Tuotantoeläinlääketieteen alkeita

Kaiken kiireen keskellä muistan vielä hämärästi erään lokakuisen viikon, jolloin saimme aloittaa taipaleemme kliinisen tuotantoeläinlääketieteen parissa. Siitä on nyt kuutisen viikkoa aikaa ja tuntuu että se olisi ollut jo ikuisuus sitten! Ehkä se johtuu tästä hektisyydestä... olenhan muistanut tarpeeksi monta kertaa sanoa, että hommia piisaa? ;) No mutta, kuten jo aiemmin olen maininnutkin, kliinisiä opintoja olen odottanut kuin kuuta nousevaa, vaikka kyseessä olikin vasta Johdanto kliiniseen tuotantoeläinlääketieteeseen (= TE). Ja tämän kurssin paras osuushan on vasta edessä, nimittäin harjoitteluviikko tuotantoeläinsairaalassa Saarella!

Opinto-opas kertoo TE:n tavoitteista näin:

Opiskelija  

• osaa ottaa esitiedot, suorittaa naudan, lampaan ja sian kliinisen yleistutkimuksen ja kertoa näiden eläinlajien normaaliarvot  

• tietää tavallisimmat lääkkeenantotavat  

• osaa rektaalitutkimuksen ja sukuelinpalpaation alkeet  

• tietää miten tuotantoeläimiä käsitellään turvallisesti 

• osaa toimia tuotantoeläinsairaalassa 

Luentoja oli siis viikon ajan aina aamupäivisin pääsääntöisesti klo 8-12 ja iltapäivät olivat vapaita (parilla ryhmällä oli samaan aikaan obduktioita tai niihin liittyviä demoja). Saimme perustiedot yleistutkimuksen suorittamiseen eri tuotantoeläimillä, lääkkeiden antamiseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön sekä eläinsuojeluun viranomaisen näkökulmasta. Nämä asiat tulisi olla hallussa omalla Saaren viikolla, sillä heti ensimmäisenä päivänä luennoista järjestetään tentti. Eläimistä tulee hallita normaali perusanatomia ja -fysiologia ja tietää, mitkä asiat palpoitaessa ovat normaaleja ja mitkä eivät, mitkä sairaudet ovat millekin lajille tai ikäryhmälle tyypillisiä ja mitä asioita kannattaa huomioida eri eläinlajeilla oman työturvallisuuden kannalta. Anamneesin ja yleistutkimuksen kannalta on myös aika oleellista ymmärtää eläinlajien luonnollista käyttäytymistä, eri eläinlajien erilaiset tuotantokierrot, osattava arvioida eläimen kuntoluokkaa sekä tehtävä paljon havaintoja niin eläimestä kuin sen ympäristöstäkin. Humaanipuolen lääketieteeseen kun erona on usein se, ettei eläinlääkärin potilas osaa puhua ja kertoa suoraan mikä sitä vaivaa. Tosin jos Housea uskoo, ihmispotilaat valehtelevat aina, joten onko siitä puhumisen taidosta sittenkään niin hyötyä. ;)

Lampaista olennaista on muistaa esimerkiksi se, miten niitä käsitellään ja pidetään kiinni ja miten kiinniottoa yrittäessä juoksuttaminen nostaa lampaan normaalia ruumiinlämpötilaa. Lampailla villa aiheuttaa omat haasteensa niin käsittelyyn kuin hoidon antamiseenkin, sillä lääkityksen olisi suotavaa osua villan sijaan nahan alle. Ja jos lemmikeillä esiintyy virtsakiviä, niitä voi olla usein pässeilläkin. Pässit nimittäin saattavat innostua astumisesta niin paljon, että unohtavat kaiken kiireen keskellä juoda riittävästi, jolloin niille kertyy virtsakiviä ja peniksen kärki voi jopa kuolioitua. Melkoinen kohtalo ahkeralle työmiehelle...

Nautojen yleistutkimuksen luennolla meille painotettiin, ettei riitä kun sanoo lehmän ruumiinlämpötilan olevan noin 38 tai 39 °C, vaan on tiedettävä sen olevan yleensä 38,2 - 39,2 °C. Nautojen rektaalitutkimukseen liittyen kävimme läpi niiden normaalia lisääntymisfysiologiaa, mikä oli osittain tuttua itselleni keinosiemennyskurssilta ja semmarikesältä. Rektalisointia pääsemme mitä ilmeisimmin itsekin harjoittelemaan sitten Saarella. Sioista ja naudoista katselimme lopetusvideoita ja käsittelimme niiden oikeaoppista ja turvallista lopettamistapaa. Eläinlääkärin tulee osata ja hallita lopetus sekä pulttipistoolilla tainnuttamalla ja pistolla veret laskemalla että lääkitsemällä. Pulttipistooli on halvempi ja nopeampi vaihtoehto. Esimerkiksi tulipalotilanteessa voi olla oikeasti aika kova kiire päästä eläinsuojasta pois ja eläin on saatava nopeasti lopetettua, mikäli sitä ei saada rakennuksesta ulos tai se on jo ehtinyt hengittää savuja ja häkää niin paljon, että on parempi päästää se kärsimyksistään.

Varsinkin sika- ja siipikarjatuotannossa hoidetaan usein eläinryhmää yksittäisen eläimen sijaan, joten näillä eläinlajeilla on tärkeää osata havainnoida oikeita asioita diagnoosiin päästäkseen. Siat ja siipikarja ovat usein myös huomattavasti suuremmissa tuotantoyksiköissä kuin naudat ja lampaat, joten kuolleisuuskin saattaa olla suurempaa ja tietty kuolleisuus kuuluukin tiettyihin tuotantovaiheisiin. Tätä voi käyttää hyödyksi diagnosoinnissa, sillä ruumiinavauksessa havaitut patologiset muutokset voivat paljastaa taudinaiheuttajasta paljonkin, viimeistään elimistä otettujen näytteiden perusteella. Kuolleisuutta toki seurataan tiloilla muutenkin paljon, sillä kuolleisuuden noustessa riittävän suureksi ilman muuta selittävää syytä, on osattava ja uskallettava epäillä jopa tiettyjä tarttuvia eläintauteja, kuten lintuinfluenssaa. Lintuinfluenssan uhka siipikarjalle on tällä hetkellä ihan todellinen Ahvenanmaalla villilinnuissa todetun lintuinfluenssan takia.

Viaton sorsa?

Lääkitsemiseen liittyvällä luennolla meille kerrottiin mm. siitä, miten antoreitti voi vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen ja sitä kautta eläimen hoitoon. Esimerkiksi märehtijöillä pötsimikrobit metaboloivat monia lääkkeitä jo ennen niiden imeytymistä, joten vain harvaa lääkettä kannattaa niille antaa suun kautta. Injektioita käytettäessä puolestaan pitää tuntea eläimen anatomiaa eikä pistää neulaa paksuun rasvakerrokseen, jos se on lihakseen tarkoitettu. Eläinten lääkitsemistä säädellään laissa ja tuotantoeläimille saa käyttää vain niille hyväksyttyjä lääkkeitä. Koska tuotantoeläimistä tuotetaan monenlaisia elintarvikkeita, niille käytetyillä lääkkeillä on kokeellisesti tutkitut varoajat. Laissa myös määrätään lääkkeiden luovuttamisesta ja lääkkeiden hoitoon liittyvästä kirjanpidosta. Näistä asioista varmasti tulee lisää kevään farmakologian luennoilla, mutta on hyvä ymmärtää jo vähän perusteista.

TE:hen kuuluu myös vierailu siipikarjatilalla ja -teurastamossa yhdessä Lihantarkastuskurssin kanssa. Vierailut tehdään kolmessa ryhmässä, joista ensimmäiset vierailut olivat jo marraskuun alussa ja kaksi muuta vasta joulukuun puolella. Palaan vierailuun tarkemmin luultavasti Lihantarkastuskurssin yhteydessä.

Näillä eväillä pitäisi tosiaan selvitä harjoitteluviikosta Saarella. Harjoittelu tehdään pienemmissä ryhmissä joulu-, tammi- tai helmikuussa sen mukaan, mihin viime keväänä jo ilmoittauduttiin. Harjoitteluviikon ohjelma on jo etukäteen tiedossa ja se sisältää alkutentin lisäksi mm. rektalisointia, yleistutkimusta, käsittelyä, sikalavierailun Ollikkalan sikatilalla Vihdissä sekä tilakäyntejä viidennen vuosikurssin opiskelijoiden mukana. Paljon siis kaikkea mielenkiintoista luvassa!


Näin ennen joulua on vielä hyvä mainostaa joululahjaksi hyvin sopivaa vuosikurssimme Vetladies-kalenteria, jonka tuottoja lahjoitetaan tuottajille tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Vuodesta 2014 alkaen kolmannen vuosikurssin "perinteenä" on ollut hyväntekeväisyyskalenterin tekeminen ja seuraavan vuoden kalenteriakin varmasti jo kovaa vauhtia suunnitellaan ja tehdään.