1st Year

Oma hyväksymiskirjeeni kolahti postiluukusta hieman reilu vuosi sitten ja olo on aika nostalginen. Uusien varsojen nimet on tänäkin vuonna jo julkaistu ja he odottavat intoa puhkuen koulun alkua. Itsekin odotan jo malttamattomana syksyn opintoja! Opintojen ollessa vielä hetken tauolla, tekee mieli muistella ja fiilistellä mennyttä vuotta opintojen parissa.

1.7.2014, tuo käänteentekevä päivä elämässäni. Pääsykokeen tulokset tulivat tosiaan päivää ilmoitettua aiemmin, enkä ollut ehtinyt murehtia niitä vielä. Muistan vieläkin tuon hetken elävästi ja kylmät väreet kulkevat pitkin kehoani muistellessani sitä. Melkein vieläkin itkettää se onnentunne, minkä tuo ihana iso kirje sai aikaan! Olen edelleen todella onnellinen ja kiitollinen saamastani opiskelupaikasta ja tunnen olevani itselleni täydellisen oikeassa koulussa.

Heinä- ja elokuu kuluivatkin sitten käytännön asioiden järjestelyssä tulevaa opiskeluvuotta varten. Piti pohtia niin asunto- kuin muuttokuvioitakin, mutta myös opintojen alkaminen jännitti. Mitä kirjoja pitäisi hankkia? Millaista porukkaa muut vuosikurssilaiseni ovat? Kuinka rankkaa opiskelu on ja riittääkö aika mihinkään muuhun kuin opiskeluun? Orientoiva viikko elokuun viimeisellä viikolla paljasti jo aika hyvin millaisen porukan keskelle olin päätynyt ja uskoin heti, että näiden ihmisten keskellä pärjää varmasti hienosti seuraavien kuuden vuoden aikana. Tulevista opinnoistakin puhuttiin orientoivan viikon aikana niin paljon, että en oikeasti meinannut pysyä nahoissani. Edelleenkin odotan innolla tulevaa! Viikon aikana ehdimme myös tehdä muutaman vierailunkin, jotka eivät ainakaan pienentäneet yhtään motivaatiota tulevia opintoja kohtaan!

Heti ensimmäinen oikea opiskeluviikko alkoi tiiviillä opiskelulla perehtyen soluihin, kudoksiin ja luihin. Oli hienoa päästä heti käsiksi oikeisiin luihin, sillä ainakin itselleni on paljon helpompi opiskella asioita oikeista malleista kuin katsoa pelkkiä kuvia kirjasta. 3D on parempi kuin 2D, ainakin tällä alalla. Mikroskooppia pääsi käyttämään sydämensä kyllyydestä histologian preparaatteihin perehtyen. Pakko kyllä myöntää, että ihan kaikki luuopissa opiskelluista yli 450:stä rakenteesta ei ole enää täydellisesti hallussa, mutta onneksi oleellisimmat näistä kertautuvat jatkuvasti opintojen aikana. Luiden jälkeen oli aika luonnollista siirtyä lihasten ja nivelten pariin. Nämä dissektiot ovat jääneet erityisen hyvin mieleen, sillä jokainen lihas preparoitiin huolellisesti esiin. Edelleen varsinkin kissan, koiran tai hevosen nähdessäni muistan hyvin dissektioissa läpikäydyt lihakset ainakin pääpiirteittäin. Origot ja insertiot ja ehkä jokunen lihaksen nimikin sitä vastoin taitaa kaivata pientä kertausta.. ;)

Tässä vaiheessa elimme jo lokakuun loppupuolta ja saimme nauttia väliviikosta, jonne tosin oli lihasopin tentti pitänyt ahtaa sotkemaan muuten niin mukavaa hengähdystaukoa. Väliviikon jälkeen alkoi taas tiukka ahertaminen solun aineenvaihdunnan ja neurobiologian parissa. Labrassa tuli notkuttua useampana päivänä perehtyen myös kliinisessä työssä tutuksi tuleviin tutkimusmenetelmiin. Nämä kaksi kurssia vaativat molemmat aika paljonkin huomiota ja huolellista opiskelua pienten yksityiskohtien ja suurempien kokonaisuuksienkin hallitsemiseksi. Ei ehkä kaikkein helpoin yhdistelmä suuren tietomäärän takia, mutta niistäkin kyllä selvisi. Ja varsinkin fysiologian harjoitustyöt neurobiologisen tutkimuksen ja oftalmoskopian parissa toivat kliinisen työn jälleen lähemmäs opintojamme. Marraskuun alussa saimme vähän pohdiskella eläinlääkärin etiikkaa ja herätellä omaa ajatus- ja arvomaailmaamme. Ja olihan siitä eläinlääkärin valastakin puhetta, vrrr. Tassunjälkiä sydämessä -blogissa fiilisteltiin tämän kevään valmistujaisjuhlaa, ja itsekin pääsen vastaavaan tilaisuuteen sitten kuuden... siis enää viiden vuoden päästä! No, ihan vielä siellä ei olla. Syyslukukausi päättyi sopivasti hienoon vierailuun Saaren tuotantoeläinsairaalassa, jossa pääsimme kosketuksiin lehmien kanssa ja sain ainakin itse säkillisen lisämotivaatiota tulevista klinikkaopinnoista puhuttaessa.

Vuoden aikana epparit tulivat labratöissä tutuksi.

Joulukuun puolivälistä loppiaiseen saakka saimme nauttia reilun kolmen viikon perioditauosta. Tammikuussa opiskelu jatkui verenkierron ja hengityksen parissa. Oli hauska jälleen päästä kliinisenkin työn kannalta olennaisten tutkimusten pariin fysiologian harjoitustöissä, mm. sydänäänien kuuntelun, EKG:n ottamisen ja koiran elvyttämisen kautta. Solutasolla jatkettiin perehtymistä solu- ja molekyylibiologiaan, jonka parissa oli myös ryhmätöitä ja labroja luvassa. Helmikuussa näiden kahden kurssin lisäksi mukaan otettiin vielä kehitysbiologia, jossa käytiin yksityiskohtaisesti läpi yksilön kehittyminen yksittäisestä solusta kokonaiseksi eläväksi olennoksi. Edelleen pidän tätä kurssia yhtenä ensimmäisen vuoden mielenkiintoisimmista. Kehitysbiologian kurssi oli ensimmäinen kurssi, jossa ei ollut tenttiä, vaan arviointi tapahtui oppimispäiväkirjojen avulla.

Toinen erityismaininnan ansaitseva kurssi keväältä oli helmikuun viimeisellä viikolla ollut erittäin tiivis paketti linnuista, kaloista ja matelijoista. Myös tällä kurssilla arviointi perustui oppimispäiväkirjoihin. Kurssilla luennoineet asiantuntijat olivat aivan omaa luokkaansa matelijavierailusta puhumattakaan ja sain jälleen lisämotivaatiota opintoihini. Kirjoitin yhdestä Vertailevan anatomian ja fysiologian päivästä tarkemmin aikeenani kirjoittaa useampi kirjoitus "tyypillisestä päivästä eläinlääkiksessä", mutta häpeäkseni unohdinkin sitten keväällä kirjoittaa toista osaa. Syksyllä sitten taas! Tiivis opintoviikko palkittiin viikon perioditauolla maaliskuun asussa. Sitten alkoikin todellinen työnteko. Maaliskuussa kulutimme kolme viikkoa dissektiosalissa perehtyen verisuoniin ja hermoihin oikeista eläimistä. Osa asioista oli tosiaan jo ehtinyt unohtua, mutta kertaamalla nekin palasivat uudelleen mieleen. Pienryhmissä toimiminen oli hauskaa ja vastuu omasta oppimisesta korostui ehkä näissä leikkelyissä eniten tähänastisista opinnoista. Kokonaiskuva verisuonituksesta ja hermotuksesta on ainakin toistaiseksi vielä muistissa, joten pidän näitä dissektioita erityisen tärkeänä oppimisen kannalta!

Maaliskuussa jatkettiin ruoansulatuksen parissa ja asiaa oli jälleen todella paljon. Ruoansulatusnesteiden toimintaa ja tehokkuutta tarkasteltiin fysiologian harjoitustöissä ja ruoansulatuskanavan anatomiaa puolestaan dissektiosalissa eau de pötsistä nautiskellen. Jälleen yksi iso ja tärkeä paketti keväältä oli Homeostaasi ja lisääntyminen, jossa eri hormonien vaikutuksia ja niihin liittyviä ongelmia käytiin käpi. Elimistön normaalin tasapainotilan ja siihen vaikuttavien mekanismien ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää epänormaaleja tiloja. Fysiologian harjoitustyöt johdattelivat taas lähemmäs kliinistä työtä ja dissektioissakin näki jälleen todellisten eläinten anatomiaa. Kevätlukukausi viimeisteltiin kotieläinten elinolosuhteisiin perehtyen. Kotieläimistä käsiteltiin niin niiden luonnollisia elinolosuhteita ja käyttäytymistä kuin lainsäädännön asettamia vaatimuksiakin. Jälleen yksi erittäin tärkeä kurssi tulevaisuuden työtehtävien kannalta ja varmasti ajatuksiaherättävä, monellakin tapaa. Ja toki keväällä oli myös vapaaehtoinen varsasitterikurssi, jossa moni pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla kosketuksiin varsojen (ja ylipäänsä hevosten) kanssa.

Erilaisia kenkävaihtoehtoja hevosille.

Kesällä moni meistä suorittaa harjoittelua sikalassa ja/tai navetassa, osa on töissä alaan liittyvissä tehtävissä ja osa tekee jotain aivan muuta. Itse teen alaan liittyviä töitä kesällä, mutta palaan tähän todennäköisesti syksymmällä omassa postauksessa, kuten myös harjoitteluihini. Ensimmäinen vuosi meni todella nopeasti, joten uskon että loput viisikin menevät nopeammin kuin ehdinkään ymmärtää. Lasken jo melkein päiviä luentojen alkuun ja olen innoissani täytellyt kalenteriakin syksyn osalta jo valmiiksi. Onneksi seuraavan lukuvuoden lukujärjestykset julkaistiin jo keväällä, niin tietää suurin piirtein mitä on tulossa. Toki mieluusti kirjaisin kalenteriini jo tarkatkin tiedot tulevista luennoista, mutta ymmärrettävästi niitä ei ehkä vielä paria kuukautta etukäteen ole saatavilla. ;)

Varsasitteröintiä

Yksi ehkä kevään odotetuimpia kursseja itselleni oli Vastasyntyneen varsan hoitokurssi eli varsasitterikurssi. Kurssi sisälsi kaksi luentopäivää maaliskuussa ja kaksi purkutilaisuutta huhti-toukokuussa sekä noin 8 päivystysvuoroa pienryhmissä. Luennoilla käytiin läpi varsomista, varsan normaalia fysiologiaa ja sitten niitä epänormaaleja asioita ja sairauksia. Varsat voivat esimerkiksi syntyä ennenaikaisesti tai epäkypsinä, niillä voi olla vasta-ainepuutos tai sepsis eli verenmyrkytys tai niillä voi olla ruoansulatuskanavan ongelmia. Tyypillistä on myös navan alueen ongelmat, eli esimerkiksi persistoiva urachus, jolloin navan ja virtsarakon välinen yhteys ei sulkeudu, kuten normaalisti tapahtuu napanuoran katkeamisen yhteydessä.

Eläinlääkäriopiskelijoina meitäkin koskee salassapitovelvollisuus, joten mitään kuvia tai yksityiskohtia potilaista emme saa kertoa. Käyttämäni kuvat ovat muissa yhteyksissä kuvaamiani, eikä niissä ole varsasitterikurssin aikaisia potilaita. Paitsi tuo viimeinen kuva...

Kaulalaskimoon (vena jugularis externa) asetettu kanyyli, jonka kautta voidaan ottaa verinäytteitä ja infusoida lääkkeitä, näitä oli myös joillakin varsoilla.

Opinto-oppaassa tavoitteeksi varsasitterikurssille sanotaan näin:

Opintojakso valmentaa opiskelijoita eläimen normaalin käyttäytymisen sekä sen poikkeavuuksien tunnistamiseen. Opintojakso lisää opiskelijan käytännön valmiuksia eläinten käsittelyssä ja hoitamisessa. Opiskelija saa tuntuman elävän eläimen kanssa työskentelyyn jo opintojen alkuvaiheessa.

Päivystysvuoroille kutsu kävi puhelinsoiton perusteella ja alkuun moni vuoro peruuntuikin, sillä varsoja ei ollut. Vuorot olivat huhti-toukokuussa iltaisin ja öisin sekä viikonloppuisin oli lisäksi normaaleja päivävuoroja aamusta iltapäivään. Varsasittereinä toimimme eläinlääkärien ja eläintenhoitajien apuna hevossairaalassa heidän ohjeidensa mukaisesti. Tehtäviin kuului esimerkiksi varsojen nostelua mikäli ne eivät itse päässeet ylös tai makuullelaittoa, kyljen kääntöä, paikallaanpitoa sekä lämpimänä ja puhtaana pitämistä. Joillakin varsoilla saattoi olla ruokintaletku, jonka kautta ne saivat yleensä tammanmaitoa. Virtsanäytteitä varsoilta varmaan jokainen meistä joutui/pääsi ottamaan ja määrittämään siitä refraktometrin avulla virtsan ominaispainoa, jonka perusteella huomattiin helposti muutokset varsan kunnossa. Monesti varsoilla oli myös seurantalomake, johon kirjattiin juotot, imemiset, virtsaamiset, ulostamiset ja kaikki mahdollinen, jotta eläinlääkärien oli helppo nähdä varsan kuulumiset. Osa varsasittereistä pääsi seuraamaan joitakin toimenpiteitä (mm. leikkauksia) sekä nesteyttämään varsoja sydämensä kyllyydestä. Varsojen hoidon lisäksi oli mahdollista tietysti seurata muidenkin hevossairaalan potilaiden hoitoa oman mielenkiintonsa mukaisesti, mikäli varsoissa ei ollut juuri hoidettavaa.

Moni päivystävä kandi tarjosi myös mahdollisuutta ottaa statuksia hevossairaalan potilailta ja ilmeisesti aika moni meistä intoa puhkuen niitä ottikin. Kandit kun joutuvat ottamaan statukset kaikilta potilailta jokusen kerran päivän aikana, joten he epäilemättä ovat tyytyväisiä kun joku muukin tekee niitä välillä. ;) Statuksen ottaminen eli yleistutkimuksen tekeminen tarkoittaa sydämen sykkeen, hengitystiheyden sekä suolistoäänten kuuntelua ja lämpötilan mittaamista rektaalisesti eli peräsuolesta. Lisäksi tarkistetaan usein mm. limakalvot kuivumisen varalta. Nämä tulevat meillekin myöhempien opintojen aikana enemmän kuin tutuiksi, mutta oli hauska saada pieniä maistiaisia jo nyt. Varsinkin kun tosiaan joku kandeista innokkaasti (tai ainakin siltä päälle päin vaikutti) jaksoi kertoa asioita ja vastailla fuksien kyselyihin.

Aivan tasan vuorot hevosten parissa eivät tainneet mennä, sairaalaan tulevia potilaita kun on kovin vaikea ennustaa. Jokainen kurssilainen pääsi kuitenkin käsittääkseni kosketuksiin varsojen kanssa ja varmasti niitä tulee vielä myöhemminkin opintojemme aikana vastaan. Kovin suloisia otuksia nuo varsat olivat ja moni meistä taisikin varsinkin erääseen potilaaseen rakastua. Ja olihan siellä hevossairaalassa vähän toisenlainenkin potilas, johon moni meistä pääsi myös tutustumaan!

Kuvakaappaus Yliopistollisen eläinsairaalan Facebook-sivuilta

Kannattaa muuten tykätä Facebookissa Yliopistollisesta eläinsairaalasta, sillä siellä kandit kertovat välillä kuulumisiaan ja välillä jutuissa vilahtelee Cellon tapaan muitakin potilaita. Niistä saa hyvin lisämotivaatiota!

Askel lähemmäs käytännön työtä

Ensimmäisen lukuvuoden viimeinen opintojakso oli Kotieläinten pidon perusteet, etologia ja eläinsuojelu. Luennot jakautuvat kolmelle viikolle ja nimensä mukaisesti ne käsittelivät monipuolisesti eläinten luontaista käyttäytymistä ja elintapoja, niiden pito-olosuhteita sekä lainsäädäntöä. Moni aihepiiri herätti runsastakin keskustelua, kuten etiikkan liittyvät asiat yleensä. Luentojen lisäksi kurssiin kuului vierailu poliisihevostallille Ruskeasuolle sekä Saaren tuotantoeläinsairaalan (tai oikeastaan Keudan) navettaan. Nämäkin vierailut olivat käsittelyharjoituksia niille, joilla ei ollut kokemusta hevosista tai lehmistä. Käsittelyharjoituksissa käytiin läpi perusteita eläinten käyttäytymisestä ja niiden käsittelystä ja yleisimpiä varusteita sekä työturvallisuutta ja niistä pystyi hakea vapautusta, jos kyseisistä asioista oli jo ennestään kokemusta.

Opinto-oppaassa kerrotaan jaksosta näin:

Opiskelija 

• ymmärtää kotieläintuotantapoihin ja -rakenteisiin vaikuttavia tekijöitä Suomessa 

• osaa arvioida eläinten pitoympäristöä ja hoitoa eläinten tuottavuuden, käyttäytymisen, hyvinvoinnin ja eläinsuojelun näkökulmista 

• tutustuu terveen naudan ja hevosen käsittelyn perusteisiin

Kurssilla käytiin läpi useiden eri eläinlajien tarpeita ja vaatimuksia. Nyt pitäisi siis olla pääpiirteittäin hallussa koirat, kissat, siat, broilerit, munintakanat, porot, hevoset, lypsylehmät, lihanaudat, vasikat, lampaat, vuohet sekä turkiseläimet. Eläinsuojelulainsäädäntöä ja luomusäädöksiä ehdittiin myös käydä läpi. Lisäksi kurssiin kuului pienryhmissä tehtävä ryhmätyö, jossa suunniteltiin jollekin tietylle eläinpopulaatiolle kasvattamo/navetta/muu pitopaikka. Monissa töissä realismi oli hieman karkuteillä, mutta ainakin eläinten elinolosuhteita oli pyritty pohtimaan huolellisesti. Tavoitteena ryhmätöissä oli huomioida mm. ruokinta, kuivitus, ryhmäkoko, pinta-ala, lattiamateriaalit, sairastilat, lannanpoisto, ilmanvaihto, hygienia sekä mahdollisten virikkeiden käyttö erityisesti eläinten hyvinvoinnin ja hoitajan kannalta. Ryhmätöistä pidettiin maksimissaan 20 minuutin esitys viimeisinä päivinä, jolloin saikin nähdä useita mielenkiintoisia ratkaisuja! Oman ryhmätyöesityksen lisäksi piti opponoida toista ryhmää ja lopulliseen kurssin arvosanaan vaikutti myös muiden oman ryhmän jäsenten arviointi toisista ryhmäläisistä. Ryhmätöissä kannattaa siis jokaisen olla aktiivisesti osallisena!

Vaikka kurssi oli monilta osin varmasti vain pintaraapaisu eläinten hyvinvoinnista ja niiden elinolosuhteista, se oli monelle meistä todennäköisesti yksi vuoden antoisimmista kursseista. Luentojen aikana pääsi todella pohtimaan omaa tulevaisuuttaan eläinten parissa. Näillä eväillä pärjää jo luultavasti ihan hyvin kesän (tai muun ajankohdan) harjoitteluissa navetassa ja sikalassa.

Hormonien hyrräystä

Kesäloma (sikäli kun sitä lomaksi voi kutsua) on vienyt mennessään ja ensimmäinen vuosi on jo takanapäin! Facebook täyttyikin heti viimeisten luentojen jälkeen vuosikurssimme onnea tihkuvista päivityksistä ja moni vaikutti olevansa todella iloinen vuoden aikana kertyneistä upeista uusista ystävistä, kokemuksista ja opinnoista. Itsekin voin yhtyä tähän iloon täydestä sydämestäni, sillä koen olevani juuri oikeassa paikassa opiskelemassa. Vuosi meni nopeasti ja olemme nyt 1/6 eläinlääkäreitä (ainakin teoriassa)!

Palataan kuitenkin ajassa vielä parisen kuukautta taaksepäin. Huhtikuussa opiskelimme Homeostaasia ja lisääntymistä (LiHo). Tähän opintojaksoon kuului luentoja, fysiologian harjoitustöitä, histologian mikroskopointia sekä pari leikkelyä. Tahti oli tuttuun tapaan tiivis, sillä luennot oli oikeastaan jo parissa viikossa käyty läpi. Tämän kurssin sisältö on kuitenkin ehkä yksi koulutuksemme tärkeimpiä, sillä hormonit vastaavat pääasiassa elimistömme pyörittämisestä. Siksi onkin tärkeää käydä läpi jo tässä vaiheessa elimistön perusfysiologiaa ja eri endokrinologisten häiriöiden vaikutuksia siihen.

Opinto-oppaassa kerrotaan Homeostaasista ja lisääntymisestä seuraavaa:

Opiskelija 

• tunnistaa endokriinisten rauhasten, virtsa- ja lisääntymiselinten, maitorauhasten sekä ihon makroskooppiset ja histologiset rakenteet 

• osaa johdonmukaisesti kuvailla edellä mainittuihin rakenteisiin liittyvät toiminnot, niiden säätymisen sekä merkityksen elimistön yleisen toiminnan kannalta 

• ymmärtää endokriinisen säätelyn periaatteet ja synergian hermostollisten säätelymekanismien kanssa 

• ymmärtää hormonien keskeisimmät vaikutusmekanismit kohde-elimissä

• pystyy kuvailemaan nisäkkäiden lisääntymiseen liittyvät keskeisimmät fysiologiset mekanismit

• ymmärtää elimistön homeostaattisen säätelyn pääpiirteet

• hahmottaa endokriinisen säätelyn merkityksen eläinten käyttäytymisessä

Fysiologian harjoitustöissä tutkittiin mm. munuaisen toimintaa määrittämällä virtsan ominaispaino ja osmolaalisuus sekä virtsan suodattumisnopeus glomeruluksissa (glomerulus filtration rate eli GRF) ja munuaisten plasmavirtaus (renal plasma flow eli RBF) ja verenkierto- ja hengityselimistön toimintaa rasituskokeen avulla mittaamalla veren glukoosi- ja laktaattipitoisuuksia ja pohtimalla eri eläinlajien liikkumista ja sen tärkeyttä.

LiHon leikkelyihin kuului uroksen ja naaraan lisääntymiselinten tarkastelu. Valitettavasti naaraiden osalta leikkelyiden anti jäi hyvin köyhäksi, sillä kaikki dissektiosaliin päätyneet kissat ja koirat oli leikattu. Toisaalta tämä voisi kertoa vastuullisista ja valveutuneista omistajista, mutta opetuskäyttöön päätyvien eläinten otanta ei välttämättä ole kovin kattava. Lisääntymiselimiä pystyi kuitenkin tarkastelemaan plastinaatiomalleista halutessaan.

Valintakoe 2015

Joka vuosi valintakoe ilmeisesti yllättää hakijat ja niin kai tänäkin vuonna kuulemani perusteella. Tämän vuoden kokeessa oli 3-sivuinen aineisto diabetekseen liittyen. Teksti oli ainakin omaan silmääni nopealla lukaisulla aika yksinkertaista, mutta saatan olla puolueellinen arvostelemaan sitä, sillä näitä asioita on käsitelty useasti opinnoissamme ensimmäisen vuoden aikana. Monivalintatehtävissä vaikutti olevan aika monipuolisesti kemiaa ja biologiaa koskevia kysymyksiä.

Aineistoa koskevia kysymyksiä oli monivalintojen lisäksi muutama muukin, mutta jälleen kerran kysymykset vaikuttivat hyvin selkeiltä. Sikiön glukoosinsaanti ja verensokeripitoisuus eri vuorokaudenaikoina olivat jälleen tuttua kauraa kurssiemme perusteella, mutta muistelisin, että näitä asioita löytyy myös lukion materiaaleista. Saippuan valmistaminen annettujen aineiden ja välineiden perusteella oli hauska soveltava tehtävä, josta oli helpot 5 pistettä tarjolla.

Restriktiota ja replikaatiota koskeva tehtävä oli myös onnistunut tehtävä, mutta näihinkin asioihin törmää vielä ensimmäisen vuoden opinnoissa, jos ne eivät vielä hallussa ole. Radioaktiivisuuteen liittyviä tehtäviä on tyypillisesti lähes joka vuosi pääsykokeessa mukana, joten on suorastaan typerää olla opettelematta niitä. Myös yhdensuuntaissiirtymä-tehtävä tarjosi helpot pisteet. Tehtävän 11 kemiaan liittyvät laskut olivat myös aika tyypillisiä tehtäviä, samoin virtapiiritehtävä, jossa määritettiin resistanssi tietyssä kohdassa virtapiiriä. Ultraäänikuvantamista koskeva tehtävä sekä viimeinen, paine-tehtävä olivat myös hyvin yksinkertaisen oloisia. Nämä asiat nyt vain ovat aika perusjuttuja, joten ne on syytä osata.

Kaikkiaan mielestäni aika monipuolisesti kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa sisältävä koe. Ehkä pikasilmäyksellä fysiikan osuus jäi hieman pienemmäksi tehtävissä. Tehtävät vaikuttivat melko simppeleiltä ja koko koe suorastaan helpolta (mutta jälleen, olen puolueellinen tätä arvioimaan!), joten uskon pisterajojen nousevan tänä vuonna aika korkealle. Toki niin spekuloitiin viime vuonnakin käyvän, mutta ei se kauhean korkealle noussutkaan. Arvostelu voi myös olla todella tiukkaa, jotta eroja hakijoiden välille saadaan tehtyä.

Ei kannata miettiä ja murehtia koetta liikaa. Se meni niinkuin meni, sille ei enää mitään voi. Nyt kannattaa keskittyä vain nauttimaan kesästä!