Eläinlääkärin etiikka ja eläinsuojelu

Kolmisen viikkoa sitten vuosikurssimme pääsi syventymään eläinlääkärin etiikan maailmaan. Luentoa meille pitivät eläinten hyvinvointitutkimuksiin ja -keskusteluihin usein osallistuneet Laura Hänninen ja Anna Valros. Aluksi kävimme läpi eläinlääkärin etiikkaa ja lakeja eläinlääkärin toimesta, sitten pohdimme eläinetiikkaa. Eläinlääkäreiden toimia säätelevät lait, mutta hyvin pitkälti myös eläinlääkäreiden oma etiikka vaikuttaa toimintaan.

Eläinlääkäreillä on oma "valansa" lääkäreiden tapaan, mutta nimeltään se on vakuutus. Eläinlääkärin vakuutus kuuluu seuraavasti:

Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä eläinlääkärinä toimiessani parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan tunnollisesti täytän ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka minulle eläinlääkärinä kuuluvat.

Monella vuosikurssistamme hiipivät kylmät väreet selkäpiissä tätä tekstiä lukiessa ja kuunnellessa. Kuuden vuoden kuluttua nuo sanat tulevat omasta suustamme. Jo nyt teksti tuntuu sisältävän paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Miten paljon tuo yksi virke sisältääkään asiaa...

Evira laillistaa eläinlääkärinammatin harjoittajat Suomessa.

Lääkärinvalaan voi tutustua vaikka Lääkäriliiton sivuilla. Lääkärinvalassa sanotaan mm.: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen." Keskustelimme hieman tähän aiheeseen liittyen luennollamme. Miten määritellään elämän kunnioittaminen? Kunnioitetaanko jo elettyä elämää eikä pitkitetä kärsimystä tarpeettomasti vai kunnioitetaanko pelkästään elämää elämänä, oli se sitten kärsimystä tai ei? Tässä on aika suuri ero ihmis- ja eläinlääketieteen välillä. Koska eutanasian nähdään olevan elämän kunnioittamisen vastaista tämän jälkimmäisen ajatusmaailman ja siten ilmeisesti myös lääkärinvalan mukaan, ei ihmispuolella ainakaan tällä hetkellä pidetä elämän päättämistä lääkäreiden toimesta edes vaihtoehtona. Toki jokaisella on oma arvomaailmansa, joku hyväksyy eutanasian, toinen ei, joku hyväksyy abortin, joku toinen taas ei. 

Entä sitten eläinpuolella? Mielestäni jokaisen vastuullisen eläimen omistajan tai hoitajan pitäisi osata tarvittaessa tehdä se oikea päätös ja päästää eläin tarpeettomasta kärsimyksestä. Eläin ei ole ihminen, sitä ei saa inhimillistää. Rakkaista luopuminen on aina vaikeaa, mutta kannattaa yrittää miettiä asiaa toiselta kannalta. Onko eläimen elämä elämisen arvoista, jos se kärsii koko ajan? Onko minulla omistajana oikeus pitkittää eläimen kärsimystä vain, koska itsekkäästi en halua luopua eläimestäni? Jos eläimellä saattaa olla pieni mahdollisuus selvitä, onko kärsimys tarpeeksi pientä, että kannattaa yrittää? Kannattaako aina yrittää, vai milloin pitää päästää irti? Milloin luovuttaa liian helpolla? Näitä asioita jokainen eläimen omistaja joutuu miettimään ja me eläinlääkäreinä ehkä vielä enemmän.

Jokaisella ihmisellä on oma arvomaailmansa, niin myös eläinlääkäreillä. Opintojemme aikana meidän on tarkoitus pohtia omaa etiikkaamme ja oppia argumentoimaan ja perustelemaan loogisesti omia näkemyksiämme. Luennolla kävi hyvin ilmi, että on hyvä ymmärtää tämä asia. On todella vaikeaa ja käytännössä mahdotonta keskustella ihmisen kanssa, joka uskoo, että hänen oikeansa on todellinen oikea, ja hänen vääränsä on todellinen väärä, vaikka jokaisen ihmisen oma arvomaailma määrittää sen, mikä nähdään oikeana ja mikä vääränä. 

Kävimme läpi etukäteen annetun tehtävän eläinetiikasta, jossa muutamiin kysymyksiin vastaamalla saimme selville millaista oma eläinetiikkamme on. Kumpikin luennoijistamme myönsi, että heidänkin oma etiikkansa on vuosien aikana muuttunut ja niin varmasti käy meillekin. Ihan toivottavaakin on, että ajattelutavoissamme tapahtuu kehitystä ja muutosta jatkuvasti. Vastaamme myöhemmin noihin samoihin kysymyksiin uudestaan ja pohdimme mitä muutoksia on tapahtunut ja miksi. 

Lisäksi herättelimme itseämme vastaamalla kysymyksiin siitä, miten eri eläinlajit kokevat kipua. Tarkoituksena oli arvioida asteikolla 1-10 (1 = kipu on vain refleksi, 10 = kipu aiheuttaa tietoisen kokemuksen) kipukokemuksen tietoisuutta esimerkiksi kastemadolla, hämähäkillä, simpanssilla, naudalla, delfiinillä... Tässä vaiheessa opintoja emme vielä todennäköisesti tiedä kovinkaan paljon kaikkien eläinlajien tietoisuudesta, joten luultavasti myöhemmin opintojen jo edettyä näissäkin vastauksissa on havaittavissa muutosta.

Luento oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja herättelevä ja saimme paljon keskustelua aikaseksi. Etiikkaan liittyvät asiat puhututtavat varmasti aina, koska arvomaailmoja on niin monia eivätkä ne lakkaa muuttumasta ja kehittymästä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa omaa kasvua ja kehittymistä eläinlääkäriksi!