Just another day at the office 4

Herätyskello - aamupala - Paatsama. Siinäpä se aamu tiivistetysti.

8.16
Aamun ensimmäisen luennon oli tarkoitus käsitellä tuki- ja liikuntaelinten tärkeimpiä sairauksia hevosilla, mutta luennoitsijamme on juuttunut liikenneruuhkaan - seuraavan luennon pitäjä kysyy vaihdammeko ensimmäisten luentojen paikkoja päittäin vai yritämmekö järjestää ensimmäisen luennon joskus myöhemmin. Valitsemme ensimmäisen vaihtoehdon, sillä harvemmin myöhemmillekään luennoille tulee juuri sen enempää ihmisiä kuin aamun ensimmäiselle luennolle, ellei kyseessä ole mikään pakollinen luento. Aiheeksi vaihtuu potilastapaukset.

Aiemmista ruuansulatuskanavan caseista oli jäänyt muutama käymättä läpi, joten käymme ensin ne läpi, vaikka muuten aiheena olikin tarkoitus olla endokrinologiaan liittyviä potilastapauksia. Saamme kustakin tapauksesta aina ensin anamneesin, jonka perusteella esitämme lisäkysymyksiä, mitä tutkimuksia hevoselle tehdään, miten sitä hoidetaan ja millainen on hevosen ennuste tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi käsittelemme alisuorittavaa, huonosti syövää ja juovaa ravihevosta, jonka ongelman syyksi paljastuu mahalaukun tähystyksessä mahahaavat. Nämä ovat aika tyypillisiä potilaita oikeassakin elämässä, joten mahahaavojen diagnostiikka ja hoito on ihan hyvä hallita. Seuraava tapaus on ripuloiva hevonen, jonka vatsaontelon röntgenkuvaus paljastaa ruuansulatuskanavan hiekkakertymän. Näitäkin tulee Hevossairaalassa vastaan, sillä hiekkaähkyt ovat aika "Pohjoismainen ongelma".

Kolmas case on hieman apaattinen, huonosti syövä, pahanhajuista eritettä sieraimesta erittävä hevonen, jolla on pitkä karvoitus, se on lihava ja kavioissa näkyy rengasmuodostusta. Ulkoiset merkit jo antavat selkeitä viitteitä diagnoosiin, mutta lepoinsuliini ja -ACTH-määritykset verinäytteestä varmentavat asian. Näitäkin tulee meille varmasti eteen tulevaisuudessa, eli PPID (pituitary pars intermedia dysfunction), EMS (equine metabolic syndrome) sekä krooninen kaviokuume, jotka ovat hyvin tyypillisiä lihavien hevosten sairauksia. Paha haju tällä hevosella johtuu hammaspaiseesta ja sen aiheuttamasta sinusiitista, joka ei sekään ole mikään harvinainen vaiva hevospotilailla.

Vuohisluu, kehä- tai ruunuluu ja kavioluu. Kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

9.03
Tauon paikka, seuraavan luennon olisi tarkoitus alkaa 15 yli. Päivän kuuma puheenaihe tauoilla on edellispäivän Kandit-jakso sekä omat kesäsuunnitelmat, sillä tänään on viimeinen päivä ilmoittautua viidennen vuoden kesäopetukseen, joka parhaimmillaan/pahimmillaan alkaa jo heti kesäkuun alussa. Kesällä on mahdollista suorittaa kaksi tai neljä viikkoa etukäteen tulevan vuoden klinikkaopinnoista, jolloin voi pitää vitosvuoden aikana pienen loman jossain vaiheessa tai päästä praktiikkaan pari viikkoa muita aikaisemmin.

9.16
Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia käsittelevä luentomme alkaa. Käymme läpi lihaksiin liittyvien ongelmien oireita ja diagnostiikkaa sekä tarkemmin akuuttia ja kroonista lannehalvausta sekä nopeasti muutamia muita lihassairauksia. Lihaksiin liittyvissä ongelmissa verinäytteen lihasentsyymien, kreatiniinin, seleenin tai E-vitamiinin pitoisuudet, virtsanäytteen myoglobiini- tai elektrolyyttipitoisuudet, lihasbiopsiat ja geenitestit voivat auttaa diagnostiikassa. Lihasentsyymien (ASAT ja CK) pitoisuuden nousu ja lasku tapahtuu vähän eri aikaan, joten tämän avulla voidaan määrittää vaurion tapahtumisajankohtaa. Erityisesti luomutilojen ja lannotteita ulkomailta ostavien tilojen kannalta seleeni- ja E-vitamiinimääritys voi olla ihan oleellista, sillä lypsylehmien lisäksi näiden puutoksia on havaittu myös hevosillakin.

Akuutti lannehalvaus on tärkeä osata tunnistaa, jottei tilaa pahenneta liikuttamalla hevosta, kun sen tosiasiassa pitää pysyä levossa. Kroonisiin lannehalvauksiin liittyen kävimme läpi Suomessa lähinnä ravureiden ongelmana olevaa RER:iä (recurrent exertional rhabdomyolysis) ja ratsujen PSSM:ää (polysaccharide storage myopathy), niiden diagnostiikkaa ja hoitoa. Kumpikin krooninen tila vaatii aika suurta sitoutumista omistajalta, sillä hoidossa on erityisen tärkeää huolehtia tasaisesta, päivittäisestä liikunnasta. Esimerkiksi omistajan lomamatka voi helposti sotkea hyvin edenneen toipumisen, sillä varsinkin PSSM:ssä liikuntaan totuttaminen tehdään melkein sekuntikellon kanssa.

10.00
Tauko, jatkamme jälleen 15 yli.

Hevosen luuranko, kuva Body Worlds - Animal inside out -näyttelystä.

10.16
Seuraavat kaksi luentoamme käsittelee ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa hevosilla, käytännössä rokotuksia ja matolääkitystä. Luennot meille pitää jo monilta aiemmiltakin luennoilta tuttu Seppo Saari, joka päivätöikseen työskentelee asiantuntijaeläinlääkärinä lääkeyrityksessä ja yön pimeinä tunteina hän harrastaa hevosten loisia. No ei ehkä ihan täysin näin, mutta Saari kuitenkin on eräänlainen hevosten sisäloisguru Suomessa, jos näin voi sanoa.

Palautamme mieliimme, mitä rokotuksia hevosilla Suomessa käytetään, eli käytännössä hevosinfluenssa- ja herpesvirusrokotukset tetanusta tietenkään unohtamatta. Ongelma influenssarokotuksissa on sama niin ihmis- kuin hevospuolellakin: influenssavirus muuntuu koko ajan, kuten mainitsinkin jo kakkosvuoden Virologian luentoihin liittyen. Hevosinfluenssaviruksen linjoista on oikeastaan enää jäljellä yksi, jonka molempia kantoja käytetään nykyisissä suositusrokotteissa. Kertaamme nopeasti hevosinfluenssan oireita, tartuntatapaa ja hoitoa. Herpesviruksien kohdalla puhumme niiden latenssista ja herpesvirusten todella hyvästä säilymiskyvystä, oireista, ennaltaehkäisyn tärkeydestä, rokotteiden tehosta ja hoidosta.

Itse rokotteisiin päästyämme palautamme mieliin rokotevasteen ja vasta-ainetason kehittymisen sekä rokottamisen avulla saadun laumaimmuniteetin tärkeyden. Käymme läpi Suomen markkinoilta tällä hetkellä löytyvien hevosinfluenssarokotteiden sisältöä eli missä muodossa niiden virusantigeeni on, mitä viruskantaa missäkin rokotteessa käytetään (vain yhdessä on tällä hetkellä OIE:n suositusten mukaisesti molempia aiemmin mainitsemiani kantoja, mutta tämä ei silti kerro mitään niiden tehosta) ja millaista adjuvanttia niissä on. Vaikka OIE:n suositus on käyttää molempia kantoja, käy luennolla ilmi, että tällä hetkellä maailmalla jylläävät hevosinfluenssavirukset eivät ole kyseisistä kannoista.

Kertaamme vielä mitä kaikkea voikaan olla syynä, jos rokottaminen menee pieleen. Esimerkiksi jäätyminen voi tuhota rokotteen, eikä jäätynyttä rokotetta tulisi käyttää. Puhumme vähän myös uusintarokotusvälin pituudesta, sillä nykyinen vuoden suositusväli hevosinfluenssassa ei ehkä olekaan riittävä vasta-ainetason pitämiseksi riittävän korkealla ja puolen vuoden väli voisikin mahdollisesti olla parempi. Käymme pari tutkimusta hevosinfluenssan rokotuksiin liittyen läpi. Esimerkiksi Ruotsissa ravihevosten rokotuspakon jälkeen taudinpurkausten määrä on vähentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Suomessahan ravihevoset ja kilpailevat ratsut tulee myös rokottaa hevosinfluenssaa vastaan. Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen perusteella rokottamattomilla hevosilla on havaittu selvästi enemmän taudinpurkauksia kuin rokotetuilla hevosilla, joten rokottaminen on kyllä ehdottoman suositeltavaa.

11.06
Joku muistuttaa tauon paikasta ja pidämme pienen happihyppelyn.

Pyranteeliembonaattia sisältävä oraalipasta hevoselle.

11.15
Jatkamme loisten parissa. Kertaamme eri ikäisten hevosten tärkeimmät loiset eli suolinkaisen (Parascaris equorum), suuret strongylukset (Strongylus spp), pienet strongylukset (Cyathostominae), heisimadot (Anoplocephala perfoliata) sekä käpymadon (Gasterophilus spp). Suolinkaisethan ovat erityisesti nuorten hevosten ongelma ja suolinkaisloislääkitys on vähintään suositeltavaa tehdä. Suolinkaiset ovat alkaneet kehittää resistenssiä makrosyklisiä laktoneita (esim. ivermektiini ja moksidektiini) vastaan, joten pienille varsoille olisikin suositeltavaa käyttää fenbendatsolia. Suuria strongyluksia pidetään nykyään aika harvinaisina, mutta ihmisten keksimä 200 epg (eggs per gram eli madonmunien määrä grammassa ulostetta) raja lääkityksen tarpeelle voi aiheuttaa erityisesti Strongylus vulgariksen yleistymisen uudelleen. Strongylusten kohdalla halutaan pitää yllä refugia, eli loispopulaatio, joka ei altistu ollenkaan matolääkkeille. Tämä siksi, ettei haluta täydellisen madottomuuden tavoittelun aiheuttavan resistenssiä. Myös pienillä strongyluksilla on ilmeisesti alettu havaita makrosyklisten laktonien menettäneen tehoaan. Heisimadoilla ei vielä toistaiseksi ole todettu resistenssiä pratsikvantelille missään päin maailmaa.

Kertaamme jo Parasitologiasta tuttua asiaa, epg-arvojen tulkintaa muutamien tutkimusten avulla. Jotkut hevoset ovat ilmeisesti jossain määrin sopeutuneet elämään tietyn matomäärän kanssa, kun taas toiset toimivat supererittäjinä ja toiset pystyvät ilmeisesti torjumaan madot kokonaan eivätkä eritä munia ollenkaan. Siksi ulostetutkimus on tärkeää, jotta ei turhaan lääkitä sellaisia eläimiä, joilla ei tarvetta loislääkitykselle ole. "Hauska" yksityiskohta loislääkkeiden kehityksestä on se, että viimeisin mullistava loislääke on vuonna 1983 markkinoilla tullut ivermektiini, eikä sen jälkeen ole ole onnistuttu kehittämään uusia, yhtä tehokkaita lääkkeitä. Koska lääkkeiden teho on rajallista ja resistenssiä selkeästi kehittyy jatkuvasti, on erityisen tärkeää yrittää huolehtia loisten leviämisen estämisestä muidenkin keinojen, kuten laidunhygienian avulla.

11.54
Luento loppuu, pakkaamme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaamme kuka minnekin. Osa lähtee syömään Tähkään, osa jonnekin muualle. Käyn itsekin syömässä ja suuntaan kotiin. Matkalla ehdin hetken ihailla auringonpaistettakin ja lumista maisemaa. Kotona keitän heti kahvia jäätävän väsymyksen iskiessä ja nappaan seuraksi pari joulusta jäänyttä suklaata. Naputtelen tätä postausta hetkisen kahvia hörppien ja valmistaudun henkisesti tenttiinlukemiseen. Tenttiin on aikaa alle viikko ja kerrattavaa asiaa on aika paljon.  Vietän iltapäiväni kertaillen ähkyn kliinisiä oireita, diagnostiikkaa, eri ähkytyyppejä ja niiden hoitokeinoja ja haaveillen ulkona paistavasta auringosta. Ähky on yksi tärkeimmistä aiheista heppakurssilla, sillä näitä tapauksia tulee aivan varmasti jokaiselle vastaan, ja varmaankin melkein kaikilla meillä on jo jotain kokemusta ähkypotilaista Hevossairaalan päivystysvuoroiltamme.

Jossain vaiheessa nälkä herättää ruuanlaitto kutsuu. Tentin lähestyessä olisi varmaan parempi yrittää suunnitella kokkailua vähän järkevämmin ja täyttää jääkaappi ja pakastin mahdollisimman helpoilla ja yksinkertaisilla aineksilla, jottei tarvitsisi tuhlata ylimääräistä aikaa ruuanlaittoon. Onneksi nyt heppakurssilla on kuitenkin ollut luentoja pääsääntöisesti vain aamupäivisin, joten iltapäivät on ihan hyvin voinut käyttää päivän asioiden kertaukseen. Tai sitten johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun...