Orientoiva viikko 1/3: me tulevat eläinlääkärit!

Orientoiva viikko on nyt takana ja pää on täynnä kaikkea uutta ja vanhaa. Orientoivaan viikkoon sisältyi paljon asiaa ja erilaisia esityksiä mm. opinnoista, EKY:stä, eläinlääkärin eri toimialoista, tvt:stä, kirjastosta, YTHS:stä, kansainvälisestä toiminnasta, opiskelijavaihdosta, kieliopinnoista ja jopa kampuspapin toiminnasta. Päätin jakaa kirjoitukset kolmeen osaan, ettei yhdestä pätkästä tule liian pitkä.

Tänä vuonna eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan hyväksyttiin noin 70 uutta opiskelijaa. Tuossa tilastossa ei ilmeisesti ihan kaikki vuosikurssistamme ole, joku lienee päässyt sisään valituksen avulla. Sisäänpäässeet ovat hyvin erilaisia taustoiltaan: osalla on eläimiä, osalla ei yhtään, osalla on enemmän kouluja käytynä ja osa on tullut suoraan lukiosta yliopistoon. Uusia ylioppilaita on aika vähän, vain 10 tuon tilaston mukaan. Jos koeuudistuksen tarkoituksena oli saada ylioppilaat suoraan lukiosta yliopistoon, mielestäni se on aika epäonnistunut. Mutta henkilökohtaisesti uskon monen kohdalla muun kokemuksen olevan vain vahvuus tällä alalla. Vaikka lähtökohdat ovat hyvinkin erilaisia, yksi asia on kaikille yhteinen: kiinnostus eläinlääketieteeseen.

Vuosikurssimme poikkeaa aiemmista siten, että meistä kukaan ei puhu äidinkielenään ruotsia. Orientoivan viikon aikana kävi kuitenkin selväksi, että osa luennoista pidetään ruotsiksi, koska yliopistolla on velvollisuus kouluttaa meistä kaksikielisiä eläinlääkäreitä. Itse pidän tätä positiivisena asiana, koska kieltä ei opi ellei sitä käytä. Ja opiskelijoiden helpotukseksi kysymyksiä saa esittää suomeksikin ja ilmeisesti monien ruotsinkielisten luentojenkin materiaalit ovat suomeksi.

Vaikka orientoiva viikko sisälsi paljon asiaa, oli aikaa varattu myös muulle ohjelmalle. Tutustumisleikkien avulla ainakin osa tulevista kollegoista tuli tutuksi ja loputkin tulevat varmasti tutummaksi syksyn edetessä. Joka välissä meitä varsoja kannustettiin osallistumaan bileisiin ja tälläkin viikolla oli joka illalle jonkinlaista ohjelmaa tiedossa. Pakollista niissä käyminen ei ole eikä osallistuminen edellytä alkoholin juomista. Pääasia on tutustua porukkaan. Viikon iltaohjelmaan kuului mm. nyyttärit, retki Suomenlinnaan, baarikierros Kalliossa, muuta baareilua ja pitsailta.

Kannustaakseen ja aktivoidakseen meitä saimme jokainen oman varsapassin, johon kerätään merkintöjä pisteiden saamiseksi. Valiovarsan tittelin voi saada, kun pisteitä on kasassa tarpeeksi. Varsapassiin saa muistakin tapahtumista merkintöjä kuin bileistä. Esimerkiksi EKY:n toimintaan osallistumisesta, erilaisista kerhoista, excuista ja urheilutapahtumista voi saada merkinnän.

Viikon päätteeksi valitsimme vuosikurssillemme emännän, isännän, haalarimerkkivastaavan, pari haalarivastaavaa ja rahastonhoitajan. Haalarivastaavaa lukuunottamatta virkojen on tarkoitus kestää koko 6 vuoden opintojen ajan, paitsi jos jostain syystä joku ei halua tai pysty toimia koko aikaa virassaan.

Aivan kaikkien nimiä tai edes kasvoja en pysty ihan vielä muistamaan, mutta eiköhän ne nimet ja naamat ala mieleen jäädä kunhan ensi viikolla päästään oikeiden opintojen pariin!

Letters

Pääsykoetulosten julkaisemisen jälkeen olen kolmesti saanut postia yliopistolta, ja jokainen kerta sydämeni on jättänyt muutaman lyönnin välistä ison kirjekuoren nähdessäni. Ensimmäisellä kerralla kuoressa oli valinnan tulos, toisella kerralla läsnäolotodistus ja viimeisimpänä tällä viikolla kirjeessä oli mm. lukujärjestys tulevalle lukuvuodelle, opinto-opas, opiskeluun liittyvä opas ja pieni HOPSiin liittyvä tehtävä palautettavaksi ennen opintojen alkua sekä lista tuutoreista.

Opinto-oppaaseen olen ehtinyt perehtyä jo aiemmin, samoin lukujärjestykseen. Innokkaana opiskelijana täytin jo kalenteriani loppuvuoden lukujärjestyksen mukaisesti. Ilmeisesti kuitenkin ryhmämme jaetaan pienempiin porukoihin, joista osa osallistuu aamupäivän opetukseen ja osa taas iltapäivän. Muutenhan lukujärjestys näyttääkin aika koulumaiselta. Luennot alkavat pääsääntöisesti kello 8 aamulla ja päättyvät kello 16 tai 17. Välissä on yleensä ruhtinaallinen tunnin lounastauko ja toki pitkien luentojen aikanakin on tiedossa taukoja.

Tarkemmin opintojen aikataulu selvinnee orientoivalla viikolla tai ensimmäisten viikkojen aikana. Orientoiva viikko alkaa jo viikon päästä ja varsinaiset opinnot sitten heti syyskuun alussa. Vielä ei ihmeemmin jännitä, mutta tasan viikon päästä voi olla aika jännittynyt tunnelma ja nukahtaminen voi olla melko hankalaa. Odotan opiskelun alkamista innolla, mutta toisaalta se myös hieman pelottaa.

Olen kuullut yhtä ja toista opinnoista, toisilta pelottelua ja toisilta rauhoittelua. Joku sanoi, että opiskelu on todella rankkaa ja voivotteli perään. Itse en ole kuullut, että kukaan olisi kuollut opintojen aikana, vaan että todella moni on selvinnyt opinnoista hengissä! En siis ole kovinkaan hermostunut pelotteluista huolimatta. Ei se koulu mikään mahdoton tehtävä ole, vaikka varmasti tulee todella rankkoja ja epätoivoisia hetkiäkin eteen. Silloin ei auta kuin nostaa katse ylös maasta ja miettiä, miksi siellä koulussa ollaan.

Strategy

Pääsykoetta varten tein ihan oman strategian, jonka kirjoitin ylös paperille ja lueskelin sitä muutamia kertoja aina silloin tällöin läpi. Tämä oli oleellista ihan senkin takia, että tiedän sitten kokeessa mitä tehdä. Ja hyvin pitkälti tämän listan mukaisesti toiminkin.

• Silmäile koe läpi. Mikä aihepiiri tehtävissä on? Mistä tehtävistä saa eniten pisteitä? Kirjoita tehtävät pisteineen ylös! Tämän tein heti ensimmäisenä samalla kun liimailin koepapereille nimitarroja. Koetta selaillessa huomasin heti, että koe on rakenteeltaan hyvin erilainen aiempiin verrattuna, sillä erillistä aineistoa ei varsinaisesti ollut, vaan jokaiseen tehtävään oli oma johdantonsa. Pisteiden ylöskirjoittaminen tehtäväkohtaisesti oli aika nopeaa.

• Aloita tehtävistä, joista saa eniten pisteitä. Kirjoita ainakin annetut arvot, piirrä kuva ja mahdollisesti kaava. Jos et osaa, siirry toiseen tehtävään. Tämän mukaisesti pyrin toimimaan ja hyvin pääsin alkuun näiden tehtävien parissa. Osasin tehdä näitä ja sain ehkä lisää itsevarmuutta muihinkin tehtäviin. Merkitsin listaani aina jo tekemäni tehtävät ympyröimällä ne ja pysyin hyvin kartalla siitä, mitä on vielä tekemättä ja mitä tehdä seuraavaksi. Aiemmin olin jo päättänyt, että monivalintatehtäviä en tee ensimmäisenä, vaikka niistä pisteitä saisikin eniten. Ne vievät aina aikaa, joten ne oli tarkoitus jättää viimeiseksi ja niin teinkin.

• Aineiston lukeminen. Tehtävien silmäilyn perusteella. Merkitse monivalintoihin vastaukset, joista olet varma. Tänä vuonna aineistoa ei suoranaisesti ollutkaan, joten tätä jouduin hieman soveltamaan. Aikaa ei ollut ylenmäärin, joten en voinut palata monivalintoihin oikeastaan enää uudestaan. Monivalinnoissa ei ollut aineistoa, joten tein ne tehtävä kerrallaan läpi ja merkitsin alustavasti vaihtoehtoja omaan tehtäväpaperiini. Varmat vastaukset merkitsin suoraan optiselle lomakkeelle.

• Tee tehtävät, joista saa miinuspisteitä, viimeisenä. Monivalintatehtävissä oli jaossa miinuspisteitä, joten pyrin tekemään ne varovasti ja huolellisesti. Valitettavasti aika todellakin loppui kesken, enkä ehtinyt enää pähkäillä omien vastauksieni kanssa kuten olin suunnitellut. 

Kokeen jälkeen olo tuntui todella tyhjältä. Osa tehtävistä oli mennyt hyvin ja muutaman tehtävän vilkaisin kokeen jälkeen taululle ilmestyneistä vastausanalyyseistä. En halunnut nähdä loppuja vastauksia enkä miettiä olinko vastannut oikein. Varsinkin monivalinnat tuntuivat masentavilta, koska en ehtinyt paneutua niihin kunnolla. Olin aivan vakuuttunut, että monivalinnoista saadut virhepisteet kostautuvat niin paljon, etten ole lähelläkään sisäänpääsyä tänä vuonna. Enkä vielä tänäkään päivänä ole katsonut koettani uudestaan. En siis edelleenkään tiedä mitkä kaikki tehtävät menivät hyvin ja mitkä huonosti. Eikä se oikeastaan suuremmin kiinnostakaan tällä hetkellä. Ehkä vielä jonain päivänä otan kokeen käteen ja käyn sen läpi.

Learn from your mistakes

Pääsykokeissa on aika olennaista osata laskea laskuja suhteellisen nopeasti ja lisäksi on tärkeää osata yksiköt täydellisesti. Väärästä yksiköstä, vaikka muuten täysin oikeasta vastauksesta, menettää kokonaisen pisteen. Näillä niitä eroja hakijoiden välillä tehdään. Kannattaa siis todellakin panostaa siihen, että osaa paineenkin keskellä merkitä oikean yksikön. Itse opin tämän kantapään kautta aiemman kokeen jälkeen, sillä ilman yksikkövirhettä olisin ylittänyt vaaditun pisterajan. Mutta onneksi virheistä voi ottaa opikseen!

Päätinkin viime vuoden kokeen jälkeen, että pidän huolen yksiköiden osaamisesta. Tarkoituksena oli kirjoittaa muistiinpanot, joihin kirjoitan kaikki fysiikan ja kemian kirjoissa esiintyvät yksiköt sekä kaavat joissa niitä käytetään. Olen yleensä hyvä suunnittelemaan, mutta en aina jaksa viedä suunnitelmiani ihan loppuun saakka. Tässäkin tapauksessa kävi niin, että alku meni hyvinkin lupaavasti, mutta jossain vaiheessa aika tuntui loppuvan kesken ja päätin jättää homman kesken. Lisäksi yksiköt olivatkin jo aika hyvin päässä, joten niiden kirjoittaminen olisi ollut lopulta aika turhaa. Kaavojen pyörittelyäkin tuli harrastettua aika paljon jo ihan laskuja laskiessakin, joten niidenkin kirjoittaminen jäi aika pieneksi. Viime vuosien kokeissa kaavapyörittelyä on kuitenkin vaadittu, joten se kannattaa ehdottomasti myös hallita.

Itselleni sähköfysiikan kaavojen muistaminen on aina ollut vaikeaa. Varsinkin virtapiiritehtävissä on vaikea muistaa sarja- ja rinnankytkennän kaavojen erot. Onneksi niitä ei tämän vuoden kokeessa pahemmin tarvittu, mutta niiden opetteluun olin kyllä valmistautunut. 

Muutenkin tänä vuonna panostin niiden asioiden opetteluun, joita en ihan täysin vielä hallinnut. En taida hallita vieläkään kaikkea, mutta ei kukaan osaa täydellisesti kaikkea. Eikä tarvitsekaan osata. Ainakin ymmärsin sen, ettei ole järkeä opetella uudestaan ja uudestaan niitä asioita, jotka jo osaan. 

How?

Tulosten julkistamisesta on kohta kaksi viikkoa. En oikein vieläkään usko tätä todeksi. Odotan edelleen saavani viestin, että pisteeni on laskettu vahingossa väärin, ei minua huolitakaan eläinlääkikseen. Yhtenä päivänä postissa oli tullut iso kirjekuori. Ajattelin, että siinä se nyt on. Se kirje, jossa pahoitellaan tapahtunutta virhettä. Yliopiston tunnukset kuoressa. Revin kuoren auki ja läsnäolotodistushan se siellä oli... Koskakohan tämä oikeasti menee omaankin tajuntaani?

Olen tässä epäuskossani yrittänyt muistella omaa kevättäni. En ollut ihan koko ajan nenä kiinni kirjassa, vaikka usein tunsinkin oloni todella syylliseksi silloin kun en opiskellut. Mietin moniin illanviettoihin osallistuessani, että mitä jos tämä on se asia, jonka takia en pääse sisään. Tiesin kuitenkin, etten voisi elää koko kevättä täysin neljän seinän sisään sulkeutuen. Olisin stressannut vain entistä enemmän ja koe olisi todennäköisesti kaatunut omaan mahdottomuuteeni.

Jotain ilmeisesti oli myös edellisiltä hakukerroilta tarttunut päähäni, minkä vuoksi pohjatyöt oli jo tehty aika huolellisesti. Valehtelisin, jos väittäisin että osasin kaiken. En todellakaan. Tajusin jossain vaiheessa, että eläinlääkikseen valitut eivät ole täydellisiä kokeessa. Hekin tekevät virheitä. Riittää, ettei tee niitä liian paljon. Tämä oli ehkä tärkein oivallukseni kevään edetessä. Tuntui kyllä koko ajan siltä, etten osaa riittävästi eivätkä taitoni riitä yhtään mihinkään. En silti luovuttanut. 

Kuten jo aiemminkin mainitsin, olin tehnyt lukion biologian kirjoista itselleni äänitiedostot lukemalla kappaleet ääneen ja nauhoittamalla ne mp3-tiedostoiksi. Aikaahan siihen toki meni, mutta ehdottomasti se oli sen arvoista. Töiden takia en aina ehtinyt istua lukemassa kirjoja, joten näitä äänitiedostoja kuuntelemalla pystyin hienosti opiskelemaan melkein missä tahansa. Monesti ajaessani autolla kavereiden luo kuuntelin radion sijaan omaa ääntäni. Jos unohtaa sen, miten naurettavalta oma ääni omaan korvaan kuulostaa, se oli ihan viihdyttävääkin. Varmasti näistä kuunteluista jäi jotakin päähän. Olisin ehkä voinut tehdä vastaavanlaiset äänitiedostot myös kemiasta ja fysiikasta, mutta en tehnyt. Oma osaamiseni niissä perustui enimmäkseen laskutaitoon. Toki myös teoria oli hallussa, mutta ei missään nimessä täydellisesti.

Kemiaa ja fysiikkaa tunsin opiskelleeni aivan liian vähän. Aloitin kertaamisen liian myöhään. Aika loppuu aina kesken, siihen kannattaa varautua. Opetus.tv:n videot olivat todella hyviä ja niistä opin jopa aiemmin epäselväksi jääneitä asioita. Osa fysiikan asioista meni yli ymmärrykseni, mutta osasta sain ahaa-elämyksiäkin. Peruslaskut tuntuivat sujuvan jokseenkin hyvin, mutta vaikeammissa tehtävissä oli välillä vaikea hahmottaa sitä, mitä todella kysyttiin. Jos jotain olisin tehnyt toisin, olisin aloittanut kemian ja fysiikan laskemisen huomattavasti aikaisemmin. Pääsykokeessa ainakin tällä hetkellä tarvitaan todellakin laskutaitoa. Biologialla ei niinkään ole väliä, koska lähes kaikki osaavat biologiaa ja osan voi monivalintatehtävissä arvata. Jyvät erotetaan akanoista laskuilla. 

Laskurutiinin luominen on aika olennainen osa kokeeseen valmistautuessa. Se helpottaa kokeessa tehtävien ymmärtämistä. Itse ainakin muutamien tehtävien kohdalla huomasin heti, mitä tehtävässä kysytään, vaikka tehtävänannon sekaan oli laitettu jokunen harhaanjohtava asiakin. Kannattaa siis olla tarkkana eikä hosua. Vaikka perustan luominen viekin aikaa, se kannattaa varmasti. Huteralle pohjalle ei luonnollisesti kannata mitään rakentaa eli vaikka aluksi laskujen laskeminen kestää eikä niissä tunnu olevan mitään järkeä, kannattaa vain yrittää päästä eteenpäin ja pyrkiä ymmärtämään tehtävän ratkaisemisen kannalta oleelliset asiat. Useissa tehtävissä pääsee eteenpäin ihan perusasioiden ymmärtämisellä.