääkärin ymmärtää ja toisaalta taas pieneläinpuolella eläinlääkäri on useimmiten ainoa kyseisten eläinten ravitsemuksesta jotain ymmärtävä asiantuntija. Pitää siis tietää, mitä kysyä eläimen omistajalta, jos epäilee jonkin olevan ruokinnassa vialla eikä tyrkyttää omistajalle heti ensimmäisenä klinikalla myytävän yhteistyöfirman rehusäkkiä.

Opinto-oppaassa eläinten kliinisen ravitsemustieteen tavoitteista sanotaan näin:

Opiskelija osaa

• arvioida ja laskea eläinten ravinnontarpeen

• arvioida tavallisimpien kotieläinten (nauta, sika, lammas, vuohi, hevonen, kana, koira ja kissa) ruokinnan onnistumista käytettyjen rehujen ja rehumäärien, sekä eläinten laskennallisen ravinnontarpeen perusteella

• arvioida aiheuttaako eläimen ruokinta sairausriskin

• arvioida rehun laatua ja sen merkitystä eläinten terveydelle

Pääpaino kurssilla tuntui olevan tuotantoeläinten ruokinnassa. Luennoista oli mahdollista tehdä erilaisia kertaustehtäviä, jotka ainakin itse koin hyödylliseksi. Pääsimme laskemaan eri eläinlajien ravinnontarpeita entisen MTT:n eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, nykyisen LUKE:n eli Luonnonvarakeskuksen ylläpitämiä Rehutaulukoita ja ruokintasuosituksia hyväksikäyttäen. Näiden taulukoiden lisäksi varsinkin nautapuolella käytetään paljon ruokinnan suunnittelun apuvälineenä rehuanalyysejä, joissa määritetään rehujen ravitsemuksellista koostumusta. Valitettavasti kaikki tilat eivät näitä harrasta, vaan osa ruokkii eläimensä "mutu-tuntumalla". Hevostaloudessakin taitaa vallita hyvin samanlainen tilanne, eli hyvin harvoin hevosille annetusta heinästä tehdään rehuanalyysejä. Luentojen lisäksi kurssin ohjelmaan kuului säilörehukurssi, jossa siis pääsimme itse arvioimaan säilörehun ravitsemuksellista arvoa.

Kissojen ja koirien ruokinnasta meille luennoi pari aiempien vuosikurssien opiskelijaa, jotka kyllä vaikuttivat tietävän mistä puhuvat. Vaikka luennoilla oli paljon perustietoa, tuli silti myös jonkinlaisia ahaa-elämyksiä ja muistinpa myös joskus joistakin asioista kuulleeni aiemminkin. Jonkinlaisia herätyksiä koin omallakin kohdalla, ja lisäsin heti vesikuppeja useaan paikkaan kissaluennon vaikutuksesta. Kissan kannaltahan on paras, jos vettä on saatavilla useasta paikasta ja kissan on helppo pysähtyä muuten laiskana vedenjuojana vesikupille ohikulkiessaan. Raakaruokinnasta puhuttiin luennoilla myös aika paljon, mutta pitää muistaa, että raakaruokintakin pitää sisällään monenlaisia ruokintatapoja ja voi aiheuttaa ongelmia, jos ei ole oikeasti perehtynyt kunnolla asioihin. Vääränlainen hivenaineiden suhde voi heikentää toisten hivenaineiden imeytymistä. Hyvä eläinten ruokintaan liittyvä ohje on tullut jo joskus aiemminkin esiin: jos eläin on kliinisesti hyvinvoiva, onko sen ruokintaa tarpeellista muuttaa?

Syksyllä bongattuja kurkia ja olkipaaleja 

Yhden perjantaiaamupäivän vietimme Valiolla Pitäjänmäessä kuunnellen paria asiantuntijaa Valion toimintaan, rehuanalyyseihin sekä eläinten terveydenhuoltoon liittyen. Valion terveydenhuoltoeläinlääkärinä jo pitkään toiminut Laura Kulkas kyllä vaikutti melkoiselta asiantuntijalta luennoidessaan meille lypsylehmien terveydenhuoltoon liittyen. Meille tarjottiin myös pientä välipalaa sekä lounas, joten opiskelijan näkökulmasta tämä oli aika kiva excursio!

Itselleni ainakin heräsi eläinten ruokinnasta paljon ajatuksia ja varmasti näistä asioista keskustellaan paljonkin tulevaisuudessa niin omien ystävien, opiskelukavereiden kuin asiakkaidenkin kanssa. Sinänsä harmi, että pienempien lemmikkien ruokintaa näillä luennoilla ei edes mainittu ollenkaan, vaikka niistäkin jotain kannattaisi eläinlääkärinä tietää. Eläinten ruokinnan hallinta on siis aika pitkälti kiinni omasta kiinnostuksesta ja meidän pitääkin ottaa aika paljon itse asioista selvää, jos oikeasti haluamme olla päteviä asiantuntijoita tällä alueella. Oikeanlaisella ruokinnalla kuitenkin voidaan ennaltaehkäistä kaikilla eläinlajeilla aika paljon terveysongelmia ja vaikuttaa eläinten hyvinvointiin.