Unten maille

Taas se tulee, kevät. Auringonpaistetta on riittänyt lähes jokaiselle päivälle ja vihdoin on päästy nauttimaan vähän liikaakin enemmänkin kunnon talvesta. Päivän pituus on selvästi jo pidentynyt joulun aikaisesta synkkyydestä ja tuntuu suorastaan vaikealta edes muistaa tuota pimeää ajanjaksoa. Omat ajatukseni alkavat taas kulkeutua yhä enemmän kohti tulevaa kesää (ja syksyäkin...) innostuksen ja paniikin vuorotellessa päivästä riippuen. Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa ahertaa muutama aika iso paketti kasaan tänä keväänä, jotta pääsee aloittamaan viidennen (omg, miten kummalliselta tuntuu kirjoittaa tuota ensimmäistä kertaa ja oikeasti tajuta, miten paljon tätä koulua onkaan jo takana!) vuoden klinikkaopintojen parissa. Nyt on onneksi väliviikko, joten saa pitää pienen tauon luennoista ja voi esimerkiksi lukea tenttiin, lomailla, tehdä lisuria tai töitä tai opiskella muutamilla valinnaiskursseilla. Harmillisesti kaikki valinnaiskurssimme ovat aina näin väliviikoilla tai perioditauoilla, jolloin on valittava sen loman tai kurssien välillä. Jatkuvasti ei mitenkään jaksa opiskella vaikka kuinka mielenkiintoisista kursseista olisikin kyse. Välillä pitää ottaa sitä kuuluisaa aikaa itselleen ja hengähtää.

Viime vuoden viimeinen kurssi ennen joululomaa oli Anestesiologia, joka käytiin tehokkaasti läpi parin viikon luentojen aikana. En ehkä ole aiemmin muistanut mainita, mutta jo nelosvuoden aloittaneen SAIMin aikana moni luennoistamme oli englanniksi (kirjathan ovat pääasiassa aina englanniksi), mikä on ehkä tuonut hieman lisähaasteita opiskeluun. Vaikka englantia ymmärtääkin hyvin, on välillä haastavaa kuunnella englanniksi ja miettiä sekä englanniksi että suomeksi ajoittain jopa samanaikaisesti ja yrittää kirjoittaa järkeviä muistiinpanoja luennoista tahdin ollessa aika kova. Itse en kokenut englantia sinänsä ongelmaksi, olen aina ymmärtänyt sitä aika hyvin niin kuunneltuna kuin kirjoitettunakin, mutta välillä joidenkin sanojen lausuminen aiheutti meille opiskelijoille vähän harmaita hiuksia. Hyper- ja hypo- kuulostavat yllättävän samanlaisilta englanniksi luennoivien, mutta ei kuitenkaan äidinkielenään englantia puhuvien ihmisten suusta.

Tästä aasinsillasta päästäänkin Anestesiologian luentoihin, joista farmakologiaa lukuunottamatta kaikki pidettiin italialaisella aksentilla höystetyllä englannilla - aika moni vuosikurssistamme koki tämän kielimuurin aika haastavaksi ja skippasi suosiolla ison osan luennoista. Nämäkin ovat niitä asioita, jotka riippuvat hyvin paljon kuulijasta - omaan korvaani luentojen englanti oli riittävän selkeää ja ymmärrettävää, enkä kokenut sitä ongelmaksi. Mutta ymmärrän myös niitä joille tämä oli ongelma, sillä anestesiologia ei ilman kielellisiä ongelmiakaan ole ehkä helpoin mahdollinen aihe oppia. Välillä on vähän haastavaa yrittää keksiä sanoille suomenkielisiä vastineita, eikä niitä aina ole olemassakaan. Onneksi anestesiologian osalta tähän sai vähän lisäapua suomenkielisestä Eläinanestesiologian kirjasta.

Anesteettien vaikutusten värikästä opiskelua

Anestesiologian osaamistavoitteista kerrotaan opinto-oppaassa seuraavasti:

Opiskelijan tulee

• ymmärtää ja selittää anestesian eri vaiheet

• ymmärtää ja selittää fysiologiset muutokset anestesian aikana

• osata arvioida eläimen kliininen kunto ja sen vaikutus anestesiaan

• osata selittää kliininen ja monitoreiden avulla suoritettu valvonta anestesian ja tehohoidon aikana

• tietää anestesiassa ja kivunhoidossa käytettävien lääkkeiden kliininen farmakologia

• osata akuutin kivunhoidon perusteet

Luennot eivät siis olleet pakollisia eikä myöskään yhden päivän harjoitus-/labratyö, vaikka sitä meille kovasti suositeltiinkin. Lähdimme jälleen liikkeelle perusteista, eli siitä, mitä anestesiassa tavoitellaan ja mitä asioita pitää muistaa huomioida. Tajuttomuuden lisäksi anestesiaa suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee huomioida analgesia eli kivuttomuus, lihasrelaksaatio sekä turvallisuus sekä eläimen että ihmisten kannalta. Kävimme läpi anestesiasuunnitelman eri osia, jotka sisältävät niin eläimen kuin tarvikkeidenkin valmistelun, analgesian ennen operaatiota, sen aikana sekä sen jälkeen, potilaan esilääkityksen tai rauhoituksen, yleisanestesian induktion, ylläpidon ja seurannan sekä myös anestesian jälkeisen toipumisen. Jokaisen potilaan anestesia tulee siis suunnitella yksilökohtaisesti, koska anestesian onnistumiseen ja komplikaatioriskiin vaikuttaa noin miljoona ja yksi asiaa. Anestesia on tietyllä tapaa aina riski ja tutkimuksien mukaan eläinten kuolleisuus anestesiassa on suurempi kuin ihmisillä. Yksi tätä selittävä asia voi olla se, että humaanipuolella leikkauksissa anestesiasta vastaa oma aiheeseen erikoistunut henkilö, eläinpuolella näin ei aina ole ja varsinkin kuntapraktiikassa eläinlääkäri voi joutua itse valvomaan sekä anestesiaa että suorittamaan leikkausta.

Vaikka eläinlääkärit tutkivat ja kyselevät ennen anestesiaa monta asiaa eläimestä ja sen terveydentilasta, on myös omistajalla suuri vastuu anestesian onnistumisessa. Eläimen paastottamisella ennen anestesiaa on nimittäin syynsä. Jos eläin ei ole paastonnut riittävästi, se voi oksentaa, regurgitoida ja/tai aspiroida anestesian aikana ja ylimääräinen tavara keuhkoissa ei koskaan ole hyväksi. Hätätapauksissa paastoa ei tietysti usein pystytä toteuttamaan, mutta tällöin on tietysti valittava pienempi paha kahdesta - eläimen henki vai aspiraatiopneumonian riski? Paastossa on kuitenkin eläinlajikohtaisia eroja, esimerkiksi hevosella ja märehtijöillä liian pitkä paasto voi heikentää suoliston toimintaa. Myös eläimen sairaus voi vaikuttaa paastottamiseen, joten joissakin sairauksissa paastoaika pidetään mahdollisimman lyhyenä.

Vähän isompi tippaletku esim. hevoselle.

Kävimme läpi nesteytystä ja eri nesteytysvaihtoehtoja pre-, peri- ja postoperatiivisesti, kivun fysiologiaa, kipulääkityksen monia vaihtoehtoja eri vaiheissa anestesiaa, esilääkitystä, yleisanestesian induktiota, intubointia, inhalaatioanestesiaa, suonensisäistä anestesiaa, anestesian seurantaa, elvytystä lääkkeineen, anestesiasta palautumista... Hätäleikkauksia käsittelevällä luennolla kävimme läpi perusperiaatteet niitäkin koskien. Näissä tilanteissa pitää pysyä rauhallisena ja huolehtia kaikki välineet huolellisesti valmiiksi, jottei kesken kaiken tarvitse lähteä etsimään mitään, varsinkaan jos leikkausta tekee yksin. Kertasimme eri shokkityyppien kliinisiä oireita ja shokin hoitoa ennen leikkausta. Puhuimme hätäsektiosta, GDV:stä ja pyometrasta pieneläimillä ja hevosten akuuttien ähkyjen, varsojen ja ruokatorven tukoksen anestesiasta.

Esimerkiksi hevosella yleisanestesian induktiossa tulee huomioida aika tarkkaan turvallisuusasiat, sillä ison hevosen kaataminen ei varsinkaan kenttäolosuhteissa ole aina helppoa ja vaatii kaatoa suorittavilta ihmisiltä teknistä osaamista eri tavalla kuin esimerkiksi sairaalaolosuhteissa pehmeän oven avulla tapahtuva kaato. Anestesiaa seuratessa on tärkeä tietää, mitä mitäkin käppyrä monitorissa tarkoittaa, mitä siinä tapahtuvat muutokset tarkoittavat eläimen kannalta ja miten näihin muutoksiin pitää reagoida. Anestesian jälkeisessä toipumisessa puhuimme erityisesti brakykefaalisten rotujen vaikeuksista anestesian lopussa ja ekstubaation lähestyessä. Brakykefaaliset eläimet hengittävät usein hyvin niin kauan, kun intubaatioputki on paikallaan trakeassa, mutta sen poistamisen myötä tulevat myös niiden tyypilliset hengitysvaikeudet takaisin. Erityisesti brakykefaalisten potilaiden kanssa on oltava tarkkana sen suhteen, että nielemisrefleksi on todella palautunut ennen putken poistamista ja silti on oltava aina valmiina intuboimaan potilas uudelleen tai suorittamaan trakeotomia mikäli intubointi ei enää onnistu.

