maanantai 10. huhtikuuta 2017

Viikko Saarella 2/2


Skarpataanpas taas vähän ja jatketaan tarinointia tuotantoeläinviikosta Saarella. Ensimmäinen osa siis löytyy täältä, jos sitä ei ole vielä ehtinyt lukea.

Keskiviikkoaamuna aloitettiin päivän ohjelma kello 8.30 klinikan tiloissa klinikkavuoden käytännön tenttiin liittyvällä harjoituksella. Samanlainen harjoitus tehtiin myös perjantaiaamuna. Tämän harjoituksen tarkoitus oli siis demonstroida meille klinikkavuoden "loppukoetta", jossa on luvassa vastaavanlaisia tehtäviä. Harjoituksessa oli mukana koko Saaren viikolle osallistunut ryhmämme, joista noin puolet toimivat "tentaattoreina" ja puolet vastasivat. Kullakin tehtäväpisteellä kierrettiin suunnilleen pareittain ja vastailtiin kutakin pistettä pitäneiden opiskelukavereiden kysymyksiin. Kysymykset olivat sellaisia, joihin ainakin periaatteessa osasimme näiden ensimmäisien vuosien opetuksen perusteella vastata. Yhdellä pisteellä saattoi joutua kertomaan vaikkapa näytteenottomenetelmistä sikalassa, siitä miten näytteet pakataan ja mitä taudinaiheuttajia voisi epäillä, kysellä kysymyksiä hoitajalta lehmän hoidontarpeen kiireellisyyden arvioimiseksi tai vaikkapa pohtia utaretulehdushoitojen tarpeellisuutta maitonäytteestä tutkittujen laboratoriomääritysten perusteella. Tähän harjoitukseen käytettiin aikaa noin tunti kumpanakin päivänä eri pisteitä kiertäen, toisena aamuna toinen puolisko ryhmästä kyseli ja toinen vastasi ja toisena roolit olivat toisin päin.

Sen jälkeen jatkettiinkin taas puolikkailla ryhmillä. Toinen porukka lähti vitoskurssilaisten mukana tilakäynneille ja toinen suuntasi vasikoiden ja nuorkarjan pariin Keudan navetalle. Navetalla kiskottiin haalarit niskaan, saappaat jalkaan ja siirryttiin vasikoiden pariin. Ensiksi käytiin läpi vähän yleisiä juttuja vasikoihin ja niiden yleistutkimukseen liittyen ja sitten suoritettiinkin parille vasikalle yleistutkimus. Vähän isommilta vasikoilta tutkittiin lisäksi painoa mittaamalla ne tarkoitusta varten suunnitellulla mittanauhalla ja saadun tuloksen, syntymäpainon ja vasikan iän perusteella laskettiin päiväkasvu. Jos pikkupossut ovat söpöjä, niin ovat ehdottomasti myös vasikatkin. Ja ne yrittävät aina imeä kaikkea mahdollista, haalaritkin vaikuttivat olevan oikein maistuvat näille kavereille.


Muutamilla kynillä, viholla, tehtävälapuilla, saappailla, haalareilla ja stetoskoopilla pärjäsi hyvin koko viikon, eikä kaikkia lopulta juuri edes tarvittukaan...

Iltapäivällä ohjelma jatkui lampaiden parissa. Osalla Saaren viikoista pääsi tutustumaan lampaiden sielunelämään läheiselle tilalle ja osalla pysyteltiin klinikan tiloissa lampaiden parissa. Idea varmaankin oli molemmissa sama, harjoitella lampaiden käsittelyä, kiinnipitämistä ja yleistutkimuksen tekemistä. Luennoilta olikin jo tuttua se, että lammas laumaeläimenä kulkee porukassa kaikissa tilanteissa. Kun yksi lähtee liikkeelle, koko muu massakin lähtee hyvin nopeasti puron tavoin perässä. Paitsi että lampaat eivät solise yhtä pienesti ja kauniisti kuin vesi, vaan ne vyöryvät päälle kovaa vauhtia ja kiinniottajat saavat ihan oikeasti karsinassa varoa polviaan. Pitää ennakoida ja miettiä, miten kannattaa lampaan kanssa toimia saadakseen sen kiinni. Villassahan ei sitten tosiaan saa roikkua, vaan ote on otettava esimerkiksi leuan alta ja hännän takaa tai vaikkapa asettamalla lampaan kaula omien jalkojensa väliin, kunhan muistaa pitää jalat hieman koukistettuina. Aika rauhassa lampaat pysyvät käsiteltäessä, jos saavat pitää näköyhteyden omiin laumakavereihinsa.

Torstaina touhuttiin sitten Keudan navetalla lehmien parissa eli ohjelma oli sama kuin toisella ryhmänpuolikkaalla oli tiistaina ollut. Aamu aloitettiin pyydystämällä pihaton lehmät lukkoparteen kiinni väkirehulla houkuttelemalla. Tämän operaation suoritettuamme viimeisimmätkin vuosikurssiltamme pääsivät harjoittelemaan rektalisointia. Meille kesäseminologina toimineille annettiin vähän eri ohjeistus ja pääsimme suoraan asiaan eli tekemään tiineystarkastuksia ja tutkimaan munasarjoja. Ensikertalaiset aloittivat ihan perusteisiin tutustumisella eli sillä, miten se käsi peräsuoleen työnnetään, miten sonta otetaan suolesta pois paremman tuntuman saamiseksi ja sitten tunnustelemalla eläimen sisuskaluja. Sitten kun normaalit rakenteet alkoivat hahmottua, keskityttiin enemmän kohtuun ja mahdollisen tiineyden tunnistamiseen. Käsi saattoi joutua näiden parin-kolmen tunnin aikana koetukselle, sillä Keudan lehmät ovat ilmeisesti oppineet ottamaan ilon irti eläinlääkäriopiskelijoiden rektalisointiharjoituksista esittelemällä meille parhaat puristustekniikkansa. Osan suusta kuului tämän harjoituksen jälkeen tuskastelua rektalisoinnin vaikeudesta ja osa koki jopa onnistumisen elämyksiä. Ei rektalisointia heti ensimmäisestä kerrasta varmaan kukaan voi oppiakaan, mutta mielestäni on erittäin hyvä, että olemme nyt kolmantena vuonna saaneet mahdollisuuden jo harjoitella sitä muutenkin kuin semmaroidessa. Uskon, että tästä on jokaiselle hyötyä vitosvuoden Saaren jaksoilla.

Iltapäivällä jatkettiin lehmien käsittelyyn ja yleistutkimukseen perehtyen. Pohdimme esimerkiksi eri lähestymistapoja maitonäytteen ottamiseksi, niistä sitten voi valita itselleen sopivimman sen perusteella, haluaako potkun päähän vai käteensä. :D Kuuntelimme uusilla hienoilla stetoskoopeillamme lehmää vähän joka paikasta, mistä sitä kuunnella voi. Koska lehmällä on neljä mahaa, pitää tietää missä ne sijaitsevat normaalisti ja millaisia ääniä niistä pitäisi kuulua ja kuinka usein. Jos jostain kohdasta kuuluukin vääränlainen ääni, esimerkiksi "kilinä", joka ei kuulemma oikeasti ole kilinää vaan jotain aivan muuta, voi esimerkiksi juoksutusmaha olla siirtynyt ihan väärään paikkaan. Toisaalta taas mahojen valtavan koon takia on myös aika oleellista tietää niiden sijainti, sillä on aika turhaa yrittää kuunnella hengitysääniä sellaisesta kohdasta, missä onkin keuhkojen sijaan pötsi ellei sitten halua diagnosoida jotain todella kyseenalaista hengitystiesairautta hengitysääniksi luulemiensa pötsiäänten perusteella.



Perjantaiaamuna noudatettiin samaa kaavaa kuin keskiviikkona, mutta ryhmien ohjelma vaihtui päittäin. Ensin oli siis käytännön tenttiin liittyvä harjoitus koko ryhmällä noin tunnin ajan ja sitten jatkettiin puolikkailla ryhmillä toisten viettäessä päivänsä vasikoiden ja lampaiden parissa ja toisten lähtiessä tilakäynneille. Tilakäynnit jaettiin klinikan aulatilan sohvilla, samassa tilassa joka oli Eläinsairaala-jaksoista tuttu. ;) Homma toimi niin, että ensin kerrottiin mitä kaikkea päiväksi oli luvassa ja ketkä eläinlääkärit olivat millekin käynnille lähdössä. Sitten porukka jaettiin tilakäynneille esimerkiksi sen mukaan, oliko joku käynyt aiemmin jo vastaavalla käynnillä tai kiinnostiko joku käynti erityisen paljon. Tilakäynnit vaihtelivat eri päivinä aika paljon, mutta monilla oli esimerkiksi hevosten rokotuskäyntejä, syömättömiä lehmiä, eutanasiakäyntejä tai terveydenhuoltokäyntejä luvassa. Käynnin syystä riippui varmaankin aika pitkälti se, mitä kaikkea pääsi näkemään ja kokemaan. Aika monen suusta olen kuitenkin kuullut, että meitä kolmosiakin huomioitiin tosi hienosti ja pääsimme monia asioita tekemään itsekin, esimerkiksi antamaan injektioita eläimille. Toisilla päivä oli aika lyhyt ja joillakin päivä puolestaan venyi pidemmäksi. Mutta sellaista se sitten vitosellakin varmasti tulee olemaan, ja itseasiassa koko loppuelämänkin, työt (eli eläimet!) hoidetaan ensin eikä päivä lopu aina tasan kello 16.00.

Koko viikko oli tosi hieno kokemus ja tunnelma Saarella oli aivan huippu! Vaikka päivät olivat lähes joka päivä pitkiä ja kestivät puoli yhdeksästä tai yhdeksästä monesti melkein neljään saakka, viikko oli hyvin antoisa. Toisaalta se oli yllättävänkin rankka, sillä vaikka eläinten parissa touhuaminen ehkä kuulostaa mukavan leppoisalta puuhalta, olin ainakin itse joka päivä Saarelta kotiuduttuani ihan rätti ja valmis kaatumaan suoraan sänkyyn. Ihan pelkällä eläinten rapsuttelulla ei viikosta selvinnyt ja ehkä tuo väsymys kuvaa sitä, miten kovasti aivot lopulta tekivätkään töitä päivien aikana yrittäessään etsiä muistin sopukoista tietoa aina kuhunkin tapaukseen tai eläinlajiin liittyen. Lienee sanomattakin selvää, että mielestäni tämä viikko oli erittäin tervetullut lisä opetukseen, sillä tästä sai hyviä maistiaisia ja toisaalta myös rohkeuttakin klinikkavuotta ajatellen. Jos oikein ymmärsin, olemme vasta toinen kolmas vuosikurssi, jolle tämä kolmosen Saaren viikko on järjestetty ja voisin kuvitella että kokemukset ovat olleet todella positiivisia. Ainakin moni vuosikurssistamme on tunnustanut, että aika kivoja olentojahan nuo lehmät oikeastaan ovatkin! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti