perjantai 23. syyskuuta 2016

Motivaatiota Eläinsairaalasta


Olen tässä syksyn aikana ehtinyt fiilistellä tulevia kliinisiä opintoja katselemalla Eläinsairaala-sarjaa, joka on siis kuvattu Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuonna 2009. Muistan katsoneeni sarjaa jo silloin, kun se ensimmäisen kerran tuli ja vasta haaveilin eläinlääkärin ammatista. Tuttuja paikkoja ja tuttuja kasvoja vilahtelee välillä ruudussa, sillä ainakin osa opetushenkilökunnasta on vielä nykyäänkin samaa kuin vuonna 2009. Eläinsairaalan uusintajaksothan tulevat Neloselta arkiaamuisin 9 jälkeen, mutta niitä voi katsella myös Ruudusta, vaikkei sieltä ihan ensimmäisiä jaksoja enää näekään.

On aika hienoa katsella noita jaksoja, kun huomaa ymmärtävänsä asioista jo paljon ja osaa jopa tehdä jonkinlaiseja diffejä eli differentiaalidiagnooseja, suomeksi siis vaihtoehtoisia diagnooseja oireiden ja tutkimusten perusteella. Ilmeisesti opetus toimii Yliopistollisessa eläinsairaalassa edelleen samalla järjestelmällä ja päivän aikana järjestetään diskussioita, joissa päivän tapauksia käydään opiskelijoiden ja opettajien kanssa läpi. Toki kuvissa näytetään vain osatotuus, mutta ainakin omien (vähäisten) eläinsairaalakokemusten ja tämän sarjan perusteella ilmapiiri vaikuttaa kannustavalta. Opiskelijat haastetaan itse etsimään ja prosessoimaan tietoa, mutta ei tarjota liikaa keppiä, jos ei jotain asiaa osaakaan. Tuollaisessa ympäristössä uskoisin itsekin oppivani kaikista tehokkaimmin! On ollut myös kiva kuunnella opiskelukavereiden kertomuksia työkokemuksista eri klinikoilla kesän ajalta. Pääsääntöisesti opiskelijat on huomioitu kuulemani mukaan tosi hyvin ja osa eläinlääkäreistä on osoittanut erityistä kiinnostusta tulevien eläinlääkäreiden opettamiseen. Positiiviset kokemukset motivoivat kliinisiin opintoihin entistä paremmin!




Omat ajatukseni karkailevat jatkuvasti kliiniseen työhön ja erilaisiin odotuksiin sitä koskien. Pala kerrallaan luennoilla rakennetaan sitä perustaa, jonka varaan oman osaamisen työelämässä rakennan. Yhä enemmän luennoilla viitataan kliiniseen työhön (tai ainakin kuvittelen niin) ja itsekin osaan enemmän yhdistää asioita tosielämän tilanteisiin. Asioita kysytään ja kritisoidaan luennoilla, ihmetellään yhdessä miksi asiat ovat niinkuin ovat. Aina ei selkeää vastausta ole. Epidemiologiassa varsinkin vastikään ollut luento eläinten ja elintarvikkeiden tuontia ja eläintautilakeja koskien herätti paljon ajatuksia, joista ehkä kirjoittelen erikseen oman postauksen, jos vain löydän siihen aikaa ja osaan muotoilla pääni sisällön järkevään muotoon. 

Lisämotivaatiota on tiedossa myöhemminkin, sillä lokakuussa jatkuu Foxilla myös Uskomaton eläinlääkäri Pol, jossa seurataan Michiganissa toimivaa eläinlääkäri Jan Polia. Tätäkin sarjaa olen seurannut mielenkiinnolla, vaikka aivan kaikki Polin käyttämät menetelmät tai potilastapaukset eivät Suomen olosuhteisiin sellaisenaan sovellukaan. Sarjan monipuolisuus tekee siitä kuitenkin mukavaa ja kiinnostavaa katseltavaa.

Ehkäpä näiden sarjojen avulla selviää läpi synkän syksyn?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti