Ympäristöterveys

Kauan sitten olleen viime syksyn seuraava koettelemus Elintarvikehygienian jälkeen oli Ympäristöterveyden kurssi. Aiheissa ajauduttiin yhä kauemmas eläinlääkärin praktiikkatyöstä, kohti ihmisten asumisterveyttä ja ympäristöasioita. Aihealueet olivat sinänsä mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ihan yleissivistyksenkin kannalta, mutta kaipuu praktiikkaan oli kova ja se teki opiskelusta haasteellista. Ympäristöterveys on sellainen osa-alue, joka vaikuttaa ihan meidän jokaisen arkipäiväiseen elämään, sillä terve elinympäristö on oikeasti aika oleellinen asia ihmisten eliniän ollessa useiden vuosikymmenten mittainen. Ihminen ehtii altistua aika monenlaisille terveyshaitoille elämänsä aikana ja siksi niitä onkin hyvä tuntea.

Ympäristöterveyden osaamistavoitteista sanotaan näin:

Opiskelija

• Osaa kuvata sellaisia suoria ja epäsuoria terveysriskejä, joita aiheutuu maaperän ja ulkoilman saastumisesta, ja jotka ovat seurausta ihmisen toiminnasta kuten maataloudesta, teollisuudesta ja liikenteestä.

• Osaa tunnistaa terveydelle haitallisia biologisia ja kemiallisia talous- ja uimaveden saastumisreittejä ja -lähteitä.

• Osaa kuvailla koko vedenjakeluketjuun liittyvien erilaisten mikrobiologisten ja kemiallisten riskien terveysvaikutuksia sekä toimenpiteitä, joiden avulla riskejä hallitaan yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa.

• Tuntee ja osaa soveltaa talous- ja uimavesilainsäädäntöä ja siihen liittyviä mikrobiologisia ja kemiallisia laatuvaatimuksia.

• Tietää miten vesiepidemiat hallinnoidaan.

• Osaa tunnistaa ja arvioida erilaisia biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa sisäilman terveysriskeihin.

• Osaa eritellä tekijöitä, jotka ovat keskeisiä kosteusvaurioiden kehittymiselle, ja on tutustunut virallisiin määritysmenetelmiin näiden vaurioiden osoittamiseksi ja tunnistamiseksi.

• Tuntee sisäilman terveysvaikutuksiin liittyvää lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä ja tietää, miten sisäilma-asioita valvotaan terveydensuojelussa.

• Tietää miten terveydensuojelu liittyy muihin ihmisen terveyteen vaikuttaviin toimintoihin, kuten ympäristönsuojeluun.

Kemiallisia tutkimuksia vesilabroissa.

Perinteiseen tapaan kurssi sisälsi paljon luentoja, joista vain pieni osa taisi olla pakollisia, mutta muillekin luennoille suositeltiin osallistumista. Luennot käsittelivät ympäristöterveyttä ja terveydensuojelua, vesihygieniaa eli talous- ja uimavettä sekä veden kemiallista laatua, asumisterveyttä eli sisä- ja ulkoilmaa sekä radonia ja ympäristöhygieniaa eli maaperää, jätevesiä ja ympäristönsuojelulakia. Yliopiston opetushenkilökunnan lisäksi luennoitsijoina oli valtava määrä oman alansa spesialisteja, joten esimerkiksi talous- ja jäteveden käsittelystä, säteilystä, ulkoilman laadusta, tuhoeläintorjunnasta ja maaperän pilaantumisesta saimme todella asiantuntevat tietopaketit. Luentojen lisäksi aikaa vietettiin laboratoriossa ja excursioilla sekä yhden tieteelliseen artikkeliin perustuvan seminaarityön parissa. Labrat, excut ja seminaarityö olivat kaikille pakollisia, samoin kuin koko kurssin kattava perinteinen paperinen tenttikin.

Labroissa tutkittiin meidän opiskelijoiden itse ottamia vesinäytteitä kaivoista ja uimarannoilta. Näistä vesinäytteistä määritettiin tiettyjä patogeeneja ja esimerkiksi nitraatti-, nitriitti-, rauta- ja fluoripitoisuuksia ja saatujen tulosten perusteella tehtiin kustakin vesinäytteestä tutkimustodistus. Nämä vesihygienian labraharjoitukset noudattelivat samaa kaavaa kuin oikeassa elämässä tehtävät tutkimukset esimerkiksi vesivälitteisiä epidemioita tutkittaessa. Virustyössä etsittiin noroviruksia vesinäytteestä. Työssä ideana oli varmaankin käydä läpi miten tämä tutkimustyö käytännössä tapahtuu, mutta näin opiskelijan näkökulmasta oli vähän tylsää, kun itse sen viruksen ensin sinne veteen lisäsimme ja sitten tutkimme että löytyykö virusta vedestä vai ei... No löytyihän sitä.

Opetusohjelmaan kuului myös pari excursiota pääkaupunkiseudun vesilaitoksille. Toinen kohde oli Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos ja toinen Viikinmäen jätevedenpuhdistamo. Molemmat olivat ainakin omasta mielestäni todella mielenkiintoisia kohteita ja tekisi kyllä hyvää ihan jokaiselle käydä kurkistamassa varsinkin jätevedenpuhdistamon toimintaa. Ihan vain vaikka siitä näkökulmasta, että mitä sinne vessanpönttöönkin saa laittaa ja mitä ei. Kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa puhdistamoilla on kieltämättä nähty. Tässä esimerkiksi pieni lukupaketti HSY:n sivuilta asiasta.

Doria etsimässä? Jätevesilaitokselta löytyy.

Seminaarityössä perehdyttiin pienryhmissä johonkin tieteelliseen artikkeliin, tehtiin sen perusteella esitys aiheesta ja pohdittiin vähän aiheen soveltuvuutta Suomen oloissa ja lisäksi vertaisarvioitiin yhden toisen ryhmän seminaarityö. Itse seminaaritilaisuudessa saattoi olla jokunen aiheeseen liittyvä asiantuntija arvioimassa ja kommentoimassa töitä, mutta muuten seminaarityö oli aika leppoisa tehdä.


Pakko kyllä sanoa, että tämän kurssin opetuksesta oppi paljon uutta ja hyödyllistä tietoa omaankin elämään. Julkisilla uimarannoilla käydessä tulee varmasti tulevana kesänä katseltua tarkemmin ilmoitustaulujen vesitutkimusten tuloksia ja erilaisissa kiinteistöissä vieraillessa tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota rakenteisiin ja niiden kuntoon. Näitä asumisterveyteen liittyviä asioita tuli mukavasti kerrattua Ympäristöterveydenhuollon parin viikon harjoittelussa myöhemmin kutosvuoden aikana, mutta siitä varmaankin lisää myöhemmin!

Elämää ja elintarvikehygieniaa

Näin kevään korvilla ja varsinkin tämän koronan mukanaan tuomien rajoitusten myötä viime syksyn muistelu tuntuu aika haastavalta. Järkevämpi ihminen olisi varmaankin kirjoittanut nämä postaukset valmiiksi jo heti silloisten opintojen ohella, mutta vähemmän järkevä ihminen yrittää nyt sitten muistella menneitä aikoja samalla kun miettii kovasti tulevaa. Tosi helppoa siis, kuten varmasti ymmärrätte. Onneksi sentään jotakin olen näistä kursseista naputellut jo muistiin opintojen aikanakin.

Viimeinen syksy eläinlääkiksen penkeillä koitti syyskuun alussa alkaneen Elintarvikehygienian parissa. Kyseessä oli pari kuukautta kestävä kurssikokonaisuus, jonka suoritettuaan sai peräti 15 op - eli enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä eläinlääkiksen kurssista lisuria lukuunottamatta. Suhteellisen laajasta kokonaisuudesta olikin kyse, joten kovin kevyesti tätäkään ei oikein voinut ottaa, jos halusi päästä tentistä läpi. Tentti olikin sitten ihan oma tarinansa...

Suurin osa vuosikurssistamme sinnitteli tämän (ja kutosen muutkin pakolliset opinnot) loppuun valmistumisen toivossa. Osa jäi nauttimaan vielä työelämästä kolme vuotta voimassa olevien väliaikaisten oikeuksien mahdollistamana, ja toisaalta joitakin aiempien vuosikurssien opiskelijoita liittyi seuraamme oltuaan esimerkiksi työelämässä tässä välissä. Vaikka koulun penkillekin oli omalla tavallaan ihan hauska palata pitkästä aikaa, oli monilla meistä aika kova into jo päästä työelämäänkin ja motivaatio näihin ei-niin-kliinisiin aiheisiin oli poissa vähän hukassa. Aika monet meistä tuskailivat näitä kutosen opintoja jo alusta saakka, osa vähän myöhemmin, ja kyllä jotkut näistä tykkäsivätkin. Pakko kuitenkin sanoa itseni ja monen muunkin puolesta, että olisi ollut todella haastavaa palata näihin opintoihin pidemmän työntekoputken jälkeen, kun jo nyt oli havaittavissa kaikenlaisia vaikeuksia. Toisille se voi kuitenkin sopia. Lähtökohtaisesti tuleville eläinlääkäreille suosittelen kuitenkin lämpimästi tutkinnon suorittamista loppuun "normaalissa" kuuden vuoden aikataulussa.





Monet kutosvuoden opinnoista voivat tuntua kummallisilta perinteistä eläinlääkärin työnkuvaa eli sitä praktiikkaa ajatellen. Miksi ihmeessä eläinlääkiksessä opiskellaan elintarvikehygieniaa, ympäristöterveyttä, elintarvike- ja ympäristötoksikologiaa ja ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä ja valvontaa? Tiesitkö, että näiden em. asioiden parissa itseasiassa työskentelee todella paljon eläinlääkäreitä? Eläinlääkärin opintoihinhan kuuluu jo kandivaiheessa hyvin paljon mikrobiologiaa ja moni mikrobi itseasiassa voi elellä sekä eri eläinlajeissa että myös ihmisessäkin, osa aiheuttaa sairauksia ja osa taas normaalitilanteessa ei. Kun meillä on jo niin laaja perusosaaminen näistä mikrobeista, onkin aika loogista laajentaa tietämystä hieman humaanipuolelle, erityisesti elintarvike- ja vesivälitteisen patogeenien osalta. Lisäksi varsinkin elintarvikepuolta mietittäessä eläinlääkäreillä oikeastaan on varmasti paras käsitys koko elintarviketuotantoketjun eri osa-alueista aina pellolta pöytään.

Elintarvikehygienian oppimistavoitteista kerrotaan näin:

Opiskelija

• ymmärtää elintarvikkeissa esiintyvien patogeenisten mikrobien merkityksen kuluttajan terveyden kannalta

• tuntee koko elintarviketuotantoketjun riskien hallinnan pääpiirteet

• osaa arvioida eri elintarvikeryhmien hygieenistä laatua ja turvallisuutta

• pystyy arvioimaan ja tunnistamaan elintarvikkeiden prosessoinnin ja pakkaamisen keskeiset riskitekijät

• osaa tutkia ja arvioida patogeenisten mikrobien esiintyvyyttä elintarvikkeissa

• osaa käyttää mikrobiviljelytekniikoita ja pystyy selittämään molekyylibiologisten tekniikoiden periaatteen sekä perustelemaan, milloin niiden käyttö on tarkoituksenmukaista

Kymmenien luentojen (joista vain osa oli pakollisia) lisäksi kurssin ohjelmaan kuului itsenäisesti tehtäviä labrakertaustehtäviä, useita pakollisia labratöitä, pari pikkutarkkaa verkossa tehtävää välitenttiä, projektityö labroineen, yritysvierailuja, sieniexcu, pari muuta ryhmätyötä tai harjoitusta ja sitten se surullisenkuuluisa varsinainen tentti. Alkuunhan meille ei edes kurssialustalta julkaistu sitä kaikkea, mitä oli edessä. Ehkä olisimme kaikki ahdistuneet siitä työn määrästä niin paljon että olisi jäänyt leikki kesken. Omien aikataulujen suunnittelun kannalta olisi ollut kyllä mukavampaa, kun olisi saanut etukäteen merkittyä kalenteriinsa kaiken oleellisen.

Suomaisemaa Tuohilammelta.

Luennot olivat pääsääntöisesti aika mielenkiintoisia, varsinkin erilaisten ruokamyrkytyksiä aiheuttavien patogeenien läpikäynti oli oikein opettavaista. Se kävi varsin selväksi, että oikeasti kaikki lievemmät ruokamyrkytystapaukset eivät edes tule selville, sillä lievästi oireilevat ihmiset eivät välttämättä ilmoittele pienemmistä ripuleistaan mihinkään ja oireet lievittyvät monesti hyvinkin nopeasti. Toki omasta mielestä tuntui vähän raskaalta opiskella sitä, milloin mikäkin patogeeni aiheuttaa ihmiselle oireita ja minkälaisista oireista on kyse, kun oma mielenkiintoni on ennemminkin eläinten ripuleissa (jos niissäkään) kuin ihmisten. Silti pitää eläinlääkärinäkin tiettyjä asioita vain osata, esimerkiksi zoonooseista meihin eläinlääkäreihin ja muihinkin ihmisiin vaikuttava kryptosporidioosi, josta suurin osa eläinlääkärinaluista saa henkilökohtaista kokemusta yleensä klinikkavuoden opintojen aikana. Mutta pakko myöntää sekin, että näiden opintojen myötä oma hygieniatietoisuus muuttui ehkä vielä astetta neuroottisemmaksi tiedostavammaksi. Tieto lisää tuskaa.

Laboratoriotöissä keskityttiin ensimmäiset pari viikkoa ruokamyrkytysbakteereihin. Labroissa toimittiin aika itsenäisesti, mikä alkuun tuntui kankealta, kun edellisistä labroista oli ainakin yli vuosi aikaa. Näytteitä otettiin, tehtiin laimennussarjoja ja rikastusliemiä, maljavaluja ja pintaviljelyjä, laskettiin pesäkkeitä ja yritettiin miettiä miten paljon pesäkkeitä oikeasti näytetemateriaalissa olikaan laimennukset huomioiden, tehtiin puhdasviljelyitä, varmistustestejä ja gramvärjäyksiä eli siis ihan sitä kaikkea mitä normaalisti labroissa tehdään. Maitoviikolla labroissa tutkittiin maidosta eristettyjen patogeenien mikrobilääkeherkkyyttä, maidon mikrobilääkejäämiä tiloilla käytettävällä Delvotestillä sekä maidon peroksidaasiaktiivisuutta ihan samoilla menetelmillä kuin aiemmissakin labratöissä. Aistinvaraiseen arviointiin liittyvissä labraharjoituksissa haisteltiin ja ihmeteltiin mm. kalaa, jauhelihaa ja broileria eri muodoissa sekä kananmunien koostumusta ja vanhenemista. Onneksi ei yleensä tule ihan yhtä pahanhajuisia elintarvikkeita omassa keittiössä vastaan kuin näissä harjoituksissa käytetyt vanhentuneet valmisteet olivat. Toki opimme myös sen, että aina niitä pahanhajuisia, pilaantumisesta varottavia muutoksia ei haista, esimerkiksi kun liha on hienosti upotettu kaikki hajut peittävään marinadiin...

Mikrobilääkeresistenssiä.

Yksi iso osa tätä koko kurssia oli tosiaan tuo pienissä ryhmissä tehtävä projektityö, joka tänä vuonna keskittyi valmissalaattien säilyvyyteen ja ruokahävikkiin. Kaikille ryhmille oli ostettu jokin valmissalaatti kaupasta (sai myös hankkia oman salaatin, mikäli jostain syystä halusi), niitä muhitettiin +6°C:ssa jääkaapissa hieman yli viimeisen käyttöpäivän ja sitten tutkittiin, mitä kaikkea kivaa salaatin syövereistä löytyikään. Näitä salaattejahan tulisi säilyttää alle +6°C:ssa, mutta todellisuudessa ihmisten jääkaapeissa on monesti aivan liian lämmin useille herkästi pilaantuville elintarvikkeille. Näistä salaattitutkimuksista kirjoitettiin projektityön raportti hävikkinäkökulmaa huomioiden. Jokainen ryhmä joutui lisäksi antamaan vertaispalautetta ja vertaisarvioimaan kaksi muuta raporttia ja tietenkin itsearvioimaan omansa. Tällä projektityöllä pystyi vaikuttamaan myös kurssin päätösarvosanaan, mutta valitettavasti mitään tenttikysymystä sillä ei pystynyt täysin korvaamaan.

Yksi kurssin ryhmätöistä käsitteli elintarvikeyrityksen riskinhallintaa ja kriittisten hallintapisteiden tunnistamista. Terminä HACCP kuulostaa ehkä aavistuksen pelottavalta, mutta itse ryhmätyö oli kyllä aika yksinkertainen. Makkaratöissä tutustuimme makkaran valmistukseen liittyviin kiemuroihin. Pääsimme itsekin tekemään makkaraa ja tutkimme, miten esimerkiksi suola- tai nitriittipitoisuus vaikuttavat makkaroiden koostumukseen. Pääsimme myöhemmin itsekin tutkimaan ja maistelemaan ihan käytännössä valmiita makkaratekeleitämme.

Eläinlääkärinalkujen tekemää makkaraa.

Kurssilla oli pari vierailua, joista toinen järjestettiin erilaisiin pääkaupunkiseudun elintarvikeyrityksiin ja toinen oli sitten syksyinen sieniexcursio. Elintarvikeyrityksiä oli hyvin monipuolisesti, oli lihaa, kalaa, kasviksia, maitotuotteita ja eineksiä käsitteleviä yrityksiä, joista kukin opiskelija pääsi valitettavasti vain yhteen kohteeseen vierailemaan. Kävimme kuitenkin vielä yhteisesti näissä vierailukohteissamme tekemiämme havaintoja läpi, oli ihan mielenkiintoista päästä kuulemaan mitä kaikkea eri yrityksissä tehdään ja millaisia ongelmakohtia niissä mahdollisesti oli.

Sieniexcursiolle Orionin Tuohilammelle suuntasimme bussilla saappaiden ja ämpäreiden kera. Ensin kuuntelimme erään sieniasiantuntijan sieniluentoa ja sitten pääsimme seikkailemaan Tuohilammen ympäristöön erilaisia sieniä etsien. Lopuksi sienet koottiin yhteen eri pöydille, joko itsenäisesti sieniä sopivankuuloisiin lajeihin yhdistellen tai enimmäkseen niin, että sieniasiantuntija totesi sienen olevan jotain ihan muuta ja käytännössä hän sitten järjesteli sienet sopivaan järjestykseen. Kävimme ainakin lähes kaikki sienet läpi ja ihmettelimme porukalla miehen kunnioitettavaa sienitietämystä. Puoliakaan näistä tiedoista en itse varmasti enää muista, mutta hyvä muistutus tuli miestä kuunnellessa siitä, että kannattaa poimia ja syödä vain sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistaa vaarattomiksi. Ja miten tämä liittyy sitten eläinlääkäreihin? No, ainakin sieni on elintarvike ja toisaalta praktiikassakin aina välillä vastaan tulee vaikka minkälaisia sieniä syöneitä eläimiäkin... ehkä siis hyvä tietää jotakin ainakin sienten myrkyllisyydestä. Ja näin opiskelijan näkökulmasta koko päivän happihyppely luonnossa luentojen täyttämän syksyn keskellä tekee hyvää, puhumattakaan Orionin erinomaisista tarjoiluista!

Sieniretken saaliita.

Tentti järjestettiin ensimmäistä kertaa sähköisenä salitenttinä pääsääntöisesti omilla läppäreillä samassa luentosalissa naputellen, eikä se ihan täysin ongelmitta sujunut. Tehtävinä olleet esseet olivat aika laajoja aihepiiriltään ja niistä taisi parhaimmillaan joistakin saada jopa 15 pistettä. Käsin kirjoittaessa olisi kyllä käsi ollut aika turta... Tentissä ilmenneiden ongelmien takia saimme kuitenkin joustoa ja tentin pisterajoja hieman laskettiin. Omaan suoritukseeni olen ihan tyytyväinen, vaikka täydellisestä ei voi missään nimessä puhuakaan, tärkeintä itselleni oli päästä tentistä läpi ja hyvin pääsinkin. Ja oli kyllä erittäin hyvä että pääsinkin heti läpi, kun olen noita uusintatenttien kysymyksiä myöhemmin kuullut...

Kaikkiaan Elintarvikehygienia oli todella monipuolinen kokonaisuus ja vaikken ehkä itseäni näekään kovin vahvasti toistaiseksi tätä osa-aluetta koskevissa työtehtävissä, on tästä paljon hyötyä ihan yleissivistyksen ja normaalin elämänkin kannalta. Olisi itseasiassa varmaan ihan hyvä, jos ihan tavallisetkin ihmiset kävisivät näitä asioita enemmän läpi ja ymmärtäisivät tiettyjä perusteita paremmin. Ja varsinkin elintarvikealan toimijoiden toivoisi ymmärtävän näitä asioita vähän keskimääräistä paremmin, mutta tämän kutosvuoden myöhemmät opinnot ovat osoittaneet ettei se aina ihan mene niin...

Korona-kuulumisia

Tervehdys täältä koronan hankaloittaman eläinlääkiksen lopputaipaleen keskeltä! Kirjoittelut ovat viime aikoina useistakin syistä jääneet aika vähiin, korona tosiaan yksi niistä. Virologia ja epidemiologia kuuluvat meidän eläinlääkäreidenkin opintoihin ja ehkä keskimääräistä ihmistä enemmän tästäkin pandemiasta ymmärrämme (vaikka epidemiologian asiantuntijoiden määrä onkin vaikuttanut nousseen eksponentiaalisesti vähintään samaa vauhtia uusien todettujen tartuntojen kanssa). Ehdimme juuri tuossa viikko sitten viimeistellä viimeisen pakollisen luentokurssimme, jossa se reilu 70 vuosikurssimme ihmistä kökötti viikon ajan tiiviisti luentosaleissa, kun sitten seuraavalla viikolla astuivat voimaan tiukemmat rajoitukset luentojen osallistujamäärien suhteen. Ja sitten tilanne muuttui vielä entisestään.

Tällä hetkellä osa meistä kutosista on joko jo valmistumassa tai suorittamassa valinnaisia kursseja, joiden suoritustavat muuttuivat etänä kuunneltaviksi luennoiksi ja etätehtäviksi. Näiden kuuden vuoden omien opintojeni aikana meillä ei pahemmin ole ollut mahdollisuutta kuunnella luentoja etänä tai katsoa tallenteita (paitsi nyt jokunen luento kuudennen vuoden opinnoista), joten nyt tiedekuntamme opetushenkilöstö otti aimo harppauksen kohti nykyaikaa. Olen myös kuullut huhuja, että nykyisin ensimmäistenkin vuosien opetuksessa on jo panostettu etäopiskelumahdollisuuksiin. Molemmissa on toki puolensa, mutta on ollut hienoa huomata, että nämä etäluennotkin ovat järjestyneet oikein hyvin ja ehkä näitä jatkossakin aletaan ottaa enemmän mukaan tiedekuntamme opetukseen.

Köynnös, vähän kuin korona, leviää vähitellen.

Tällä hetkellä korona vaikuttaa aika lailla meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Vaikka itse olisi perusterve eikä riskiryhmässä, lähipiiristä taitaa aika monelta löytyä sitten niitä, joiden takia kannattaisi vähän miettiä asioita tarkemmin. Ja ihan myös siksikin, että nämä tällä hetkellä voimassa olevatkin rajoitukset hankaloittavat ainakin jollain tasolla aika monen elämää ja lisärajoitukset tekisivät elämästä todennäköisesti vielä hankalampaa. Oman navan tuijottamisen sijaan pitää osata ajatella muitakin, joihin omat teot voivat vaikuttaa.

En ole omasta tilanteestani oikeastaan tällä hetkellä huolissani. Tämä saattaisi vaikuttaa elämääni siten, että valmistumiseni viivästyy, mutta toisaalta esimerkiksi vasta vuodenkaan päästä valmistuminen ei juuri mitenkään vaikuta tämänhetkiseen elämääni. Vuosikin on loppujenlopuksi niin lyhyt aika. Töitä pystyy tekemään väliaikaisillakin oikeuksilla, mutta toki vakituisen työn kannalta valmistuminen on tärkeää.


Älkää ottako turhia riskejä. Pysykää terveenä ja pysykää mahdollisuuksien mukaan kotona. 

Klinikkavuosi: Praktiikkakurssi ja kandi-illat

NYT: Viimeinen klinikkavuosipostaus, lupaan!


Klinikkavuoden kevät oli pienelle eläinlääkärinalulle hyvin kiireistä aikaa. Erilaisia lääkefirmojen ja -tukkujen sekä aiempien vuosien opiskelijoiden järjestämiä kandi-iltoja oli jossain vaiheessa lähes joka viikolle, joskus useampanakin päivänä saman viikon aikana. Samaan aikaan oli OSCE:t edessä, päällä tai takana, joku kuntaharkassa, ja osalla kandikesä aivan kohta alkamassa. Suoraan sanottuna kevät oli melkoista kaaosta ja aina ei tiennyt missä olisi pitänyt tai kannattanut olla ja kesä vain lähestyi lähestymistään. Välillä ahdisti ja välillä taas oli aika fiiliksissä. Lisäksi kevään korvilla klinikkavuoden loppuvaiheessa, mutta jotenkin hölmösti kaiken klinikkavuosi- ja OSCE-stressin keskellä, oli pari koko päivän kestävää pakollista ns. "praktiikkakurssi"-päivää, joissa perehdyttiin mm. monenlaisiin lainsäädännöllisiin kiemuroihin. Oikealta nimeltään tämä kaksipäiväinen kurssi oli Eläinlääkintähuolto I ja osa II on meillä itseasiassa nyt juuri kutosen opinnoissa meneillään.

Myönnän, että praktiikkakurssin luentoihin oli välillä vähän haasteellista jaksaa keskittyä (koska mielessä oli noin sata muutakin asiaa liittyen klinikkavuoteen tai kandikesään), mutta moni luennoiduista asioista tuli kyllä tavalla tai toisella kandikesän aikana vastaan. Oli ihan hyvä, että muisti edes hatarasti, missä oli asiasta kuullut ja osasi tarvittaessa etsiä luentomateriaalit esiin tarkempia tietoja saadakseen. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi kunnallishallintoa, eläinsuojelupäätöksiä, eläintautilainsäädäntöä, eläintautidiagnostiikkaa Ruokavirastossa, työsuojeluasioita, lemmikkien matkustamiseen liittyviä asioita ja lemmikkipassia, lemmikkien sisämarkkinakauppaa ja TRACES-todistuksia sekä AVI:n eli aluehallintoviraston toimintaa. AVI:n osuudessa käytiin läpi myös eläinlääkärin ammatinharjoittamiseen liittyviä velvollisuuksia, kuten potilastietojen kirjaamista ja lääkekirjanpitoa. Toisena päivänä puhuttiin lääkkeiden erityisluvista ja haittavaikutusilmoitusten tekemisestä, eläinlääkärin kollegiaalisuudesta, etiikasta ja taksasta, eläinsuojelusta, kuolleiden eläinten hävittämisestä, eläinten merkitsemisestä ja rekistereistä sekä lääkkeiden käytöstä, luovutuksesta ja määräämisestä.

Joku kuva viime keväältä, kun Viikki alkoi vihertää ihanasti!

Kunnaneläinlääkäreiden perimät palkkiothan perustuvat taksakorttiin, yksityisellä puolella taas johonkin aivan muuhun. Taksakortin käyttäminen ja tulkinta ei aina ole helppoa, mutta se määrää sen, mitä kunnassa voidaan maksimissaan eri toimenpiteistä periä. Näitä koukeroita selviteltiin kevään mittaan useammissakin kandi-illoissa, klinikkavuodenkin aikana eri keskusteluissa varsinkin Saarella ja kesän mittaan kandikollegoiden kanssa asiakkaiden laskuja kirjoitellessa. Muita keskustelunaiheita aiempien vuosien opiskelijoiden kandi-illoissa olivat mm. kirjanpito- ja verotusasiat, maksupäätteen käyttö, auto, praktiikkaohjelmat, työturvallisuus, lääketilaukset, perintäasiat sekä palkkaus. Näistä illoista sai paljon hyödyllisiä vinkkejä käytännön asioiden hoitamiseen kevään aikana (ja myöhemminkin) ja väittäisin että ilman kandi-iltoja ja kollegoiden neuvoja moni meistä olisi ollut aika hukassa kesällä! Lisäksi kirjanpidosta oli keväällä Fennovetin järjestämä erillinen, päivän mittainen kurssi, jonka tiedoista osa meni yli hilseen ja osa taas tuli ehdottomasti hyötykäyttöön varsinkin kuntaan meneville kandeille. Tänä keväänä Fennovet järjestää meille kutosille eläinlääkärin verotukseen keskittyvän kurssin, jossa saa varmasti jälleen aivonsa solmuun.

Kaiken muun stressiä aiheuttavan ohjelman ohella lääkefirmojen järjestämät kandi-illat tai -tapahtumat tarjosivat myös rentoutusta raskaaseen kevääseen. Harmillisesti iltojen järjestäjät eivät vain palautteesta huolimatta tunnu oikein ymmärtävän sitä, miten kiireinen kevät kandeilla oikeasti klinikkavuonna onkaan. Olisi ollut paljon mukavampaa, kun edes osa näistä kandi-illoista olisi ollut jo syksyllä tai muuten tasaisemmin pitkin vuotta. Toisaalta monet firmat päättävät kandialennuksistaan vasta keväällä ja haluavat toki erityisesti niitä esitellä kandeille. Ihan kaikkiin iltoihin ei varmaan kukaan päässyt tai jaksanut osallistua, itse skippailin suosiolla ainakin niitä, joissa oli esim. oma OSCEni lähellä.

Moniin kandi-iltoihin liittyi vähintään jonkinlaista pientä luennointia, joko ihan yrityksen, sen toiminnan tai lääkkeiden esittelyä sekä joissakin tapahtumissa myös ihan potilastapauksiakin. Osa illoista vietettiin yritysten omissa tiloissa, osa ravintoloissa ja joku ihan Flamingossakin. Ainakin itse muistan olleeni ensin innoissani kandi-illoissa, kun pääsin miettimään mitä kaikkea kivaa sitä pääseekään ostamaan itselleen tai tuleville potilailleen. Viimeistään ensimmäisiä kanditilauksia tehdessä sitten tuli pieni kauhistus, kun laskujen loppusummat paljastuivat. Ruoka (ja juoma) oli varmaankin yksi tärkeimmistä ja tarpeellisimmista ohjelmista näissä tapahtumissa, vaikka toki kanditarjouksetkin olivat ainakin joissakin firmoissa oikein reiluja meille ensikertalaisille. Mutta niin se vain on, tie opiskelijan sydämeen käy vatsan (ja halpojen hintojen) kautta!

Klinikkavuosi: Kunnaneläinlääkäriharjoittelu

Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!

Viimeinen lukukausi eläinlääkiksessä pyörähtää pian käyntiin ja viimeisten pakollisten luentojen jälkeen pääsee kevään erilaisten mielenkiintoisten valinnaiskurssien kautta vähitellen valmistumaan oikeaksi laillistetuksi eläinlääkäriksi ja kohti oikeaa työelämää. Ollaan jännittävien asioiden äärellä. Ajatukset ovat suuntautuneet selvästi eteenpäin ja menneiden asioiden muistelu alkaa olla jo aika haasteellista. Kaikesta päätellen kandikesänä ja viimeistään sen jälkeisenä syksynä koulun penkillä omat ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat selkenivät huomattavasti itse kullakin.


Ennen kandikesää pääsi ottamaan maistiaisen kunnaneläinlääkärin työstä vähintään viikon mittaisen harjoittelun muodossa ilman väliaikaisten oikeuksien mukanaan tuomia vastuuta ja velvollisuuksia tai palkkaa. Tämäkin harjoittelupaikka piti sopia itsenäisesti sellaiselle ajalle, kun ei klinikkavuoden muuta pakollista opetusta ollut tiedossa eli käytännössä siis lomalla. Harjoittelun suorittaminen oli vaatimuksena väliaikaisten oikeuksien saamiseksi, vaikka ei olisikaan aikonut tehdä kesällä kunnaneläinlääkärien sijaisuuksia. Lisäksi oli tarkkaa, että viikon mittainen harjoittelu oli yhtäjaksoinen 5 päivän jakso, yhdenkään päivän poikkeamaa ei kuulemma sallittu.

Kunnaneläinlääkärin työhön tutustumisen tavoitteista sanotaan seuraavaa:

Opiskelija

• hahmottaa kunnaneläinlääkärin työnkuvan, työympäristön ja työskentelyolosuhteet

• tuntee praktiikkaa tekevän virkaeläinlääkärin tehtävät

Aika moni taisi tehdä kunnaneläinlääkäriharjoittelunsa siinä kunnassa, mihin oli kesäksi menossa sijaiseksi. Tämä oli erityisen kätevää siksi, että samalla pystyi tutustumaan etukäteen vastaanoton varusteluun, asiakaskuntaan, toimintatapoihin ja kysellä vaikkapa tavaroiden lainaamisestakin kesän aikana. Ainakin itse koin tämän hyvin kätevänä toimintatapana päästä kärryille asioista. Harjoittelun pystyi suorittamaan periaatteessa missä tahansa vaiheessa klinikkavuotta, mutta ainakin itse koen että olisi parempi jos edes jonkin verran kliinistä kokemusta olisi alla harjoitteluun lähtiessä. Paikasta ja kunnaneläinlääkäristä riippuen harjoittelussa saattoi päästä tekemään ja näkemään käytännössä ihan mitä vaan eli siis aivan samaa kuin kandikesänäkin. Siltä kannalta on hyötyä, jos on edes vähän päässyt jo näkemään ja tekemään Pieneläin-, Hevos- ja/tai Tuotantoeläinsairaalassa, mutta aina vastaan tulee asioita, joita ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ja sitten sitä vain tekee parhaansa.

Vinkiksi edellisvuoden kandeilta saimme, että kannattaa kysellä kaikki mahdollinen harjoittelun aikana valmiiksi. Esimerkiksi millaista praktiikkaa alueella on, onko erityisiä valvontaa vaativia laitoksia, mihin löytöeläimet alueella toimitetaan, miten kuolleiden/lopetettujen eläinten hävitys tapahtuu, onko alueella käytössä subventioita, mitä lääkkeitä oikeasti kannattaa kyseisellä alueella tilata, mihin kaikkiin järjestelmiin kannattaa pyytää tunnukset jne. Asumisjärjestelyt kannatti selvittää ajoissa jo ennen harjoittelua, monissa paikoissa on mahdollista asua jonkinlaisessa päivystysasunnossa, joka tyypillisesti on vastaanoton yhteydessä. Osa majoittui sukulaisilla, kavereilla tai osa kotonakin harjoittelun aikana riippuen harjoittelupaikan sijainnista.

Kunnaneläinlääkäriharjoittelusta piti toimittaa todistus harjoittelun hyväksymiseksi, jos halusi harjoittelusta vain pakollisen suoritusmerkinnän. Tämä harjoittelu oli kuitenkin mahdollista ottaa myös osaksi omia klinikkavuoden valinnaisia viikkoja, joita meillä oli yhteensä 6 viikkoa. Tällöin harjoittelusta piti kirjoittaa lisäksi oppimispäiväkirjaa ja suorituksesta sai myös muiden valinnaisviikkojen tapaan opintopisteitä. Muuten harjoittelu oli tosiaan hyvin vapaata ja keskittyi kyseisen kunnaneläinlääkärin päivittäisen työn seuraamiseen.

Tämä harjoittelu oli näin jälkikäteen ajatellen Saaren jaksojen lisäksi varmaankin parasta mahdollista valmistautumista kandikesää ajatellen, koska harjoittelussa tehtiin juuri sitä, mitä kesälläkin teimme. Harjoittelun myötä itselleni tuli ainakin parempi fiilis jo etukäteen kesän töistä, kun tiesi edes vähän etukäteen mihin oli menossa ja keneltä kysellä asioista. Useimmissa, ellei jopa kaikissa harjoittelupaikoissa suhtautuminen kandeihin on ollut aika myönteistä ja useimmat kokevat jopa saavansa kandeilta jotain itsekin työhönsä, esimerkiksi päivityksiä hoito- ja lääkityskäytäntöihin. Päivien rakenne ja toiminta vaihteli paljon riippuen mahdollisista ajanvarauksista/sovituista käynneistä sekä puhelimen soimisesta aamuisin ja myös päivän aikana. Välillä oli hiljaisempaa ja rennompaa, välillä taas kiireisempää. Eli ihan sitä samaa kuin kesälläkin.