Lab rats!

Pari viikkoa on nyt kulutettu labran penkeillä istuen ja pipetoiden milloin mitäkin liuosta. Solun aineenvaihdunta -kurssiin kuuluneet biokemian labrat sisälsivät 7 erilaista työtä, joista ainakin osa tulee tutuiksi myös kliinisessä työssä. Jälleen kerran vuosikurssimme oli jaettu puoliksi ja ensimmäisen viikon toinen ryhmä suoritti labroja aamupäivällä ja toinen ryhmä iltapäivällä, toisella viikolla päinvastoin. Labroihin saimme hienot labratakit Orionilta, jossa pääsimme vierailemaan ja nauttimaan maistuvasta illallisesta. 

Työt olivat melko yksinkertaisia suorittaa, joskin niihin kyllä kannatti perehtyä etukäteen, jos halusi mitään työstä ymmärtää. Työt tehtiin 2-3 hengen pienryhmissä eli kenenkään ei tarvinnut tehdä mitään yksin ja apua sai tarvittaessa kaverilta. Monesti työt tehtiin hyvin nopeasti, eikä aikaa ollut liiemmin miettiä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Yhdestä työstä piti kirjoittaa kirjallinen työselostus, jossa oli tarkoitus pohtia miksi mitäkin reagenssia käytettiin ja mikä meni pieleen työssä ja miksi. Työselostuksen sai tehdä kolmesta vaihtoehdosta. 

Kiitos Orionille labratakkien sponsoroinnista!

Ensimmäiseksi labrakurssilla perehdyttiin pipettien käyttöön ja harjoiteltiin standardisuoran tekemistä ja spektrofotometristä mittausta. Aivan turhaan pääsykokeessakaan ei laimennuslaskuja esiinny, sillä pääsimme heti ensimmäisen labratyön aikana laskemaan tarvittavan laimennoksen määrää ja myöhemmin monissa töissä piti huomioida käytetty laimennus- tai sekoitussuhde. Toisella kerralla määritettiin plasman tai seerumin proteiinipitoisuutta ensimmäisellä kerralla tehdyn standardisuoran perusteella. Määrityksen teimme oikeista, klinikalta saaduista näytteistä, joten pystyimme heti vertaamaan saamaamme tulosta klinikalla saatuun tulokseen. Lisäksi opettaja kertoi lopuksi vähän taustatietoja kunkin pienryhmän potilaasta. 

Kolmannessa työssä eristettiin DNA:ta soluviljelmän soluista ja laskettiin saadun DNA-näytteen pitoisuus. Tässä työssä piti varoa, ettei pipetoinut vahingossa DNA-rihmaa pois putkesta. Neljännessä työssä tarkasteltiin proteiinien denaturoitumista ja liukoisuutta pipetoimalla plasman proteiineja erilaisiin liuoksiin. Proteiinien käyttäytymistä piti seurata ja kertoa, mistä se johtuu. Viidennessä työssä määritettiin seerumin ALAT-aktiivisuutta, joka on ainakin hyvin tärkeä kliinisessä työssä. Seerumissa kun ei normaalisti pitäisi olla juurikaan ALAT-entsyymiä, joten suuri ALAT-aktiivisuus on merkki maksavauriosta. Tämäkin määritys tehtiin oikean potilaan seerumista ja oli mielenkiintoista kuulla potilaiden taustatietoja. Kuudennessa työssä määritettiin seerumin kolesterolipitoisuus spektrofotometrisesti standardisuoraa käyttämällä. Seitsemäs työ oli glukoosipitoisuuden entsymaattinen määritys Spritesta spektrofotometrisesti. Aika monessa työssä siis piti käyttää lukiosta tuttuja laskukaavoja, joten ne on ihan hyvä hallita edes jollain tasolla. 

Ainakin omasta mielestäni labrat olivat ihan mukavaa vaihtelua pelkille luennoille, joilla nyt viimeaikoina olemme taas saaneet istuskella. Työselostuksen kirjoittaminenkaan ei mikään ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä ollut. Varmaan aika moni meistä osaa viimeistään nyt pipetoida sujuvasti ja tarkasti ja eiköhän tuo absorbanssin mittaaminenkin melko selväksi tullut.