Elvytystä kävimme huolellisesti läpi, vaikka sitäkin on jo aiemmin käsitelty ainakin ykkösellä VeHen harjoituksissa ja kolmosella JKT:ssä. Kertaus ei koskaan ole pahitteeksi tässä asiassa ja tosiaan elvytystähän tulee harjoitella säännöllisesti, jotta taito pysyy yllä. Tärkeintä on aloittaa elvytys välittömästi, jos tilanne yhtään epäilyttää, sillä mahdollisimman ajoissa aloitettuna se parantaa onnistumisprosenttia. Paineluelvytys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti (ABC!) keuhkojen ja erityisesti aivojen verenkierron turvaamiseksi. Varmaankin kaikille elvytyksestä kuulleille on jo itsestäänselvää, että painelu tehdään Bee Geesin Stayin' aliven (100-120 bpm) tahtiin, joten vähintään tämä korvamato kannattaa painaa mieleensä hätätilanteita varten. Lisäksi tulee huolehtia riittävästä ventilaatiosta, mutta varoa kuitenkin ventiloimasta liikaa. Mikäli potilas on intuboitu, tulee ventilaatio tehdä samanaikaisesti paineluelvytyksen kanssa (10/min), muulloin voidaan ventiloida suusta-suuhun -tekohengityksellä (30 painallusta, 2 puhallusta). Vasta kun nämä peruselintoiminnot on turvattu, voidaan alkaa suunnitella tarvittavia lääkityksiä ja defibrillaatiota, joiden ohella jatketaan edelleen painelua ja ventilointia.

Luennoilla oli mukana myös joitakin erilaisia caseja, joissa piti pohtia anamneesin ja yleistutkimuksessa sekä muissa tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella esimerkiksi mistä johtuu potilaan veren normaalia korkeampi laktaattipitoisuus, dyspnea tai vaikkapa limakalvojen tahmeus, miten potilasta stabiloidaan ennen anestesiaa ja millainen on varsinainen anestesiasuunnitelma kyseisen tapauksen erityispiirteet huomioiden. Nämä tapaukset olivat erityisen hyödyllisiä oppimisen kannalta, vaikka kaikki eivät ihan selkeitä ja helppoja tapauksia olleetkaan. Yhden luennon verran puhuimme eutanasiasta, jota on myös käsitelty JKT:ssä ja Farmiksessa ja sivuttu toki useilla luennoilla. Kertasimme mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, mitä menetelmiä voidaan käyttää, mitä tulee huomioida ennen ja jälkeen eutanasian ja miten eri lääkkeet toimivat.

Harjoitustyöpäivä suoritettiin "rastiratana" kolmen tehtäväpisteen avulla ryhmissä. Näissä pisteissä laskettiin mm. nesteytykseen ja lääkkeisiin liittyviä laskuja, puhuttiin anestesian käytännön järjestelyistä ja perehdyttiin anestesia- ja hengityslaitteistoon. Tutummiksi ne tulevat varmasti vielä sitten, kun itse pääsemme valvomaan anestesiaa. Tentti olikin meillä siitä jännä, että sen sai suorittaa tietokoneella tai käsin kirjoittaen, ihan miten itse halusi, toki ilman muistiinpanoja tai netin käyttämistä. Joskus muutama vuosi sitten Anestesiologian kurssilla on saanut kirjoittaa itselleen yhden A4-paperin täyteen muistiinpanoja, jonka sai ottaa mukaan tenttiin. Sellainen ehkä olisi toiminut itselleni paremmin, mutta meni se näinkin. Tietokoneella kirjoittaminen helpottaa aika paljon tenttiin vastaamista, kun tekstin editointi jälkikäteen on niin paljon helpompaa verrattuna käsinkirjoittamiseen. Ehkä meillä saisi olla enemmänkin näitä tietokoneella tehtäviä tenttejä?

Anestesiologia oli tiivis, mutta hyvin tärkeä paketti (taidan sanoa näin jokaisesta kurssista nykyään) ja näitä asioita todellakin tullaan tarvitsemaan ihan jokapäiväisessä praktiikassakin. Luultavasti moni asioista selkiytyy vielä paremmin, kun pääsee tekemään asioita käytännössä ja varmasti käytännön potilastapaukset opettavat kaikista parhaiten.


Anestesiologian kurssimme jälkeen Evidensian sivuilla julkaistiin muutama kysymys anestesiaan liittyen, kiinnostuneiden kannattaa kurkata sinnekin.