Jälkiä jättämättä

Opintojen edetessä alan ymmärtää, miksi eläinlääkisläisten blogirintamalla on kovin hiljaista. Opiskelu vie paljon aikaa, eikä heti ensimmäisenä välttämättä tule mieleen alkaa naputella tietokonetta, kun luennoilla on saanut tuijotella padin tai läppärin näyttöä ja vielä luentojen jälkeen pitää kotonakin yleensä palata näytön ääreen. Olen itse aina tykännyt lukea eläinlääkisläisten blogeja ja onkin hieman harmittavaa, kun ylempien vuosikurssilaisten bloggaukset ovat hiljenneet. Saa nähdä miten itse pystyy sitten muutaman vuoden päästä jatkamaan kirjoittelua tahdin tiivistyessä. Lupaan yrittää parhaani.

Tammikuussa palattiin joulutauon jälkeen opintojen pariin Yleisen patologian muodossa. Heti alkuun luennoilla tuntui tulevan vastaan jos jonkinlaista termiä, jotka tietenkin olisi syytä hallita unissaankin. No, jos ei unissaan, niin ainakin ne tulisi ymmärtää, jotta sitten työelämässä tietää, mistä on kyse, kun esimerkiksi saa vastauksen patologille lähetetystä näytteestä tai eläimestä. Monet sairaudet ja traumat aiheuttavat muutoksia eläimissä ihan kudostasollakin ja elimistä otettujen näytteiden eli biopsioiden perusteella näistä muutoksista voidaan yrittää päätellä niitä aiheuttavaa tekijää ja mahdollisesti hoitaa eläintä. Tai edes yrittää löytää kuolinsyytä, jotta vastaavaa pystytään kenties ennaltaehkäisemään suuremmassa populaatiossa, esimerkiksi kanalassa. Aina syy ei ole selvästi näkyvissä ja eläin kuoleekin ikään kuin jälkiä jättämättä. Osa muutoksista tapahtuu kudoksissa vasta kuoleman jälkeen ja eläinlääkärin onkin tärkeää osata erottaa elämänaikaiset muutokset kuolemanjälkeisistä. Esimerkiksi murtuma ennen kuolemaa aiheuttaa aina tulehduksen, sillä elimistö pyrkii korjaamaan kudosvaurioita. Kuoleman jälkeen tulehdusreaktiota ei enää tapahdu.

Eläinlääketieteellisen patologian opintokokonaisuuteen kuuluu Yleinen patologia, Elinpatologia sekä Obduktiokurssi. Näitä opintoja käydään toisen vuoden kevätlukukaudesta kolmannen vuoden kevääseen saakka, eli ihan mistään pienestä kokonaisuudesta ei tosiaan ole kyse. Obduktiokurssille ei voi myöskään osallistua, ellei Yleinen patologia ja Elinpatologia ole hyväksytysti suoritettu, eli nämä perusteet kannattaa opetella alusta saakka huolella, jottei tarvitse turhaan stressata obduktioihin pääsyä. Onneksi näitä patologian termejä tulee kerrattua jatkuvasti näiden kurssien aikana, joten kyllä nekin varmasti selkäytimeen jäävät!

Opinto-opas kertoo Yleisen patologian tavoitteista seuraavaa:

Opiskelija

• osaa kuvata vaurioiden aiheuttamia vasteita elimistössä ja patofysiologisia prosesseja solu- ja kudostasolla

• osaa muodostaa morfologisen diagnoosin

• osaa selittää tavallisimpien tautien syntymekanismit ja nimetä etiologiset tekijät pääryhmittäin

• osaa yhdistää kudostason muutokset tautien syntymekanismeihin

• osaa käyttää patologian keskeistä terminologiaa

• tuntee histopatologisen diagnostiikan periaatteet

• tunnistaa ja osaa kuvailla tärkeimmät histopatologiset muutokset ja ymmärtää niiden yhteyden taudin kehittymiseen

 Yleispatologiassa oli luentojen lisäksi pakollisia mikroskopointiharjoituksia, joissa opettajan opastuksella tutkimme patologisia muutoksia kudoksissa. Mikroskopointi ei ollut ehkä kaikkein helpoimmasta päästä, sillä histologia oli jo osittain ehtinyt unohtua viime keväästä ja aina ei ollut niin selkeää se, millainen kyseinen kudoksen normaalin rakenteen olisi pitänyt olla. Toiset opettajat osasivat paremmin kerrata näitä asioita, toiset jättivät kertaamisen kokonaan opiskelijoiden itsensä varaan, mikä sinänsä ei ainakaan auttanut oppimista kyseisellä harjoituskerralla ellei asioihin ollut perehtynyt itsenäisesti ennen harjoitusta. Mikroskopointiluokkaa toki sai käyttää näiden harjoitusten ulkopuolellakin, sillä ykköseltä tuttuun tapaan saimme oman mikroskooppikaappimme avaimen itsellemme käytettäväksi ja tiettyihin osiin EE-taloahan meillä on opiskelija-avaimillamme pääsy vaikka keskellä yötä. Meille myös korostettiin, ettei kaikista tule patologeja eikä kaikkia muutoksia histologisissa näytteissä opi heti tunnistamaan. Kun näytteitä käsittelee ja tutkii suuria määriä jatkuvasti, asiat alkavat olla paremmin hanskassa ja kudosleikkeistä alkaa löytyä yhtä jos jonkinlaista normaalia ja epänormaalia asiaa!

Pienenpieni kirjanen, yli 1 400 -sivuinen patologian järkäle. "Ainakin kuvat on hyvä katsoa", sanottiin aloitusluennolla.

Heti Yleisen patologian jälkeen aloitimme Elinpatologian luentojen parissa, joten nämä kurssit kyllä etenevät hyvin loogisesti ja tukevat toisiaan. Tässä välissä tuskin ehtii unohtaa mitään kovin oleellista yleispatologiasta. Jos syksyllä tunsin kaipuuta dissektiosalille, se kaipuu on ehtinyt patologian (ja bakteriologiankin) myötä kadota. Näissäkin olemme päässeet taas lähemmäs käytännön työtä ja olen oikeastaan aika innoissani tulevan vuoden sisällöstä patologian parissa! Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa oli viime (?) jaksossa nainen, joka haluaa obduktiopreparaattoriksi. Vaikka monen mielestä tuo voi kuulostaa aika omituiselta "unelma-ammatilta", pystyn aika hyvin ymmärtämään, miksi joku haluaa siihen hommaan. Patologiahan on mysteerien ratkomista parhaimmillaan!