Epidemiologian saloja

Kolmas syksy eläinlääkiksessä alkoi syyskuun alussa osalla vuosikurssistamme obduktiokurssin info-luennolla ja osalla vasta seuraavan päivän Epidemiologian opetusblokkiin kuuluvalla Infektioepidemiologialla eli EPI:llä. Obduktiot pyörivät vielä melkein jouluun saakka eri ryhmäkokoonpanoilla, mutta Infektioepidemiologia sekä Epidemiologian blokin toinen kurssi, Näyttöön perustuva eläinlääketiede eli NPE on juuri ennen joulua olevaa palaute- ja päätöstilaisuutta lukuunottamatta taputeltu. Näiden kahden kurssin luentojen parissa pyörittiinkin sitten aina lokakuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen oli vielä tiedossa kotitenttiä ja paritöiden purkua. Niistä lisää vielä tuonnempana. Koska vuosikurssi oli jo keväällä jaettu 8 pienempään ryhmään obduktiokurssia varten, oli melkein kaikilla jossain vaiheessa samaan aikaan EPI:n ja NPE:n kanssa vielä joko omia leikkelyitä tai demotilaisuuksia. Välillä aikataulut tuntuivat siis suorastaan mahdottomilta, joten ilmainen vinkki tuleville kolmosille: kannattaa ihan oikeasti aloittaa se kotitentin tekeminen heti kurssin alussa, kuten kurssin vetäjä neuvoo.

Postauksen kirjoitettuani huomasin kärsiväni kirjoitusripulista, ilmeisesti koska syksyn blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle. Pahoittelut siitä! ;)

Opinto-oppaassa kerrotaan EPI:n tavoitteista näin:

Opiskelija

• tietää infektiotautien vastustuksen periaatteet

• tietää tärkeimmät vastustettavat eläintaudit ja niiden vastustamisen periaatteet

• osaa toimia kohdatessaan vastustettavan eläintaudin

• osaa toimia tautivalmiusasioissa osana erilaisia asiantuntijaryhmiä

• tuntee One Health -käsitteen

• osaa soveltaa tiedonhakutaitojaan tautien vastustuksessa

• osaa arvioida omaa oppimistaan opintojaksolla ja ammatillista toimintaansa harjoituksissa

ja NPE:n tavoitteista puolestaan seuraavasti:

Opiskelija

• tietää näyttöön perustuvan eläinlääketieteen periaatteet

• osaa käyttää epidemiologian perusterminologiaa

• tuntee taudinpurkausselvitysten periaatteet

• tunnistaa diagnostisten testien tulosten tulkintavaikeudet

• hallitsee syy-seuraussuhteiden arvioimisen sekä erilaisten epidemiologisten tutkimusasetelmien ja mittojen periaatteet ja osaa soveltaa niitä eläintautitutkimuksessa

• osaa tunnistaa virhelähteiden vaikutuksia tutkimustuloksiin

• osaa lukea kriittisesti raportteja epidemiologisista eläinlääketieteellisistä tutkimuksista

• osaa tehdä yksinkertaisen epidemiologisen tutkimussuunnitelman

• hahmottaa tilastotieteen roolin eläinten terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä

EPI:n luennoilla käsiteltiin hyvin laajasti eläintautien vastustamista erityisesti Suomessa, mutta myös muuallakin maailmassa meitä vielä uhkaavien tautien varalta. Lainsäädäntö on hyvin tärkeässä roolissa tässä, ja sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia asioita, jotka jokaisen tavallisen tallaajankin olisi syytä muistaa. Esimerkiksi se, että jokainen eläinten kanssa tekemisissä oleva henkilö on velvollinen ilmoittamaan tietyistä eläintaudeista tai epäilyistään kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille (eläintautilaki 441/2013 14 §). Lainsäädännöstä löytyy paljon tietoa eri tarttuviin eläintauteihin liittyvistä suoritettavista toimenpiteistä, joten varsinkin eläimiä Suomeen tuotaessa kannattaa perehtyä tuontivaatimuksiin huolellisesti ja ennenkaikkea ajoissa. Eläinten ja elintarvikkeiden tuontiin liittyen saimmekin luennolla paljon keskustelua aikaiseksi ja valitettavasti välillä vaikuttaa siltä, että viranomaiset ovat hyvin kädettömiä näiden asioiden kanssa. Kaloista puhutaan hyvin vähän koulutuksessamme, mutta EPI:in kuului sentään luento kalatautien vastustamisesta. Se, onko kalojen kanssa tekemisissä, riippuu hyvin pitkälti siitä, mihin tulevaisuudessa päätyy töihin. Vähintään perusteet tulisi kaikkien kuitenkin tietää. One Health -seminaarissa keskityttiin puhumaan taudeista niin ihmisten kuin eläintenkin yhteisenä ongelmana ja tulevaisuudessa eläinlääkäreidenkin kannattaa yhä enemmän muistaa yhteistyö ihmisten terveydenhuollon kanssa.

Heti EPI:n alusta saakka tehtiin pienryhmissä projektityötä mentorin avustuksella tiettyihin tarttuviin eläintauteihin liittyen. Ryhmän piti tehdä saamastaan kahdesta eläintaudista ja niiden vastustamisesta maksimissaan 5 sivun pituinen tiivistelmä (jossa piti käyttää tuttua viittaustekniikkaa) sekä lisäksi 45 min pituinen esitys mahdollisesta todellisesta taudinpurkauksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Kaikkien ryhmien esitykset esitettiin samalla viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä erillisissä purkuseminaareissa, joissa oli läsnäolopakko. Näissä esityksissä oli mukana myös erilaisia asiantuntijoita esimerkiksi Evirasta sekä parina päivänä eräs läänineläinlääkärikin. Esitykset saivat olla melkein mitä vain, kunhan vain tärkeimmät asiat tulivat esiin. Toiset näyttelivät, toiset kuvasivat videoita, toisilla oli powerpointteja... kuulemma edellisenä vuonna oli räpättykin!

Ryhmässä toimimiseen oli annettu paljon ohjeistusta etukäteen ja aika paljon oli varoiteltu vapaamatkustajuudesta. En tiedä oliko missään ryhmässä vapaamatkustajia, eli ihmisiä, jotka eivät tehneet mitään ryhmätyön eteen. Kuulemani mukaan joskus ryhmätöissä on ollut vapaamatkustajia, mutta omasta mielestäni kannattaa tiedostaa jo eläinlääkäriuran alusta saakka, että verkostoituminen, ryhmässä toimiminen, kommunikointi ja kollegiaalisuus ovat avainsanoja eläinlääkärinä toimiessa. Eläinlääkärin pitää osata toimia osana ryhmää ja keskustella muiden kanssa. Varsinkaan oikeassa taudinpurkaustilanteessa ei ole varaa sooloiluun, vaan tiimissä toimiminen on tärkeää. Tämä ryhmätyö oli erittäin hyvää harjoitusta siihen. Eläinlääkäreillä on myös silloin tällöin ihan oikeita valmiusharjoituksia, joissa harjoitellaan taudinpurkaukseen liittyviä toimia, joten projektityö uskoakseni valmisti meitä hyvin sitäkin varten.

EE-talosta löytyy paljon lasia ja portaita.

EPI:stä ei ollut normaalia tenttiä, vaan kuten jo aiemmin mainitsin, kurssin päätteeksi vastattiin kotitenttiin. Kotitenttikysymykset olivat tiedossa jo kurssin alussa, joten viisaimmat varmasti tekivätkin kuten neuvottiin, ja vastailivat kysymyksiin koko ajan kurssin edetessä. Toiset meistä huolehtivat kotitentistä vähän vähemmän kurssin aikana ja enemmän sitten paniikinomaisesti viime tingassa. ;) Itseasiassa kotitentti ehkä yllätti vähän laajuudellaan, sillä vaikka olin lukenut jo kurssin alussa tentin kysymykset ja koin ne suhteellisen helpoiksi, itse tenttiin vastaaminen vaatikin vähän enemmän työtä ja tiedonhakua kuin olin kuvitellut. Kotitenttivastauksissa piti käyttää kandista tuttua viittaustekniikkaa ja etsiä sopivia viitteitä esimerkiksi tieteellisistä artikkeleista, luotettavista nettilähteistä ja erityisesti eläintauteihin liittyvästä lainsäädännöstä. Ei siis riittänyt, että tiesi jostakin eläintaudista jotakin itse, vaan tiedolle piti saada myös lähde. Suurin aika kuluikin siis ainakin itselläni tiedonhakuun. Joidenkin opiskelijakollegoiden kanssa ihmettelimme kotitentin laajuutta suhteessa opintopistemäärään, sillä kandidaatin tutkielman pituus on noin 5-7 sivua ja kotitentin pituusvaatimus oli 6-8 sivua. Kandin tutkielmasta saa 6 opintopistettä ja EPI:n kurssista 5 op. EPI:n kurssiin toki kuului muutakin kuin pelkkä kotitentti, mutta kirjallisten töiden laajuus vähän kyllä nostatti kulmia.

EPI:in kuuluvat lakiharjoitukset olivat pakollisia ja niissä käytiin läpi eläintautilainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Näiden harjoitusten kautta oppi hyvin etsimään tietoa lainsäädännöstä ja toki tietoa projektitöihin sekä kotitenttiinkin. Joillakin luennoilla, kuten esimerkiksi lainsäädäntöön sekä märehtijöiden luomistauteihin liittyvillä luennoilla, oli läsnäolopakko. EPI:n puitteissa oli mahdollista myös osallistua vapaaehtoiseen tubitestausharjoitukseen, jossa saimme harjoitella intradermaalisen (= ihon sisään, ei ihon alle!) injektion tekemistä kuolleisiin eläimiin.  Projektitöiden purkuseminaarien jälkeen pienryhmillä oli palautetilaisuus, jossa käytiin läpi etukäteen annettuja negatiivisia ja positiivisia palautteita ryhmän jäsenistä. Lisäksi oman kotitentin palautuksen jälkeen piti tehdä kaksi vertaisarviointia toisten kotitenttivastauksista ja arvioida vielä oma vastauksensakin. Kotitentit palautettiin siis tiettyjen numerokoodien mukaan nimettyinä, jotta anonymiteetti säilyisi vertaisarviointeja tehdessä. 

NPE:hen kuului luentojen lisäksi parityönä tehtävä tutkimussuunnitelma annetusta aiheesta, erilaisia tietokoneharjoituksia, taudinpurkausharjoituksia sekä artikkelien arviointityöpaja. Parityötä oli tarkoitus tehdä vähitellen kurssin aikana ja luennoilla oli välillä parityöhön liittyviä tehtäviä tai kysymyksiä. Tutkimussuunnitelma oli 1-2 sivun pituinen ja siinä piti käsitellä mm. tutkimuksen tavoitteita, käytännön toteutusta, otoskokoa ja tutkimukseen liittyviä harhoja, jotka voivat vääristää tutkimustuloksia. Kurssin lopussa oli paritöihin liittyvät purkuseminaari, jossa samasta aiheesta parityönsä tehneet parit kävivät suunnitelmansa läpi ryhmässä ja tekivät suunnitelmista yhden esityksen lopulle vuosikurssille esitettäväksi. Luonnollisesti näissäkin oli läsnäolopakko. 

Koska NPE hyvin pitkälti perustui tilastotieteeseen, kurssilla tuli esiin paljon tilastotieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyviä termejä. Jos ei jo ennestään ollut selvää, nyt viimeistään oppi, millaisia asioita hyvässä tieteellisestä tutkimuksesta löytyy ja millaiset asiat puolestaan tekevät tutkimuksesta vähintäänkin kyseenalaisen. Varsinkin artikkelien arviointityöpajassa kevennyksenä ollut tutkimus suklaansyönnin ja Nobel-palkintojen määrän yhteydestä oli viihdyttävää luettavaa. ;) Arviointityöpajaa varten piti lukea etukäteen kolme artikkelia ja pohtia niihin liittyviä kysymyksiä, joita sitten käytiin läpi pienryhmissä kaikille pakollisessa arviointityöpajassa. NPE:n tietokoneharjoitukset käsittelivät pääasiassa tilastotieteeseen liittyvää terminologiaa ja tilastollisen analyysin tekemistä. Harjoituksissa käytettiin monesti SPSS-tilasto-ohjelmaa tai erilaisia epidemiologisia laskureita. Tilasto-ohjelmat tulevat useimmille tutuksi viimeistään lisensiaatin tutkielmaa tehtäessä. Harjoituksia oli neljä ja niissä oli useita kymmeniä kysymyksiä, mutta ohjeita tarkasti noudattamalla vastaukset sai aika helposti. Tietokoneharjoituksiin oli varattu lähes joka perjantaille aikaa tehdä ne opettajan valvovan silmän alla, mutta harjoitukset pystyi myös tehdä muulloinkin ja vaikka kotikoneellaankin, mikäli tarvittavan ohjelman latasi koneelleen.

Ilmaista terapiaa ja stressinpurkua luonnosta. Suosittelen.

Tietokoneen parissa touhuttiin myös pakollisten taudinpurkauspelien parissa. Pelejä oli yhteensä kolme ja niissä piti kohta kohdalta edetä todellisen taudinpurkaustilanteen mukaisesti. Annetun anamneesin perusteella piti miettiä, onko kyseessä epidemia, onko kyseessä tarttuva eläintauti ja soitetaanko läänineläinlääkärille vai ei, mitä tutkitaan seuraavaksi, mistä otetaan näytteitä, mitä tehdään kun tauti on todettu jne... Tämä yhdistettynä EPI:n projektityöhön sekä projektitöiden purkuseminaareihin oli mielestäni kaikista havainnollistavimpia ja opettavaisimpia harjoituksia koko blokissa. Niiden avulla sai hyvin käsityksen siitä, mitä kaikkea eläintautien vastustamiseen kuuluu ja miten taudinpurkaustilanteessa oikeasti edetään. 

Sekä EPI:n että NPE:n luennoilla oli välillä klikkeriäänestyksiä, jossa luennoitsija oli tehnyt valmiiksi luennon aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja me opiskelijat saimme vastata niihin painamalla klikkeristä nappia. Miten pienestä sitä voikaan innostua! :'D Mutta kyllä näistä äänestyksistä jossain määrin hyötyä varmasti oli, jos ei muuten niin ainakin heräsi haaveistaan, kun piti äänestää. Kaikenlainen oman ajattelun aktivointi varmasti edistää oppimista. Osa projektityöryhmistä oli tehnyt myös erilaisia äänestyksiä esitykseensä hyödyntäen netin valmiita visailusivustoja. Näissä kyselyissä sai välillä ihan kilpailla pisteistä, sillä nopeus ratkaisi! Leikkimielisiä kilpailuja ja visailuja rakastavana nämä olivat oikeasti tosi hauskoja ja samalla opettavaisia lisiä esityksissä. 

Lokakuun loppuun mennessä kaikkien piti vielä antaa palautetta kummastakin kurssista ja viimeisimpänä tosiaan siintää joulukuun yhteinen päätöstilaisuus, jossa on luvassa porkkanapullaa! :D Ehkä loppuun voisi vielä todeta, että thank god it's (almost) over! Vaikka alkuun Epidemiologian blokki ei erityisen työläältä vaikuttanutkaan, kyllä tässä on saanut oikeasti välillä ihan toden teolla paiskia töitä. Olen aika vakuuttunut siitä, että Epidemiologia on kuitenkin yksi tärkeimmistä kursseista tulevaisuuden työtehtävien kannalta, sillä tarttuvia eläintautien määrä ei varmasti ole vähenemässä Suomessa. Etelässä meitä uhkaa tällä hetkellä esimerkiksi afrikkalainen sikarutto, jota emme todellakaan halua Suomeen. Peräänkuulutan jokaisen ihmisen vastuullisuutta, sillä kun (mikä tahansa) tauti kerran Suomeen tulee, sitä ei välttämättä enää ikinä saada meiltä pois. 

P.S. Eläinsairaala alkaa pyöriä taas alusta Nelosella 9.11.2016 klo 9.20 alkaen, jos edellinen kierros meni joltain ohi!