Just another day at the office 4

Herätyskello - aamupala - Paatsama. Siinäpä se aamu tiivistetysti.

8.16
Aamun ensimmäisen luennon oli tarkoitus käsitellä tuki- ja liikuntaelinten tärkeimpiä sairauksia hevosilla, mutta luennoitsijamme on juuttunut liikenneruuhkaan - seuraavan luennon pitäjä kysyy vaihdammeko ensimmäisten luentojen paikkoja päittäin vai yritämmekö järjestää ensimmäisen luennon joskus myöhemmin. Valitsemme ensimmäisen vaihtoehdon, sillä harvemmin myöhemmillekään luennoille tulee juuri sen enempää ihmisiä kuin aamun ensimmäiselle luennolle, ellei kyseessä ole mikään pakollinen luento. Aiheeksi vaihtuu potilastapaukset.

Aiemmista ruuansulatuskanavan caseista oli jäänyt muutama käymättä läpi, joten käymme ensin ne läpi, vaikka muuten aiheena olikin tarkoitus olla endokrinologiaan liittyviä potilastapauksia. Saamme kustakin tapauksesta aina ensin anamneesin, jonka perusteella esitämme lisäkysymyksiä, mitä tutkimuksia hevoselle tehdään, miten sitä hoidetaan ja millainen on hevosen ennuste tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi käsittelemme alisuorittavaa, huonosti syövää ja juovaa ravihevosta, jonka ongelman syyksi paljastuu mahalaukun tähystyksessä mahahaavat. Nämä ovat aika tyypillisiä potilaita oikeassakin elämässä, joten mahahaavojen diagnostiikka ja hoito on ihan hyvä hallita. Seuraava tapaus on ripuloiva hevonen, jonka vatsaontelon röntgenkuvaus paljastaa ruuansulatuskanavan hiekkakertymän. Näitäkin tulee Hevossairaalassa vastaan, sillä hiekkaähkyt ovat aika "Pohjoismainen ongelma".

Kolmas case on hieman apaattinen, huonosti syövä, pahanhajuista eritettä sieraimesta erittävä hevonen, jolla on pitkä karvoitus, se on lihava ja kavioissa näkyy rengasmuodostusta. Ulkoiset merkit jo antavat selkeitä viitteitä diagnoosiin, mutta lepoinsuliini ja -ACTH-määritykset verinäytteestä varmentavat asian. Näitäkin tulee meille varmasti eteen tulevaisuudessa, eli PPID (pituitary pars intermedia dysfunction), EMS (equine metabolic syndrome) sekä krooninen kaviokuume, jotka ovat hyvin tyypillisiä lihavien hevosten sairauksia. Paha haju tällä hevosella johtuu hammaspaiseesta ja sen aiheuttamasta sinusiitista, joka ei sekään ole mikään harvinainen vaiva hevospotilailla.

Vuohisluu, kehä- tai ruunuluu ja kavioluu. Kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

9.03
Tauon paikka, seuraavan luennon olisi tarkoitus alkaa 15 yli. Päivän kuuma puheenaihe tauoilla on edellispäivän Kandit-jakso sekä omat kesäsuunnitelmat, sillä tänään on viimeinen päivä ilmoittautua viidennen vuoden kesäopetukseen, joka parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo heti kesäkuun alussa. Kesällä on mahdollista suorittaa kaksi tai neljä viikkoa etukäteen tulevan vuoden klinikkaopinnoista, jolloin voi pitää vitosvuoden aikana pienen loman jossain vaiheessa tai päästä praktiikkaan pari viikkoa muita aikaisemmin.

9.16
Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia käsittelevä luentomme alkaa. Käymme läpi lihaksiin liittyvien ongelmien oireita ja diagnostiikkaa sekä tarkemmin akuuttia ja kroonista lannehalvausta sekä nopeasti muutamia muita lihassairauksia. Lihaksiin liittyvissä ongelmissa verinäytteen lihasentsyymien, kreatiniinin, seleenin tai E-vitamiinin pitoisuudet, virtsanäytteen myoglobiini- tai elektrolyyttipitoisuudet, lihasbiopsiat ja geenitestit voivat auttaa diagnostiikassa. Lihasentsyymien (ASAT ja CK) pitoisuuden nousu ja lasku tapahtuu vähän eri aikaan, joten tämän avulla voidaan määrittää vaurion tapahtumisajankohtaa. Erityisesti luomutilojen ja lannotteita ulkomailta ostavien tilojen kannalta seleeni- ja E-vitamiinimääritys voi olla ihan oleellista, sillä lypsylehmien lisäksi näiden puutoksia on havaittu myös hevosillakin.

Akuutti lannehalvaus on tärkeä osata tunnistaa, jottei tilaa pahenneta liikuttamalla hevosta, kun sen tosiasiassa pitää pysyä levossa. Kroonisiin lannehalvauksiin liittyen kävimme läpi Suomessa lähinnä ravureiden ongelmana olevaa RER:iä (recurrent exertional rhabdomyolysis) ja ratsujen PSSM:ää (polysaccharide storage myopathy), niiden diagnostiikkaa ja hoitoa. Kumpikin krooninen tila vaatii aika suurta sitoutumista omistajalta, sillä hoidossa on erityisen tärkeää huolehtia tasaisesta, päivittäisestä liikunnasta. Esimerkiksi omistajan lomamatka voi helposti sotkea hyvin edenneen toipumisen, sillä varsinkin PSSM:ssä liikuntaan totuttaminen tehdään melkein sekuntikellon kanssa.

10.00
Tauko, jatkamme jälleen 15 yli.

Hevosen luuranko, kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

10.16
Seuraavat kaksi luentoamme käsittelee ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa hevosilla, käytännössä rokotuksia ja matolääkitystä. Luennot meille pitää jo monilta aiemmiltakin luennoilta tuttu Seppo Saari, joka päivätöikseen työskentelee asiantuntijaeläinlääkärinä lääkeyrityksessä ja yön pimeinä tunteina hän harrastaa hevosten loisia. No ei ehkä ihan täysin näin, mutta Saari kuitenkin on eräänlainen hevosten sisäloisguru Suomessa, jos näin voi sanoa.

Palautamme mieliimme, mitä rokotuksia hevosilla Suomessa käytetään, eli käytännössä hevosinfluenssa- ja herpesvirusrokotukset tetanusta tietenkään unohtamatta. Ongelma influenssarokotuksissa on sama niin ihmis- kuin hevospuolellakin: influenssavirus muuntuu koko ajan, kuten mainitsinkin jo kakkosvuoden Virologian luentoihin liittyen. Hevosinfluenssaviruksen linjoista on oikeastaan enää jäljellä yksi, jonka molempia kantoja käytetään nykyisissä suositusrokotteissa. Kertaamme nopeasti hevosinfluenssan oireita, tartuntatapaa ja hoitoa. Herpesviruksien kohdalla puhumme niiden latenssista ja herpesvirusten todella hyvästä säilymiskyvystä, oireista, ennaltaehkäisyn tärkeydestä, rokotteiden tehosta ja hoidosta.

Itse rokotteisiin päästyämme palautamme mieliin rokotevasteen ja vasta-ainetason kehittymisen sekä rokottamisen avulla saadun laumaimmuniteetin tärkeyden. Käymme läpi Suomen markkinoilta tällä hetkellä löytyvien hevosinfluenssarokotteiden sisältöä eli missä muodossa niiden virusantigeeni on, mitä viruskantaa missäkin rokotteessa käytetään (vain yhdessä on tällä hetkellä OIE:n suositusten mukaisesti molempia aiemmin mainitsemiani kantoja, mutta tämä ei silti kerro mitään niiden tehosta) ja millaista adjuvanttia niissä on. Vaikka OIE:n suositus on käyttää molempia kantoja, käy luennolla ilmi, että tällä hetkellä maailmalla jylläävät hevosinfluenssavirukset eivät ole kyseisistä kannoista.

Kertaamme vielä mitä kaikkea voikaan olla syynä, jos rokottaminen menee pieleen. Esimerkiksi jäätyminen voi tuhota rokotteen, eikä jäätynyttä rokotetta tulisi käyttää. Puhumme vähän myös uusintarokotusvälin pituudesta, sillä nykyinen vuoden suositusväli hevosinfluenssassa ei ehkä olekaan riittävä vasta-ainetason pitämiseksi riittävän korkealla ja puolen vuoden väli voisikin mahdollisesti olla parempi. Käymme pari tutkimusta hevosinfluenssan rokotuksiin liittyen läpi. Esimerkiksi Ruotsissa ravihevosten rokotuspakon jälkeen taudinpurkausten määrä on vähentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Suomessahan ravihevoset ja kilpailevat ratsut tulee myös rokottaa hevosinfluenssaa vastaan. Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen perusteella rokottamattomilla hevosilla on havaittu selvästi enemmän taudinpurkauksia kuin rokotetuilla hevosilla, joten rokottaminen on kyllä ehdottoman suositeltavaa.

11.06
Joku muistuttaa tauon paikasta ja pidämme pienen happihyppelyn.

Pyranteeliembonaattia sisältävä oraalipasta hevoselle.

11.15
Jatkamme loisten parissa. Kertaamme eri ikäisten hevosten tärkeimmät loiset eli suolinkaisen (Parascaris equorum), suuret strongylukset (Strongylus spp), pienet strongylukset (Cyathostominae), heisimadot (Anoplocephala perfoliata) sekä käpymadon (Gasterophilus spp). Suolinkaisethan ovat erityisesti nuorten hevosten ongelma ja suolinkaisloislääkitys on vähintään suositeltavaa tehdä. Suolinkaiset ovat alkaneet kehittää resistenssiä makrosyklisiä laktoneita (esim. ivermektiini ja moksidektiini) vastaan, joten pienille varsoille olisikin suositeltavaa käyttää fenbendatsolia. Suuria strongyluksia pidetään nykyään aika harvinaisina, mutta ihmisten keksimä 200 epg (eggs per gram eli madonmunien määrä grammassa ulostetta) raja lääkityksen tarpeelle voi aiheuttaa erityisesti Strongylus vulgariksen yleistymisen uudelleen. Strongylusten kohdalla halutaan pitää yllä refugia, eli loispopulaatio, joka ei altistu ollenkaan matolääkkeille. Tämä siksi, ettei haluta täydellisen madottomuuden tavoittelun aiheuttavan resistenssiä. Myös pienillä strongyluksilla on ilmeisesti alettu havaita makrosyklisten laktonien menettäneen tehoaan. Heisimadoilla ei vielä toistaiseksi ole todettu resistenssiä pratsikvantelille missään päin maailmaa.

Kertaamme jo Parasitologiasta tuttua asiaa, epg-arvojen tulkintaa muutamien tutkimusten avulla. Jotkut hevoset ovat ilmeisesti jossain määrin sopeutuneet elämään tietyn matomäärän kanssa, kun taas toiset toimivat supererittäjinä ja toiset pystyvät ilmeisesti torjumaan madot kokonaan eivätkä eritä munia ollenkaan. Siksi ulostetutkimus on tärkeää, jotta ei turhaan lääkitä sellaisia eläimiä, joilla ei tarvetta loislääkitykselle ole. "Hauska" yksityiskohta loislääkkeiden kehityksestä on se, että viimeisin mullistava loislääke on vuonna 1983 markkinoilla tullut ivermektiini, eikä sen jälkeen ole ole onnistuttu kehittämään uusia, yhtä tehokkaita lääkkeitä. Koska lääkkeiden teho on rajallista ja resistenssiä selkeästi kehittyy jatkuvasti, on erityisen tärkeää yrittää huolehtia loisten leviämisen estämisestä muidenkin keinojen, kuten laidunhygienian avulla.

11.54
Luento loppuu, pakkaamme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaamme kuka minnekin. Osa lähtee syömään Tähkään, osa jonnekin muualle. Käyn itsekin syömässä ja suuntaan kotiin. Matkalla ehdin hetken ihailla auringonpaistettakin ja lumista maisemaa. Kotona keitän heti kahvia jäätävän väsymyksen iskiessä ja nappaan seuraksi pari joulusta jäänyttä suklaata. Naputtelen tätä postausta hetkisen kahvia hörppien ja valmistaudun henkisesti tenttiinlukemiseen. Tenttiin on aikaa alle viikko ja kerrattavaa asiaa on aika paljon.  Vietän iltapäiväni kertaillen ähkyn kliinisiä oireita, diagnostiikkaa, eri ähkytyyppejä ja niiden hoitokeinoja ja haaveillen ulkona paistavasta auringosta. Ähky on yksi tärkeimmistä aiheista heppakurssilla, sillä näitä tapauksia tulee aivan varmasti jokaiselle vastaan, ja varmaankin melkein kaikilla meillä on jo jotain kokemusta ähkypotilaista Hevossairaalan päivystysvuoroiltamme.

Jossain vaiheessa nälkä herättää ruuanlaitto kutsuu. Tentin lähestyessä olisi varmaan parempi yrittää suunnitella kokkailua vähän järkevämmin ja täyttää jääkaappi ja pakastin mahdollisimman helpoilla ja yksinkertaisilla aineksilla, jottei tarvitsisi tuhlata ylimääräistä aikaa ruuanlaittoon. Onneksi nyt heppakurssilla on kuitenkin ollut luentoja pääsääntöisesti vain aamupäivisin, joten iltapäivät on ihan hyvin voinut käyttää päivän asioiden kertaukseen. Tai sitten johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun...

Unten maille

Taas se tulee, kevät. Auringonpaistetta on riittänyt lähes jokaiselle päivälle ja vihdoin on päästy nauttimaan vähän liikaakin enemmänkin kunnon talvesta. Päivän pituus on selvästi jo pidentynyt joulun aikaisesta synkkyydestä ja tuntuu suorastaan vaikealta edes muistaa tuota pimeää ajanjaksoa. Omat ajatukseni alkavat taas kulkeutua yhä enemmän kohti tulevaa kesää (ja syksyäkin...) innostuksen ja paniikin vuorotellessa päivästä riippuen. Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa ahertaa muutama aika iso paketti kasaan tänä keväänä, jotta pääsee aloittamaan viidennen (omg, miten kummalliselta tuntuu kirjoittaa tuota ensimmäistä kertaa ja oikeasti tajuta, miten paljon tätä koulua onkaan jo takana!) vuoden klinikkaopintojen parissa. Nyt on onneksi väliviikko, joten saa pitää pienen tauon luennoista ja voi esimerkiksi lukea tenttiin, lomailla, tehdä lisuria tai töitä tai opiskella muutamilla valinnaiskursseilla. Harmillisesti kaikki valinnaiskurssimme ovat aina näin väliviikoilla tai perioditauoilla, jolloin on valittava sen loman tai kurssien välillä. Jatkuvasti ei mitenkään jaksa opiskella vaikka kuinka mielenkiintoisista kursseista olisikin kyse. Välillä pitää ottaa sitä kuuluisaa aikaa itselleen ja hengähtää.

Viime vuoden viimeinen kurssi ennen joululomaa oli Anestesiologia, joka käytiin tehokkaasti läpi parin viikon luentojen aikana. En ehkä ole aiemmin muistanut mainita, mutta jo nelosvuoden aloittaneen SAIMin aikana moni luennoistamme oli englanniksi (kirjathan ovat pääasiassa aina englanniksi), mikä on ehkä tuonut hieman lisähaasteita opiskeluun. Vaikka englantia ymmärtääkin hyvin, on välillä haastavaa kuunnella englanniksi ja miettiä sekä englanniksi että suomeksi ajoittain jopa samanaikaisesti ja yrittää kirjoittaa järkeviä muistiinpanoja luennoista tahdin ollessa aika kova. Itse en kokenut englantia sinänsä ongelmaksi, olen aina ymmärtänyt sitä aika hyvin niin kuunneltuna kuin kirjoitettunakin, mutta välillä joidenkin sanojen lausuminen aiheutti meille opiskelijoille vähän harmaita hiuksia. Hyper- ja hypo- kuulostavat yllättävän samanlaisilta englanniksi luennoivien, mutta ei kuitenkaan äidinkielenään englantia puhuvien ihmisten suusta.

Tästä aasinsillasta päästäänkin Anestesiologian luentoihin, joista farmakologiaa lukuunottamatta kaikki pidettiin italialaisella aksentilla höystetyllä englannilla - aika moni vuosikurssistamme koki tämän kielimuurin aika haastavaksi ja skippasi suosiolla ison osan luennoista. Nämäkin ovat niitä asioita, jotka riippuvat hyvin paljon kuulijasta - omaan korvaani luentojen englanti oli riittävän selkeää ja ymmärrettävää, enkä kokenut sitä ongelmaksi. Mutta ymmärrän myös niitä joille tämä oli ongelma, sillä anestesiologia ei ilman kielellisiä ongelmiakaan ole ehkä helpoin mahdollinen aihe oppia. Välillä on vähän haastavaa yrittää keksiä sanoille suomenkielisiä vastineita, eikä niitä aina ole olemassakaan. Onneksi anestesiologian osalta tähän sai vähän lisäapua suomenkielisestä Eläinanestesiologian kirjasta.

Anesteettien vaikutusten värikästä opiskelua

Anestesiologian osaamistavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa seuraavasti:

Opiskelijan tulee

• ymmärtää ja selittää anestesian eri vaiheet

• ymmärtää ja selittää fysiologiset muutokset anestesian aikana

• osata arvioida eläimen kliininen kunto ja sen vaikutus anestesiaan

• osata selittää kliininen ja monitoreiden avulla suoritettu valvonta anestesian ja tehohoidon aikana

• tietää anestesiassa ja kivunhoidossa käytettävien lääkkeiden kliininen farmakologia

• osata akuutin kivunhoidon perusteet

Luennot eivät siis olleet pakollisia eikä myöskään yhden päivän harjoitus-/labratyö, vaikka sitä meille kovasti suositeltiinkin. Lähdimme jälleen liikkeelle perusteista, eli siitä, mitä anestesiassa tavoitellaan ja mitä asioita pitää muistaa huomioida. Tajuttomuuden lisäksi anestesiaa suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee huomioida analgesia eli kivuttomuus, lihasrelaksaatio sekä turvallisuus sekä eläimen että ihmisten kannalta. Kävimme läpi anestesiasuunnitelman eri osia, jotka sisältävät niin eläimen kuin tarvikkeidenkin valmistelun, analgesian ennen operaatiota, sen aikana sekä sen jälkeen, potilaan esilääkityksen tai rauhoituksen, yleisanestesian induktion, ylläpidon ja seurannan sekä myös anestesian jälkeisen toipumisen. Jokaisen potilaan anestesia tulee siis suunnitella yksilökohtaisesti, koska anestesian onnistumiseen ja komplikaatioriskiin vaikuttaa noin miljoona ja yksi asiaa. Anestesia on tietyllä tapaa aina riski ja tutkimuksien mukaan eläinten kuolleisuus anestesiassa on suurempi kuin ihmisillä. Yksi tätä selittävä asia voi olla se, että humaanipuolella leikkauksissa anestesiasta vastaa oma aiheeseen erikoistunut henkilö, eläinpuolella näin ei aina ole ja varsinkin kuntapraktiikassa eläinlääkäri voi joutua itse valvomaan sekä anestesiaa että suorittamaan leikkausta.

Vaikka eläinlääkärit tutkivat ja kyselevät ennen anestesiaa monta asiaa eläimestä ja sen terveydentilasta, on myös omistajalla suuri vastuu anestesian onnistumisessa. Eläimen paastottamisella ennen anestesiaa on nimittäin syynsä. Jos eläin ei ole paastonnut riittävästi, se voi oksentaa, regurgitoida ja/tai aspiroida anestesian aikana ja ylimääräinen tavara keuhkoissa ei koskaan ole hyväksi. Hätätapauksissa paastoa ei tietysti usein pystytä toteuttamaan, mutta tällöin on tietysti valittava pienempi paha kahdesta - eläimen henki vai aspiraatiopneumonian riski? Paastossa on kuitenkin eläinlajikohtaisia eroja, esimerkiksi hevosella ja märehtijöillä liian pitkä paasto voi heikentää suoliston toimintaa. Myös eläimen sairaus voi vaikuttaa paastottamiseen, joten joissakin sairauksissa paastoaika pidetään mahdollisimman lyhyenä.

Vähän isompi tippaletku esim. hevoselle.

Kävimme läpi nesteytystä ja eri nesteytysvaihtoehtoja pre-, peri- ja postoperatiivisesti, kivun fysiologiaa, kipulääkityksen monia vaihtoehtoja eri vaiheissa anestesiaa, esilääkitystä, yleisanestesian induktiota, intubointia, inhalaatioanestesiaa, suonensisäistä anestesiaa, anestesian seurantaa, elvytystä lääkkeineen, anestesiasta palautumista... Hätäleikkauksia käsittelevällä luennolla kävimme läpi perusperiaatteet niitäkin koskien. Näissä tilanteissa pitää pysyä rauhallisena ja huolehtia kaikki välineet huolellisesti valmiiksi, jottei kesken kaiken tarvitse lähteä etsimään mitään, varsinkaan jos leikkausta tekee yksin. Kertasimme eri shokkityyppien kliinisiä oireita ja shokin hoitoa ennen leikkausta. Puhuimme hätäsektiosta, GDV:stä ja pyometrasta pieneläimillä ja hevosten akuuttien ähkyjen, varsojen ja ruokatorven tukoksen anestesiasta.

Esimerkiksi hevosella yleisanestesian induktiossa tulee huomioida aika tarkkaan turvallisuusasiat, sillä ison hevosen kaataminen ei varsinkaan kenttäolosuhteissa ole aina helppoa ja vaatii kaatoa suorittavilta ihmisiltä teknistä osaamista eri tavalla kuin esimerkiksi sairaalaolosuhteissa pehmeän oven avulla tapahtuva kaato. Anestesiaa seuratessa on tärkeä tietää, mitä mitäkin käppyrä monitorissa tarkoittaa, mitä siinä tapahtuvat muutokset tarkoittavat eläimen kannalta ja miten näihin muutoksiin pitää reagoida. Anestesian jälkeisessä toipumisessa puhuimme erityisesti brakykefaalisten rotujen vaikeuksista anestesian lopussa ja ekstubaation lähestyessä. Brakykefaaliset eläimet hengittävät usein hyvin niin kauan, kun intubaatioputki on paikallaan trakeassa, mutta sen poistamisen myötä tulevat myös niiden tyypilliset hengitysvaikeudet takaisin. Erityisesti brakykefaalisten potilaiden kanssa on oltava tarkkana sen suhteen, että nielemisrefleksi on todella palautunut ennen putken poistamista ja silti on oltava aina valmiina intuboimaan potilas uudelleen tai suorittamaan trakeotomia mikäli intubointi ei enää onnistu.

Elvytystä kävimme huolellisesti läpi, vaikka sitäkin on jo aiemmin käsitelty ainakin ykkösellä VeHen harjoituksissa ja kolmosella JKT:ssä. Kertaus ei koskaan ole pahitteeksi tässä asiassa ja tosiaan elvytystähän tulee harjoitella säännöllisesti, jotta taito pysyy yllä. Tärkeintä on aloittaa elvytys välittömästi, jos tilanne yhtään epäilyttää, sillä mahdollisimman ajoissa aloitettuna se parantaa onnistumisprosenttia. Paineluelvytys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti (ABC!) keuhkojen ja erityisesti aivojen verenkierron turvaamiseksi. Varmaankin kaikille elvytyksestä kuulleille on jo itsestäänselvää, että painelu tehdään Bee Geesin Stayin' aliven (100-120 bpm) tahtiin, joten vähintään tämä korvamato kannattaa painaa mieleensä hätätilanteita varten. Lisäksi tulee huolehtia riittävästä ventilaatiosta, mutta varoa kuitenkin ventiloimasta liikaa. Mikäli potilas on intuboitu, tulee ventilaatio tehdä samanaikaisesti paineluelvytyksen kanssa (10/min), muulloin voidaan ventiloida suusta-suuhun -tekohengityksellä (30 painallusta, 2 puhallusta). Vasta kun nämä peruselintoiminnot on turvattu, voidaan alkaa suunnitella tarvittavia lääkityksiä ja defibrillaatiota, joiden ohella jatketaan edelleen painelua ja ventilointia.

Luennoilla oli mukana myös joitakin erilaisia caseja, joissa piti pohtia anamneesin ja yleistutkimuksessa sekä muissa tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella esimerkiksi mistä johtuu potilaan veren normaalia korkeampi laktaattipitoisuus, dyspnea tai vaikkapa limakalvojen tahmeus, miten potilasta stabiloidaan ennen anestesiaa ja millainen on varsinainen anestesiasuunnitelma kyseisen tapauksen erityispiirteet huomioiden. Nämä tapaukset olivat erityisen hyödyllisiä oppimisen kannalta, vaikka kaikki eivät ihan selkeitä ja helppoja tapauksia olleetkaan. Yhden luennon verran puhuimme eutanasiasta, jota on myös käsitelty JKT:ssä ja Farmiksessa ja sivuttu toki useilla luennoilla. Kertasimme mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, mitä menetelmiä voidaan käyttää, mitä tulee huomioida ennen ja jälkeen eutanasian ja miten eri lääkkeet toimivat.

Harjoitustyöpäivä suoritettiin "rastiratana" kolmen tehtäväpisteen avulla ryhmissä. Näissä pisteissä laskettiin mm. nesteytykseen ja lääkkeisiin liittyviä laskuja, puhuttiin anestesian käytännön järjestelyistä ja perehdyttiin anestesia- ja hengityslaitteistoon. Tutummiksi ne tulevat varmasti vielä sitten, kun itse pääsemme valvomaan anestesiaa. Tentti olikin meillä siitä jännä, että sen sai suorittaa tietokoneella tai käsin kirjoittaen, ihan miten itse halusi, toki ilman muistiinpanoja tai netin käyttämistä. Joskus muutama vuosi sitten Anestesiologian kurssilla on saanut kirjoittaa itselleen yhden A4-paperin täyteen muistiinpanoja, jonka sai ottaa mukaan tenttiin. Sellainen ehkä olisi toiminut itselleni paremmin, mutta meni se näinkin. Tietokoneella kirjoittaminen helpottaa aika paljon tenttiin vastaamista, kun tekstin editointi jälkikäteen on niin paljon helpompaa verrattuna käsinkirjoittamiseen. Ehkä meillä saisi olla enemmänkin näitä tietokoneella tehtäviä tenttejä?

Anestesiologia oli tiivis, mutta hyvin tärkeä paketti (taidan sanoa näin jokaisesta kurssista nykyään) ja näitä asioita todellakin tullaan tarvitsemaan ihan jokapäiväisessä praktiikassakin. Luultavasti moni asioista selkiytyy vielä paremmin, kun pääsee tekemään asioita käytännössä ja varmasti käytännön potilastapaukset opettavat kaikista parhaiten.


Anestesiologian kurssimme jälkeen Evidensian sivuilla julkaistiin muutama kysymys anestesiaan liittyen, kiinnostuneiden kannattaa kurkata sinnekin.