tiistai 8. syyskuuta 2015

Opiskelutekniikat ja -rutiinit

Joku kysyi aiemmin, miten olen opiskellut eläinlääkiksessä ja riittääkö opiskelun lisäksi aikaa mihinkään muuhun elämään. Ensinnäkin, opiskelijoita ja opiskelutekniikoita on paljon erilaisia. Jos ei tiedä miten oppii parhaiten, kannattanee ottaa siitä selvää. Tosin luin juuri jonkun artikkelin, jossa todettiin, että visuaalisille, auditiivisille tai kinesteettisille oppijoille ei ole olemassa tieteellistä pohjaa. Voi hyvin pitää paikkansa, mutta oli miten oli, kannattanee silti miettiä, miten itse oppisi asioita parhaiten ja käyttää se tieto tehokkaasti hyödykseen! Jos opit paremmin ajatus- ja käsitekarttoja tekemällä, tee niitä. Jos anatomisten rakenteiden piirtäminen auttaa opiskelussa, piirrä. Jos muistat helposti kuulemasi, lue tekstiä ääneen ja tee vaikkapa tallenne, jota voit kuunnella. Tai jos koet usemmasta tavasta olevan hyötyä, käytä useampaa tapaa ja sovella eri menetelmiä eri kursseille! Oppimisen kannalta lienee oleellisinta, että tietoa työstetään, oli tapa sitten mikä hyvänsä.

Itse koen olevani aika visuaalinen oppija ja muistan aika hyvin näkemäni ja nähdessäni sisäistämäni asiat. Vieläkin pystyn kuvittelemaan mielessäni ne viime syksyn osteologiassa käsissä pyörineet luunkappaleet ja VeHen leikkelyissä verisuonten haarautumiset ja aika moni anatomian rakenne löytyy vielä muistin syövereistä. Esimerkiksi osteologiassa opin parhaiten niin, että olin etukäteen lueskellut materiaalia ja tiesin edes vähän, mitä seuraavalla kerralla dissektiosalissa käsitellään. Materiaalit olivat mielestäni hyvin selkeät ja niiden perusteella osasi etsiä luista vaadittavia rakenteita ja kirjoitin välillä myös omia pieniä muistisääntöjä papereihin. Lisäksi pienryhmissä pohdiskelu teki oppimisesta ehkä vieläkin helpompaa. Kun rakenteet kävi näissä pienryhmissä huolellisesti läpi, opettajilta toki varmistaen, että oli ymmärtänyt asiat oikein, oli kotona kertaus todella helppoa. Vaikeinta olikin ehkä muuttaa luut 3D-malleista kirjoissa näkyvään 2D-muotoon, mutta hetken pähkäilyn jälkeen se oli vaikeimmissakin tapauksissa suhteellisen yksinkertaista.

Koulupäivien jälkeen kotona tosiaan tuli kertailtua aiemmin opittuja asioita ja lisäksi hyödynsin flash cardseja niin paperi- kuin tietokoneversionakin. Latasin siis koneelleni flash card -sovelluksen, johon syötin kaikki osteologian monisteessa esiintyneet rakenteet vastauksineen itselleni ymmärrettävällä tavalla. Kuvia en näissä flash cardseissa käyttänyt laiskuuttani, mutta niidenkin lisääminen on toki mahdollista. Paperiversiossa sen sijaan olikin sitten niitä kuvia eli käytössäni oli tuo aiemminkin täällä vilahtanut Saundersin Veterinary Anatomy Flash Cards.




Samalla tavalla opiskelin oikeastaan ensimmäisen vuoden kaikki anatomian kurssit, välillä enemmän tai vähemmän panostaen. Anatomian opiskelu on hyvin pitkälti ulkoaopettelua, sillä rakenteet joko osaa tai ei osaa - ei ole olemassa "jotain osaa selkänikamassa, joka tulee ylöspäin", vaan on osattava nimetä kyseinen rakenne processus spinosukseksi. Alkuun latina voi tuntua väkisin vääntämiseltä, mutta siihenkin tottuu ja sitä oppii hyvin nopeasti (riippuen toki ihmisestä). Ja ne anatomiset perusrakenteet ihan oikeasti kannattaa opetella hyvin heti alusta saakka, sillä kuuden vuoden opinnoista ei välttämättä selviä kovin helpolla, jos jo ensimmäisissä kursseissa takeltelee, eivätkä edes perusasiat ole hallussa. Tärkeimmät rakenteet toki kertautuvat tulevien opintojen aikana väistämättäkin.

Monista kursseista vanhemmat opiskelijat paljastivat vanhoja tenttikysymyksiä, jotka aika usein olivat ainakin osittain samoja myös meillä. Toki voi miettiä, onko järkevää opetella pelkästään vanhat tenttikysymykset vai kannattaisiko keskittyä kaikkien oleellisten asioiden opiskeluun, mutta pääsääntöisesti opettajat kyllä osaavat valita oleellisimpia asioita tentteihin. Itse hyödynsin näitä vanhoja tenttikysymyksiä osana kertausta eli etsin materiaaleistamme kysymyksiin vastaukset ja kirjoitin niistä omat muistiinpanot. Lisäksi pyrin panostamaan erityisesti niiden itselleni vaikeiden asioiden oppimiseen tekemällä niistä erilaisia muistiinpanoja. Myologiassa kirjoittelin myös omia muistiinpanoja lihasten origoista ja insertioista sekä tehtävistä oppiakseni ne paremmin ja VeHessä tein vastaavasti muistiinpanot siitä, mikä verisuoni kulkee minnekin ja mistä se lähtee. Olen myös käynyt luennoilla mahdollisimman paljon opintojen alusta saakka ja kirjoittanut omia muistiinpanoja saamiimme luentomateriaaleihin, mutta joku toinen voi kokea oppivansa paremmin vaikkapa kirjoista lukemalla. Kirjojakin omistan ja niistä on suhteellisen helppo lukea luennon sisältö, jos ei luennolle ole päässyt tai jaksanut mennä. Niiden tehtävä ei siis suinkaan ole koristaa vain hyllyä tai toimia ekstrapainona laukussa, vaikka epäilemättä niiden avulla hyötyliikunnan vaikutus moninkertaistuu.

Vino pino pääsykoemuistiinpanoja ja -tehtäviä

Tärkeimmäksi koen ehkä ennaltavalmistautumisen luentoon, aktiivisen kuuntelun luennolla sekä sen jälkeen tapahtuvan kertauksen. Opiskelu vie aikaa, muttei suinkaan useimmiten koko päivää. Vuosikurssimme on jaettu karkeasti puoliksi ja harjoitustyöt tehdään yleensä kahdessa ryhmässä, toinen aamupäivällä ja toinen iltapäivällä. Tämä vapauttaa luonnollisesti toisen puolikkaan päivästä ja aika kannattaakin hyödyntää opiskeluun, jolloin iltaan saa sitten sitä omaakin aikaa. Välillä opiskelu vie enemmän aikaa, mutta välillä on taas lyhyempiä päiviä. Oppimista ei kuitenkaan voi mitata ajassa, eli en osaa sanoa opiskeluun kuluttamaani päivittäistä tuntimäärää. Yleensä ehdin iltaisin harrastaa ja touhuilla omianikin hyvin. Saan lisäenergiaa ja puhtia päiviini liikunnasta ja eläimistäni ja koen niiden tuovan mukavaa vastapainoa ajoittain hektiseenkin opiskeluun.

Valehtelisin, jos väittäisin tekeväni aina asiat näin huolellisesti. Välillä se aika ei itselläkään tunnu riittävän ja silloin on vain pakko pistää asiat tärkeysjärjestykseen, ottaa aikaa omaan palautumiseen ja lepäämiseen. Jälleen kerran, kaikkea ei voi eikä pidäkään osata ja oma jaksaminen on kuitenkin kaikkein tärkein asia koko kuuden vuoden opinnoista selviämiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti