Pari bakteeria ja jokunen sieni

Lähes jälkiä jättämättä hukkui tämäkin opiskelija parasiittien ja patologisten muutosten syövereihin... Ei sentään, mutta kyllähän tuota hommaa taas on ihan kiitettävästi tiedossa. Eräällä luennolla muistutettiin, että ei se työ siihen pääsykokeeseen suinkaan loppunut, vaan siitä se vasta alkoi! Kieltämättä näin varmasti onkin, mutta työ eli opiskelu on ainakin itselleni huomattavasti mukavampaa ja mielekkäämpää, kun asiat oikeasti kiinnostavat. Tenttimenestys sinänsä ei ehkä anna asioista täysin oikeaa kuvaa, mutta itselleni se kertoo kuitenkin jotain oleellista omasta motivaatiostani. Vaikka pääsykokeessa ovet eivät auenneet ensimmäisellä yrittämällä, kaikista tähänastisista tenteistä olen kyllä päässyt läpi heittämällä. Ensimmäisenä vuonnahan päästäkseen läpi tentistä piti saada vähintään 50 % pisteistä, nyt toisena vuonna tuo osuus on pääsääntöisesti ollut 60 %. Tentin läpäisyn perusteella tiedämme siis jo aika suuren osan kyseisen kurssin asiasta, kuten meille alusta saakka on muistutettu.

Eläinlääkiksen opiskelutahti on aika kova kuten ehkä olen jo jokusen kerran maininnutkin, joten henkilökohtaisesti koen paljon helpommaksi opiskella asiat sen verran hyvin jo kurssin aikana, jottei tarvitse lukea uusintaan. Uusintaan kun ei ole varattu mitään erillistä lukuaikaa, vaan uudet kurssit luentoineen ja harjoitustöineen vyöryvät päälle, halusit tai et. Tästä seuraa väistämättä se, että asiat kasaantuvat, aika loppuu kesken ja stressitaso kasvaa. Ja jos haluaa vielä viettää aikaa muutenkin kuin nenä kiinni kirjassa, on vähintäänkin haastavaa sovittaa uusintatenttiin lukeminen yhteen uusien, alkaneiden kurssien pänttäämisen kanssa. Aina ei tosin ole mahdollista osallistua varsinaiseen tenttiin esimerkiksi matkan tai sairastumisen takia, pakkohan silloin on tehdä tentti uusintatenttipäivänä, mutta todennäköisesti näissä tapauksissa asiasta joko tietää etukäteen ja osaa lukea ajoissa tai sitten sairaus tulee niin yllättäen, että on jo ehtinyt aika hyvin opiskella asiat ennen varsinaista tenttiä, eikä tarvitse enää kuin kerrata uusintatenttiin. Kukin tietysti tyylillään ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Eläinlääkisläisille tyypillistä?

Kirjoittelinkin jo aiemmin Spesifisen bakteriologian ja mykologian labratöistä, siinä tulikin aika hyvin kerrottua oleellisimpia asioita kyseisestä kurssista. Näytteenotosta, primääriviljelystä ja jatkotutkimuksista puhuttiin siis jo ennen joulua, joten ihan kaikki asiat eivät tuoreessa muistissa enää joululoman jälkeen olleet. Näytteenottoa harmillisesti emme harjoitelleet sen enempää tämän kurssin puitteissa kuin sitten käytännön kokeessa laboratoriossa ottaessamme näytteet suoraan kullekin parille jaetuista elimistä. Kaipa se ihan hyvin sujui silti useimmilta, vaikka vähän epävarmalta moni vaikuttikin. Ennen joulua tehtiin myös vapaaehtoinen isäntä-patogeeni-ryhmätyö, jossa pohdittiin ryhmittäin jaetuille elinryhmille tyypillisiä puolustuskeinoja patogeeneja vastaan tai patogeenien keinoja hyökätä isätään. Aika pienellä vaivalla sai pari lisäpistettä ja lisäksi tämä tehtävä oli aika hyvää kertausta hieman tehtävän läpikäynnin jälkeen olleeseen immunologian tenttiin.

Opinto-oppaassa kerrotaan Spesifisen bakteriologian ja mykologian tavoitteista seuraavaa:

 Opiskelija

• tuntee eläinlääketieteellisesti tärkeät infektioita aiheuttavat bakteerit ja sienet sekä niiden tärkeimmät taudinaiheutukseen liittyvät ominaisuudet

• osaa työskennellä mikrobiologisessa laboratoriossa turvallisesti ja aseptiikkaa noudattaen

• osaa valita ja suorittaa bakteriologisen diagnostiikan perusmenetelmiä tietolähteitä hyväksikäyttäen

• ymmärtää eri mikrobilääkeryhmien ja ryhmiin kuuluvien lääkeaineiden vaikutuskirjojen erot sekä bakteeriryhmätasolla että sukutasolla

• ymmärtää bakteriologisten tutkimusten ja herkkyysmäärityksen tuloksiin ja luotettavuuteen vaikuttavat tekijät ja osaa soveltaa tietoa näytevastausten tulkinnassa tietolähteitä apuna käyttäen 

Spesifinen bakteriologia sisälsi siis luentoja ja viitisen viikkoa luentoihin liittyviä labratöitä. Ennen labratöitä viikon alussa oli aina kunkin viikon labroissa käsiteltäviin bakteereihin liittyvä luento, jossa käytiin kunkin bakteeriryhmän yleisiä ominaisuuksia ja eri lajeja läpi. Myös sieniin liittyi luento ja labratyökerta, jossa lähinnä katseltiin ja ihmeteltiin eri sienilajien kasvustoja. Kurssiin kuului myös pakollinen mikrobilääketehtävä, jossa labraparin kanssa vastailtiin mikrobilääkkeisiin liittyviin kysymyksiin. Aika helposti tämän tehtävän sai tehtyä, jos Yleisen bakteriologian asiat mikrobilääkkeiden osalta olivat vielä muistissa. Lisäksi tehtiin mikrobilääkeherkkyyksiin liittyvä ryhmätyö, jossa kukin ryhmä sai oman tehtävänantonsa ja pääsi pohtimaan eläinlääkärin työssä aika merkittävässä osassa olevien herkkyysmääritysten tuloksia. Mikrobilääkkeiden herkkyysmäärityksiä tehdään, jotta tiedetään, onko tutkittava bakteeri resistentti jollekin lääkeaineelle nimenomaan hankitun resistenssin kautta. Herkkyysmäärityksissä on aika oleellista tietää, mille lääkkeille bakteeri on luonnollisesti resistentti, jotta kyseistä lääkettä ei suotta tutkita eikä käytetä hoidossa. Tällä tehtävällä sai hyvin suoritettuna korvattua yhden kokonaisen tehtävän tentistä, joten jälleen kerran kannatti tehdä tehtävä huolellisesti.

Sekä luennoilla että labroissa käytiin läpi paaaaaaljon eri bakteereita, jotka on ainakin hyvä tietää nimeltä ja suurin osa toki tulee hallita vähän paremminkin. Vaikka useampi bakteeri aiheuttaa esimerkiksi lehmille utaretulehduksia, monilla bakteereilla on myös niille tyypilliset taudit ja oireet, jotka eläinlääkärin tulee osata unissaankin. Esimerkiksi yhtäkkisesti kuolleella naudalla on aika lailla aina oletuksena pernarutto, kunnes toisin todistetaan. Tästä puhuttiin niin bakteriologiassa kuin patologiassakin, sillä Bacillus anthracis muodostaa itiöitä ja itiöitä sisältävän eläimen liian huolimaton avaaminen aiheuttaa itiöiden leviämisen ympäristöön. Myös Clostridium botulinum muodostaa ympäristössä erittäin hyvin kestäviä itiöitä ja tuottaa toksiinia, joka aiheuttaa botulismia. Botulismissa toksiini estää hermosolujen hermo-lihasliitoksissa asetyylikoliinin vapautumista, minkä seurauksena lihas ei pääse supistumaan. Seurauksena voi näkyä allaolevan videon kaltaisia oireita. Botuliiniahan käytetään ihmisillä ryppyjen siloitteluun, aika pieninä annoksina tosin.





Spesifinen bakteriologia tosiaan viimeisteltiin labroissa tiistaista perjantaihin kestäneellä käytännön kokeella (pari tuntia per päivä siis) ja perjantaisella tentillä. Käytännön kokeessa oli pakollinen läsnäolo ja vaikka osa pareista sai pääteltyä oman casensa aiheuttajabakteerin jo ennen perjantaita, heidän piti silti tulla labraan joka kerta paikalle. Osalla bakteeri varmistui lopullisesti vasta perjantaina, sillä eri bakteereilla on eri tunnistusmenetelmät ja -testit. Ensimmäisenä päivänä pareille annettiin anamneesi sekä elin/elimiä, joista sitten bakteeria lähdettiin viljelemään. Koko viikon ajan täytettiin palautettavaa monistetta, johon kirjattiin omaan tapaukseen liittyviä päätelmiä ja tehtyjä viljelyjä, värjäyksiä ja testejä. Käytännön kokeessa sai käyttää kaikkea mahdollista materiaalia apuna. Valitettavasti vielä tähän päivään mennessä emme ole saaneet kuulla, päädyimmekö oikeaan bakteeriin vai emme (kyseiset näytteet oli siis saatu Evirasta), mutta varmaankin jossain vaiheessa sekin meille kerrotaan.

Pikkuhiljaa opintojen edetessä alkaa huomata sen, miten asiat kytkeytyvät hienosti toisiinsa. Esimerkiksi näitä bakteerien aiheuttamia muutoksia elimistössä on nyt käyty patologiassakin läpi ja sitä kautta kertautuvat hyvin myös itse bakteerit. Pakko siis todeta, että kannattaa opiskella asioita heti ensimmäisellä kerralla kunnolla, niin pääsee myöhemmissä opinnoissa sitten vähän helpommalla eikä ole ihan pihalla, kun jostakin bakteerista puhutaan patologiassa.

Jälkiä jättämättä

Opintojen edetessä alan ymmärtää, miksi eläinlääkisläisten blogirintamalla on kovin hiljaista. Opiskelu vie paljon aikaa, eikä heti ensimmäisenä välttämättä tule mieleen alkaa naputella tietokonetta, kun luennoilla on saanut tuijotella padin tai läppärin näyttöä ja vielä luentojen jälkeen pitää kotonakin yleensä palata näytön ääreen. Olen itse aina tykännyt lukea eläinlääkisläisten blogeja ja onkin hieman harmittavaa, kun ylempien vuosikurssilaisten bloggaukset ovat hiljenneet. Saa nähdä miten itse pystyy sitten muutaman vuoden päästä jatkamaan kirjoittelua tahdin tiivistyessä. Lupaan yrittää parhaani.

Tammikuussa palattiin joulutauon jälkeen opintojen pariin Yleisen patologian muodossa. Heti alkuun luennoilla tuntui tulevan vastaan jos jonkinlaista termiä, jotka tietenkin olisi syytä hallita unissaankin. No, jos ei unissaan, niin ainakin ne tulisi ymmärtää, jotta sitten työelämässä tietää, mistä on kyse, kun esimerkiksi saa vastauksen patologille lähetetystä näytteestä tai eläimestä. Monet sairaudet ja traumat aiheuttavat muutoksia eläimissä ihan kudostasollakin ja elimistä otettujen näytteiden eli biopsioiden perusteella näistä muutoksista voidaan yrittää päätellä niitä aiheuttavaa tekijää ja mahdollisesti hoitaa eläintä. Tai edes yrittää löytää kuolinsyytä, jotta vastaavaa pystytään kenties ennaltaehkäisemään suuremmassa populaatiossa, esimerkiksi kanalassa. Aina syy ei ole selvästi näkyvissä ja eläin kuoleekin ikään kuin jälkiä jättämättä. Osa muutoksista tapahtuu kudoksissa vasta kuoleman jälkeen ja eläinlääkärin onkin tärkeää osata erottaa elämänaikaiset muutokset kuolemanjälkeisistä. Esimerkiksi murtuma ennen kuolemaa aiheuttaa aina tulehduksen, sillä elimistö pyrkii korjaamaan kudosvaurioita. Kuoleman jälkeen tulehdusreaktiota ei enää tapahdu.

Eläinlääketieteellisen patologian opintokokonaisuuteen kuuluu Yleinen patologia, Elinpatologia sekä Obduktiokurssi. Näitä opintoja käydään toisen vuoden kevätlukukaudesta kolmannen vuoden kevääseen saakka, eli ihan mistään pienestä kokonaisuudesta ei tosiaan ole kyse. Obduktiokurssille ei voi myöskään osallistua, ellei Yleinen patologia ja Elinpatologia ole hyväksytysti suoritettu, eli nämä perusteet kannattaa opetella alusta saakka huolella, jottei tarvitse turhaan stressata obduktioihin pääsyä. Onneksi näitä patologian termejä tulee kerrattua jatkuvasti näiden kurssien aikana, joten kyllä nekin varmasti selkäytimeen jäävät!

Opinto-opas kertoo Yleisen patologian tavoitteista seuraavaa:

Opiskelija

• osaa kuvata vaurioiden aiheuttamia vasteita elimistössä ja patofysiologisia prosesseja solu- ja kudostasolla

• osaa muodostaa morfologisen diagnoosin

• osaa selittää tavallisimpien tautien syntymekanismit ja nimetä etiologiset tekijät pääryhmittäin

• osaa yhdistää kudostason muutokset tautien syntymekanismeihin

• osaa käyttää patologian keskeistä terminologiaa

• tuntee histopatologisen diagnostiikan periaatteet

• tunnistaa ja osaa kuvailla tärkeimmät histopatologiset muutokset ja ymmärtää niiden yhteyden taudin kehittymiseen

 Yleispatologiassa oli luentojen lisäksi pakollisia mikroskopointiharjoituksia, joissa opettajan opastuksella tutkimme patologisia muutoksia kudoksissa. Mikroskopointi ei ollut ehkä kaikkein helpoimmasta päästä, sillä histologia oli jo osittain ehtinyt unohtua viime keväästä ja aina ei ollut niin selkeää se, millainen kyseinen kudoksen normaalin rakenteen olisi pitänyt olla. Toiset opettajat osasivat paremmin kerrata näitä asioita, toiset jättivät kertaamisen kokonaan opiskelijoiden itsensä varaan, mikä sinänsä ei ainakaan auttanut oppimista kyseisellä harjoituskerralla ellei asioihin ollut perehtynyt itsenäisesti ennen harjoitusta. Mikroskopointiluokkaa toki sai käyttää näiden harjoitusten ulkopuolellakin, sillä ykköseltä tuttuun tapaan saimme oman mikroskooppikaappimme avaimen itsellemme käytettäväksi ja tiettyihin osiin EE-taloahan meillä on opiskelija-avaimillamme pääsy vaikka keskellä yötä. Meille myös korostettiin, ettei kaikista tule patologeja eikä kaikkia muutoksia histologisissa näytteissä opi heti tunnistamaan. Kun näytteitä käsittelee ja tutkii suuria määriä jatkuvasti, asiat alkavat olla paremmin hanskassa ja kudosleikkeistä alkaa löytyä yhtä jos jonkinlaista normaalia ja epänormaalia asiaa!

Pienenpieni kirjanen, yli 1 400 -sivuinen patologian järkäle. "Ainakin kuvat on hyvä katsoa", sanottiin aloitusluennolla.

Heti Yleisen patologian jälkeen aloitimme Elinpatologian luentojen parissa, joten nämä kurssit kyllä etenevät hyvin loogisesti ja tukevat toisiaan. Tässä välissä tuskin ehtii unohtaa mitään kovin oleellista yleispatologiasta. Jos syksyllä tunsin kaipuuta dissektiosalille, se kaipuu on ehtinyt patologian (ja bakteriologiankin) myötä kadota. Näissäkin olemme päässeet taas lähemmäs käytännön työtä ja olen oikeastaan aika innoissani tulevan vuoden sisällöstä patologian parissa! Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa oli viime (?) jaksossa nainen, joka haluaa obduktiopreparaattoriksi. Vaikka monen mielestä tuo voi kuulostaa aika omituiselta "unelma-ammatilta", pystyn aika hyvin ymmärtämään, miksi joku haluaa siihen hommaan. Patologiahan on mysteerien ratkomista parhaimmillaan!

Gramvärjäyksiä ja agarviljelmiä

Kevät. Muutamana päivänä on jo alkanut tuntua, että sitä kohti ollaan kovaa menossa. Lähtiessäni eilen yliopistolta kotia kohti, kuulin lintujen laulua ja tuli heti niin keväinen olo. Tänään aurinko on paistanut ja on voinut nauttia kauniista talvipäivästä. Väistämättä kevät lähestyy! Itselläni on kovin ristiriitaisia tunteita kevääseen liittyen. Toisaalta on ihana seurata luonnossa tapahtuvia muutoksia, varsinkin lehtien ja kukkien puhkeaminen on todella kaunista, mutta siihen on onneksi vielä aikaa. Toisaalta alkaa hieman ahdistaa, kun tekisi mieli kuluttaa aikaa ulkona ilmasta nautiskellen, ja kuitenkin samaan aikaan tietää, että pitäisi keskittyä opiskelemiseen. Jokakeväinen ongelma, aurinko vastaan kirjat. Aiemmin keväisin istuin pääsykoekirjojen parissa, tänä vuonna taidan nautiskella enimmäkseen patologian kirjan antimista.

Spesifisen bakteriologian muutamat ensimmäiset luennot olivat jo joulukuussa, ennen viiden viikon perioditaukoamme, joten omasta (ja kuulemma aika monen muunkin) päästä nämä luennot ovat aika hyvin unohtuneet. Ennemmin olisi aloittanut loman aikaisemmin ja toisesta päästä loma olisi sitten puolestaan loppunut viikkoa aiemmin. Näin bakteriologian luennot olisivat olleet järkevästi heti peräkkäin eikä tietoa ehkä olisi hukkunut matkan varrelle niin paljon.

Tänä vuonna Spesifisessä bakteriologiassa olemme päässeet todella käytännönläheiseen puuhaan laboratorioharjoituksissa. Moni, minä mukaanlukien, on ollut innoissaan näistä labroista ja miksi ei olisi, sillä bakteerien tunnistamiseen käytettävät menetelmät on ihan hyvä hallita sitten kliinisessäkin työssä. Nyt onkin pari viikkoa taukoa ennen kuin palaamme labroihin tekemään käytännön kokeen, jossa harjoitustöistä tuttuun tapaan yritämme tunnistaa saamassamme näytteessä olevaa bakteeria. Täysin oikeaan vastaukseen meidän ei kuulemma tarvitse päästä, kunhan vastauksemme on hyvin perusteltu.

Työskentely tapahtui alusta saakka pareittain ja sama pari pysyi aika lailla koko neljän viikon harjoitustöiden ajan. Vuosikurssi oli jaettu kolmeen ryhmään, jotka sitten aika lailla vuoroviikoin olivat aamu- tai iltapäiväharjoituksissa. Harjoitustöitä oli parin tunnin ajan kolmena tai neljänä päivänä viikossa eli ei mitenkään mahdottoman pitkiä aikoja. Useimmiten labroista sai karata jo aikaisemminkin pois, kunhan oli päivän ohjelmaan kuuluvat työt tehnyt. Harjoitukset sai tehdä hyvin vapaasti omaan tahtiin, joten ainakin itse koin hyödylliseksi sen, että oli edes vähän vilkaissut ohjeita ennen labratöiden aloittamista. Näissä töissä kun ei varsinaisesti riittänyt se, että osasi kertoa jonkun testin olevan positiivinen, vaan piti myös osata kertoa mitä tämä positiivisuus käytännössä tarkoitti. Tämä helpotti myös bakteerien tunnistamisessa.

Staphylococcus aureuksen (grampositiivinen kokki) värireaktio mannitoli-suola-agarilla oli aika hieno.
Kuva: http://classes.midlandstech.edu/carterp/courses/bio225/chap06/figure_06_10_labeled_81.jpg

Labroissa ensimmäisellä viikolla opettelimme lähinnä työskentelyä laboratoriossa ja perustekniikoita. Saimme veriagareita, joilla oli tiettyjä bakteereita, ja tutkimme niiden pesäkemorfologiaa silmämääräisesti, arvioimme hajua ja tarkastelimme mahdollista hemolyysiä. Teimme itse puhdasviljelmiä näistä viljelmistä uusille agareille ja liemiin sekä harjoittelimme gram-värjäyksen tekemistä. Gramvärjäyksiä tarkastelimme sitten mikroskoopilla. Joillekin bakteereille teimme katalaasitestejä ja joillekin oksidaasitestejä. Lisäksi ensimmäisen viikon aikana pohdittiin bakteerien hapenkäyttöä. Saimme samasta bakteerista eri viljelmät, joista toinen oli kasvatettu aerobisissa ja toinen anaerobisissa olosuhteissa. Näiden perusteella piti päätellä, mikä bakteeri on aerobi, mikä obligaatti anaerobi ja mikä fakultatiivinen anaerobi. Jokaisen viikon lopuksi käytiin yhteisesti läpi loppuyhteenveto, missä tulikin kattavasti esiin viikon aikaisia testejä ja tapahtumia sekä mahdollisia poikkeavuuksia tai epänormaaleja asioita testeissä.

Toisella viikolla tutkimme grampositiivisia kokkeja. Jälleen tarkastelimme viljelmiä maljoilla ja niistä tehtyjä gramvärjäyksiä mikroskoopilla. Saimme kukin pari esimerkiksi tietyn maitonäytteen, jolle oli olemassa tietty anamneesi (= esitiedot potilaasta), ja sille tehtyjen testien perusteella piti päätellä viikon aikana, mikä bakteeri oli kyseessä. Käytimme erilaisia agareita viljelmissä, sillä ne kertovat myös bakteereiden ominaisuuksista paljon. Kaikki bakteerit eivät kasva kaikilla agareilla ja osa voi esimerkiksi muuttaa agarin väriä käyttäessään siinä olevia aineita ravintonaan. Tarkoitus oli myös tarkastella muidenkin ryhmäläisten bakteereita ja niiden tutkimuksia sekä demo-bakteereita kullakin viikolla.

Kolmannella viikolla vuorossa olivat grampositiiviset sauvat. Viljelmien tarkastelua, gramvärjäyksiä, mikroskopointia, katalaasikokeita... Näihin labroihin sai tuoda myös lemmikkinsä virtsanäytteen, jonka viljelimme CLED-agarille bakteerien laktoosinkäyttöä tutkiaksemme. Saimme jälleen anamneesejä ja niihin liittyviä mysteerinäytteitä, joista teimme viljelmiä ja joille teimme testejä viikon aikana labroissa bakteerin tunnistamiseksi. Neljäs viikko käytettiin gramnegatiivisten sauvojen parissa. Tutkimme hevosen ulostenäytteestä salmonellaa sekä näytteitä, joille oli tietyt anamneesit. Käytettävissä oli taas useita erilaisia agareita ja eri testejä ja kaikkien näiden perusteella piti päätellä anamneesiin sopiva bakteeri.

Escherichia coli EMB- eli eosiini-metyleenisiniagarilla. Pesäkkeissä huikean kaunis, kovakuoriaisista tuttu vihreä metallihohde. Kyseessä gramnegatiivinen sauva.
Kuva: http://40.media.tumblr.com/e7c13b1946d3e1a94cce6c4265a5242d/tumblr_n8rjrcCm7R1ssd0o0o3_400.jpg

Aivan täydellisesti labratyöt eivät sujuneet, sillä välillä unohtui bunsen-liekki päälle, kun kumpikaan työparista ei ollut pöydän ääressä, välillä gramvärjäyksistä tuli liian paksuja ja välillä kynnettiin liian syvään agarilla viljelmää tehtäessä. Vakavia virheitä ei kuitenkaan tapahtunut ja sitähän varten näitä harjoitustöitä tehdään, että opitaan! Välillä toki ehkä mietitytti aseptisuuden riittävyys, sillä en ainakaan itse mielelläni olisi halunnut tuoda kotiin mukanani mitään ylimääräisiä bakteereja. Ensimmäisellä viikolla varsinkin tuntui, että omat kädet olisivat täynnä labrassa käsiteltyjä bakteereit, vaikka kuinka huolellisesti kätensä pesi! Omien tavaroiden tuominen laboratorioon kynää ja labramateriaaleja lukuunottamatta oli kielletty, mutta puhelinten kohdalla tämäkin tuotti osalle vaikeuksia. Mielelläni olisin itsekin kuvannut melkeinpä kaiken, mitä labroissa tein, mutta kielto on kuitenkin kielto ja siihen on perustellut syynsä. Onneksi Googlekin löytää paljon havainnollistavia kuvia, vaikkakin tuossa E. coli-kuvassa käytetty viljelytapa ei vastaakaan meille opetettua tapaa. Meillä vain ensimmäinen sively tehdään noin tiheästi, siitä eteenpäin edellisellä "sektorilla" käydään vain kerran, ei moneen kertaan.

Odottelen ihan hyvillä mielin tulevaa käytännön koetta. Saamme käyttää kaikkea mahdollista materiaalia tuossa kokeessa ja aika hyvä materiaalit meillä mielestäni onkin. Ainakin niiden perusteella on ihan hyvin onnistunut tunnistamaan harjoitustöiden bakteereita. Eiköhän kaikki suju ihan hienosti, kunhan vain muistaa edetä loogisesti päätelmissään eikä hötkyile suotta. :)

Makrofageja, lymfosyyttejä, immunoglobuliineja...

Kuten viime postauksessa jo mainitsinkin, viime vuoden lopulla käsiteltiin virologian lisäksi immunologiaa. Ensimmäisten luentojen aikana tuntui jopa mahdottomalta hahmottaa kokonaisuutta immuunijärjestelmän toiminnassa, sillä opiskeltavien asioiden taso syveni aika paljon siitä aiemmin opitusta "T-lymfosyytit tappaa patogeenin" -mantrasta. Luennoilla kuitenkin käytiin asioita moneen kertaan läpi, kyseltiin paljon ja saimmepa vielä tunnolliselta, sairaanakin meitä ajatelleelta opettajaltamme kertausluennonkin ennen tenttiä. Opettajat ja luennoijat, jotka tähtäävät opetuksessaan nimenomaan siihen, että me opimme ja ymmärrämme, ovat korvaamattomia! Nostan kyllä näille tyypeille hattua.

Joulukuussa 2015 Viikissä ei ollut lumesta tietoakaan (yläkuva), mutta nyt tammikuussa 2016 (alakuva) onkin menty ihan eri maisemissa!

Opinto-opas kertoo Immunologian tavoitteista näin:

Opiskelija osaa

• käyttää immunologian perusterminologiaa

• selittää immuunijärjestelmän aktivoitumiseen ja toimintaan liittyvät pääperiaatteet

• määritellä eri eläinlajien immunologisia erityispiirteitä

• kuvata rokottamisen periaatteet ja seuraukset yksilö- ja populaatiotasolla

• kuvata ja tehdä keskeisiä immunologisen diagnostiikan perusmenetelmiä 

Opinto-oppaan mukaisesti luennoilla käsiteltiin termejä, immuunijärjestelmään kuuluvia elimiä ja osia, tulehduksen tapahtumia, akuutin vaiheen proteiineja (jotka ovat tärkeitä mm. tulehduksen tunnistamisessa verinäytteestä), luontaisen ja hankitun immuniteetin ominaisuuksia ja eroja, sikiön ja vastasyntyneen immuniteettiä, immuniteetin kehittymistä, eläinten immunologisia sairauksia, kuten erityyppisiä yliherkkyyksiä ja autoimmuunisairauksia sekä rokotteita ja rokottamista, muutamia aiheita mainitakseni. Aika laaja paketti asiaa, mutta kaikki tämä on todella tärkeää kliinisen työn kannalta. Luennot eivät olleet turhan vakavia, mistä kertoo eräälläkin luennolla jaettu viisaus: "Kissaan saa kusta, mutta hevoseen ei henkäistäkään!" Tarkoituksena tällä letkautuksella oli kuvata sitä, miten herkkiä hevoset ovat mm. kaikelle, kun taas esimerkiksi kissat (ja naudat) kestävät todella paljon asioita. ;)

Luentojen lisäksi immunologiassa sai suorittaa vapaaehtoisen harjoitustehtävän, jossa perehdyttiin pienryhmissä tietyn eläinlajin immuunijärjestelmään ja sen erityispiirteisiin. Tässä oli porkkanana 2-4 lisäpistettä tenttiin, mutta lisäpisteiden lisäksi ryhmätöistä sai ehkä vähän muutakin eli jonkinlaista oppimista voisi luulla tapahtuneen. Ryhmätöiden esittäminen muille ja muiden esitysten kuunteleminen oli mielenkiintoista, mutta siihenkin olisi toivonut vähän lisää aikaa parin tunnin sijaan, sillä esityksiä oli kuitenkin aika monta ja ne piti käydä hyvinkin nopeasti läpi. Tenttiin sai lisäpisteen myös, mikäli keksi immunologiaan liittyvän kysymyksen ennen kurssin alkua. Suhteellisen vähällä vaivalla oli siis tarjolla 5 ylimääräistä pistettä tenttiin, eli käytännössä melkein yhden tehtävän verran pisteitä (tehtävästä riippuen)!

Eikä tässä vielä kaikki, immunologiaan kuului myös pakollisia laboratorioharjoituksia, jotka olivat jälleen ainakin omaan mieleeni! Labrassa vietettiin parisen tuntia kolmena päivänä, eli mitään kovin pitkätöisiä harjoituksia meidän ei tarvinnut tehdä. Olisihan siellä labrassa toki enemmänkin viihtynyt... Harjoituksissa mm. tutkittiin vuosikurssilaisten omien eläinten verinäytteistä Borrelia burgdorferi -vasta-aineita, määritettiin Streptococcus dysgalactiaen (mm. naudan mastiitin eli utaretulehduksen aiheuttava bakteeri) Lancefieldin ryhmä lateksiagglutinaation avulla sekä tutkittiin sinkkisulfaattipresipitaatiotestin avulla varsan immuunipuutosta. Valitettavasti koiran CRP-testiä (CRP on tärkein akuutin vaiheen proteiini niin koiralla kuin ihmiselläkin) emme päässeet tekemään laitevalmistajan/-toimittajan (tms.) vaihtumisen takia. Käytännönläheiset harjoitukset ja caset toivat eläinlääkärin työn taas pykälän verran lähemmäs, joten näitä toivoisi kyllä ujutettavan enemmänkin meidän lukujärjestykseen. Edelleen odottelen klinikkavuotta innolla. ;)

Immunologiaan olisi mukava perehtyä syvällisemminkin, mutta ehkä ajan ollessa rajallista tämän kurssin anti saa toistaiseksi riittää. Immunologia kehittyy koko ajan ja uusia tutkimuksia tehdää jatkuvasti. Voi olla, että osa nyt oppimistamme asioista on jo muutamien vuosien päästä vanhaa tietoa. Siksi, jälleen kerran, on tärkeää päivittää omia tietojaan ja osaamistaan paitsi työelämässä, jopa jo opintojenkin aikana!

Virusten maailma

Niin se aika vaan kuluu, maanantaina alkavat luennot ja lomat on hetkeksi lusittu! Keväästä ei tosiaan ole ilmeisesti tulossa kovinkaan helppo opiskelujen osalta, mutta eiköhän siitäkin ihan kunnialla selviä. Pitää vain asennoitua oikein. Syksyn opintoihini en ole omalta osaltani täysin tyytyväinen, sillä olisin voinut panostaa opiskeluun enemmänkin. Arvosanojen perusteella tosin opinnot ovat sujuneet hyvin, mutta jotenkin sitä on tullut ankarammaksi itsensä ja oppimisensa suhteen. Tentit on kyllä yleensä tehty niin, että niissä kysellään oleellisimpia asioita eli sinänsä ei pitäisi olla mitään syytä stressata. Ongelma on ehkä se, että tiedän tarvitsevani näitä asioita käytännön työssäkin, ja siksi haluaisin hallita ne täydellisesti jo nyt. Sisäinen perfektionistini uhkaa nostaa jälleen päätään. Pitäisi muistaa antaa itselleen armoa...

Kirjastossa saa välillä enemmän aikaiseksi kuin kotona opiskelemalla, mutta välillä katse harhailee kyllä muihinkin opuksiin. Aika paljon mielenkiintoista luettavaa löytyisi!

Viime vuoden viimeiset kurssit olivat Virologia ja Immunologia, ja muutaman luennon verran aloittelimme Spesifisen bakteriologian parissa. Virologia ja immunologia tukivat aiheiltaan jonkin verran toisiaan, joten näiden kurssien luentojen samanaikaisuudesta oli ehkä jotain hyötyä. Virologiassa tuntui olevan paaaaaaaaaljon asiaa. Eri virusryhmille oli pääsääntöisesti omat luentonsa ja virusten lisäksi meille luennoitiin prioneista ja virusrokotteista. Laboratoriotöitä varten meille demottiin, kuinka verinäyte otetaan kissasta ja koirasta. Harjoitustöihin oli siis mahdollista tuoda oman eläimen verta ja ulosteita ja tutkia niitä. Jälleen kerran hienoa opiskella eläinlääkiksessä, kun voi samalla tutkia omia eläimiään. ;)

Virologiasta kerrotaan opinto-oppaassa näin:

Opiskelija osaa 

• kuvata miten virukset rakentuvat, lisääntyvät ja muuntuvat (tarkemmin retrovirusten ja influenssavirusten osalta) ja kuinka ne luokitellaan

• kuvata kuinka virusinfektio aiheuttaa taudin; mitä solussa ja isäntäyksilössä tapahtuu virusinfektion yhteydessä ja kuinka ne puolustautuvat

• kuvata kuinka virusinfektiota diagnosoidaan laboratoriossa, tehdä yksinkertaisia virusdiagnostisia testejä ja ottaa ja lähettää näytteitä viruslaboratorioon 

• kuvata kuinka virustauteja ehkäistä

• selittää mitä prionit ovat, kuinka ne lisääntyvät, kuinka niitä voidaan todeta laboratoriossa

• kuvata ja tunnistaa tärkeimmät Suomessa esiintyvät tai maatamme uhkaavat koti- ja tuotantoeläinten virus- ja prionitaudit ja virustaudit, jotka muodostavat zoonoottisen tai elintarvikevälitteisen riskin

• selittää näiden virusten tärkeimmät ominaisuudet (tarttuminen, oireet, patogeneesin pääpiirteet, torjunta, laboratoriodiagnostiikka, epidemiologia) 

Paramyksovirus voi aiheuttaa penikkataudin koiralle, mutta sitä varten on olemassa tehokas rokote. Marraskuussa Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetulla koiralla todettiin penikkatauti. 

Viruksia ja niiden aiheuttamia tärkeimpiä sairauksia käytiin läpi parin tunnin verran nopeasti ja sitten niihin hieman syvällisemmin perehtyen. Tuon nopeatahtisen tiivistelmäluennon jälkeen oli vähintäänkin hämmentynyt olo. Viruksia ja sairauksia vain tuli ja meni silmien ja korvien ohi, mistään ei jäänyt oikein kunnollista kokonaiskuvaa. Mutta onneksi ne käytiin vielä uudelleenkin läpi, ei siltikään kovin rauhalliseen tahtiin. Välillä näkee ja kuulee "vitsejä" siitä, miten ihmislääkärin tulee hallita vain yksi eläinlaji ja eläinlääkärin aika monta. Virologiassa tämä jälleen konkretisoitui, sillä eri eläinlajeilla toki on omat viruksensa, jotka eivät aina aiheuta samoja oireita eikä kaikilla välttämättä esiinny kaikkia viruksia eikä niiden aiheuttamia sairauksia.

Luentoja meille piti osittain Eviran todellinen eläintautivirologian asiantuntija Liisa Sihvonen, jolla on pitkä kokemus virusten parissa. Tämän takia hän toki osasi kuvata välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti erilaisten sairauksien puhkeamista, kulkua, sekä varsinkin syitä ja seurauksia. Itselleni ja epäilemättä monelle muullekin heräsi luennoilla paljon ajatuksia juuri ihmisten ajattelemattomuudesta typeryydestä ja piittaamattomuudesta itsekkyydestä. Suomessa on suhteellisen hyvä tautitilanne virusten osalta, ja tänne ei todellakaan kaivata mitään ylimääräisiä tuliaisia, jotka voivat aiheuttaa valtaviakin epidemioita. Kannattaa ihan oikeasti ottaa selvää asioista ennen kuin on myöhäistä. Pätee hyvinkin monessa asiassa! Verenpaineeni pompsahti juuri ylöspäin...

Laboratorioharjoituksissa pääsimmekin sitten tositoimiin tutkimaan oikeita näytteitä virusten varalta. Labroja oli kolmena päivänä ja kullekin päivälle oli varattu aikaa maksimissaan pari tuntia. Harjoituksissa oli kolme eri tapausta, joihin liittyi erilaisia tutkimusmenetelmiä: hevosen herpesvirus (virusabortti), koiran paramyksovirus (penikkatauti) sekä kanan ortomyksovirus (lintuinfluenssa). Lisäksi tehtiin pikatestit opiskelijoiden tuomista uloste- ja verinäytteistä. Ulostenäytteistä tutkittiin adeno- tai rotavirusinfektiota ja kissojen verinäytteistä FeLV- ja FIV-infektiota. Moni pääsikin ensimmäistä kertaa elämässään ottamaan verinäytteitä omista lemmikistään sekä virologian että immunologian labroihin! Labratöissä täyteltiin monistetta, jossa oli tutkimuksiin liittyviä kysymyksiä ja tämä moniste sitten lopuksi käytiin läpi ja palautettiin. Toivoisin ehdottomasti, että näitä case-pohjaisia harjoitustöitä olisi paljon enemmän! Opin ainakin itse todella paljon paremmin näistä kuin pelkistä kirjoista ja monisteista lukemalla.

Labratöiden lintuinfluenssa-casen tutkimiseen käytettiin hemagglutinaation inhibitio -tekniikkaa.

Osasta luentoja sai tehdä ennen tenttiä "yleisvirologian tietotestin", jonka läpäistyään sai 4 lisäpistettä tenttiin. Tämä testi ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, joskin aika pikkutarkka, mutta mieluusti siitä lisäpisteet itselleen keräsi. Varsinaista tenttiäkin varten luennoilla oli jo painotettu niitä asioita, jotka ovat oleellisia ymmärtää, joten senkään läpäisyssä ei suurempia ongelmia ollut. Vaikka niitä muistettavia asioita tuntui olevan paljon ja oli hankala saada kiinni siitä, mikä oikeasti on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Mutta nämäkin asiat varmasti kertautuvat vielä opintojen aikana ja ainakin ne työn kannalta oleelliset asiat tulee väkisinkin opittua. Lisäksi on toki hyvä tietää myös niistä harvinaisemmista viruksista ja niiden aiheuttamista sairauksista, jotta osaa edes epäillä, mikäli sellainen vastaan tulee. Virusmaailma ehtii varmasti muuttua jo muutamankin vuoden aikana jonkin verran, joten itselleen saa todennäköisesti tehdä kyllä päivitystä tietoihin jo ennen omaa valmistumistakin.